Nokian Keisari EloWehnä 4,7%

Nokian panimolta vihdoin jotain mielenkiintoista! Olenkin metsästellyt jo vähän aikaa kaupoista EloWehnää mutta vihdoin löytyi Itäharjun Prismasta, Turusta. EloWehnä on ihan aito suomalainen, suodattamaton 4,7 t-% vehnäolut. Olut on syvän, samean oranssinen kunnollisella ja pysyvällä vaahdolla. Tuoksu on melko purkkamainen ja mukana on tietysti myös banaanisuutta sekä jonkin verran hiivaista mausteisuuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen virkistävällä hiilihappoisuudella. Myös maku jatkaa onnistunutta linjaa ja on myös hyvin purkkamainen, hieman mausteinen sekä sopivan vehnäisen hapan. Raikas. Tyypillinen banaanisuus ei ole niinkään pääosassa tässä vehniksessä. Harmillisesti mukana on myös hieman alkoholittomista oluista tuttua muovisuutta mutta ei häiritsemiseen asti kuitenkaan. Humalaa on ihan riittävästi (16 IBU) kuivattamaan mukavasti kitalakea. EloWehnä on hieno tuotos Nokian Panimolta ja uskonkin että tästä tulee vielä menestys. Itse ostan ainakin jatkossa varmasti. Sorry vaan VASP mutta Nokia vei nyt erävoiton vehnässä..

EloWehnästä löytyy vielä hieman vahvempi 5,3 t-% versio baareista.

Dixie Beer

Maistelussa Katrina-hurrikaanin tuhoaman New Orleansin Dixie-panimon EU:ssa lisenssillä pantu 4,5 t-% vaalea lager Dixie Beer. Olut on hyvin haalean kultaista ilman vaahtoa. Tuoksussa löytyy aavistus hiivaisuutta, sitruunaisuutta sekä hieman viljaisen leipäistä mallasta. Suutuntuma on melko kevyt muttei ihan vetinen ja aika matalan hiilihappoinen lageriksi. Maku on melko vetinen heikolla mallaspohjalla. Oluen aavistuksen hapahko maku on kuitenkin ihan suht' miellyttävä leipämäisellä makealla maltaisuudella sekä hyvin vähäisellä ruohoisella humaloinnilla. Jokin sitruunaa muistuttava aromi kummittelee myös maussa. Ei tämä silti mikään kovin erikoinen olut tai edes lager ole, vaikkakin ihan hyvä janonsammuttaja suoraan pullosta kesähelteellä, mihin jenkkilagerit on oikeastaan suunniteltukin. Itäharjun Prismasta 0,33l/2,35€.

Darkthrone - Circle the Wagons (2010)

Norjalaisen kulttibändin, Darkthronen uusin levy on jo kuunneltavissa Spotifyssa. Circle the Wagons on jo 15:s levy bändiltä. Darkthrone aloitti death metallilla taipaleensa vuonna 1986 mutta siirtyi nopeasti uuteen ja silloin muodikkaampaan black metalliin. Black metal on kuitenkin aika lailla jo unohdettu tähän päivään mennessä tämän kahden miehen bändin musiikista ja kaksi viimeistä onkin ollut enemmän punk/metal/heavy osastoa. Räkäinen punk-trendi bändin musiikissa alkoi kuulua jo hieman levyllä "The Cult is Alive" mutta on ollut pääosassa kahdessa edellisessä levyssä "F.O.A.D." ja "Dark Thrones and Black Flags". Tämä uutukainen kuuluu selvästi tähän kaksikkoon kansitaidetta myöten. Itse pidin kahta edellistä ihan kelvollisina levyinä vaikkei mitenkään mestariteoksia olekaan, joten tästäkään ei mitään hirveitä odotuksia ole kehittynyt.

Levy poikkeaa kahdesta edellisestä suuremmilla heavy metal vaikutteilla ja puhdasta laulua kuullaan enemmän kuten melodioitakin. Kovaa punk/thrash-riffittelyä on silti reilusti ja pää nyökkäileekin automaattisesti mukana. Vokaaleissa kuullaan molempia bändin jäseniä, Fenriziä sekä Nocturno Cultoa ja kaikenlaisilla eri tyyleillä.

Musiikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää enkä tästä hirveästi valitettavaa löydäkään. Tuotantokin on hyvin selkeää, muttei liian, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Selvästi "kolmikon" paras levy jossa on paljon kohokohtia. Mainitakseni muutaman mm. energinen avausbiisi "Those Treasures Will Never Befall You", synkempi ja aavistuksen bläkkivaikutteinenkin "Stylized Corpse" sekä instrumentaali "Bränn Inte Slottet" jossa hoetaan hauskalla tavalla tuota, oudosti ruotsinkielistä, hokemaa. Myös tästä levystä löytyy useitakin kitarasooloja, ehkä hieman kömpelöitäkin, mutta sitäkin enemmän tunteella vedettyjä kuten koko levy muutenkin. Hyvä levy mikä luultavasti vaatii pari kuuntelukertaa vielä lisää auetakseen kunnolla.

Pisteet 8/10

Musiikki 8

Tuotanto 8

Kappalelista:

1. "Those Treasures Will Never Befall You"
2. "Running For Borders"
3. "I Am The Graves Of The 80s"
4. "Stylized Corpse"
5. "Circle The Wagons"
6. "Black Mountain Totem"
7. "I Am The Working Class"
8. "Eyes Burst At Dawn"
9. "Bränn Inte Slottet"

Moor Revival

Viimeinen Moor-kolmikosta testissä. Moor Revival on 4 t-% pale ale. Olut on sameahkon oranssinkultaista niukalla vaahdolla. Tuoksu on hienon sitruksisen&puisen humala-arominen sekä toffeisen maltainen. Hieman on myös hiivaisuutta mukana. Puhtaassa maussa edellämainittujen lisäksi löytyy vielä suolaisuutta ja kuivattavia katkeroita on mukavan paljon. Ihmettelinkin että onpas tämä saatu puhtaan jenkki-tyyliseksi brittihiivalla, mutta nettisivuilta sitten selvisikin että on käytetty jenkkihiivaa. Eurooppalaisesta hiivasta tulee usein häiritsevää tuhkaista virhemakua mukaan. Tämä ei ehkä ole niin monimuotoinen kuin kaksi edellistä Mooria mutta silti tyylilleen hyvin uskollinen ja nautittavan virkistävä. Olut on aika matalahiilihappoinen liukkaalla, lähes keskitäyteläisellä suutuntumalla. Jokin muu olut tuli heti tuoksusta mieleen, mutten osaa sitä nyt heti sanoa... Olisiko ollut Sierra Nevada Pale Ale..?

Kolmen Moorin perusteella täytyy sanoa että on kyllä mainio panimo kyseessä. Nyt pitäisi sitten vielä metsästää nuo muurin yli menneet jostain..

Olutliitto: Alko laiminlyö oluttarjonnan

Olutliitto on julkaissut Alko-selontekonsa. Siinä todetaan selvästi että Alko laiminlyö oluttarjonnan. Tämä ei harrastajalle ole mitään uutta tietoa mutta toivottavasti saadaan vähän keskustelua aikaan valtakunnallisesti. Mielestäni tärkeimpiä hoidettavia asioita olisi mm. 4,7% "berliininmuurin" kumoaminen, siten kotimaiset pienpanimot voisivat tehdä tuotakin vahvempia oluita isommalle yleisölle helpommin. Alkon valikoimaan on hyvin hankalaa päästä kankean valikoimaanottosysteemin vuoksi.

Myös pienpanimoiden ulosmyynti yli 4,7% tuotteille pitäisi ehdottomasti sallia. Saahan viinitilatkin nyt myydä yli 4,7% viiniänsä ulos laillisesti. Tämä on aika härskiä syrjintää pienpanimoita kohtaan.

Suurin osa oluttyyleistäkin vaatii jo hieman/paljonkin vahvemman alkoholipitoisuuden kuin tuon 4,7% antaakseen tyylille sopivan vahvan rungon vahvojen makujen tueksi. Vahvan %:n tyylejä on mm. imperial stout, india pale ale, barley wine, dobbelbock, belgityyliset alet ym.ym. Voisi oikeastaan sanoa että alle 4,7% tyylilleen sopivia on vain kourallinen kuten mm. vaalea lager, englantilainen bitter sekä stout. Suurin osa oluttyyleistä on siis yli tuon 4,7% minkä markkinoita Alko (valitettavasti) hallitsee.

Yksi ratkaisu voisikin olla alkoholimonopolin purkaminen, mikä on sitäpaitsi EU:n perustuslain vastainen. Mekin tietääkseni kuulumme EU:n...

Tämä loisi varmasti vain tietylle alkoholijuomalle, kuten oluelle, erikoistuneita liikkeitä minkä valikoima voisi koostua useasta tuhannesta merkistä ja asiakaspalvelukin olisi taatusti asiantuntevaa. Myöskin uutuuksia satelisi ennätystahtiin. Mutta tällaiset liikkeet luultavimmin sijoittuisi vain isoimpiin kaupunkeihin ja monopolin purkaamisessa olisikin se vaara, että syrjäseudut menettäisivät nykyisenkin kehnon valikoimansa kokonaan. Itse olen kuitenkin vapaan kaupan kannalla ja olisihan postitus/postimyynti myös tässä vaiheessa mahdollinen.

Moor Peat Porter

En tiedä onko tällä mitään tekemistä turpeen kanssa muuten kuin nimessä. Jos maltaita on savustettu palavan turpeen yllä? Oluen hapahkossa tuoksussa on kyllä hieman turpeisen savuista aromia, paahteista mallasta, tummaa suklaata, kahvia ja lakritsia. Suutuntuma on silkkisen pehmeää ja keskitäyteläistä. Olut on erittäin miellyttävän tuntuista suussa ja sitten on vielä hieno maku lisäksi. Alan todella rakastua näihin Moor-olusiin. Maku on melko suolaisen lakritsinen, hapahkon kahvista, hedelmäisen humaloitu sekä herkullisen tumman suklaista. Jälkimaussa on taas tuota turpeista savuisuutta mustan kahvin kera. Pienet prosentit (4,7) ei haittaa menoa yhtään. Yllättäen tätä olutta juodessaan alkaa kovasti tehdä mieli jotain kunnon savuista skottiviskiä - vaikka Laphroaigia.

Moor Merlin's Magic

Isossa 0,66l pullossa 4,5 t-% pullokäyvä bitter Englannista. Merlin's Magic on kauniin, hieman oranssisen ruskea olut vähäisellä mutta pysyvällä vaahdolla. Tuoksu on hyvin miellyttävän aromaattinen. Siitä erottuu tuttua ja turvallista puista humalaa sekä toffeista mallasta, mutta myös hieman sitruksisen pihkaisia sävyjä sekä kotioluelle tyypillistä hiivaisuutta. Suutuntuma on liukkaan pehmeä matalahkolla hiilihappoisuudella. Maku on erittäin raikas bitteriksi hienon puisen hedelmäisen (mansikka, sitrushedelmät) aromihumaloinnin myötä (Challenger, Perle ja Goldings). Humalat ja maltaat ovat muutenkin erittäin tyylikkäästi tasapainossa. Oluessa on käytetty myös vehnämallasta mikä antaa sopivasti happamuutta pienoisen hiivaisuuden kanssa muuten makean toffeiseen mallasprofiiliin. Katkeroa riittää helposti kuivattamaan maun lopuksi. Englantilainen bitter on nykyään yksi suosikkioluttyyleistäni ja varsinkin tästä oluesta voisi muodostua jonkinlainen suosikkikin, jos sitä olisi jatkossakin saatavana. Iso pullokoko sopii tähän olueen mainiosti - vähemmän tätä en olisi suostunutkaan nauttimaan ;). Drink Moor beer!