Prykmestar Savukataja

Vuoden olut 2009 - Helsinki Beer Festival, ja nyt Alkosta saatavissa. Tämän uusikaupunkilaisen panimon normi-savuolut on erittäin hyvää, joten odotukset Savukatajasta titteleineen kaikkineen kohoaa pilviin. Olut on vahvuudeltaan 9%, aidosti pyökkitulen alla savustetuista maltaista tehty, katajalla maustettu, aito suomalainen pienpanimo-olut. Unohda Karhun Korpisavut sun muut kuravellit. Das ist echte rauchbier! Tälle luontainen taistelupari on Alkon yksi jouluoluista, eli legendaarinen Aecht Schlenkera Rauchbier Urbock.

Olut on hyvin tumman ruskeaa melko vähäisellä vaahdolla. Tuoksussa savua, tervaa, mämmistä mallasta, normi-Savusta tuttua minttupastillista raikkautta, lakritsia - ja hienossa tasapainossa. Suutuntumaltaan olut on hyvin täyteläistä ja pehmeää vähäisellä hiilihappoisuudella - täydellistä. Maussa esiin astelee savun ja tervan kanssa dobbelbockmaisen paahteisen mämminen mallas. Oluessa on erittäin äijämäinen- ja samalla hienostunut maku. Tuhtia makua tasoittelee erittäin taitava minttuisen raikas humalointi, mikä ei kuitenkaan sotke makupalettia, vaan on sopivasti taustalla. Katajalla on varmasti tekemistä tämän raikkauden kanssa myös. Isoa alkoholipitoisuutta ei edes huomaa, muuta kuin positiivisesti rungon vahvuudessa. Kaikessa oikein huokuu tasapainoisuus.

Voin sanoa että tämä on yksi parhaista, ellei jopa paras suomalainen olut mitä olen maistanut! En tiedä voittiko suomalainen saksalaisen juuri omassa pelissään, mutta ainakin tasoissa ollaan. Hieno olut, ehdottomasti joulupöytään!

Pisteet 43/50

Nøgne Ø Julesnadder

Julesnadder = joulun herkut. Elikkäs (norjalaiseen) joulupöytään rasvaisen ruoan seuraksi tehty olut, tyyliltään tarkemmin portteri. Panimolla on luonnollinen, meillekin kovin tuttu syy oluen alhaiseen 4,5% alkoholipitoisuuteen (tyylille ominaisempaa olisi 6% ja eteenpäin). Nimittäin Vinmonopolet, eli meidän Alkoa vastaava alkoholimonopoli, ja heillä on lähes sama raja kuin meillä maitokauppaoluissa, 4,75%. Norjassa n. 98% oluesta ostetaan "maitokaupoista" ja pienpanimo haluaa tietysti näkyvyyttä kuin rahaakin oluestaan Vinmonopoletin huonon olutmyynnin vuoksi, joten se on vähän pakotettukin rajallisiin prosentteihin. Monilla suomalaisilla pienpanimoilla on samankaltaisia rajoituksia + vielä, että Alkon valikoimaan pääseminen on melko hankalaa & kankeaa.

Täytyy sanoa, että olen aina tavanomaisesti innokkaampi päästessäni maistelemaan Nøgnen ihan perinteisten oluttyylien tulkintoja, ennemmin kuin "ekstriimejä" kokeiluja. Onhan kokeilutkin tarpeen (minkä #100 hyvin osoittaa), mutta loppupeleissä niistä "perus-laadukkaista" oluista nautitaan kuitenkin eniten.

Olut on melko tumman likaisen ruskeaa, hienolla vaahdolla. Tuoksussa tummaa suklaata, suolaista lakritsia, hieman savuisuutta, humalan tuomaa havuisuutta ja vähän greippiäkin. Miellyttävä tuoksu ennen kaikkea. Suutuntuma on pehmeä, lähes keskitäyteläinen. Ei ollenkaan vetisyyttä, mitä joistain arvioista luin aikaisemmin. Maku jatkaa tuoksun hyvää linjaa ja on yleisilmeeltään puisen kuiva, suolaisen paahteinen, sekä hieman hapahkokin. Jenkkihumalat ovat maussa hyvin esillä greippisyydellä & havuisuudella. Vaikka katkeroita on vain 25 IBUa, ne tuntuvat silti jälkimaussa.

Olut suositellaan nauttimaan aika viileänä (8°C) ja näin kannattaa myös tehdä.

Julesnadder on kevyt, kuivahko makurikas portteri, mistä pidin kovasti. Prosentti lisää olueen, niin runkokin olisi perfect. Kiitos jälleen kerran Nøgne Ø! Takk så mye! Kupittaan Citymarket, 4,99€/0,5l.

Pisteet 38/50

Urthel Samaranth

Yön pimeinä tunteina tuli yllättäen avattua yksi tällainen. Samaranth on tyyliltään quadrupel, eli vahvan vahva belgiale. Alkoa tässä onkin kunnioitettavat 11,5%. Aamulla herätys, joten eipäs jahkailla, vaan juoma naamariin.

Olut on tumman ruskeaa, hieman punertavaa ja vaahtoa aika niukasti. *Nuuh nuuh* -kylläpäs tuoksuu pippurinen alkoholi vahvasti. Sen alta vahvaa maltaisuutta, anista, mausteita, yrttejä, kuivaa hedelmää, rusinoita, appelsiininkuorta ym..

Suutuntumaltaan tämä on lähes täyteläistä, lämmittävää, sekä tälle tyylille aika hiilihappoista. Maku on hyvin runsas ja alkoholi piiloutuu myös paremmin. Päämakuina kuivat hedelmät, rusinaisen mämminen runsas mallas, yrttisyys, pippurisuus, appelsiininkuori, anis, belgihiiva ja jopa hieman banaaniakin. Toffeinen makeus kasvaa oluen lämmetessä. Monipuolista. Maku kuivaa hyvin loppuun. Mieleen tulee Rochefortin 10, mutta sen erinomaisuuteen tämä ei kuitenkaan yllä.

Talvikauden olut tämä on, sen jo sanoo prossatkin. Harmillisesti ne kyllä maistuvatkin (enemmän vielä tuoksuvat). Hyvällä tahdollakaan en siis saa tätä neljänkympin olueksi, mutta ehdottomasti kannattaa silti maistaa jos eteen tulee.

Tämä oli muuten panimomestari Hildegardin ja hänen miehensä Basin häissä viinin korvaajana =).

Pisteet 39/50

Urthel Saisonnière

Vallitsevaan pimeyteen, sekä kylmyyteen vähän auringonpaistetta tähän väliin. Oluen nimi tarkoittaa kausiluonteista, tällä kertaa siis melkoisen kesäistä olutta. Tämä Urthelin vaalea belgiale on vahvuudeltaan 6%. Oluessa on käytetty vehnää.

Eläväisen kupliva olut on samean vaaleankultaista komealla vaahdolla. Tuoksussa mausteista hiivaisuutta, banaania, sitruksia, yrttistä humalaa, sekä hieman vehnän happamuutta. Suutuntuma on kevyen keskitäyteläinen sopivalla hiilihappoisuudella. Kuten tuoksu, makukin on oikein raikas. Vehnäolutmaisia piirteitä on paljon. Lisäksi hieno yrttisen kuivattava humalointi, sekä potkua antavaa pippurisuutta. Jälkimaku on kuivan greippisen katkera.

Oikein hieno olut ja varmasti virkistävä kesähelteilläkin. Jääkaappikylmänä parilla kulauksella alas, ai että!

Pisteet 38/40

Nøgne Ø Red Horizon

Nøgne Ø, tuo hauskan kuuloinen norjalainen pienpanimo, mistä tulee välillä melkoisen erikoistakin tavaraa (kuten Horizonit tai vaikka #100) ja sitten taas tasaisen luotettavaa, mutkattoman nautittavaa olutta (IPA, IS ym..). NØ Dark Horizon 1. Edition nauttii ihan älytöntä mainetta ja kunnioitusta olutharrastajien piireissä. DH1 pantiin vuonna 2007 ja myytiin aikalailla loppuun melko nopeasti. Onkohan sitä vielä saatavilla jonkin olutbaarin (siis Suomessa) kellarin pimeistä syövereistä, en tiedä, ja vaikka olisikin, niin hintaa en uskaltaisi arvaillakkaan. Itse en ole tuota olutta päässyt maistamaan. Harrastukseni alkoi vähän tuon jälkeen, eikä tietous yltänyt perille asti, kunnes oli jo myöhäistä...

Sain hommattua käsiini nyt uuden innovaation panimolta, eli Red Horizonin. Olut on pantu sakehiivalla ’No. 7’ ja se on vahvuudeltaan reippaat 17 t-%. Katkeroita mukavan reilut 75 EBU:a. Näihin isoprosenttisiin on aina pieni varaus, vaikkakin BrewDogin Tokyo* osoittautuikin ihan ok-tuotokseksi. Mutta kyllä se alkoholi sieltä aina silti vähän pääsee kuitenkin häiritsemään makuelämystä. Paitsi, jos 13 t-% lasketaan vielä ”isoprossaseksi”, niin Goose Islandin Bourbon County Stoutissa ne prossat ei oikeasti haitannut yhtään ja olut on kyllä muutenkin aivan loistava. Nøgne on ollut onneksi fiksu ja pullottanut oluensa sopivan kokoiseen 0,25l pikkupulloon. Tämän voi vielä nautiskella yksin ja ilman känniä. Erinäisiä ennakkoluulojakin minulla on jo ehtinyt muodostua olutta kohtaan, koska hiljattain maistettuani sakea (pikkupullo, Alkosta), en meinannut saada juomaa alas hyvälläkään tahdolla... Joko kyseinen yksilö oli jotenkin pilalla, tai sitten sake on muuten vain kuvottavan makuista.

Olutoppassa joku kommentoi, että NØRH kannattaisi nauttia jääkaappilämpöisenä, joten laitetaan pullo jäähtymään.

Red Horizon –kuten monen monta muutakin mielenkiintoista olutuutuutta- on saatavilla Alkosta vain Helsingistä sen lippulaivamyymälästä, Arkadiasta. Itse pidän tällaista toimintaa syrjivänä, onhan Alko kuitenkin monopoli. Vähintään pitäisi olla vastaavanlainen lippulaivamyymälä edes isoimmille kaupungeille. Vielä mieluummin ei monopoliasemaa ollenkaan, jos saisin päättää... Hintaa tälle pikkupullolle tulee 8,96€. Eli halpaa ei ole. Olut tulee kuitenkin hienossa peltipurkissa, millä on kyllä taiteellista arvoa vitriinissä. Itsellä on pari näitä ja toinen saakin kypsyä omassa rauhassaan.

Pullo jääkaapista ja sisältö lasiin. Ulkonäkö on samean punaruskeaa hyvin vähäisellä vaahdolla, mikä häviää erittäin nopeasti. Tuoksussa reilusti kypsää hedelmäisyyttä ja siirappista sokerisuutta. Myös jotain aniksen ja kurkkupastillin väliltä. Suutuntumaltaan olut on liukkaan täyteläinen erittäin vähäisellä hiilihappoisudella. Maussa on valtavasti siirappista makeutta, hedelmäisyyttä, yrttejä, sekä aavistus havuista humalaakin. Melko barley wine-tyylinen maku. Alkoholi ei oikeastaan maistu missään vaiheessa (lämpinäkään). Humalan kuivattamassa jälkimaussa se tuntuu hieman puuduttavana. Kuivuus lisääntyy vielä hetken päästä ja kitalaki on lopussa jo niin kuiva, että täytyy hakea lasillinen vettä.

Monipuolisuus jää jotenkin puuttumaan, ja makeus on hieman liiallista. Mitään sakemaista en tästä (onneksi) löytänyt. Kylmänä olut oli juotavampaa.

Pienoisiin odotuksiin nähden tämä oli pettymys. Muutenkaan en kyllä ole enää niin innoissani näistä korkean alkoholipitoisuuden oluista, hyvin vaikea laji varmasti onnistua. Tämä on kyllä erittäin juotava tuossa kategoriassa.

Pisteet 38/50

La Trappe Quadrupel

Samalla De Koningshoevenin panimolla jatketaan. Nyt vuorossa heidän lippulaivansa, Quadrupel. Tämän (ale) tyylin edustajat ovat yleensä vähintään 10%, yleisemmin 11%, monimuotoisia mallasherkkuja. Quadrupelilla tarkoitetaan juurikin nelinkertaista alkoholipitoisuutta. (3/6/9/11). Paras tämän tyylin edustaja, mitä tähän asti olen maistanut, on belgialainen trappisti Rochefort 10, mitä saa myös Alkosta. Tämä hollantilainen on vahvuudeltaan 10% ja luultavasti vuoden vanha.

Olut on tumman punaruskea tiiviillä, kestävällä vaahdolla. Tuoksussa mämmisen maltaan lisäksi hiivaista mausteisuutta, sekä hieman appelsiinimaista hedelmäisyyttä. Olut on hyvin täyteläisen pehmeää, kuten panimon dubbelkin. La Trappe Dubbelia vaivaava yksiuloitteisuus vaivaa harmittavasti myös Quadrupelia, vaikka on tässä hieman enemmän sitä jotain.

Maun pääosassa on tuhdin tuhti mämminen mallaspohja, sekä sokerista makeutta, hiivan mausteisuutta, kuivia sekä kypsiä hedelmiä löytyy. Lämmittävä. Kuivuutta kaipaisin vähäisen lisää. Plussana tässäkin on se, että alkoholi on piilossa, mutta se ei riitä tekemään oluesta huippua. Vaikka La Trappe Quadrupel on oikein maittavan laadukas, tuhti jälkiruokaolut, se ei aivan riitä 40:ään pisteeseen. Pienoinen pettymys olut loppuen lopuksi oli, vaikka tammitynnyrikypsytettyä versiota olisi tosin kiva testata.

Pisteet 39/50

La Trappe Dubbel

Hollantilaisen trappistipanimon dubbel. Vähän alle vuoden vanha yksilö arvostelussa. Dubbel on tumma, yleensä n. 7% (tässäkin tapauksessa) belgityylinen ale. Dubbelilta yleensä odottaa täyteläisyyttä, kypsää hedelmäisyyttä, lämmittävyyttä, sekä muuten rikasta makupalettia. katsotaan, mitä tällä, ehkäpä heikoimmalla trappistipanimolla, on dubbelillaan tarjottavana.

Ulkonäkö on hyvin tumman ruskea säilyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on runsaan mämmisen maltainen, hieman tumman & kypsän hedelmäinen, sekä ehkä hieman piparkakkuisen mausteinen. Suutuntuma on hyvin täyteläinen, mutta silti hiilihappoa riittää, oikein hyvä. Maku on melko yksinkertainen; paksua mämmistä maltaisuutta, belgihiivaista mausteisuutta, sekä hieman tummaa hedelmäisyyttä. Vaikka näin onkin, se ei estä olutta olemasta herkullinen. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa.

La Trappe Dubbel on hyvin maltaisen täyteläinen, helpohko mutta kuitenkin hyvä olut. Westmallen Dubbelille tämä ei ihan pärjää, vaikka voittaa sen täyteläisyydessä.

Pisteet 37/50