Fuller's Black Cab Stout

Black cab on ilmeisesti taksitoimintaan erikseen räätälöity auto ja niitä tavataan Lontoon kaduilla. Näissä takseissa on isot, mukavat tilat kyyditettäville & heidän tavaroilleen, pieni kääntökulma ym. mukavuusaspektia. Näitä ajelevat koulutuksen saaneet kuskit. Ensimmäiseksi nimestä tuli tietenkin mieleen "pimeät" taksit, mutta niistä ei nyt taida kuitenkaan olla kyse. Black Cab Stout on yhdeltä suurimmalta suosikkipanimoltani Briteistä, eli Fuller'silta. Olut on vahvuudeltaan 4,5%. Brewed in London with the knowledge.

Olut on kauniin mustaa ja hyvällä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on melko paahteista ja palaneen savuistakin. Lakritsitoffeinen maltaan makeus tasoittaa hyökkäävyyttä.

Usein näissä matalaprosenttisilla stouteissa vaivaa kepeähkö suutuntuma, mutta tässä ollaan onnistuttu melko hyvin ja tällaista ongelmaa ei ole. Pehmeän keskitäyteläinen suutuntu. Hiilihappoa löytyy reippaahkosti, vaikkei häiritsevästi.

Maku on melko kuivan tuhkaisen paahteinen, mutta makeutta on saatu kivasti pakettiin. Lakritsin lisäksi vähän salmiakkiakin. Tuo tuhkaisuus on tiettyyn pisteeseen kiva ominaisuus, kuten tässä oluessa, mutta jos haluat tietää miltä se tietyn pisteen ylittäminen tarkoittaa, maista ihmeessä Meantime London Stout. Black Cab Stoutin etiketistä löytyy muuten samaa horisonttia samalla tyylillä kuin meantimen London Stoutista...

Nopeasti tiivistettynä; Jos pidät stouteista, pidät aika varmasti tästäkin. Taidolla pantu kuiva, paahteinen stout. Malliesimerkki.

Alle 4€ irtosi Kupittaalta, mikä on ihan hyvä hinta oluesta.

Badger ales

Mäyrien tekemää olutta, kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No niin se onkin, sillä ihan tavalliset ihmiset vain näitäkin oluita on tehnyt. Kaupasta ihan kivaan hintaan (n. 4,5€ per pullo) löysin tällaiset hassun hauskan näköiset pullot ja pitihän ne ostaa. Ensimmäisenähän sanasta 'badger' tulee mieleen ne typerät internetvideot. No ei niistä sen enempää.

Rivissä tönöttää kolme brittibitteriä englantilaiselta Badger-panimolta Dorsetista.

Badger First Gold 4%

First things first. Joten lasiin kaatuu ensimmäiseksi First Gold - single english hop. Oluessa käytetty yksi humalalajike siis tuo First Gold. Ulkonäöltään kuparinen ja vaahtoa ihan kivasti - tosin se häviää melko nopeaan. Tuoksu on melko toffeisen makean maltainen, sekä aavistuksen sitruksisen, mutta pääosin puisen pähkinäisen humalainen. Tällaisilta yleensä odotan maussa sellaista kivaa kuivaa yleisotetta, ja sitä tällä oluella on myös tarjottavana.

Makua löytyy ja se on aika lailla tuoksun kaltainen. Puinen/pähkinäinen humala kuivattaa kitalakea ja aavistuksen härskin voisen (diasetyyli) toffeinen mallas sekoittaa pakkaa tuomalla makeutta. Oluessa todella voi olla hyvin erilaisia makuja samassa paketissa, kokonaisuuden kuitenkaan kärsimättä.

Ei tämä nyt varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, mutta hyvin tehty laadukas bitter ja oiva vaihtoehto esim Shepherd Neamen Spitfirelle. Bring real english pub in your home!

Badger Fursty Ferret 4,4%

Fretit kuulemma koemaistaa Badgerin oluita ja tämä onkin räätälöity fretin herkälle makuaistille. Saattaa tämä silti ihmisjuovollekin maistua.

Edellisestä ei ole kauas loikattu, vaan tuoksu-maku-paletti on aika samankaltainen. Tämä on väriltään vaaleampaa ja myös maultaan vähän "vaaleampaa". En toki tarkoita, että tämä olisi millään lailla miedompaa, vaan maku on kepeämpi ja enemmän (appelsiinisen) hedelmäinen.

Talon maku näkyy olevan tuo hivenen diasetyylinen toffeisuus ja ei siinä mitään, tähän se sopii ihan kivasti. Bitteriä tämä kuitenkin tyyliltään on, ja jos jostain pitää naputtaa, niin katkeruutta olisin kyllä toivonut lisää. Ihan oikeasti.

Loppuen lopuksi aika samanlaista kuin edellinenkin, mikä tosin oli enemmän makuuni.

Badger Hopping Hare 4,4%

Triplasti hoplattu, eli kolmesti humaloitu. Edelliseen Fursty Ferrettiin verrattuna humalaa ainakin löytyy ihan kivasti. Muuten makupaletti on niin samankaltainen, etten sitä viitsi tähän enää erikseen analysoida. Miellyttävä olut, jos siis humalan tuoma katkeruus on yhtään lähellä sydäntä. Vaikka tämäkin on bitter, niin golden alen tonttia hätyytellään jo. Hyvä englantilainen olut, minkä voisin hyvinkin pubissa hanasta nauttua.

Nämä kolme olutta olivat selvästi samassa puljussa veistettyjä ja asettaisin ne seuraavaan paremmuusjärjestykseen:

1.  First Gold

2. Hopping Hare

3. Fursty Ferret

Alko 80v. - Suomalaiset pienpanimo-juhlaoluet 2/2

...Ja jatkoa -pahoittelen viivästymistä- edelliselle juovoilulle/pienpanimo-juhlaoluiden maistelulle (kuvat tulee vähän tekstin jälkeen):

VASP Hunajabock 6,6%

Olen hunajaoluiden suuri ystävä, mutta hyvän sellaisen löytäminen voi olla vaikeaa. Tuoksussa hyvin voimakas tuoreen hunajan terävä aromi. Suutuntumaltaan olut on kevyehkö pukki. Nannaahan tämä on, ei siitä pääse mihinkään. Hieman alkoholinen bock-olut makealla maltaisuudella ja mahtavan aidolla & lähiruoakaisen herkullisella hunajaisuudella. Oli kiva aloittaa 2. rundi tällä oluella. Lopputulema: Hyvin tehty hunajainen lähiolut sellaisesta pitävälle. Hunajata, hunajata, hunaja sulle...

Mufloni Indian Pale Ale 6%

Porin palkitulta panimolta. Kovin hedelmäinen ja makea tuoksu. Paksua tavaraa. Maku jatkaa eksoottisen & sitruksisen hedelmän linjalla, eikä ole niin katkeraa kuin saattoi odottaa. Toki katkera silti. Perinteistä english IPA tietä tässä ollaan lähdetty kulkemaan, kuten Stallareitten IPAssa, minkä kuitenkin tulkitsin jenkkityyliseksi... Makeutta tässä on melkein tupla-IPAn verran ja tämä herra tykkää. Olut menee alas huomaamattoman helposti ja huomaa jääneensä miettimään, että mitä juuri tapahtui. Hyvää on, tai siis oli. Lopputulema: Perus-nautittava-IPA, millaisen paneminen kuitenkin tuntuu olevan melko vaikeaa, joten propsit Porin omalle panimolle Beer Hunter'sille.

Teerenpeli Kaurakaapo 6%

Teerenpelin oluet, kuten baarikin, ovat melko sivistyneitä ja asiansa kunnialla hoitavia ilman sen suurempaa mekkalaa. kaurakaapo on kaurastout, mikä sattuu tätä nykyään olemaan yksi suosikkityyleistäni. Hieman maitohappoinen kauraisuus on tässä hienosti esillä ja olut on erittäin tasapainoinen. Yksi parhaimmista juhlaoluista tähän astisista minun makuuni. Lopputulema: Sivistynyt maailmanluokan kaurastout Teerenpeliltä. Bloggaaja kiittää ja kumartaa.

Nokian Keisari Juhla Ale 5%

Nokia(n panimo)lla oli vähän aikaa sitten tämä vesi-tapaturma ja panimollakin alkoi uusi lehtinen sitä myötä taipaleessaan. Panimon oluet on olleet yleensä hyviä, mutta jostain syystä en silti ole oikein saanut kunnon "tarttumapintaa" panimosta.

Olut on hiilihappoinen, happaman leipäisen maltainen, hieman yrttisen pähkinäinen humalointi - raikas sellainen vieläpä. Aavistus kotikaljaista hiivaisuutta havaittavissa. Kait tämä bitteriä on mausta päätellen. Jälkimaku tuo mieleen joitakin real aleja, millaisena tämäkin varmasti toimisi. Toki nytkin toimii. Nokian Panimo yllättää positiivisesti ja tämä rapsakka ale maistuu mainiosti talven pakkasilla. Lopputulema: Ehkä hieman kotikutoinen, raikkaan humalainen nokialainen, mikä tuskin onnistuu pettämään tuhatta salolaista...

Lammin Sahti Juhlaolut 7%

Viimeistä viedään, nyyh... Lammin Sahti on pannut meille tämän seiskaprossasen juhlaoluen. Olut muistuttaa kaikin tavoin sahtia ja melkein maistuukin siltä. Etiketti hävytön, hyi. Maku on bansku-makea, hieman ruohoisen humalainen, tuoreen oluen hiivainen, sekä leipäisen maltainen. Ei pahemmin alkoa maussa. Jotain häiritsevää kumisuutta aavistus. Lopputulema: Täyteläinen, suomalaisen oluen makuinen olut ja ehdoton naposteltava sahdin ystäville. Miinuspuoli - rupeaa tekemään mieli sahtia.

Alko 80v. - Suomalaiset pienpanimo-juhlaoluet 1/2

Alko täytti 80 vuotta (hip hurraa...) ja tämän kunniaksi 10 suomalaista pienpanimoa teki juhlaoluensa Alkon hyllyille ihmisten nautittavaksi. Joitakin oluita on kuitenkin jo tavattu ja maistettukin entuudestaan, mutta ei siis Alkossa. Nyt on siis ainutlaatuinen tilaisuus tutustua eri pienpanimoihin (& niiden parempiin tuotoksiin), minkä tuotteita ei ehkä ole aiemmin päässyt maistamaan esim. saatavuutensa puolesta. Hinnat ovat tutun turvallisen korkeat, mutta hei, ei näitä joka päivä putiikin hyllyillä näekään.

Tulen käsittelemään pikaisesti jokaisen näistä oluista kahdessa osassa, koska blogistillakaan ei ole niin kova viinapää, että kynä pysyisi muitta mutkitta kädessä vaikkapa yhdeksännen kohdalla...

Kukko Pils - Suodattamaton Juhlavuoden Kellariolut 5,5%

Kellaria ei ole, joten tyydyin nauttimaan tämän tylsästi olohuoneessa. ;) Olut on samean oranssisen keltaista, kuten odottaa saattoi ja vaahto köykäisenlainen. Tuoksussa huumaa tuo suodattamattoman pilsin tuoreen yrttisen ruohoinen humalointi, sekä hiivaisuus, mikä on melko hedelmäinen. Hienoista lantaisuutta/tallisuutta on myös tuoksussa. Keskitäyteläistä kamaa. Maku on reiluhkon katkeraa ja erottuu hienosti edukseen normi-kukko pilsistä. Lopputulema: Katkeran hedelmäinen pils, minkä raikkautta kuitenkin maun ja tuoksun hienoinen tallimaisuus kuitenkin hieman karsii. Hyvä olut.

Stadin Panimo American Amber IPA 6,5%

Nykypäivän luultavasti käytetyin työkalu vaaravyöhykkeellä.

Yksi Stadin Panimon miljoonista IPA:leista. Olut on ulkoisesti erittäin kaunis. Tuoksussa reilusti makeaa toffeista mallasta, sekä havuisen pähkinäistä humalaa, ehkä vähän sitrustakin. Jotain diasetyylimäisyyttä/voisuutta saattaa livahtaa nenuun myös. Maussa huomaa ensi kertaa palaneen maltaisuuden, mikä kuitenkin istuu olueen ihan hyvin. Kuten äskeinen, myös tämä on erittäin katkera (80IBU), mutta tyyli olikin IPA. Keskitäyteläistä tämäkin. Lopputulema: Katkera, mutta myös paahteisen maltainen IPA. Enemmän brittiläinen kuin jenkkiläinen india pale ale. Hyvä, mutta mielestäni kuitenkin hieman keskinkertainen olut.

Marsalkka IPA 5,2%

Seuraava juhla-IPA lasiin Saimaan juomatehtaalta. Ulkonäkö lähes kuin lagerilla, ei siitä sen enempää. Jostain syystä näistä juhlaoluista moni on IPA, ehkäpä vain tyylin yleisen mahtavuuden vuoksi? Tuoksussa sitä samaa tallimaisuutta kuin suodattamattomassa Kukossa. Ei kuitenkaan niin rapsakka kuin lager, vaan kypsemmän alemainen. Humalointi on melko brittityylin puinen ja maltaisuus pähkinäinen. Katkeruus on tässä aika mietoa. Kuiva olut. Suutuntuma kevyen keskitäyteläinen. Lopputulema: Vankka keskitienkulkija. Olisikohan itse Marsalkka Mannerheim ottanut tämän omakseen vai vain sylkäissyt kylmästi pois..?

Huvila X-Porter 7%

Vähän taukoa tästä IPAilusta ja lasiin kaatuu Malmgårdin panimon Huvila X-Porter. Tuoksussa voimakasta tervaisuutta, mitä löytää joistain skottiportereista enemmän. Tuoksussa porterille tyypillisiä paahteisia aromeja runsaasti ja odotukset kasvavatkin tässä vaiheessa kiitettävästi. Paksua huttua ja ukko kiittää. Maku ei petä sitten piiruakaan. Ihan kuin oluessa olisi kauraa, mutta ei sitä ainakaan ole ilmoitettu(?). Aivan mahtava monipuolinen suomalainen portteri ja tämä bloggari suositteleekin tätä ihan kenelle tahansa. Sinisen Fazerin kanssa tuntuu sopivan. Lopputulema: Sehr gut!

Stallhagen India Pale Ale 6%

...And IPA For All. Eli humalamehussa jatketaan jälleen. Tämä olut onkin jo vanha tuttu. Tällä kertaa ollaan yhdysvaltalaistunnelmissa, eli eksoottista makeaa hedelmää löytyy. Suutuntumaltaan olut on täyteläistä. Maku on katkera, mutta *vetin maukas. Ahvenat näyttää mistä kala pissii, selvästikin. Hieman jopa raskas olut, mutta onhan tämä Stallareitten lanseerama slow beer, eli hitaasti nautiskeltava olut. Lopputulema: Hieno suomenruotsalainen IPA. Tästä tykkää sekä Sven, että Pekka.

Hetken ahdistus...

Kuten olette varmaan huomanneetkin, blogi on ollut jäissä jo hieman aikaakin. Syykin on aika yksinkertainen; Reittaamisen tuoma ahdistus. Eli selkokielellä sanoen, pakollinen analysointi jokaisen uuden oluen kohdalla vie miehestä mehut, harrastuksesta terän, nautinnon oluesta ym. ym. ymmärrätte pointin.

En tietenkään ole harrastusta lopettamassa, sillä jo ajatustasolla se kuulostaa mahdottomuudelta.

 Aionkin palata blogissa alkuperäiseen systeemiin, eli kuvailen vain olutta sen hetkisillä ajatuksilla ja jätän pisteytyksen kokonaan pois. Myös Olutopas.infon puolella. Tuntuu myös osittain pahalta olla se lopullinen tuomari, joka vain kylmästi pisteyttää jonkin oluen paskaksi, mikä taas on varmasti jonkun suosikki. Hienovaraisemmin voi vaan sanoa ettei tämä olut nyt vain ole omaan makuun ja myös tietenkin selittää miksi. Kaikilla on omat makumieltymykset ja monelle jo pelkkä kuvailu oluesta ilman pisteytystä antaa mielikuvan, kannattaako kyseinen olut edes ostaa testattavaksi. Huono pisteytys jollekin oluelle taas saattaa hyvinkin estää jotakuta edes ostamasta tätä olutta, vaikka oikeasti saattaisi pitääkin siitä, esim. sokkotestissä.  Tämä edistää mielestäni paremmin olutkulttuuria Suomessa, kuin perinteinen, kylmähkö pisteytysjärjestelmä.

Koska haluan yksinkertaistaa olutharrastustani, myös arvioiden englanniksi vääntäminen saa jäädä. Eipä näitä käännöksiä(Jope äänellä "väännöksiä") tosin hirveästi siunautunutkaan...

Olutharrastaja nautti tätä postausta kirjoittaessaan Foster's-olutta, mikä on yleisesti melko huonosti pisteytetty ja jopa yleisesti haukuttukin, mutta tämän kyseisen harrastajan makuhermoihin se osuu melkolailla mukavalla tavalla. Hyvää jo alkanutta ja hieman aikaa jo kulunuttakin vuotta 2012 kaikille oluen ystäville ja kippis & skål!

Tuborg Julebryg

Eroa edelliseen Koffin jouluolueen on tanskalaisuus, lakritsin käyttö, tärkkelyksen käyttämättömyys ja että alkoholia on pikkuisen vähemmän,eli 5,6%. Jo pelkästään tuosta tietää, että tämä on parempaa. Laivaltahan tätä saa, jos mietitte että erikoisen näköinen purkki bloggarilla tällä kertaa.

Vaatimattoman näköistä kullan ruskeaa olutta vähäisellä vaahdolla. Tuoksussa toffeista mallasta, lakritsia hieman, sekä ruohoista "tuborgmaista" humalaa. Talon makua siis.

Suutuntuma on kevyt ja sopivan hiilihappoinen. Maku on yllättävän raikas. Vaikka toffeisuutta löytyy, niin olut ei missään nimessä ole makea. Normaalia reilumpi humalointi antaa mukavasti särmää olueen, kuin myös lakritsikin. Loppu on jopa katkera. Unohda jo kuitenkin jäähtynyt maito ja keksi, tarjoa mieluummin pukille vaikka tätä illan hämärässä. Saattaa olla, että pääset jopa rekiajelulle..?

Pisteet 3 tonttulakkia viidestä

Sinebrychoff Jouluolut 6%

Aika "korkata" ensimmäinen Sinebrychoffin tämän vuoden jouluolut näin joulukuun 1. päivänä. Lapparin version jo hyväksi totesinkin, tälle en ehkä niin kovia odotuksia asettaisi viime vuosiin vedoten. 6% Tumma lager ja etiketissä vähän joulua, niin yksinkertaista se on.

Mukana on taas tärkkelystä, mikä ei vain kolahda minun ajatusmaailmaani. Ulkonäöltään olut on ihan kivan näköinen, eikä siinä sen kummempia, vaahto tosin katoaa aika pian. Tuoksussa siirappisen makeaa mallasta, aavistus humalaa, hieman suklaista otetta eikä siitä oikeastaan muuta kuvittelekaan löytävänsä.

Melko kevyt suutuntuma ei yllätä/häiritse millään tavoin. Maussa ei tällä kertaa löydy pahviaromia, mitä tärkkelys saattaa aiheuttaa. Pojot siitä. Muuten maku on melko perustylsä tumma lager, jossa onneksi on sentään joitain piirteitä saksalaisista bock-oluista. Alkoholi ei maussa vaikuta.

Tämä voisi olla parempaa, vaikka tällä kertaa jo ihan juotavaa onkin. Nyt voin suositella puhtaalla omatunnolla tätä joulupöytään ruokajuomaksi, mutta kyseisestä pöydästä on sitten parempi löytyä myös joitain muitakin joulu-/jouluisia oluita.

Jos kappaleesi on Leevien "Jouluaattona Kännissä", niin this is for you, babe.

Pisteet oli viimeksi 20/50 pahvisuuden vuoksi, mutta tällä kertaa ne voisi olla vähän paremmat. Heitetään lonkalta sellainen luku kuin 23/50.