Karjala Maltti

Tällainen omituisuus tuli vastaan maitokaupan kylmäkaapissa. Maltti on uutuus Karjala-olut missä on käytetty mallasta enemmän ja pistetty loraus bourbon-viskiä sekaan. Prosentteja 4,5%. Lähtöasetelma on ainakin mielenkiintoinen.

Itse olen aina pitänyt näistä suomalaisista peruslagereista nimenomaan Karjalasta, tai siis tarkemmin sen IV-versiosta, sen miellyttävän maltaisen makunsa ansiosta.

Vähän kuin turboahdettu Karjala kyseessä siis. Ulkonäkö on hieman tummempi ja vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksussa hieman viskiä ja makeaa, hieman siirappista mallasta. Maku on myös reilusti normiversiota maltaisempi kuten luvattu ja makeaa viskiä löytyy maussa. Tosin ajoittain tuntuu hieman päälle liimatulta, mutta menettelee silti. Aika jännä. Jos et tosiaankaan pidä viskistä niin ei tämä sitten ole sinulle. Humalaa ei juuri löydy ja hyvä, sillä sehän olisikin maltaista makua peittänyt. Mielenkiintoista olisi maistaa samaa hieman vahvempana, sanotaan 6 prosenttisena.

Karjala Maltti on yllättävän hyvä, pehmeän täyteläisen maltainen olut. Lämmetessään se alkaa maistumaan hieman keinotekoiselta, mutta kylmänä tämä kannattaakin hörppästä. Ostopaikka Järvenpään Cittari.

Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)

Fuller's Wild River Double Hopped Pale Ale

Fuller's on yksi suosikkipanimoistani, ja ei vaan pelkästään brittiläisistä. Nämä panimosankarit osaavat yhdistää ylhäisen perinteikkyyden uuteen mielenkiintoiseen, kuten tämä kyseinen olut. Wild River on tavan britti pale ale, mihin on kuitenkin pistetty kunnon humala-annos tällaisille hop headeille kuten esim. minä. Perinteisestihän näitä ei ihan näin voimakkaasti olla humaoitu. Wild River on pantu amerikkalaisen pienpanimo-olut-skenen innoittamana ja tässä onkin käytetty eri jenkkihumaloita. Maitokaupasta tämänkin bongaa, sillä alkoholia oluessa on 4,5%.

Tuoksu onkin yhdistelmä Amerikkaa ja Englantia. Sitruksista humalaa, mutta myös toffeista mallasta ja hiivaesteriä. Maku on hyökkäävä mutta samalla tasapainoinen. Humalaa tosiaan on reippaasti käytetty ja sen huomaa kivan kuivana puraisuna. Sitruksisen ja havuisen humalan taustalla on kuitenkin koko ajan, ikään kuin muistuttamassa englantilaisista juurista, toffeista mallasta ja hiivaisuutta. Jälkimaun kuivaa onnistuneesti humala ja suuhun jää katkera humalanaromi. Huonona puolena voisin sanoa, että suutuntuma on aavistuksen vetinen eikä 4,5% runko aivan täysin kanna reipasta humalointia.

Oikein onnistunut olut enkä näe estettä miksen tätä uudestaan poimisi hyllyltä.

Pisteet 36/50 (8-3-8-3-14)

Wychwood Imperial Red Ale

Tämä brittipanimo on lähinnä tunnettu sen Hobgoblin-oluesta ja Green Goblin-siideristä. Molemmat ovat ihan yleispäteviä perus-brittejä, jos nyt ei niin maatajärisyttävän hyviä. Pidän itse red ale-tyylistä minkä takia tämä tarttuikin mukaan vikkelään.
Imperial Red Alessa on komea etiketti ja muutenkin ulkoasu on kunnossa panimon eri tuotteissa. Prosentteja on 4,7%, eli maitokaupparajoilla mennään, mistä tätä löytyykin.

Olut on kauniin punertava väriltään ja vaahtoa muodostuu kiitettävästi. Tuoksu oluessa on melko hiivaisen esterinen, makean maltainen ja marjainen, mutta missä puisen pähkinäinen humala?? Minusta tuo kuuluu tyyliin, mutta katsotaan tai siis maistetaan nyt ensin. Maku on erittäin makean toffeisen maltainen ja vadelmaista marjaisuutta löytyy reippaasti. Ei paha. Hiivaesteri on tässä hyvin esillä, mikä saattaa jakaa oluen tykkääjiin ja vihaajiin helposti. Suutuntuma on miellyttävän pehmeä eikä yhtään vetinen, sekä myös hiilihappoa on sopivan vähän. Valitettavasti humalaa tästä ei kuitenkaan löydy riittävästi kuivattamaan makua, vaan suuhun jää sellainen aavistuksen banaaninen makea esteri kummittelemaan.

Ihan ok olut, mutta humalan "puuttumisen" vuoksi en tätä tuskin enää tule ostamaan. On niitä paljon muitakin red aleja tarjolla.

Pisteet 33/50 (6-4-6-3-14)

Founders Imperial Stout

Diamond Beverages Oy maahantuo monia eri oluita, kuten mm. yhdysvaltalaisen Foundersin useaa eri olutta joista nyt myös Alkon valikoimaan on saapunut tämä IS ja IPA (mikä tosin saapuu vasta huhtikuussa hyllyihin).

Foundersin panimon takana ovat Mike Stevens ja Dave Engbers, jotka seurasivat omaa unelmaansa omasta panimosta, sillä seurauksella että päivätyöt piti lopettaa ja lainaa otettava. Kaverit itse julistaa että "jos haluaa elää elämäänsä, niin riskejä on otettava" mikä varmasti on ihan hyvä filosofia, mutta myös tässä tapauksessa hyvä tae, että paskaa olutta ei voi suoltaa ulos panimosta jos nuo lainansa haluaa myös pois maksaa ja sitä voittoakin tehdä. Arvostus tämäntyyppisten tarinoiden taustoja omaaviin oluisiin on tietenkin suuri ja odotuksia tästäkin on.

Tuoksu on perus IS:ää; nahkaisuutta, mustaa kahvia, siirappista mallasta, kuivaa humalaa ja siis todella tuhti tuoksu tässä onkin. Olut muistuttaa myös viskositeetiltaan melkein öljyä, joten ennen maistamistakin tietää että kevyt olut ei todellakaan ole kyseessä. Sanotaan nyt, että aamukahvin jälkeen kahdeltatoista aamupäivällä ei ehkä ole se sopivin aika tälle oluelle, mutta hyvin tuntuu alas silti menevän.
Prosentteja on tyylille tyypilliset 10,5%, mutta kuten yleensä hyvissä imperial stouteissa se ei varsinaisesti maistu maussa vaan antaa sen tarvittavan tukevan rungon hyvin vahvoille eri mauille. Tässä oluessa on käytetty jopa 10 eri mallaslajiketta joista en nyt yhtäkään osaa nimetä tähän hätään. Tuo maistuu oluessa ehkä lähinnä hyvin vahvana siirappisena maltaisuutena eikä niinkään super-monimuotoisena maltaisuutena, jos se edes on mahdollista.
Founders IS on muita lajitovereitaan yleisesti ehkä hieman makeampi. Maltaisuus ja suutuntuman paksuus on valtavaa ja jälkimaku on aivan huippu, mikä tuo mieleen joitain parhaimpia bockeja. Bockista tämän kuitenkin erottaa voimakas paahteisen palanut mallas.

Tämä on oikeasti yksi parhaimmista maistamistani imperial stouteista ja melkoinen yllättäjä lähes puun takaa. Hinta Alkossa 4,97€/0,33l.

Pisteet 44/50 (8-5-9-5-17)

In Goat Brew 4,5%

Heil ja hyvää kevättä!

Black metal ja olut on hauskaa, joten miksei näitä yhdistäisi? Tämä olut julkaistiin jo vuoden 2012 lopussa, mutta ei se estä sen arvostelemista nyt jo pirusti jälkeenpäin. Tosin en sitä muista edes ennen täällä Turussa kaupoissa nähneenikään kuin nyt(?), mikä olisi kyllä hieman kummallista, sillä onhan tämän oluen valmistanut eräskin lähikuntamme Uudenkaupungin oma Vakka-Suomen panimo.
Voin sen jo heti tunnustaa että ostin oluen ihan vaan sen etiketin vuoksi, sillä epäilen että tämä on ihan perus VASPin neljäpuolikasta Schwarzia menevämmällä etiketillä vaan varustettuna. Kyseinen mustaolut on kuitenkin hyvä olut, niin ei siinä mitään.
Oma suhteeni Impaled Nazareneen on aika pintapuolinen, olen kuunnellut pari levyä mutta mikään fani en ole koskaan ollut, mutta kova meininki tuntuu jätkillä olevan. Omat bläkkis-mieltymykset kohtaa aivan eri bändeissä.
Oma suosikkini kuunnellusta Impaledin biisikatraasta on "The Lost Art of Goat Sacrificing", siitä löytyy vanhan ajan Children of Bodom:maista menevyyttä, hauskanpitoa, sekä vain nerokkaan hyvää riffittelyä.

Ennen oluen nauttimista suosittelen sen viilentämistä jääkaappikylmäksi sillä tämä on pohjahiivaolut (lue: lager) ja ottamaan kaasunaamarin pois päästä, jotta oluen hyvät aromit pääsevät helpommin perille asti.

Olut on (yllättäen) mustaa ihan kivalla valkoisella vaahdolla varustettuna. Tuoksu on melko mämmisen paahteisen maltainen eikä ihan niin kuivan savuinen kuin muistelin, tai sitten tämä tosiaan on eri olut kuin normi schwartz (mitä kuitenkin vahvasti epäilen). Maku on ihan miellyttävän savuinen, mutta maitokauppaprosentit tuntuu ikävästi vetisyytenä minkä nyt kuitenkin pystyy antamaan anteeksi sillä makua on kuitenkin ihan mukavasti. Jälkimaussa löytyy katkeroa kuivattamaan maun.
Schwartz, tai mustaolut, yleisestikin on mielestäni niin jotenkin mitäänsanomaton tai ennemmin "harmaa" oluttyyli, etten näistä yleensä kovin innostu vaikka olisi hyvinkin tehty. Ihan kivan raikas tummaksi olueksi tämäkin on, mutta jotain sinne kuitenkin kaipaa lisäksi. Ehkä tupla-annos humalaa tekisi tästä hitusen mielenkiintoisemman, tai hevimmän. /,,/ ;-)

(Kirjoittaja on parantumaton humala-addikti ja voisi sitä tunkea vaikka aamupuuroonsa (jos sellaista söisi))

Pisteet 39/50 (7-4-8-2-15+1 koska black metal)

Brewdog Libertine Black Ale

Pullosta ei sen kummemmin tarinoita löydy, vaikka yleensä jonkinlaista selostusta kuitenkin löytyy Brewdogin pulloista. Vahvuus on 7,2% ja tyyliksi ilmoitettu epämääräinen black ale.

Tuoksu: puhdas ja raaka havumetsä multineen kaikkineen. Turpeinen, märän sammaleinen. Upea.
Maku: Edellisten lisäksi makupalettiin tulee hieman salmiakkilakritsia sekä ripaus sitruunaa. Mallas on ruisleipäsitä ja hyvin paahteista. Jälkimaku ei kuitenkaan ole niin katkera kuin toivoisi. Maku on yleiskuvaltaan kuivan katkera.
Suutuntuma: Miellyttävän paksua nestettä ja happoja juuri sopivasti, ei valittamista tai lisäämistä.
Pisteet: 36/50 (8-4-7-4-13)

Onko tämä nyt sitten black IPA vai hyvin humaloitu old ale, niin maukas ja monipuolinen olut on joka tapauksessa kyseessä. Taattua Brewdog-laatua, vaikkei ihan sieltä huipulta kuitenkaan. Ei tämä ehkä silti kaikille maistu. "Swallow hard - this beer bites" julistetaan Brewdogin sivuilla oluesta, mielestäni ei purrut ja siksi en aivan täysin tyytyväinen ollut. Maista silti! Alkosta n.4€.

Kasteel Winter

Kasteelin perusversio Donker on melkoista alkoholi-sokerimarjahilloa, joten jotain häröä tältä panimon talviolueltakin odotan. Kasteel Winter on siis yksi tämän vuoden Alkon joulukausioluista, hinta 4,48€/0,33l. Olen siis yleensä (jostain syystä?) pitänyt tuosta Donkerista, vaikka ei sitä rehellisesti sanoen yleensä ole paria pulloa enempää vuodessa pystynytkään nauttimaan. Prosentit näissä kahdessa on samat vaatimattomat 11%. Etikettiin mielikuvituksellisesti lisätty vähän lunta ja kait siihen reseptiinkin on jotain muutoksia tehty. Keskiviikkoillan ratoksi tämä käy luultavasti vallan hyvin.

Kaadoin tämän jääkaappikylmänä lasiin eikä vaahtoa kovinkaan paljon syntynyt, ja poistuikin melkein samoin tein.

-Ai niin mitä hittoa siellä ilmoitetuissa ainesosissa oikein lukee?!-

...Mallas, sokeri, humala, vesi, proteolyyttiset entsyymit, propyleeniglykoolialginaatti, askorbiinihappo (c-vitamiini, säilyvyyden vuoksi, ymmärtääkseni, mutta silti...), tumma olutaromi (!), kahviaromi, suklaa-aromi. No niin, aikamoinen lista ja huomasin tuon vasta oluen tuoksuttelun jälkeen. Ihmettelinkin hieman outoa tuoksupalettia mutta ei kai siinä mitään. Minä kun luulin että oluen "aromi" syntyy ihan oluesta itsestään, mutta tähän sitä ei sitten jostain syystä oltu saatu ja oli pakko lisätä "tummaa olutaromia" mitä lie on... ;)
Tuoksussa halpaa pääsiäismunasuklaata, kahvista paahteisuutta, sokeria, vielä vähän sokeria, ja ehkä jopa mallaskin vilahtaa siellä. Maku jatkaa samaa sekametelisoppaa ja mielessä onkin sellaisia "aromeja" kuin luumusoppa, outo tuliaiskahvi, pakkosuklaata, ja tietenkin (lue ei todellakaan) tumma olutaromi siellä helposti tunnistettavissa. Kaiken kruunaa epämiellyttävä jälkimaku, mitä tässä enää voi sanoa?

Kyllä tämä veti maton alta ja potkaisi vielä kylkiäisiksi. Ei tällaista enää minun kotiini. No pienen pöhnän tällä toki saa, mutta siihenkin tarkoitukseen on omat sopivammat aineensa. Ota se Donker näistä kahdesta, huhhuh...

Pisteet 15/50 (3-3-3-2-4)

Pieni Stallhagen-välipala...

Tuli tässä Viking Gracella oltua ostettua pari pulloa Ahvenanmaalaisen panimon Stallhagenin pari olutta, joista ainakin US Red Alea on saanut Alkon tilausvalikoimasta. Molempia pitäisi ainakin baareista löytyä. Panimo on yleensä aika varma suorittaja ja enpä muista ainakaan yhtään huonoa olutta vastaan tulleen.

Stallhagen Pale Ale, 6%.

Amerikkalaistyylinen sitruksinen humalointi ja melko makea toffeinen mallaspohja. Hieman karkea yleistuntuma, ei Stallhagenin parhaimmistoa. Kaipaan enemmän humalaa tasoittamaan makeutta. Tällaisena valitettavan vaisu olut ja melko keskiverto pale ale, förlåt mig Stallhagen, mutta odotan yhdeltä kotimaiselta suosikkipanimoltani kyllä parempaa. Lämmetessään jääkaappikylmästä maku hieman onneksi avautuu, mutta ei pelasta kokonaisuutta. Söin tämän seurana juustoburgerin ja yhdistelmä toimi, kuten arvata saattaa, todella hyvin.

Pisteet 28/50 (6-4-6-2-10)

Stallhagen US Red Ale 6%.

Tämä onkin vanha tuttavuus ja jo hyväksi todistettu. Jostain syystä red alet maistuu minulle todella hyvin. Kait se on siinä kun tyylistä löytyy raikas kuiva humalointi mutta myös syvyyttä antavaa tummemman maltaan paahteisuutta. Us Red Ale on aito red ale mistä löytyy nuo kuvailemani ominaisuudet, vaikkakin panimon pale alea vaivaamaa turhaa liiallista makeutta löytyy vähän tästäkin. Muistelisin että tämä on ollut parempaa ennen, josko nyt sattui hieman heikompi erä sitten eteen..? Ei sillä, kyllä tämä yhä oikein maistuva olut on.

Pisteet 34/50 (7-4-7-3-13)

AleSmith Yule Smith

Joulu lähenee ja on aika ruveta testaamaan Alkon tämän vuoden joulukausioluita hieman tiheämpään tahtiin. Kesällä Yule Smithiä pannaan tupla-IPAna ja talvella tyyli muunnetaan kauteen sopivammaksi imperial red ale:ksi tummaa mallasta lisäämällä ja vähän tasapainottamalla humalamäärää. Itse ainakin olen red ale-tyylin fani, joten vähän odotuksiakin on jo tätä kohtaan, ja onhan olut saanut hyviä arvosteluja myös eri sivustoilla.

Prosentteja oluessa 8,5%. Hinta tälle jostain syystä on ihan h*lvetillinen Alkossa, jopa 17,99€/0,65l jonka vuoksi tätä tuskin tulen enää ostamaan vaikka hyvää olisikin. Ikuinen vihani Alkon monopoliasemaan ja hinnoitteluun ei ainakaan näillä tempuilla laannu... Pullo maksaa USA:ssa n. 8,99$ = 6,65€.


Lasiin kaatuu kauniin punaruskeaa olutta isolla vaahdolla. Tuoksu on voimakas jo pulloa avatessa.Kuulin jotain pientä huhua että olut olisi hirveää maustesoppaa, mutta olisikohan joku kokemattomampi ollut sitten maistelemassa... Tässähän ei mitään mausteita ole käytetty.Tuoksu, kuin makukin, on muuten melko brittimäinen rusinaisella maltaisuudella ja kuivalla hedelmäisyydellä, mutta voimakas ja raikas havuinen humalointi muistuttaa alkuperämaasta. Maku on kuin yhdistelmä vahvasta barley winestä ja tuhdisti humaloidusta red alesta. Muistelisin että Flying Dogin Double Dog Double Pale Ale koostui hieman samankaltaisista aromeista, mutta täytyy kyllä sanoa että Yule Smith on tasapainoisempi ja täten myös nautittavampi. Oluessa on juuri sopiva kuivuus-makeus-suhde eikä alkoholia käytännössä huomaa muuten kuin pienestä nousuhumalasta.

Ruokapöytään vaikea keksiä tälle jotain ruokaparia, joten nautiskeluoluena. Lasista tai suoraan pullosta miehiseen amerikkalaiseen tapaan, ihan miten vain tykkäät. Jääkaappikylmänä tämä ehdottomasti. Kalliista hinnasta huolimatta suosittelen testaamaan

Pisteet 40/50 (8-5-8-3-16)

Ridgeway Criminally Bad Elf

Heti tulee mieleen "Paha Pukki" (Bad Santa, 2003) leffa tästä oluesta. Elokuvan kohtaus missä Billy Bob Thorntonin roolihahmo joulupukin asussa astuu autosta ulos kauppakeskuksen pihalla ja kaikki tyhjät viinapullot kilisevät ulos auton oven avattua kuvaa jotenkin tätä olutta. Ei kovinkaan hyväksyttävää mutta naurattaa kuitenkin.
Tämä onnistunut englantilainen kieli poskessa-olutsarja taisi päättyä Insanely Bad Elf:fiin ja tämä on sen edeltäjä. Olut on tyyliltään barley wine ja prosentteja löytyy huimat 10,5%. Minulle nämä oluet edustavat vähän sitä känniosastoa vaikkakin laadukasta sellaista.
Tuoksussa alkoholia ja marjaisaa mallasta. Maku on melko makean maltainen ja hivenen alkoholinen. Tämä marjainen maltaisuus tulee ilmeisesti jotenkin käytetyn hiivan, korkean alkoholipitoisuuden ja maltaan yhteisvaikutuksesta. Nautittavuus säilyy prossista huolimatta ja 0,33l on riittävästi tätä tavaraa. Ennen oli 0,5l pullo ja siinä ehtii jo kyllästyä. Ei tämä kaikille maistu mutta minusta tälle kannattaa antaa mahdollisuus kuitenkin.

Pisteet 32/50 (7-2-7-3-13)

Plevna Siperia

Alkon uutuus, odotettu. Siperia on raaka ympäristö. Lagerin lipittelijät eivät kauan kestä. Lunta on yli polvien. Taskumatista hörppy.

Tuoksussa nahkaa, hieman alkoholia, palanutta mallasta ja pienen pieni aavistus kaurapuuroa. Maku tasapainoinen, ei makeutta juurikaan ja aika raju yhteenotto makunystyröiden kanssa. Ennakkoluuloista huolimatta tämä menee saunaoluena just fine. Välipala pullossa. 8% antaa kivat jälkilämmöt ja pitää lämmön yllä myös jouluaattona nurtsin leikkaamisen jälkeen ruokapöydässä. Tälle suosittelisin seuraksi suolaista kalaruokaa. Hieno IS ja menee koffin portterin ohi. Piti alunperin tehdä tästä Nøgne IS vs. Plevna Siperia mutta asioimani Alko ei Nøgneä omannut. Ei ihme että Plevnan Siperia on niin arvostettu olut kuin se on. Jos tähän nyt jotain voisi kaivata, niin pieni havuisen humalainen aromi ei haittaisi... Mutta en valita, en todellakaan.

Pisteet 42/50 (9-4-9-4-16)

Great Divide Hibernation Ale

Old ale ei välttämättä tarkoita vanhentunutta olutta, vaan englantilaista tummaa maltaista yli femman prosentin ylittävää olutta. Tämän vuoden Alkon jouluoluet on valjastettu kansalle ja tämä amerikkalaisen loistokkaan Denveriläisen panimon tuotos on yksi niistä. Etiketissä kaveri ilmeisesti hiihtää luistelutyylillä hyvin nopeasti (kaulaliinasta näkee) kotiin takan eteen nauttimaan oluestaan.
Jos viime jutussa vähän haikailin perinteisen hyvän oluen perään, niin tässä olisi yksi sellainen. Tämä "English-style old ale" on 8,7% ja maukkaampi mitä osaisi odottaa.
Tuoksussa huumaavan parfyymistä, kuivan havuisen greippistä humalaa ja paahteista runsasta mallasta. Hyvinkin amerikkalainen näkemys tästä tyylistä, ja ei huono, ei ollenkaan! Nektaria lärviin ja huh, mihin on piilotettu tuo jättimäinen alkoholimäärä? Maku on kuiva, paahteinen, tuoreen humalainen ja yksinkertaisesti "suunmukainen".
Hieman "Laitilalaista" maksalaatikkoakin löytyy mausta, mutta jopa se sopii tähän kuin korkki pullonavaajaan. Olen vain ihastusta täynnä enkä pysty enää puhumaan, tai siis kirjoittamaan. Ostakaa tätä!

Pisteet 42/50 (9-3-9-4-17)

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

Tervehdys taas rakkaat oluen ystävät!

Huomaan yht'äkkiä Alkossa jotain perus-alea etsiskellessä, että ylähyllyllä on jokin kummallinen pahviloota riimukirjoituksineen. Katse kohdistuu nopeasti hintalappuun, mikä on muuten korkea, että vanha tuttu DH:han se siellä, neljännellä tulemisellaan. Täysin puun takaa tällä kertaa. Pitkästä aikaa päähän iskee ajatus, että voishan sitä blogiakin taas alkaa pikkasen tehdä, kun mielenkiinto kuluttajillakin oluita kohtaan tuntuu olevan huipussaan.
Alkoon on tullut myös jouluoluet - useita ja laadukkaita, mutta avataan nyt tämä tapaus ensin. Blogista löytyy jo ennestään myös osa tämän vuoden jouluoluista, joten hakua vaan ja takkaan tulta.

Uutuutena palasi valikoimaan (olikohan viimeksi v. 2007?) myös Nøgnen imperial stout ja ajattelinkin ekaksi, että olisi vertaillut hieman sitä ja tätä DH:ta keskenään, mutta ei huh huh kuinka huppelissa olisikin ollut tällaisen experimentaation jälkeen. (Olut juodaan siltä istumalta, eikä sitä enää jääkaappiin laiteta takaisin pilaantumaan.) Sitä paitsi kaksi toistaan tuhdimpaa IS:sää peräkkäin ei istu minun suuhun.
...Niin, tämähän on 16,00%:sta olutta, mutta pullo on sentään 0,25l joten irvistystä ei kuitenkaan kerkeä syntyä lasin sisältöä tyhjentäessä.
Ennen tämän tyyppisen vahvan, korkean viskositeetin omaavan ja hieman jopa öljyä ulkonäöltään muistuttavan oluen nauttimista olisi varmaan sopivaa olla vähän kylmissään juuri myrskyisästä syyssäästä kotiutuneena, mutta eipä nyt sattunut kyseistä hienoa säätilaa tälle päivälle, joten haetaan fiilistä jostain muusta sitten. Luulisin että korkin avaus ajaa asian.

Älä nauti tätä olutta kylmänä (lue: jääkaappikylmänä) vaan viilennä vain vähän. Näin kaikki maut tulee esiin paljon paremmin. Lasiksi jokin vähän pyöreämuotoisempi, eli ei sitä Karjalatuoppia siitä tiskikuivauskaapista. Itselläni käytössä viinilasi (vanhempieni luona vierailemassa, eikä erikoisempia olutlaseja löydy).

Kahvinruskeaa vaahtoa oluessa on vain vähän, mutta se säilyy kauniisti lasin reunoilla. Melko makeassa tuoksussa harmillisesti melko paljon Mikkeller Black:ista tuttua palanutta auton rengasta, kandisokeria, hieman kahvia ja alkoholia. Ehkä kypsytys auttaisi tuoksuun. Maku onneksi on paljon tasapainoisempi kokonaisuus. Makeus pysyy kurissa ja etualalla on palaneen paahteinen herkullinen mallas. Humalat ei juurikaan maistu, no pientä greippiä löytyy, mutta ne kuivattaa maun todella hyvin. Parempaa tämä on huomattavasti kuin edellinen 3. edition. (pisteet ovat ristiriidassa, tiedän, mutta tämän pisteytys on tämän hetkisten mieltymysten mukaan.)

Itselle maistuu kuitenkin paremmin ihan "tavalliset" imperial stoutit, kuten vaikkapa Nøgnen IS. On tämä hyvä olut, mutta 16% alkoholia luo omat haasteensa ja sen valitettavasti maistaa. Uudelle olutharrastajalle tämän tyyppiset hyvin vahvat oluet (maultaan & prosenteiltaan) saattavat olla ihmeellisiä, taivaan portit aukaisevia, mutta mitä enemmän oluista tietää niin sitä enemmän oppii arvostamaan omaa tyyliänsä hyvin edustavaa yksilöä. Esimerkiksi brown ale on hyvin vaatimaton oluttyyli, mutta hyvin tehty brown ale on erittäinkin nautittava. Newcastlen brown ale ei kuulu tähän sarjaan.

Pisteet oluelle 35/50 (6-3-7-3-16)

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

Ensiksi tulee mieleen, että miksei otettu tämän panimon klassikko-olutta Jaipuria (IPA) valikoimaan, mutta toisaalta onhan Halcyonkin vaan ihan törkeän maukasta.

"Tuore, puhdas humala-aromi! Huh, se lävähtää lasista väärentämättömänä ja vaativana. Harvoin se on näin kaunis, mehevä ja intensiivinen." -Kirjoittaa Kari Ylänne oluesta ruokala.netissä, ja tuo aika lailla kiteyttää Halcyonin.

Vaikka tämä on nimeltään Imperial IPA, niin kyllä tämä minusta menee vielä helposti sinne IPA-kategoriaan. Tämä vain hyvä, sillä useimmat IIPAt ovat aivan liian raskaita ja epätasapainoisia oluita. Tottakai poikkeuksiakin löytyy.

Prosentteja oluessa 7,4% ja katkeroita eli EBUja 70. Lasissa hieman samean kultaista komealla vaahdolla. Tuoksussa puhtaan greippistä humalaa ja veriappelsiinin aromia. Maku on erittäin rapsakkaan katkera ja greippisen hapan. Reilu hiilihappoisuus tukee hyvin rapsakkuutta. Mallas on tietenkin taka-alalla tällaisessa oluessa, mutta se mikä tulee esille on erittäin puhtaan, neutraalin viljaista. Hiivaa ei juurikaan ole pullossa, joten tämän voi melkeinpä kaataa kokonaan lasiin kerralla. Siinä missä Jaipur on upean monimuotoinen hedelmäinen IPA, on tämä suorasukaisempi raakaan voimaan luottava luomus. Olo on Halcyonin jälkeen suussa, kuin olisi juuri pessyt hampaaat, niin raikasta se on.

Tämän ja Jaipurin perusteella voin sanoa, että Thornbridge todella rakastaa olutta ja taitaa sen panemisen huolella. Halcyon on saatavilla Alkosta hintaan 6,29€/0,5l.

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas Vs. Brewdog Hoppy Christmas

Nyt kaksi varmasti kovaa vastakkain. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, ei todellakaan. Alko on (onneksi) päättänyt olla hieman kokeellisempi ja ottaa jouluolutlistoillensa hieman erikoisempiakin jouluoluita. Nämä molemmat ovat tyyliltään India Pale Aleja, eli runsaan runsaasti humaloituja aleja, mitä ei nyt ainakaan perinteisesti yhdistetä jouluun. Ensimmäiseksi korkkasin sen henkilökohtaisesti kiinnostavamman yksilön, eli tanskalaisen sopimuspanija Mikkellerin Hoppy lovin´ Christmasin. Suurin osa Mikkellerin oluista pannaan belgialaisessa de Proefin panimossa - Sanoo Alkon sivut ja oikeassa ovat.
Olut on vahvuudeltaan 7,8% ja katkeroita (IBU/EBU) löytyy huimat 66. Humalaa on jopa 4 eksoottista sorttia (mm. Citra ja Centennial) ja mausteina vielä ihan ihka aitoa mäntyä ja inkivääriä. Tuo mänty oluessa on ainakin itselle ihan uusi tuttavuus.

Etiketissä tanskalaisten perinteiden mukainen porojen ruokinta? Onko siellä edes poroja muka?

Oluessa kuohkea vaahto. Tuoksu on jo pullon suusta huumaava ja lasissa sitä vieläkin enemmän. Kaiken maailman trooppisen viidakon hedelmät yhdistettynä pohjoismaiseen mäntyisen pihkaiseen neulaseen on jo enemmän mitä uskalsi toivoakaan. Usein nämä reilusti humaloidut IPAt muuttuvat maussa aivan liian katkeriksi, jolloin maku jää taka-alalle, mutta eipäs tässä. Maku on jotain niin tasapainoista, etten muista moista edes koskaan maistanenikaan. Maku on niin monipuolinen paletti, että jokainen itse luokoon tästä oman mielikuvansa suussaan, en siis edes lähde yrittämään analysointia. Maista ilman pohjan hiivoja ensin. Mikkeller saa kyllä täydet viisi poroa viidestä porosta, ja uskallan väittää ettei Brewdog tätä kyllä onnistu päihittämään. Hinta Alkossa 5,23€/0,33l.

Lasissakin esiintyy koira, joten miksei.

Ruutukuvioisten hameiden käyttämien miesten maan oman panimon Brewdogin jouluoluen (yhden niistä) vuoro. Teema nimessä vähän sama kuin äskeisessäkin, eli jotakuinkin "humalaista joulua!", mitä on ainakin täällä Suomessa vietetty hyvässä ja pahassa jo sitten alkuaikojen. Oluessa IBUja 48,8 ja alkoholia 7,5%.
Tuoksu paljastaa jo tämän hieman perinteisemmän (nykyaikaisempaa USA-tyylistä tarkoitan) sitruksisemman näkökulman IPAsta. Maku on kuitenkin hieman pehmeämpi kuin panimolta saattaisi odottaa, mutta ehkä tuo reilumpi maltaisuus sopii joulu-/talviaikaan hieman paremmin. Katkeruutta on reilusti, tietenkin, mutta tällaiset hop headit kuin minä, ei saa kuitenkaan tarpeekseen. Olut on perus-IPAna mainio, mutta tällaisia jo lukuisia juoneena en keksi tästä kyseisestä enää mitään uutta kerrottavaa. Maltaisemman, hieman makeamman IPAn ystävälle passeli. Hintaa alkossa sen 5€ 0,33l putelille. Jos Mikkeller sai sen viisi poroa, niin tämä saa vain 3,5 poroa, eli yksi poro piti pistää lihoiksi pöytään. Mutta tällaista se välillä on.

Samuel Adams Winter Lager

Alkoon on taas tullut kasa jouluoluita (23kpl), mikä nyt ei ehkä ollut kuitenkaan niin yllättävää kuin esimerkiksi talventulo autoilijoille... Tämä kyseinen bostonilaisen panimon olut on yksi niistä tutuimmista ja monesti jo aiemminkin Alkon jouluolutlistoilla ollut. Rento aloitus siis jouluoluiden kauteen.

Winter Lager on wieniläistyylinen tumma lager ja prosentteja on sopivat 5,5%. Koska tämä on jenkki, niin humalointi on myös jämäkkää ja hieman runsaampaa kuin eurooppalaisissa vastaavissa lagereissa, mikä antaa oluelle myös sen ominaisen mielenkiintoa herättävän maun.
Tuoksu lupaa melko pähkinäistä, toffeisen maltaista olutta ja maussa lisukkeena tähän herkulliseen yhdistelmään vielä kitalakea sopivasti kuivattavaa puisen aromista katkeraa humalaa. Humalointi on samalla myös erittäin raikasta, aavistus havunneulasta. Suutuntuma on miellyttävän oljymäisen keskitäyteläistä.

Samuel Adams Winter Lager on valintana varma nakki ja sammuttaa kyllä mainiosti oluenjanon, no ainakin hetkellisesti. Kenties kunnon kinkkuvoileivän kanssa täydellinen? Mielenkiintoisempaa makuelämystä hakevan kannattaa kuitenkin ehkä vielä kurkottaa sinne vähän syvemmälle oluthyllyyn. Sampan oluet noin yleensäkin on enemmän niitä perinteisiä, tasaisen varmoja suorituksia. Hinta Winter Lagrille on siinä noin kolme ja puoli €uroa, eli ei nyt niin paha. Pullokoko 0,355l.



-Hieman kiinnostavampaa jouluolutosastoa tarjoilee seuraavaksi keskenään vertailussa olevat Mikkellerin ja Brewdogin joulu-IPAt (India Pale Ale).-

HOK-Elannon vaalit ja ehdokas Seppo Äyräväinen

Olutopas.infon perustaja ja ylläpitäjä Seppo Äyräväinen on asettunut ehdokkaaksi HOK-Elannon vaaleihin numerolla 376. Hän on puhtaasti olutkulttuurin asialla liikkeellä, joten kehoitankin teitä kaikkia olutihmisiä uhraamaan pieni hetki kiireisestä päivästänne ja katsomaan tästä linkistä Sepon vaalikampanjaa. Niin ja äänestämään myös häntä itse vaaleissa! ;)

Olvi Reino

No niin, nyt sitten sen pahamaineisen Reinon kimppuun. Ennakkoluulo on, että tämä on sama olut kuin Olvi III. No maistetaan ensin tuomitsemista. Prosentit ainakin täsmäisi... Tölkkikoko on pint (0,568l).

Hei! Mullahan on samanlaiset tossut kun toi etiketti?!

Ulkonäkö tyypillinen vaalea lager, vaahto lyhytikäinen. Tuoksu hieman imelän hunajaisen maltainen, vetisyyttä, aavistuksen aavistus humalaa. Maistuu samalta kuin suurin osa kotimaisista vaaleista lagereista. Jep, en todellakaan osaa sanoa onko samaa tavaraa Olvi III:sen kanssa, mutta ei kovin kaukana kyllä kuitenkaan ole. Ihan maistuva lager, mitä mahtuu tusina mäyräkoiraan.. vai miten se nyt meni..

Olvi Reino ja Olvi Aino-juomasarja on suunniteltu Reinolle ja Ainolle hempeään, jopa pumpulinpehmeään saunailtaan missä jonkin saunajuoman maku ei todellakaan ole se tärkein asia.

Tästähän saisi vielä sen 8% Alkoversionkin kätevästi nimeä hieman muuttamalla Olvi Reiskaksi ja lisätä hieman kulumaa grafiikkaan.

Tiivistetysti: Jos haluat Olvin keppanaa koreammassa pakkauksessa kalliimmalla hinnalla, osta ihmeessä.

Olvilta näytettä, II-olut ja Sven Tuuva

Kiitokset Olville juomanäytteistä! Näistä kirjoitan kuitenkin vain oluista, sillä muut juomat ei tänne oikein sovi (paitsi viskit, mutta niitä nyt ei saatu ;). Paketissa ilmeisesti samoja juomia, mitä muillekin bloggareille oli lähetetty, oluista mainitsen mm. Sven Tuuva II-olut, Olvi Reino, A Le Coqin oluita.

Lukijoille: Vaikka olisikin ilmaisia näytteitä, niin se ei muuta suhtautumistani mitenkään arvion tekemiseen (vaikka ilmainen viina aina parempaa onkin, lähes tutkitusti heh..).

Itse asiassa näkisin asian melkein niin, että Olvilla ollaan herätty tähän päivään ja halutaan ehkä jotain kehitysideoita meiltä, ketkä niitä oluita ostavat ja juovat. Sekä arvioivat. Tai mainosta, mene ja tiedä...

Aloitetaan siis II-oluesta avautuminen. Olvi on yllättäen lähtenyt tähän hallitukselta tulleeseen painostukseen mukaan pistämällä kauppoihin kakkosoluen, ja saa luultavasti todeta melko pian, että oluet tölkkeineen homehtuvat hyllyihin. Ei toimi ei, siis kolmosen korvaaminen kakkosoluella. Tai sitten tämä on hieno vihje Olvilta hallitukselle, että "kattokaa ny, ei ne osta sitä kakkosta, vaikka sitä saa". Kuluttajien silmissä kakkonen on ykkönen. En siis tässä vastusta ajatusta 3,5% oluesta kevyempänä vaihtoehtona, vaan sitä älytöntä ministeri(e)n päähänpistoa alentaa prosenttirajaa entisestään päivittäistavarakaupoissa. Itse olen edelleen sitä mieltä, että EU:ssa kun ollaan (ytimessä...), niin alkoholimonopolit alas.

Sitten toiseksi, mikä tämä Olvi Reino nyt on?? Onko tämä nyt sitä samaa Olvin kolmosta pakattuna ällöön Reinoon (hyvät aamutossut kyllä, mutta tossut kuitenkin)? Miksi pitää yrityksen tarmo tuhlata jonkin pakkauksen miettimiseen, kun sen saman tarmon voisi pistää ihan uuden oluen reseptin kehittelyyn. Tässä vaikka pari nimiehdotusta näille uusille, niin ei tarvi niitä enää miettiä: Olavi portteri ja Ivalo IV - sisältö ratkaisee. Niin ja pois sieltä mukavuusalueelta (vaalea lager) ja uutta putkeen vaikka ale-osastolla (siis se oluttyyli, pintahiiva ym.). Reinot alessa, koreissa aamutossualet. kuulostaa melkein skotlantilaiselta aamupalalta. Maistaisin.

Koska nyt on sunnuntaiaamu ja kesäisemmät renkaatkin pitäisi käydä vielä vaihtamassa, pistän tähän väliin pienen arviontyngän Sven Tuuva II-oluesta. Muita sitten hieman myöhemmin.

Taistelussa pahaa, suorastaan saatanallista III-olutta vastaan.

Pakkauksessa mennään hauskasti Sandels-tunnelmissa ja mielikuviin on jälleen panostettu... Olut on 3,5%, eli Ruotsin maitokaupparajoissa mennään.

Ulkonäkö on vaalea lager ja vaahtoakin syntyy kivasti, vaikkakin se nopsaan katoaakin. Tuoksu on odotetusti hieman vetinen, mutta kyllä siitä erottuu leipäinen mallas ja hieman ruohoista humalaakin. Suutuntumaltaan olut on melkein samassa sarjassa kuin kotimaiset kolmosetkin. hiilihappoisuus on mukavan matalalla tasolla.

Makua löytyy oluesta yllättävän paljonkin, mutta kun se vetisyys on siellä myös. En tiedä onko tässä käytetty tärkkelystä, mutta ainakaan maku ei siihen suuntaan vihjaa. Täysmaltaalta ainakin maistuu. Pientä alkoholittomista oluista tuttua muovisuutta löytyy, mutta hyvin vähän.

Ei sinänsä, ihan ok tuotoshan tämä on tuolla prosenttirajalla ja osoittaa vankan ammattitaidon Olvilta. En silti keksi, miksi joku tätä ostaisi sen kolmosen sijaan, kun hintakin taitaa pyöriä samoissa. Ruokaolueksi ehkä, jos pitää vielä autoilla.

Tiivistettynä: Yllätyin! Melko raikas ja maistuvakin olut prosentteihin nähden. Hinta alemmas, niin saattaisi mennä paremmin kaupaksi. Ei tästä silti kolmosen korvaajaksi ole.

Fuller's Black Cab Stout

Black cab on ilmeisesti taksitoimintaan erikseen räätälöity auto ja niitä tavataan Lontoon kaduilla. Näissä takseissa on isot, mukavat tilat kyyditettäville & heidän tavaroilleen, pieni kääntökulma ym. mukavuusaspektia. Näitä ajelevat koulutuksen saaneet kuskit. Ensimmäiseksi nimestä tuli tietenkin mieleen "pimeät" taksit, mutta niistä ei nyt taida kuitenkaan olla kyse. Black Cab Stout on yhdeltä suurimmalta suosikkipanimoltani Briteistä, eli Fuller'silta. Olut on vahvuudeltaan 4,5%. Brewed in London with the knowledge.

Olut on kauniin mustaa ja hyvällä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on melko paahteista ja palaneen savuistakin. Lakritsitoffeinen maltaan makeus tasoittaa hyökkäävyyttä.

Usein näissä matalaprosenttisilla stouteissa vaivaa kepeähkö suutuntuma, mutta tässä ollaan onnistuttu melko hyvin ja tällaista ongelmaa ei ole. Pehmeän keskitäyteläinen suutuntu. Hiilihappoa löytyy reippaahkosti, vaikkei häiritsevästi.

Maku on melko kuivan tuhkaisen paahteinen, mutta makeutta on saatu kivasti pakettiin. Lakritsin lisäksi vähän salmiakkiakin. Tuo tuhkaisuus on tiettyyn pisteeseen kiva ominaisuus, kuten tässä oluessa, mutta jos haluat tietää miltä se tietyn pisteen ylittäminen tarkoittaa, maista ihmeessä Meantime London Stout. Black Cab Stoutin etiketistä löytyy muuten samaa horisonttia samalla tyylillä kuin meantimen London Stoutista...

Nopeasti tiivistettynä; Jos pidät stouteista, pidät aika varmasti tästäkin. Taidolla pantu kuiva, paahteinen stout. Malliesimerkki.

Alle 4€ irtosi Kupittaalta, mikä on ihan hyvä hinta oluesta.