Iltapäivä Mallaskukossa...

Maisteltiin tässä lauantai-iltapäivänä oluita eteläisen Suomen turneellaan olevan oululaisen kanssa-hörhö-blogistin Esoxin (Hiivahommia) kanssa Turun, luultavasti monipuolisimmassa olutravintolassa, Mallaskukossa. Siltikään valikoimasta ei pahemmin tuntunut löytyvän kummaltakaan ennalta maisteltua olutta... Kenen tässä siis oikein pitäisi huolestua..? ;)

Jaettavaksi löytyi kuitenkin norjalaista, sekä tanskalaista pienpanimotuotosta. Mallaskukko on itse maahantuonut tanskalaisia pienpanimo-oluita, mutta tähän päivään mennessä ne on jo aika lailla juotu. Uutta erää odotellaan (ja ei oluiden pakolta tarvi olla Tanskasta..).

Ensimmäinen olut mikä laseihin päätyi, on norjalaisen Haandbryggerietin saison-tyylinen Ardenne Blond. Prosentteja saisonille melko runsahkot 7,5%. Makeahkossa tuoksussa hedelmäistä appelsiininkuorta, korianterista mausteisuutta, sekä hiivaisuutta. Oluessa on mukava, tukevahko runko. Maku jatkaa tuoksun linjaa aika lailla, mutta loppua kohden ilmaantuu epämääräistä tunkkaista "kotiolutmaista" hiivaisuutta, mikä kyllä pilaa tunnelmaa. Alko on aika hyvin piilossa. Myöskään makua kuivattavaa humalaa ei ole riittävästi. Näistä norjalaisista saisoneista Nøgne Ø Saison vie voiton. Pisteet 32/50 (7-4-6-3-12)

Seuraavaksi arvosteltavaksi olueksi valikoitui tanskalainen Midtfyns Barley Wine (10%). Olut on 0,5l pullossa, joten tällainen on erityisen mukava jakaa. Ei ainoastaan ison alkoholipitoisuudeen, vaan myöskin oluen makeuden vuoksi.

Kauniin vaalean ruskea, samea olut, missä on jopa melko kestävä vaahtokin. Hyvin makea tuoksu kantautuu myös kauas lasista. Tuoksussa rusinaa, kuivaa hedelmäisyyttä, sekä portviinimäisyyttä. Barley wineksi hieman ohuenpuoleinen suutuntuma. Maussa siirappisen rusinaista maltaisuutta, kuivaa hedelmää, sekä aavistus yrttistä humalaa. Alkoholi hyvin piilossa. Ei huono, muttei erityisen loistavakaan. Pisteet 37/50 (8-4-8-3-14)

Baarin pikkujääkaapista löytyi vielä yksi mielenkiintoinen laadukkaan jenkkiläisen panimon Sierra Nevadan olut. Sierra Nevada Tumbler (5,5%) on tyyliltään brown ale. Etiketti on juuri niin taiteellinen, kuin panimon oluelta odottaakin. Kauniin tumman kastanjanruskeassa oluessa on tunnistettava jenkkityylisen tiivis, sekä kestävä vaahto. Miedossa tuoksussa puisen pähkinäistä humalaa, hieman makeahkon mämmistä mallasta, sekä paahteista kahvisuutta.

Suutuntumaltaan olut on kevyen keskitäyteläinen. Kuivahko maku on puisen pähkinäinen, hieman mämmisen maltainen, paahteisen kahvinen, sekä hieman epämiellyttävän kitkerä. Jälkimaku on sopivan katkera. Sokkona luulisin olutta britiksi. Hyvä, kevyt olut janoiseen mielentilaan. Pisteet 32/50 (6-3-7-3-13)

Kiitokset Esoxille olutseurasta! Hauska nähdä välillä muitakin samanmielisiä (hörhöjä) Olutoppaalaisia.

Virossa

Tuli tässä viime viikonloppu avovaimon kanssa vietettyä Virossa, Tallinnassa. Ennen en maassa ollut käynytkään ja hieman varauksella odotinkin millainen paikka mahtaa kyseessä ollakaan. Se vähä mitä Tallinnasta nyt ehti nähdä, niin ihan kelvolliselta paikalta vaikutti. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollut mitenkään olutpainoitteinen, vaikka tuli niitäkin siellä katsasteltua.

Matkustimme Eckerö Linella, mikä on hieman edullisempi, mutta laivalla huomasi että rahat kerätään pois ylikalliilla voileivillä ym. kaikella mahdollisella. Eli omat eväät matkan ajaksi ei olisi ollut mitenkään ylireagointia. Huvittava pointti laivan kaupassa oli se, kun yksi 0,33l oluttölkki maksoi 2,70€, kun kopallinen samaa tavaraa maksoi ~11,00€. Aika moinen litrahintaero... Pieni "jano" laivalla ei siis tullut kysymykseen.

No niin, perillä ollaan n. 3 tunnin matkan jälkeen. Sää tallinnassa on erittäin ahdistavan tunkkainen; yli 30c, ei tuulta ja ilma painostavaa. No, ei sentään sada. Ennen hotellille (Domina Ilmarinen) menoa käymme hakemassa jotain pientä purtavaa ensin kauppakeskus Rimistä, mistä bongaa myös kohtalaisen valikoiman oluita. Täältä tarttui mukaan mm. ennestään minulle tuntematonta, venäläistä Stary Melnikiä (Старый Мельник), kahta eri laatua, joista toinen oli hauskan muotoisessa pullossa. Melnik osoittautui myöhemmin normi bulkiksi, vaikka toisessa laadussa oli myös humalaakin käytetty. Rimissä ei kuitenkaan hirveän monipuolista antia ole, enkä jaksanut kaikenmaailman bulkkeja kanniskella selkä vääränä, joten otin mukaani vielä Sakun nisuõlun (vehnäolut) ja itävaltalaista Edelweissia, mikä sekin vehnäolut.

Hotelliin tutustumisen jälkeen lähdimme tutustumaan varmasti kaikkien turistien tuntemaan vanhaan kaupunginosaan. Olo on kuin keskiajalla olisi ja paikka kuhisee turisteja kameroineen. Tämä ei kuitenkaan häiritse ja paikkaa on kiva kierrellä ja käydä pikku "poodeissa" (puoti). Silmään osuu mielenkiintoinen baari, Hell Hunt, jolla on omien oluiden lisäksi tarjolla paljon tuontioluita, sekä vielä ruokaakin. Paikka on melko kodikkaan, avaran pubmainen. Tarkoitus oli käydä yksillä ja jatkaa sitten seikkailua ja nopean miettimisen jälkeen tilasin Baltikan 8:a, mikä on yllättävänkin onnistunut vehnäolut tältä Venäjän isolta panimolta. Oluiden hintataso on paikassa virolaista keskitasoa eli 40-55 EEK:a (2,5-3,5€). Halvalla siis pääsee, tuontioluet siis kalliimmasta päästä.

Illemmalla palasimme taas vanhaan kaupunkiin. Olimme varanneet jo ennen matkaa pöydän vanhanajan-tyylisestä ravintolasta Olde Hansasta. Varaus kannattaa tehdä sillä paikka on aina täynnä (ravintolan nettisivuilta onnistuu varaaminen sähköisesti). Paikka on todella omistautunut teemalleen. Aikamatka menneisyyteen melkein. Olde Hansassa on myös omien oluiden valikoima, mistä maistoin tällä kertaa vain yhtä, talon yrttiolutta. Oluet tarjoillaan saviastioissa, joten en väriä nähnyt (+ paikassa muutenkin hämärä kynttilävalaistus) mutta sanoisin että se oli tummaa lageria. Ei tosiaan mitä tahansa tummaa lageria, vaan erittäin herkullista sellaista! Maussa oli jotain todella alkukantaista ja olut olikin todella vahvan yrttisen mausteista, runsaan makean maltaista ja täyteläistä. Prosentit varmaan siinä 5-6% paikkeilla. Tätä olisi ottanut mielellään mukaankin. Muut oluet olisivat olleet kaneliolut ja hunajaolut mutta hyvin täyttävän aterian jälkeen (paljon mm. häränlihaa..) ei meinannut enää tuolillakaan pysyä, joten mars hotelliin ja nopea simahdus oli taattu.

Aamulla tulee vettä kuin Esterin perseestä ja suuntaus on hotellin aamiaispöytään. Olemme ilmeisesti ainoat suomalaiset tässä hotellissa espanjalaisturistien keskellä. No, saksaa kuulee jostain pöydästä kuin italiaakin. Myöhemmin kaupungissa seikkailtua, tuli käytyä vielä Hell Huntissa maistamassa heidän omaa oluttaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan saanut kuin heidän Hell Hunt Heleä, vaaleaa, luultavasti suodattamatonta lageria. Ei se mitään. Hele on yllättävän hyvän makuinen vaalea lager. Hedelmäisyyttä riittää ja humalaa on keitoksessa selvästi käytetty tavallista runsaammin. Oluen kanssa syöty iso, lämmin voileipäkin oli oikein herkullista ja palvelu huippuluokkaa. Kannattaa todellakin pistäytyä tässä baarissa, jos menet Tallinnaan.

Kaupungissa on viinakauppoja joka kulmassa ja pitihän näissäkin nyt käydä katsomassa, millaista se nyt on kun on monopoleista vapaa. Tyypillisesti valikoima on melko heikkoa joka paikassa ja "erikois"oluita ei käytännössä bongaa mistään. Olisikohan asia näin Suomessakin, jos Alkon monopoliasemasta luovuttaisiin? Tulihan tuolta nyt raahattua, tyypillisenä suomalaisena turistina, pari laatikkoa olutta; perus vienti-Sakua ja Saaremaa Tumea. Molemmat tosin ihan hyviä oluita.

Matka oli hauska ja ei varmastikaan viimeinen.

Mielenkiintoisimmat oluet kotiin asti tuli kuitenkin raahattua ihan kotimaasta, lippulaiva-Alkosta, Arkadiasta. Brewdogin Tokyota, Mikkellerin Beer Geek Breakfastia, Goose Islandin Matildaa & Pere Jacquesta sekä vielä Schneiderin TAP5:a. Näitä herkkuja maistellaankin sitten hartaasti.

Rohtoja Apteekista

Olinpa tässä taas lauantaina, ah, aina niin mahtavassa Uudessa Apteekissa. Jotenkin tämä mesta on vain minun ykköspaikka Turussa. Ymmärrän hyvin Reijo Mäkeä. Melko hyvän olutvalikoiman omaava paikka on viihtyisä, tarpeeksi yksityinen ja silti seuraisa. Hyvä paikka varmastikin kirjoittaa tai tuumia seuraavaa Vares-kirjaa.. Tai harrastajan vaikka kirjoitella olutarvioita. Hinnatkin ovat usein kohtuullisia.

Illan aikana tuli vain yksi uutuusolut vedettyä naamariin ja se oli Laitilan panimon oma uusi vehnäolut, Laitilan Kievari Vehnänen. Olut on oikein nautittava, ehkä enemmänkin purkkaiseen kuin banaanin suuntaan oleva vehnis. Runkoa oluelle antaa mukavasti 5,5 t-%. Hieno uutuus ja ei varmasti jäänyt viimeiseksi nautiskelukerraksi, mahtaisikohan tämä tulla Alkon hyllyille? Hyvä kilpaillija ainakin Nokian Elowehnälle.

Muuten tuli nautittua jo melkein tavaksi muodostunut pakollinen lambic ja sen jälkeen Goose Islandin Bourbon County. Nämä oluet sopivat peräkanaan kuin unelma. Tällä kertaa lambic oli Cantillonin Kriek, minkä happamuus on jotain sanoin kuvaamatonta ja maku erittäin herkullisen hapankirsikkainen. Jos tämän 0,375l pullon nauttimisessa menee kauan niin Bourbon Countyyn voikin sitten varata vielä reippaasti reilummin aikaa.

Chicagolaisen Goose Islandin-panimon Bourbon County on 13 t-% bourbon-tynnyrissä kypsytettyä imperial stouttia. Pullo on pieni (0,355l) mutta sen nauttimiseen menee helposti tuntikin. Olut on mielestäni parhaimpia, ellei jopa paras viski-stoutti. Ola Dubhien rinnalla kuitenkin. Maku on erittäin tuhdin paksua imperial stouttia voimakkaalla bourbonin vivahteella, sekä erittäin tasapainoinen. Iso alkoholiprosentti ei häiritse juomaa vaan ennemminkin tukee sitä. Olut maksaa noin kympin mutta on kyllä sen arvoinenkin.

 

Tulipahan vielä nautittua samaisen panimon IPA, mikä on melko maltillisen humaloitu, aavistuksen brittityylinen ja tasapainoinen lajinsa edustaja. Ei mitenkään räväkkä, vaan aromikkaan kevyehkö olut ja meneekin hujauksessa janoiseen suuhun.

Uusi Apteekki on hieno paikka ja sinne kannattaakin ehdottomasti tallustella sisään, jos tähän mahdollisuus vaan siunautuu. Tällä kertaa ei kuvattu Varesta kun eksyin paikkaan...

Koulussa käyntiä...

Tulipa tuossa eilen käytyä syömässä ja viettämässä iltaa kaveripariskunnan kanssa Panimoravintola Koulussa, Turussa. Itse paikka on massiivisen vaikuttava rakennus vanhan ajan jylhällä sisustuksella. Aluksi otimme kaverin kanssa yhdet Koulun Pilsenerit ja täytyy kyllä kehua olutta. Vaikkakin se on Koulun tyylin hieman vaatimatonta ja ehkä mietoakin, niin maku oli oikein hyvä. Voiset maltaat sekä yrttisen ruohoiset humalat löytyi oikein tasapainoisesti ja olut oli oikeasti virkistävä.

Näiden jälkeen päätimme siirtyä yläkertaan Koulun ravintolaan.

Yläkertaan saavuttaessa edessä odotti taas loputtoman pitkä käytävä tyhjiä pöytiä ja yksi baaritiski toisessa päässä. Hieman aikaan siinä sai sitten ihmetellä minne kuuluu mennä mutta äkkiä henkilökuntaan kuuluva nainen ohjasti meidät talon toiselle puolelle, mistä sitten jo löytyi muitakin asiakkaita. Sisustukseen oli tässä salissa panostettu jo huomattavasti ja tunnelma oli kuin hienommassakin ravintolassa. Ruuaksi tilattiin entrecotea, wellingtonia ja kuhaa. Ruokajuomaksi otin suodattamattoman Tsekkityylisen lagerin, Lehtorin. Juomat tulivat pöytään n. 10-15 minuutin päästä ja sitten alkoi ruuan odottelu.

En ollut syönyt pahemmin koko päivänä, joten aika tuntui varmaan osaksi siksikin hyvin pitkältä. Odotella sai about 50-60min tilaamisesta, mikä minusta on kuitenkin jo liian kauan.

Pyysin entrecoten mediumina mutta minusta se oli kyllä raaka (hyvin sitkeä) ja jänteitä&läskiä oli myös luvattoman paljon. Ei hyvä. Lankkuperunat sentään oli hyvin tehty ja punaviinikastike niiden kanssa. Lehtori-olut sopi kohtalaisen hyvin annoksen kanssa.

Muut kehuivat kuitenkin aterioitaan, paitsi myös toinen entrecote oli kuulemma huonoa. En tänne enää syömään tule mutta panimona Koulu on kuitenkin ihan ok. Aiemmin hyväksi todettua Koulun Vehnää ei ollu harmillisesti sillä hetkellä joten otin vielä yhden oluen ennen lähtöä, kausioluen Kesän. Melko mitäänsanomaton punertava lager. Ei irronnut mitään viboja.

Kyllä Koulussa silloin tällöin tulee poikettua (lähinnä seurustelumielessä) mutta ei se hirveästi mielenkiintoa herättävää tarjoa olutharrastajalle/bongarille. Taisi olla vain 5 eri olutta saatavana koko laitoksesta kyseisellä hetkellä...

Baarista bongattua

Baarikierroksella oli tänään ihan mukavaa. Mallaskukossa vierailin ja tilattavat oli kaksi olutta, mutta suurta sellaista. Ensimmäinen oli Amagerin India Pale Ale(8,5€ 7%/0,5l), joka oli oikein mukava tuttavuus. Olut oli hyvin samean punaruskea. Maku oli miellyttävän tuhti kuin raikaskin hienon hedelmäisen humaloinnin ansiosta. Eurooppalaiseksi IPAksi tämän kyllä tunnistaa hiivan vuoksi, muttei mitenkään häiritsevästi vaan miellyttävästi. Humalamehua parhaimmillaan. Amagerin Imperial Stout on hyyyvin tukeva tuotos. Maku on hyvin paahtuneen sekä palaneen maltainen runsaalla humaloinnilla (140 IBU). 10,01% 11€/0,5l.

Näiden jälkeen lähdin kotiinpäin käppäilemään. Matkalla vessassa käynnin tarve alkoi käydä lähes sietämättömäksi, joten pistäydin vessassa lähibaarissani, Laiturissa. Paikka on melkoinen räkälä ja karaokekin oli päällänsä. En halua kuitenkaan pummia baarien vessoissa, joten tilasin jotain ja hanasta löytyi Carlsbergiä. Olut on pehmeää lageria muttei sen enempää. Kaapista bongaan vielä Extra Brew IV:tä ja olut on aika samanlaista kolmosversion kanssa eikä pahemmin säväytä ja kotimatka jatkuu loppuun asti.

Bongasin muuten yhden tyypin joka tilasi "kaljaa jäillä", enkä oikein saanut kunnon selitystä miksi näin teki, mutta tapansa kullakin...