Nescafe Mixes March

Juuri Nyt!

perjantai 7. tammikuuta 2011

De Ranke Guldenberg


Aikaisemmin pikkupullosta maistettuna tämä ei toiminut ehkä niin hyvin, kuin olisi toivonut. Tällä tarkoitan siis sitä, että olut on mainion belgialaisen panimon De Ranken käsialaa. Olut on tyyliltään tripel ja vahvuudeltaan 8,5%.
Panimon nettisivu on onneksi informatiivinen ja se paljastaa mm. että oluessa käytetty ainut humalalajike on Hallertau ja nimi Guldenberg tulee vanhasta samannimisestä aiemmin toimineesta luostarista Wevelgemin kylässä, mistä yksi panimomestareista/perustaja Nino Bacelle on kotoisin. Olut on myös panimon ensimmäinen teos.
Iso pullo on kääritty jälleen hienoon kääröön ja ainakin juhlallinen fiilis on taattu. Sisältä paljastuu vain etiketitön pullo, joten kääreet on syytä pitää paikallaan ja avata vain sopivasti päästäkseen käsiksi korkkiin ;).

Kultaista olutta isolla, komealla vaahdolla. Vähempää en edes odottaisi belgin ollessa kyseessä. Tuoksu on belgihiivainen, aromikkaan yrttisen humaloitu, kandisokerinen, sekä leipäisen maltainen. Suutuntuma on tyylille täydellinen; pehmeän keskitäyteläinen sopivan virkeällä hiilihappoisuudella.
Viimeksi olutta maistellessa hieman liiallinen (kandi)sokerinen makeus tökki minulla. Isommassa pullossa näyttäisi olevan tuo kandisokerisuus hieman paremmin kurissa ja suutuntumakin pehmeämpi. Maku on ajoittain hieman samantyylinen La Rulles Triplen kanssa ollessa yrttisen humaloidun kuiva, kuitenkin sillä erotuksella, että tämä on selvästi makeampaa. Jälkimaku kuivuu ihan sopivasti. Tripeleille tyypillinen pippurisuus puuttuu harmillisesti.
Ei tämä nyt oikeastaan tälläkään kertaa ihan täysillä iskenyt, mutta paremmin kuitenkin kuin viimeksi. Pistemäärä kasvoi aikaisemmasta kolmella.

Pisteet 37/50 (7-4-8-4-14)

torstai 6. tammikuuta 2011

Orkney Dragonhead


Kupittaan Cittariin oli näköjään ilmestynyt skottilaisen Orkneyn panimon oluita, joten kaappasin tämän "viikinkipaatin" ensimmäiseksi testiin. Mallaskukon jääkaapissa oli myös hyvä valikoima panimon oluita (mm. Skull Splitter), mutten siellä noita vielä ehtinyt maistella..
Dragonhead on 4% stout. Jostain syystä nämä matalaprossaiset stoutit ovat aina kiinnostaneet hieman keskiverrosti enemmän kuin muut tyylit "maitokauppavahvuisina". Onnistuneitakin yksilöitä on tullut ihan mukavasti vastaan.
Dragonheadissa on oikein hieno etiketti, mutta kuva ei tällä kertaa anna sille oikein oikeutta, koska kameran akku päätti pettää juuri ratkaisevassa vaiheessa ja piti sitten tyytyä kännyn kökköön kameraan...

Mustaan olueen muodostuu reiluhko, ruskean paahteinen vaahto, mikä vielä säilyykin kohtalaisen hyvin. Tuoksu on melko turpeisen paahteinen ja savuinen. Jotain palaneen siirappista makeutta siellä kanssa vilahtelee. Suutuntuma on 4 prosenttiseksi ihan sopiva, ei liian vetinen.
Maku on melko kuiva eikä kovinkaan makea (lämmetessään makeutuu hieman lisää). Turpeisen savuisuuden lisäksi löytyy nyt myös paahteista mustaa kahvia, aavistus tummaa suklaata, hieman tuhkaisuutta, jopa toffeista mallastakin. Hieman pistävä humala on myös koko ajan aistittavissa. Jälkimaku on kuivan paahteinen.
Kyllä tämäkin on laskettava siihen onnistuneiden oluiden joukkoon.
Maku on melko tyypillinen, mutta toimiva. Hinta on kuitenkin valitettavan kova, enkä sen vuoksi varmaan enää uudestaan ostakaan. Kupittaan Citymarket, 4,95/0,5l.

Pisteet 35/50 (7-4-7-3-14)

tiistai 4. tammikuuta 2011

Boon Oude Geuze


Lambiceja ei niin hirveästi ole tullut maisteltua, lähinnä joitain Cantilloneja. Niiden saatavuuskin on usein vähän kiven alla. Nyt kuitenkin lasiin päätyi Mallaskukosta saatava Boon Oude Geuze, eli maustamaton vanhan ja tuoreen lambicin sekoitus. Gueuze lausutaan yksinkertaisesti köös. Tällä yksilöllä on vahvuutta 6,5%.

Korkki napsahtaa kivasti auki ja lasiin kaatuu sameaa vaaleahkon oranssia juomaa lähes ilman vaahtoa. Parasta ennen on vasta vuonna 2029, eli veikkaisin mutu-tuntumalla oluen pullotuksen tapahtuneen 2009.
Tuoksu on hyvin kirpeän vihreän omenainen, sekä hieman sokerisen makea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hiilihappoinen. Melko suuta supistavan hapan.
Maun happamuus ei ihan ole Cantillonien vertainen, mutta hyvin hapan kyllä silti. Maussa jyllää vihreän omenainen hedelmäisyys & villihiivan villit aromit, mutta kuiva, hieman yrttinen humalointi on silti mukavasti aistittavissa, mikä antaa oluelle mukavasti monimuotoisuutta. Sokerista makeutta on hitusen tasoittamassa happamuutta, mutta todellakin vain hitusen.
Lambicit on melko extremelaji, mutta kerran kun niihin tykästyy, niin loppua ei innostukselle ole näkyvissä. Mallaskukko, 8,90€/0,375l.

Pisteet 37/50 (8-3-8-3-15)

St. Peter's India Pale Ale

Tältä brittipanimolta olen muistaakseni maistanut aikaisemmin vain sen maitokaupoissa myytävän hunajaportterin, mikä oli ihan ok. Usein näihin britti-ipoihin suhtautuu pinellä varauksella, sillä useammin ne on vain aavistuksen enemmän humaloituja bittereitä. Tämän kohdalla voidaan kyllä jo puhua IPAsta, vaikka hieman kevyestä sellaisesta.
Panimon oluissa pakkauksena käytettävän pullon muoto jaksaa viihdyttää edelleen ja se on ihan tyylikäs etiketteineen päivineen. Helpottaa aina ostopäätöstä. Prosentteja oluessa on melko vähäiset 5,5% tyyliin nähden.



Ulkonäkö oluessa on ihan kohdillaan sen ollessa mehukkaan, samean oranssinen pienellä vaahdolla. Hieman mieto tuoksu on hyvin hedelmäinen, ennemminkin jenkkityylisen humaloitu kuin brittityylin. Käytetyt humalat ovat silti ymmärtääkseni brittiläisiä.
Suutuntuma on melko kova, keskitäyteläinen. Maussa on lähinnä hieman trooppisenkin hedelmäistä & sitruksista humalaa (greippi, mansikka, ananas mm.). Karamellinen, hieman pähkinäinen mallaspohja tukee humalointia kuitenkin hyvin.
Jälkimaku on yllättävänkin katkera, oikein ikeniä kuivattavaa. Olut on kaikinpuolin ok tuotos ja melko virkistäväkin. Mallaskukko, 7€/0,5l.

Pisteet 36/50 (7-3-7-3-16)

Brooklyn Winter Ale

Hanasta tämän jenkkipanimon näkemys scottish alesta. Prosentteja 6,1%. Brooklynin tuotteet ovat olleet mielestäni vähän keskinkertaisia, vähän niin kuin toisen jenkkipanimon Flying Dogin tuotokset. Tämäkään olut ei valitettavasti muuta tuota käsitystä.

Olut on punertavan ruskeaa kohtalaisella vaahdolla, mikä ei säily niin hyvin. Tuoksussa oluen ollessa vielä kylmää siinä on vahva, häiritsevä saippuainen tuoksu. Hieman lämmettyään paljastuu taas voimakas rasvainen diasetyyli(kkyys), mikä ei yhtään ainakaan paranna tilannetta, sekä hieman pähkinäistä mallasta ja maustetta.
Suutuntumaltaan olut on  jenkkiolueksi melko kova, keskitäyteläinen, sekä hiilihappoinen. Maussa jatkuu vahvana tuo rasvainen aromi ja taustalla onkin sitten muuten ihan mukava, sopivasti maustettu, pähkinäisen maltainen ja humaloidun kuivahko olut. Minun kohdallani diasetyyli kyllä pilaa nautinnon, vaikka se periaatteessa tyyliin kuuluukin. Mallaskukko, hanaolut 5€/0,33l.

Pisteet 27/50 (5-3-6-3-10)

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Nils Oscar Imperial Stout


Huomasin vastikään, ettei Alkossa ole tällä hetkellä muita imperial stout-tyylin edustajia kuin Nils Oscarin näkemys siitä. Eli vain yksi ainut tätä olutmaailman kuningastyyliä! Aika hälyyttävää sanoisin. Mahtaakohan edes uusi vuosi tuoda yhtään muutosta tähän tilanteeseen... No, toivotaan.

Viimeksi minulla oli lasissa Nils Oscarin imperial stouttia lokakuussa 2009, eli uudelleenmaistelu on kohdallaan. Silloin annoin oluelle pisteitä 39/50 ja kritisointia hieman rungon ohuudesta. Muuten kyllä maistui.

Kaadetaan lasiin ja ihmetellään. Olut on ihan mukavan näköistä "mustaa kultaa" rusehtavan paahteisella vaahdolla, mikä tosin saisi säilyä vähän pidempään. Huomasin, että vanha arvosteluni Olutoppaan puolella pitää vieläkin täysin paikkaansa, joten copypastetan sen törkeästi tähän kohtaan: 

"[2.10.2009] Melkein musta olut hienoisella ruskeahkolla vaahdolla. Tuoksu hyvin vahvan paahteisen maltainen, makean maitosuklainen, humalainen sekä hieman palaneen kahvinen. Suutuntuma on (vain) keskitäyteläinen keskitason hiilihappoisuudella. Kuivahko, vahva maku on palaneen paahteisen maltainen, reilusti kahvinen, suolaisen lakritsinen, raikkaan hedelmäinen, aavistuksen siirappinen sekä loppua myötä kuivattavan humalakatkeroinen. Jälkimaussa palanutta värimallasta, tuhkaa sekä katkeraa greippiä. Mausta syntyy mielenkiintoinen sekametelisoppa ja oikeastaan aika hyvä sellainen. Muuten oikean imperial stoutin tuntua, paitsi hieman ohut. Ehkä aavistuksen karkea vielä mutta kypsyttäminen luultavasti tasoittaa makua vielä."

Sanoisin ehkä pienenä lisänä vielä, että makeaa siirappisuutta on maussa kyllä hieman enemmän kuin "aavistus".
Ollakseen kunnon IS tämä vaatisi yksinkertaisesti enemmän voltteja, humalaa ja reilusti tukevamman rungon. Näin olut on vain hieman tukevampi stout, muttei imperial-sellainen. Samat pisteet säilyvät. Pehmeämpää tämä tosin oli tällä kertaa. Alko, 4,08€/0,33l.


Pisteet 39/50 (8-4-8-3-16)

La Rulles Blonde


Blonde sai luvan toimia uudenvuoden maljana. Olut on vähän kuin vahvempi versio panimon Estivalesta. Prosentteja tässä on 7%.
Maussa ja tuoksussa on yrttinen humalointi vahvasti mukana. Blondessa on maussa toki jonkinverran tyyliin kuuluvaa makeaa karamellista mallastakin, mutta myös hieman harmillista alkoholiakin. Kaikinpuolin mukava blonde kuitenkin, vaikkei silti aivan parhaimmistoa.
Tämän oluen myötä tuli maistetuksi panimon "kaikki" oluet, tai siis nämä jatkuvassa valmistuksessa olevat ja ympärivuotisesti saatavilla olevat. Panimon nettisivuillakin on infot vain näistä viidestä.
Yleiskuva panimosta jäi mieleen hyvänä. Ehkä tummat alet voisi olla hieman parempia, mutta jokainen maistettu vaalea ale oli laatuolut.
Panimon parhaimmat ovatkin mielestäni Estivale, sekä Alkosta vielä saatava Triple. La Rulles käyttää mielellään oluissaan reilusti humalaa, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys belgialaiselta panimolta.
Tämä yhdistettynä vielä yleisesti belgiale-tyyliseen monimuotoisuuteen, niin paketti on valmis. La Rulles on hieno panimo kaikinpuolin, millä on oikein laadukkaat "perusoluet" valikoimassaan. Suosittelen tutustumista, jos vain mahdollisuus eteen tupsahtaa. Tässä vielä antami pisteet panimon oluista paremmuusjärjestyksessä:

La Rulles Triple - Pisteet 40/50 (8-4-8-4-16)

La Rulles Estivale - Pisteet 40/50 (8-5-8-3-16)

La Rulles Blonde -Pisteet 39/50 (8-4-7-4-16)

La Rulles Brune - Pisteet 37/50 (8-4-8-3-14)

La Rulles Cuvée Meilleurs Voeux - Pisteet 34/50 (7-3-7-3-14)