Brewdog Tokyo*

Päräyttävä olutkokemus luultavasti edessä. Etiketti ainakin lupailee jo sellaisia, ettei tässä edes viitsi alkaa analysoimaan sen tarkemmin ;). Kyseessä on kuitenkin hyvin vahva, 18,2 t-% imperial stout, mitä on vielä kypsytetty tammitynnyrissä. Skotlantilainen panimo Brewdog on tunnettu kaikesta extriimistä, kuten maailman vahvimman oluen tittelin havittelu kerta toisensa jälkeen ja tämä olut on luultavasti hieman jo aloittanut tuota kyseistä buumia. Varsinainen olutnörttien panimo siis.

Ennen näin vahvaa olutta olen maistanut vain Mikkeller Blackin muodossa (17,5 t-%), mikä ei sitten kuitenkaan noussut niin hyväksi olueksi kuin olin sen kuvitellut. Alkuasetelmissa Tokyoon kuitenkin tuo hieman lisäarvoa juurikin tuo tammitynnyrikypsytys sekä keitokseen lisätty jasmiini sekä karpalo. Karpalo eritoten.

Olut on hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Tumman ruskeaa vaahtoa muodostuu kyllä hieman mutta se jää vain ohueksi rinkulaksi lillumaan lasin reunalle. Tuoksu on hyvin siirappisen makea. nahkainen siirappisuus hallitsee tuoksussa mutta kyllä siellä pilkistelee myös marjaisuutta, alkoholia, palanutta mallasta, sekä hienoista vaniljaisuutta. Monimuotoista todellakin ja vaatii paljon tutkiskelua. Olisin odottanut että tämä olisi jotain täysin tönkköä tavaraa mutta ei todellakaan; suutuntuma on oikeastaa keskitäyteläistä ja hiilihappoakin on jopa havaittavissa. Itse oluen maku osoittautuukin sitten oikein hyväksi ja pelot pettymyksestä oli aivan turhat. Ihan ensimmäiseksi makunystyröihin hyökkää karpalon tuoma hapahko, puolukkaisen marjainen maku. Mausta pystyy bongaamaan ties mitä ja vaikeaa onkin tehdä tiettyä määritelmää maulle. Siinä on reippaasti siirappisen sokerista makeutta, nahkaisuutta, paahteista mallasta, yrttistä/havuista/hieman minttuistakin humalaa, marjaisuutta, vaniljaa ym.. Alkoholi ei -ihme kyllä- oikeastaan polta missään vaiheessa, vaan tuntuu lähinnä lämmittävänä tekijänä. Petollista. Tammitynnyri on pehmentänyt oluen todella silkkiseksi. Viimeiseksi mauksi suuhun jää kuitenkin tämän kaiken jälkeen hieman kahvinen, paahtunut mallas sekä tuo alun karpalo. Oikein hyvä!

Brewdog on onnistunut tekemään erittäin nautinnollisen vahvan imperial stoutin, mikä kyllä nousee päähän kuin häkä jos ei osaa nauttia tavanomaista varovaisemmin. Alko Arkadia, 9,61€/0,33l.

Huvila E.S.B.

Tyylikäs etiketti täytyy mainita yhdeksi eduksi.

Kotimaista pienpanimo-uutuutta taas tarjolla Alkosta. Aina hyvä asia. Malmgårdin panimon E.S.B. perustuu englantilaiseen extra special bitter-tyyliin, minkä tunnetuin edustaja varmastikin on Fuller's E.S.B.. Nimensä mukaisesti olut on hieman katkerampaa bitteriä. Huvilan "espi" on alkoholipitoisuudeltaan 5,2 t-% ja katkeroita on sopivan tuntuvat 48 IBU:a. Käpyjä ei siis ole säästelty. Tätä nimenomaista olutta muuten viedään myös USA:n markkinoille sikäläisille herkkusuille.

Olut on tumman kuparisen ruskeaa ja vaahtoa muodostuu hyvin, sekä se säilyy lasissa kohtalaisen hyvin. Ulkonäkö ainakin natsaa tällä "kloonilla". Tuoksusta löytyy myös sitä tiettyä rusinaisuutta minkä olen mieltänyt E.S.B.:n yhdeksi ominaistuoksuksi. Muuten tuoksussa raikkaan puista, hieman yrttistä humalaa sekä tummempaa mallasta. Suutuntuma ei ole ihan niin pehmeää kuin parhaimmissa mutta silti oikein hyvä ja tasapainoinen. Maku on yllättävänkin katkera ja brittihumalat maistuvat hyvin maussa. Mitään dominointia ei kuitenkaan esiinny, sillä mallaspohja on hyvin rakennettu. Rusinoita ja tummahkoa leipää. Katkerot tuntuvat läpi suun mutta jälkimaussa ne vasta pääsevät tositoimiin ja kuivattavat kitalaen kunnolla. Ainoastaan pienen pientä häiritsevää tuhkaisuutta esiintyy.

Huvilan E.S.B. on mielestäni todella onnistunut olut ja vaikkei tämä mitään edullista olekaan, niin voi kait tätä muutaman pullon tässä vielä ostella. jos vaikka joku kerta vertailisi ehtaan Fuller'sin vastaavaan. Alko, 4,57€/0,5l.

Saku Valge Hele Nisuõlu

Viron matkan satoa. Sakun vehnäolut (5 t-%) on hyvin samean, haalean keltaista melko vähäisellä vaahdolla. Tuoksussa ei niin hirveästi ole banaania mutta purkkaisuutta ja hienoista mausteisuutta ennemminkin. Olut on suutuntumaltaan melko täyteläistä vehnäolueksi ja hiilihappoa on tyyliin sopivan reilusti. Maku on mukava yllätys, sillä siinä on vehnän happamuus hyvin esillä, mistä pidän vehnäoluissa. Purkkaisuutta on enemmän kuin banaanisuutta. Maltaisuus on melko pullamaista/vaalean leipäistä, mikä myös jälkimaussa eniten maistuu hieman pippurisen mausteisuuden kanssa. Kokonaisuudessaan Valge on erittäin onnistunut vehnis ja nyt kiroan kun en ostanut yhtä pulloa enempää. Ostopaikka Rimi, halpaa kuin saippua...

Tätä kun saisi niissä suomalaisille turisteille suunnatuissa laatikoissa.

Spitfire

Jos pitäisi antaa tyyliesimerkki brittiläisestä bitteristä, Shepherd Neamen Spitfire olisi tähän lähes täydellinen valinta. Tämä perienglantilainen olut on saanut nimensä II maailmansodan aikana Britannian ilmavoimien käyttämän Spitfire-hävittäjän mukaan.

Olut on kuparisen ruskeaa ja vaahtoakin muodostuu, niukasti tosin. Tuoksu on kovin puisen humaloitu sekä hieman raikkaan  rypäleen/kiwimäisen hedelmäinen. Suutuntuma on hieman karkean (kova vesi?) keskitäyteläistä ja hiilihappoa on hillitysti. Maussa tulee esiin myös toffeinen mallas, mutta ei rasvaisen toffeinen - mikä on taas tyypillistä skottilaisille aleille. Minä pidän enemmän brittiversiosta. Maku on hyvin kuiva onnistuneen, runsaahkon humaloinnin ansiosta. Jälkimaku on kuivan puisen humaloidun katkera ja kestää pitkään. Hieno bitter tosiaan on kyseessä, vaikka minulla on ennen tämän kanssa ongelmia ollutkin. Ehkä olen saanut jotain pilaantuneita versioita ennen..? Läpinäkyvä pullo kun kyseessä on.

Monelle tämä olut varmasti onkin jo tuttu juttu ja kuuluihan tämä minunkin aikaisiin "olutherätyksiin" muinoin. Ostettavissa maitokaupoista.

Midtfyns Imperial Stout

Mallaskukon oma-maahantuontia. Olut on 9,5 t-% ja 0,5l pullossa, eli aika hyvä kun menee yhdelle. Muuten kyllä suosin pienempää pulloa tuhdimmille oluille. Tämän tanskalaisen panimon IS on tammitynnyrissä kypsytetty, mitä nyt tanskaa takaetiketistä ymmärsin. Sen kyllä huomaa viimeistään mausta, sillä tämä on melko vaniljaista mikä taas pehmentää oluen iskevyyttä, harmillisesti. Aromi on tyypillisen paahteinen kahvi-tumma suklaa-lakritsinen sekä makean vaniljainen. Humalointia olisin kaivannut lisää keitokseen, kuten oikeastaan kaikkea muutakin, sillä tämä onnistuu olemaan jopa hieman ohutrunkoinen imperial stout-asteikolla. Midtfyns IS on ihan kelpo mutta nautin enemmän paahteisen kuivista ja ei niin makeista imperial stouteista.

Nikolai Vuosiolut 2011

Uutuusolut Sinebrychoffilta. Ihan mielenkiintoisen oloinenkin tältä jättipanimolta. Tölkissä sanotaan, että tämä olisi wieniläistyylinen lager, eli kuparinruskea keskitäyteläinen olut vain hienoisen makealla mallaspohjalla ja tasapainoisella aromihumaloinnilla (wikipedia =). "Maukas ja pehmeä lager, jonka aromikkaassa maussa voit aistia toffeeta ja hienostunutta jalohumalaa." - sanotaan tölkissä ja olisikin kiva tietää mitä humalaa oluessa onkaan käytetty.

Olut on tosiaan kuparisen ruskeaa ja vaahtoaa ihan kunnolla, vaikka se melko äkkiä häviääkin. Tuoksussa alussa voimakkaasti hieman pistävää havuisen neulasmaista humalaa, mutta tuoksu vaimenee myös voimakkaasti vaahdon kadotessa. Tuoksussa myös luvattua toffeista mallasta. Suutuntumaltaan olut kuitenkin on auttamattoman vetinen. Hiilihappoa on ihan sopivasti. Jotenkin maistaessa tulee mieleen jopa amerikkalainen Cascade-humalalajike mitä Koff on käyttänyt ennemminkin mm. Surferissa. Tämän oluen makuprofiiliin kyseinen humala ei kuitenkaan hirveän hyvin mielestäni sovi, vaikkei se ihan hutikaan ole. Toffeinen mallasprofiili on miellyttävän -vain vähän makea- ja pientä kahvista paahteisuutta & maanläheisyyttä siitä myös löytyy. Maltaita olisi vaan saanut olla enemmän käytetty.
Katkerot kuivattavat melkein sujuvasti kitalaen ja röyhtäisyssä paljastuu taas tuo hyvin havuinen humala. Olen aika varma jo että se on Cascade.

Ihan ok keitos muuten, paitsi pienet miinukset tulee kyllä rungon ohuudesta eli vetisyydestä, sekä (minun mielestäni) käytetyn humalan pienoisesta epäsopivuudesta tyyliin. Kyllä tämä silti kannattaa maistaa!

Балтика №5

Baltika 5 on kultaisen värinen lager, kuten etiketissä todetaan. Alkoholia 5,3 t-%. Pullo on harmillisesti läpinäkyvä, mikä ei yleensä tee hyvää oluen säilyvyydelle ja tämä yksilö on vielä kaiken lisäksi pantu jo viime joulukuussa(!)... No, katsotaan mitä sisältä löytyy. Tuoksu on yllättäen melko voisen karamellisen maltainen mutta humalat on jo haihtunut (tai sitten niitä ei ikinä ollutkaan..). Olut on myös maultaan melkoisen diasetyylinen, eli härskin voinen, joten rupeaa jo mietityttämään onkohan olut pilaantunut. Luultavasti jotain tsekkipils tyylistä makua tässä on haettu ja voi ollakin tuoreessa oluessa mutta tämä yksilö on vain voisen karamellista mallasmehua ilman sitä tasoittavaa ruohoista humalaa, että katkeroa (pilkahdus vain). Härski voi tökkii pahasti tässä, kun taas tsekkipilseihin se kuuluu.
Mahdollisesti pilaantuneesta Baltika 5:stä on paha mennä mitään sanomaan mutta jos sen tällainen kuuluu olla, niin ei hyvä. Rimi, Tallinna, alle €:n.