Ardbeg 10 Year Old Islay Single Malt

Pitkästä aikaa uutta viskikatselmusta, tällä kertaa lasissa Islay-saaren yhden monista tislaamoista, eli Ardbegin kymmenvuotias single maltti. (single) Maltti on tunnetusti valttia, heh heh.

Ennakkoon olen netistä yrittänyt urkkia mahdollista tietoa viskin mausta ja varsinkin savuturpeen seasta mahdollisesti löytyvä sitruksinen hedelmä kiinnosti eniten. Tämä siis ainakin pitää löytyä =).

Pullon, etiketin, sekä sen laatikon kelttityylinen ulkoasu on kaikinpuolin silmiä hivelevän kaunista. Samankaltainen "A" näyttäisi muuten olevan Turun vaakunassa myös ;).

Tämä kyseinen yksilö on iso, litran leka, ostopaikkana Viking Line 52€/1,0l. Alkosta suht' samaan hintaan 0,7l versio.

Prosentteja on hieman "tavallista" (40%) enemmän, eli 46%. En kuitenkaan heti lähde lisäämään tilkkaa vettä sekaan, vaan raa'asti aloitetaan nämä(kin) bakkanaalit.

Kaadetaan drammi lasiin ja ihmetellään. Dram tarkoittaa noin suurinpiirtein 'yhtä drinkkiä' ja määrä on ihan itsensä päätettävissä, tai kuka sitä juomaa nyt sattuukaan tarjoamaan. Itse kaadoin nyt aika varovaisen määrän, koska edellinen Islay-pullo Laphroaig tyhjeni vähän liiankin nopeasti...

Ardbeg on erittäin haalean kultaista, lähes neutraalin väristä. Ulkonäkö sitten hämää kyllä ihan täydellisesti.

Hyvin voimakkaassa tuoksussa on tietysti turpeinen savuisuus pääosassa, mutta taustalta löytyy myös kirpeää sitruunaa (jes!), merisuolaa, sekä mineraalisuutta.

Maussa hyvin intensiivistä nuotiosavua, turpeista mallasta, sitruunaa, suolaa, sekä pistävää alkoholisuutta. Neljäkutoseksi menee silti melko helposti alas, eikä vesitippoja jää kaipailemaan.

Ardbeg on laadukas islay-viski, mihin sitruksinen kirpeys tuo hieman monipuolisuutta makuun.

Pisteet 9/10

Rob Roy

Juhannuksen väkevänä toimi tänä juhannuksena edullinen, skottilainen blended-viski. usean tislaamon viskien sekoite siis, vähän kuin viskien bulkkia. Hintaa tällä on Alkossa pari kymppiä ja mielestäni oikein hyvän makuista siihen nähden. Pullo etiketteineen on yllättävänkin tyylikkään oloinen ja luo hieman arvokkaankin tunnelman jo jylhän nimensäkin puolesta. Viski on "vain" 40 t-%, joten mitään vesitippoja ei tarvitse juomaan lisäillä. Itselleni viskin ainut mahdollinen nauttimislämpötila on "huoneenlämpöinen", mikä avaa hyvin aromimaailman, eikä mitään jäitä, kiviä, kenkiä ym. lisätä missään tapauksessa jaloon juomaan.

Rob Roy on melko tavallisen kultainen, vaikkakin hieman tummempi. Miellyttävässä tuoksussa löytyy karamellista maltaisuutta, vaniljaisuutta sekä myös aavistus savuisuutta asennetta tuomaan. Maku on melko pehmeä, eikä halvan viskin pistävyyttä pääse esiintymään hirveästi. Maku on muuten tyypillisen blendedin tapaan, hieman yksitoikkoisen, makean karamellisen maltainen mutta sitä savua on kuitenkin taustalla pikkiriikkisen antamaan mielenkiintoa maistelemiseen. Jälkimaku on lyhyt. Kokikseen sekoitettuna tämä toimii myös loistavasti, jos tällaisista pitää. Minä pidän.

Kaiken kaikkiaan Rob Roy on oiva "talousviski" ja siinä on ihan ok hinta/laatu-suhde. Hyvä blended. Eikä pullollinen tätä vitriiniä rumenna, päinvastoin.

Pisteet 6,5/10

Laphroaig Quarter Cask

Viskejä olen aina tykännyt maistella ja nyt alan kirjoittelemaan myös tänne niistä pieniä arvioita. Oluille olen antanut pisteet vain Olutopas.info:n mutta viskeille tulen antamaan täällä pisteet asteikolla 1-10. Viskeissä olen vielä täysin aloittelija, joten pahoittelen mahdollisista virheistä sanastossa ym.. =). Olen kuitenkin nopea oppimaan, joten eiköhän se siitä. Viskit ovat luonnollinen jatkumo olutharrastukselle, onhan niistä pääosa valmistettu maltaista. Seuraavaksi ostettavaksi pulloksi olen jo kaavaillut kehuttua skottilaista Lagavulin 16-vuotista, vaikka siihen saattaakin mennä vielä tovi, sillä 0,7l pullollinen maksaa rapiat 70€. Palkkapäivää odotellessa...

Tämä kyseinen, skottilaisen Laphroaigin tislaamon, single malt-viski on kypsytetty perinteisemmässä, pienemmässä tammitynnyrissä, mistä on myös irronnut enemmän makua/sävyjä viskiin (viskin kosketuspinta tammitynnyriin on jopa 30% enemmän isompaan verrattuna).

Ihastuin Laphroaigin 10-vuotiseen samantien maistaessani sitä kerran laivalla, mistä tämäkin puteli on peräisin. Siellä hinnatkin on jotenkin pysyneet kurissa vielä.. 43€/1l sai tästä herkusta pulittaa. Melko edullista siis vielä. 

Laphroaig valmistaa tunnetusti erittäin turpeisen savuista viskiä, eikä tämä yksilö tee siinä poikkeusta. Pienenä poikkeuksena tosiaan onkin tuo pienemmän tynnyrin antama tammisen vaniljainen makeus, sekä hienoinen pehmeys. Pieni pisto kyllä tuntuu viskiä niellessä, onhan tässä sentään 48 t-%. Pienen vesitipan voi halutessaan lasiin lisätä. Silti viski on silkkisen pehmeää ja mieluisaa juoda. Vahva savuisuus sekä turpeisuus tulee sitten pienellä viiveellä mutta varmasti, ja iskee kyllä kanveesiin ellei ole varautunut ;).

Turpeinen savuisuus sekä hienoinen suolaisuus jääkin sitten pitkäksi aikaa kummittelemaan makunystyröihin, mitä minä en ainakaan pane pahakseni.Viski on hyvin runsas ja kaiken kaikkiaan erittäin monipuolinen. Kostea sammaleinen metsä piirtyy mielikuviin. Olutkaveriksi voisi sopia aika täydellisesti saksalaisen Schlenkerlan-panimon joku savuoluista, tai joku viskitynnyreissä kypsytetty imperial stout, sillä samankaltaisessa makumaailmassa seikkaillaan. Erinomaista tavaraa. Skotti ei petä.. ei tosiaan.

Niin ja tämä tavara nautitaan sitten paljaana, ihan kuten eräs toinenkin asia..

Pisteet 9/10