Lapin Kulta Tuisku

Jäänyt vähän vähemmälle taas blogin kirjoittelu syystä että: uusia & mielenkiintoisia oluita ei juurikaan ole ilmestynyt (lähi)markkinoille viime aikoina ja toinen hifistely on vienyt myös aikaa. Siis hifistely siinä alkuperäisessä mielessä, eli äänentoistossa. Toki olutta tämänkin yhteydessä on nautittu, ei huolta.

Tämä uutuus-lappari on jäänyt ihan unohduksiin, mutta onneksi Raision Alkosta vielä löytyi pulloja. Turusta nämä on jo tyhjennetty. Olut ei siis ole tyypillisesti lager, vaan kerrankin ale. Se on pantu yhteistyössä Teerenpelin kanssa. Erikoisuutena oluessa on siinä on käytetty ikivanha rohto/maustekasvi siankärsämö + että olut on luomua. 4,7% Alkoholiprosenttinsa puolesta olut sopisi myös maitokauppoihin, missä sitä en kuitenkaan ole nähnyt.

Ensinnäkin täytyy mainita pullon tyylikäs ulkoasu kaikinpuolin. Teerenpelin tyyliin kuuluvasti patenttikorkkia käytetään, sinetillä varustettuna.

Sameahko olut on kuparisen punertavaa ja vaahtoa muodostuu kohtalaisesti, tosin se vähenee nopeasti. Tuoksussa on makeahkoa pähkinäistä mallasta, puista humalaa, sekä raikkaan hedelmäisen (omenainen) yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on odotetusti hieman ohut, mutta silti mukavan pehmeä, toisin kuin brittialet yleensä. Suomalainen vesi, maailman paras vesi...

Olut on hieman mietoa mutta maultaan kuitenkin ihan nautittava. Makupaletti on hyvin (kuivahkon) brittibitterin kaltainen, mutta siinä on lisänä siankärsämön tuomaa raikasta luonnonläheistä yrttisyyttä. Katkeroita on "vain" 25 EBUa, mutta ne tuntuvat riittävän ihan hyvin. Ainoa ihmetys onkin se, että miksi ollaan jumituttu 4,7%:iin, kun olisi voitu tehdä täyteläisempää ja maistuvampaakin alea?

Vähän epäileväisenä tätä ostin, mutta Tuisku yllätti kuitenkin ihan positiivisesti. Paras Lapin Kulta tähän mennessä ;). Suosittelen maistamaan olutta ennen kuin se loppuu. Alko, 3,98€/0,5l.

Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)

Newcastle Brown Ale

Tämä on varmasti yksi tunnetuimmista brittialeista. Newcastle Brown Ale on saanut alkunsa vuonna 1927 ja on ymmärtääkseni ollut vielä silloin ihan juotavaa tavaraa. Tuotemerkki on Heinekenin omistuksessa nykyään. Makua enemmän on nykyään panostettu markkinointiin ja olutta on lantrattu sitä mukaa. Ainakin melko mitäänsanomaton fiilis jäi tästä.

Ruotsinlaivan hanasta olen lähinnä Newcastlea aikaisemmin juonut, mistä olut on ihan ok, mutta tämä pulloversio ei sitä hirveästi sitä muistuta. Massoihin uppoavaa vetistä, "helppoa" olutta.

Myös Alko on nähnyt tässä potentiaalisen myyvän tuotteen ja on ottanut sen juuri valikoimiinsa. Oluen ollessa 4,5%:sta, en juuri näe tässä mitään järkeä ja hintakin on vielä korkeampi kuin useimmissa kyseistä olutta myyvissä maitokaupoissa. Halvin taitaa olla Lidlissä (mistä tämäkin arviokappale on peräisin...), mistä 0,33 läpinäkyvä pikkupullo irtoaa hintaan 1,99€. Alkosta 2,44€.

Tumman ruskeaa olutta vaahdolla, mikä ei kauaa viivy maisemissa. Tuoksussa diasetyylistä karamellia, puisen pähkinäistä mallasta, sekä hieman tuhkaisuutta. Suutuntuma on vetinen ja hieman kova. Hiilihappoa reippaasti. Maku on ale:ksi melko tympeä. Tuhkaa, diasetyyliä (voinen aromi), siirappia, karamellista makeutta, sekä liian vähän pähkinäistä mallasta. Jälkimakua ei oikein ole.

Blaah... Älkää sitten tuomitko brittioluita tämän mukaan, jos maistatte tätä ensimmäisenä sellaisena.

Brown ale voi toki olla hyvääkin, vaikka tämä ei sitä olisikaan. Ihan hyvänä bulkkina tämä kuitenkin menettelee.

Pisteet 25/50 (5-3-5-2-10)

+ hanasta parempaa kuin pullosta

+ kahteen euroon ihan ok

+ makua sentään löytyy

- tylsä bulkki

- vetinen

Samuel Smith's Oatmeal Stout

Alkon uutuusolut, vahvuudeltaan 5%:sta, kauralla höystettyä stouttia Englannista. Kauraa alettiin muinoin käyttämään oluessa, koska siitä haluttiin ravinteikkaampaa. se antaa soutille tukevamman rungon, makeutta, sekä mahdollisesti silkkisen pehmeän suutuntuman. hyvänä esimerkkinä hyvästä kaurastoutista tulee nyt mieleen amerikkalaisen Goose islandin myöskin 5%:nen Oatmeal Stout.

Samuel Smith herätteli '80-luvulla uudelleen henkiin tämän kuolleen käytännön lisätä olueen kauraa, joten tätä olutta voi tällä hetkellä pitää "originaalina" ja muiden panimoiden esikuvana. Takaetiketissä erittäin laajat ruokasuositukset oluen kanssa, mitä kaikkia en itse ehkä kuitenkaan lähtisi kokeilemaan (mm. pizza).

Olut on mustaa ja rusehtavaa vaahtoa muodostuu niukasti. Tuoksu paahteisen maltainen, hieman suklainen, sekä kaurapuuroinen (mihin on lisätty maitoa). Tuollainen mielikuva ainakin minulle tuli tuoksusta :).

Suutuntuma on odotetunkaltainen, eli pehmeän täyteläinen. hiilihappoa on tosin reippaasti. Maultaan olut on melko yksiulotteinen, vaikkakin oikein nautittava. Kaura on hionut mausta kulmat pois ja se on melko pyöreä. Päämakuna kahvisen paahteinen mallas ja taustapiruna täyteläinen kaurapuuro. Kovin katkeraa tämä ei ole, mutta kuivuu kuitenkin kohtalaisen hyvin (katkeroita 36 EBUa).

Kyllä tätä voi toistekin ostaa. Mielestäni ei silti ihan pärjännyt tuolle Goose Islandin tekeleelle. Alko, 3,76€/0,355l.

Pisteet 36/50 (7-3-7-4-15)

Nokian Keisari Luomu

Nokian panimo tuntuu olevan ryhdistäytynyt ja uutuutena heillä on tarjota suodattamatonta luomu-pilsiä. Extrapointsit varsinkin tuosta suodattamattomuudesta. Massapanimoilta tuollaista ainakin on turha odotella.

Panimon viimevuotinen EloWehnä-vehnäolut antoi jo hurraamisen aihetta, sillä se oli varsin hyvä suomalainen vehnis ja vielä helposti saatavissa maitokaupoista ympäri maan.

Tämän menestyksen myötä tämä olut on nyt luultavasti siunaantunut omaan lasiini nautittavaksi, amen.

Olut on vahvuudeltaan 4,5%. Lasiin kaatuu samean kultainen olut melko vähäisellä vaahdolla. Tuoksu on hieman yllättäen melko mieto. Siitä erottuu hieman hiivaista hedelmäisyyttä, voista mallasta, sekä ruohoisen yrttistä humalaa. Suutuntuma on pehmeän keskitäyteläistä sopivan korkealla hiilihappoisuudella. Olut on hyvin miellyttävän tuntuista suussa.

Maku on melkolailla tuoksun aromit hyvässä tasapainoissa, mutta mietoa, jopa hieman vetistäkin tämä on. Jälkimaussa humala tulee esiin hieman paremmin, vaikka kuivattavaa efektiä jään kaipaamaan.

Suodattamattomuus pelastaa oluen. Suodatettuna tämä olisi luultavasti täysin mautonta litkua. Ei tämä nyt valitettavasti ihan vakuuttanut, vaikka oluesta kuitenkin pidin. Nokian panimolle viesti: Pistäkää lisää matskua seuraavaan erään, niin tämä on jo täysin kehujen arvoinen. Myllyn Prisma, 2,39€/0,5l.

-.- *klunk klunk* -tyhjä-

Päätin avata vielä uuden tölkin ja kahden maistellun tölkin välillä on melko selvästi eroa ja nyt tämä maistuu oikeammalta. Eli makua löytyy paremmin kuin ekasta tölkistä ja maku kuivuukin paremmin. Hmm, mielenkiintoista... Jos on kokemusta samankaltaisesta ilmiöstä, kommentoikaa toki. Ajatukset olutta kohtaan parani kyllä. Kyllähän tästä sittenkin taitaa tulla ihan hyvä kaveri Laitilan Kukko Pilsin rinnalle, vaikkei sille ihan pärjääkään. Ylempi viesti Nokian Panimolle pätee siis vieläkin.

Pisteet 32/50 (6-3-7-4-12)

Red Stripe

"Red Stripe. It's beer. Hooray beer!" - sanoo oluen nettisivu. Viimeisimmän lausahduksen kanssa voin ainakin olla 100% samaa mieltä. Kyseinen nettisivu osoittautuukin huijaukseksi ja se ohjaa käyttäjän johonkin terveystalibanien sivuille... Jeps.

No niin, katsotaas nyt sitten viimein tämäkin eksoottinen tapaus Jamaikalta. Pullon nyt ainakin tunnistaa kaikki. Tämä on siis vaaleaa lageria ja prosentteja 4,7%. Aika tuttu yhtälö ainakin suomalaisille...

Olut on tyypillisen vaalean lagerin näköistä lähes ilman vaahtoa. Tuoksussa löytyy reilusti maissisen maltaista makeutta ja alkoholittomille oluille tyypillisempää muovisuutta. Aavistus yrttisyyttäkin löytyy. Suutuntuma on ihan mukavan liukkaan kevyt.

Hieman vetisessä maussa jyllää sama makea maissisuus ja hienoinen humalan aromi. Kyllä sieltä mallastakin löytyy, mutta selvästi vähemmän kuin maissia. Raaka-aineita on muutenkin käytetty hyvin säästeliäästi, vaikka onhan tässä enemmän makua silti kuin esim. Budweiserissa, mihin Red Stripeä voi aika hyvin verrata. Jälkimaku on sentään ihan mukavan kuiva. Kylmänä parhaimmillaan, älä siis päästä lämpenemään.

Jamaikallahan on ymmärtääkseni pirun kuuma koko ajan, joten voin hyvin ymmärtää että tämä on siellä suosittua ja yleisesti nautittua. Ainakin näin talvisessa Suomessa pisti lähinnä naurattamaan tällainen vetinen litku (katsotaan sitten kesällä uudestaan, jos katsotaan...), mutta... Hooray for beer anyway! Myllyn Prisma, 2€/0,33l.

Pisteet 14/50 (3-2-3-2-4)

Dupont Moinette Brune

Tämä belgialainen Dupontin panimo on ehkä tunnetumpi saisonistaan. Moinette Brune on tyyliltään dubbel ja 8,5% vahvuudellaan melko "väkeväkin" tähän tyyliin. Maltaita on käytetty neljää eri sorttia ja humalaakin olisi käytetty ehkä vähän "normia" enemmän. No, maistamalla sekin selviää.

Korkkikorkki poksahtaa auki komeammin kuin monessa samppanjapullossa. Vaahtokin tulee pullonsuusta varmasti ulos, ellei ole nopea.

Samea olut on väriltään vaaleahkon tumman ruskeaa ja vaahtoa muodostuu runsaasti, mutta se pienenee melko nopeasti. Tuoksun maltaisuus on hyvin hedelmäistä ja hedelmäisyys on lähes raikasta (mm. omenaa, hieman banaania). Hedelmien lisäksi tuoksussa on kandisokeria ja alkoholia. Suutuntumaltaan olut on melko hiilihappoista eikä hirveän täyteläistä.

Maku on melko kandisokerisen makea, belgihiivaisen mausteinen ja samalla hieman hapahkokin. Tuoksun aromit toistuvat melko samana maussa, mutta alkoholi on yllättäen paremmin piilossa. humala kuivattaa makua ihan sopivasti, vaikka se ei varsinaisesti havaittavissa olekaan.

En tästä nyt mitään ihmeellistä osaa sanoa. Ihan kelvollista, hieman epädubbelmaista tummaa alea. Vahvuuteen nähden ihmeen laihaa.

Pisteet 32/50 (6-3-7-3-13)

Gouden Carolus Christmas

Harmillisesti tätä ei tänäkään vuonna tullut Alkoon, vaikka on kyllä aikaisemmin monopolin hyllyillä jouluiseen aikaan esiintynyt. Olut on maustettu, vahva tumma belgiale ja prosentteja on huiman 10,5%. Viime maistelusta on varmaan jo 2 vuotta. Nyt maisteltu versio taitaa olla myös tuota ikäluokkaa. Se on tietysti vain hyvä asia, sillä tämä olut vain paranee ikääntyessään.

Viimeksi maistellusta versiosta päällimmäisenä mielessä on vain sen vahva anismaisuus/lakritsisuus. Etiketissä Coca-Cola joulupukki lentää taivaalla hevosten vetämänä.

Tuoksussa edelleen päällimmäisenä yrttinen anis/lakritsi, mutta sen rinnalla myös hieman voista karamellimallasta ja vaniljaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläisen pehmeä, mutta hiilihappoa on silti riittävästi. Maussa on nyt vahvasti esillä aikaisemman anis/lakritsisuuden lisäksi myös vaniljaisuus. Toki tästä löytyy myös belgihiivaisuutta ja piparisen jouluisia mausteita. Glögimäisiä jopa. Olut on melko kandisokerisen makeaa, eikä humalaa ole riittävästi kuivaamaan makupalettia.

Muistikuvat piti melko hyvin kutinsa, mutta ei tämä silti ole vielä mikään mestariteos, vaikka oikein hyvä olut onkin.

Pisteet 39/50 (8-4-8-3-16)