Nescafe Mixes March

Juuri Nyt!

lauantai 27. marraskuuta 2010

La Trappe Dubbel


Hollantilaisen trappistipanimon dubbel. Vähän alle vuoden vanha yksilö arvostelussa. Dubbel on tumma, yleensä n. 7% (tässäkin tapauksessa) belgityylinen ale. Dubbelilta yleensä odottaa täyteläisyyttä, kypsää hedelmäisyyttä, lämmittävyyttä, sekä muuten rikasta makupalettia. katsotaan, mitä tällä, ehkäpä heikoimmalla trappistipanimolla, on dubbelillaan tarjottavana.
Ulkonäkö on hyvin tumman ruskea säilyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on runsaan mämmisen maltainen, hieman tumman & kypsän hedelmäinen, sekä ehkä hieman piparkakkuisen mausteinen. Suutuntuma on hyvin täyteläinen, mutta silti hiilihappoa riittää, oikein hyvä. Maku on melko yksinkertainen; paksua mämmistä maltaisuutta, belgihiivaista mausteisuutta, sekä hieman tummaa hedelmäisyyttä. Vaikka näin onkin, se ei estä olutta olemasta herkullinen. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa.
La Trappe Dubbel on hyvin maltaisen täyteläinen, helpohko mutta kuitenkin hyvä olut. Westmallen Dubbelille tämä ei ihan pärjää, vaikka voittaa sen täyteläisyydessä.

Pisteet 37/50

Urthel Hop-It


Lasissani on nyt olut, mikä aloitti tämän uudehkon humalainnostuksen Belgiassa. Lähde tähän väitteeseen on Urthelin omat nettisivut, missä panimomestari(tar) Hildegard van Ostaden sanoo, että sai kipinän tähän olueen vieraillessaan vuonna 2005 olutfestivaaleilla USA:ssa ja siellä maistelluista vahvasti humaloiduista jenkki-ipoista.
Hyvä että sai inspiraationsa, sillä minä ainakin pidän tästä uudesta tyylistä. Tällä hetkellä belgi-IPA-tyyliä Alkossa edustaa La Chouffen Houblon Dobbelen IPA Tripel (hieno olut).
Tämä "Hopitti" on vahvuudeltaan reilut 9,5% ja katkeroita kunnioitettavat 80 IBUa. Hildegard ei halunnut matkia jenkkityylin IPAa, vaan oman alueen kosketus piti oluesta löytyä. Käytetyt humalat ovat siis eurooppalaisia ja belgihiivaa on käytetty. Urthelin oluiden etikettien peikot ovat hildegardin miehen Basin taiteilemia satuhahmoja, Ertheleitä.

Olut on samean oranssi ja kestävää vaahtoa muodostuu runsaasti. Tuoksu on mausteisen hiivainen, reilun yrttisen humalainen, makeahko ja pippurinenkin. Suutuntumaltaan tämä vahva olut on keskitäyteläisen liukas. Maussa hiivaisuus leikkaa melkoisesti yrttisen greippistä humalan katkeruutta, mikä selkeneekin paremmin vasta jälkimaussa (äläkä unohda röyhtäisyä!). Maku on jenkki-ipojen lailla melko sokerisen makea ja hedelmäinen, mutta tähän loppuukin yhteneväisyydet ja makua jatkaakin heti belgialen tutut ominaisuudet, eli mausteinen hiiva, pippurisuus, yrtit ym..
Olut on makeudestaan huolimatta erittäin kuivaa. Alkoholi on suht' hyvin piilossa. Hop-It on hieno olut ja onnistunut aloittamaan menestyksekkään trendin muutoin vanhoillisessa/perinteikkäässä olutmaassa, Belgiassa.

Pisteet 41/50

Brooklyn Local 2


New Yorklaisen Brooklyn-panimon toinen Belgiaa olutmaana kunnioittava olut. Local 1 oli vaalea (belgi)ale ja nyt maisteltava 2 tumma (belgi)ale. Prosentteja oluessa on 9%.
Kuten Belgiassa on tapana maustaa oluita, niin näin on tässäkin tehty. Villikukkahunajaa, appelsiininkuorta, sekä tummaa kandisokeria. Myös humalat, (belgi)hiiva, sekä maltaat on Euroopasta. Eli amerikkalaista tässä ei loppuen lopuksi hirveästi ole muuten kuin panimon tietotaito. Pullo etiketteineen on erittäin tyylikäs ja arvokkaan oloinen. Pullo on suljettu luonnonkorkilla.


Olut on hyvin tumman ruskeaa hienosti kestävällä, ja pitsiä lasin reunoille jättävällä vaahdolla. Tuoksussa mausteisen belgihiivaisuuden lisäksi hunajaa, appelsiinin kuorta, karamellia, tummaa suklaata, sekä aavistus lakritsia. Suutuntuma onkin sitten yllättävän kevyt ja tyyliin sopimaton. Yleensä juuri jenkithän loistavat hyvässä suutuntumassa oluissaan.
Maku on melko tuoksun kaltainen, vaikka belgihiivaisuus on vielä vahvemmin esillä. Kyseinen aromi ei miellytä kaikkia ja niitä joita se ei miellytä, suosittelenkin jättämään oluen kylmästi hyllyyn. Alkoholi maistuu epämiellyttävästi myös hieman, mutta vain siis hieman. Olut ei kuivu loppua myöten ihan niin kuin toivoisi, joten humalaa olisi voinut laittaa vielä kourallisen lisää keittoon.

 Brooklyn Local 2 on hyvä olut, mutta se ei yksinkertaisesti pärjää aidoille, hyville belgialaisille oluille. Olisin toivonut tähän jotain amerikkalaista kosketusta, vaikka humalointiin, missä he ovat erittäin eteviä. Kaikesta huolimatta suosittelen maistamaan. Alko, 12,90€/0,75l.

Pisteet 36/50

Insanely Bad Elf

Sattumalta valikoituneet lasinaluset saattaa olla ehkä hieman vihjailevat... =)

Tämä tonttu myöhästyi hieman muihin monopolin jouluoluihin nähden, mutta parempi myöhään kuin...
Insanely Bad Elf on yksi englantilaisen Ridgeway-panimon jouluolutsarjasta. Sarjan ensimmäinen paha tonttu on simppelisti Bad Elf 6,0%. Oluen alkoholipitoisuuden piti kasvaa jokaisessa oluessa 1,5% ja näin olikin neljänteen Criminally Bad Elfiin asti (10,5%). Tämä on kuitenkin 12% sijaan "vain" 11,2%, tiedä sitten mitä tapahtui.
Etiketissä olut luokitellaan imperial red aleksi, mikä taitaa olla vain alias barley winelle (ohraviini). Muista pahoista tontuista poiketen tämä tulee 0,33l pullossa, mikä luonnollisesti on ihan hyvä asia.
Insanely Bad Elf taitaa olla yksi niistä oluista, joista joko tykkää tai ei.
Tummahkon kupariseen olueen muodostuu vähäsen melko nopeasti katoava vaahtokukka. Tuoksu on hyvin marjainen, toffeisen maltainen, sekä hieman alkoholinen. Suutuntumaltaan olut on melko täyteläistä, vähähiilihappoista ja tahmeaa. Toisin sanoen liköörimäinen, kuten makukin melko lailla. Mausta tulee melko lailla mieleen makea likööri tai jokin jälkiruokaviini. Siirappisen, hilloisenkin sokerista marjaisuutta (ilmeisesti ruismallas), toffeista mallasta, sekä makupalettiin sopivaa alkoholia (ei siis häiritsevää). Lopussa makeutta tasoittaa puisen kuiva humala melko hyvinkin.
Lämmittävää tämä on, kuten talvi vaatiikin. Luulenpa että tämä talvi tulee vaatimaan vielä parisen pullollista lisää tätä tavaraa.
Insanely Bad Elf on ihan onnistunut barley wine, vaikkei tätä ihan varauksetta voi kaikille suositellakaan. Etikettikin toki jo varoittaa hyvin ennakkoon arempia maistelijoita... Alko, 3,58€/0,33l.

Pisteet 38/50

perjantai 26. marraskuuta 2010

Orval


Tämä legendaarinen belgialainen trappisti on viihtynyt Alkon valikoimassa nyt jo melkein vuoden, ja tänään löysin putiikista myös melkein vuoden vanhan yksilön (pullotettu tammikuussa/2010). Luulisi että tässä ajassa olut olisi jo hieman kehittyneempi maultaan. Prosentitkin on varmasti hieman kasvaneet 6,2:sta. En ainakaan muistaakseni ole tätä koskaan juonut kuin tuoreena (koti&baari). Toki tuoreenakin oikein hyvää. Alkon hylly ei ole kyllä se optimaalisin paikka kypsytykselle, tiedetään. Mutta, mielenkiinnolla testaamaan.

Vaahtoaminen on ainakin ihan älytöntä, melkein Duvel potenssiin kaksi! Vaahto on myös sitä kestävää, laajenevaa, sekä tiiviin pilvimäistä sorttia. Sain pullosta vain 2/3 osaa mahtumaan kerralla Orval-lasiin. Selvennykseksi - kuva ei ole kyseisestä yksilöstä, vaan otettu aikoja sitten tuoreemmasta Orvalista.
Tuoksu on erittäin vihreäomenainen. Vaahto tosin blokkaa tuoksua tehokkaasti, mutta pullon suusta omena oikein hyökkää. Tuoksussa lisäksi hieman piparkakkuisen mausteista hiivaisuutta.
Maku on selvästi kuivempi kuin tuoreessa yksilössä. Vihreäomenaista happamuutta on myös havittavissa helpommin. Kuiva humala lopussa. Kuten aina Orvalissa, maku on hyvin erikoinen nytkin ja melko hankalakin kuvailtava kaikessa kokonaisuudessaan.
Hyvän lisäksi tässä on kyllä yksi huonokin. Alkoholi nimittäin paistaa hieman läpi. Ei mitenkään hirveän häiritsevästi, mutta silti. Kyllä tämä selvästi on kehittynyt tässä melko pienessäkin ajassa jo. Pisteet pysyvät vielä kuitenkin samana. Liian harvoin tulee tätäkin hienoa olutta nautittua! Alko, 4,28€/0,33l.

Pisteet 44/50

torstai 25. marraskuuta 2010

La Rulles Triple


Panimo on perustettu vuonna 2000 Belgian Rullesissa. Vaikka tämä onkin yksi Alkon jouluoluista, ei se silti edusta mitään joulua. Panimolla on siihen myös oma tuotos, La Rulles Bière de Noël. La Rulles Triple on vaalea, vahvan tripel-tyylin edustaja 8,4 t-% vahvuudellaan. Kuin myös Alkossa, niin myös minulle tämä on ensikosketus panimoon. La Rullesin 3 muuta olutta tullaan arvostelemaan myöskin blogissa tässä pikkuhiljaa, joulua rauhallisesti odotellessa.
Panimon jokaisessa etiketissä seikkailee tuo kummallisen näköinen vanha ukko. En siitä kyllä sen enempää historiaa tiedä. Tällaisilla hahmoilla saadaan kyllä luotua mystisyyttä ja mielenkiintoisuutta tuotteeseen paljon helpommin. Esimerkkejä kyllä riittää olutmaailmassakin. Olut tulee isossa pullossa. La Rullesin oluita ei kyllä edes taida saada pienessä pullossa..?

Olueen muodostuu komea vaahto ja väri on tummempi, kuin tripeleissä yleensä. Raikas tuoksu on hyvin hedelmäinen, tyyliin kuuluvan pippurinen, hieman hiivainen, sekä yllättävän (aromaattisen) humaloitu myös. Suutuntuma on pehmeän keskitäyteläinen, sekä yllättävänkin hiilihappoinen isosta vaahdosta huolimatta. Tähän voi siis huoletta kaataa kunnon vaahdon.
Maku on normi-tripeliä selvästi kuivempi. Siinä on myös greippisen katkera, hieman havuinenkin humalointi hyvin esillä. Tämän lisäksi on hieman sitä belgihiivaisuutta, sekä terävää pippurisuutta. Tämä on melko saisonmainen tripel.
Jälkimaku on greippisen kuivan katkera. La Rulles Triple on kertakaikkisen hieno olut ja hyvä aloitus tämän panimon tuotoksiin. Kallistahan tämä on kuin mikä, mutta laatuun nähden kuitenkin juuri ja juuri hyväksyttävää. Alkoista, 11,08€/0,75l.

Pisteet 40/50

(A.L.vE.S:lle; Sinulle sattui melko varmasti pilaantunut pullo, tai jotain muuta aivan käsittämätöntä :)

Lefebvre Barbãr Bok


Jatketaan samalla hunajaisella linjalla, ja nyt areenalle astelee Barbãrin tumma versio Barbãr Bok. Tämä on ennen ollut nimeltään Winter Bok, vaikka vieläkin sitä tehdään vain talviaikaan. Vaalea Barbãr teki jo suuren vaikutuksen hienolla hunajaisuudellaan. Tämä on myös vahvuudeltaan 8 t-%. Hunajan lisäksi tässä on korianteria sekä appelsiinia (tai sen kuorta, en tiedä). Etiketissä lukee vain "bitter oranges".

Hyvin tumman ruskea olut. Vaahto on myös reilun kokoinen. Makeassa tuoksussa miedommin hunajaa, appelsiinista raikasta hedelmäisyyttä, mausteita. Keskitäyteläinen, hieman tahmea suutuntuma. Maussa siirappia, hiivaa, reilusti appelsiinia & hedelmää, hieman paahteisen mämmistä mallasta, sekä hunajaa, vaikka se on selvästi paitsioasemassa. Harmillisesti alkoholikin esiintyy maussa, melko vahvastikin välillä. Maku kuivuu loppua kohden suhteellisen hyvin. Olut saisi kyllä olla tuhdimpaa, sekä reilusti hunajaisempaa. Vaalea Barbãr voitti kyllä tämän erän, vaikka on tämäkin ihan nautittava olut.

Pisteet 34/50