La Rulles Estivale

Edellinen nauttimani panimon (joulu)olut ei oikein vakuuttanut, mutta tämä muuttakoot suunnan taas parempaan. Estivale (=kesä) on melko kevyt, 5,2% olut ja tyyli on ikään kuin belgi-pale ale. Eli kevyt, runsaammin humaloitu virkistävä ale.

Etiketissä ollaan kesäisissä tunnelmissa. Vaimolle on sanottu, että kalalle mennään, mutta kyllähän sen jo äijän habituksestakin näkee, minne oikeasti... Mutta mikäs sitä on hyvää olutta ryypätessä, sellaista tämä nimittäin on.

Kuten panimon triple oli jo huomattavasti runsaammin humaloitu tyyliinsä nähden, niin samalla hyvällä suunnalla mennään tässäkin oluessa.

Oluen ulkonäkö on silmiä hivelevän kaunis, kuten kuvasta voi huomata. Luonnossa ehkä hieman vaaleampi väri kuitenkin.

Tuoksusta liioittelematta hyökkää ilmoille kuivan yrttinen & ruohoinen tuore humalointi. Tyypillistä mausteista belgihiivaa, hedelmäisiä piirteitä, sekä viljaista mallasta vielä, niin saadaan Estivalen raikas tuoksu kuvailtua noin pääpiirteittäin.

Näin matalaprosenttiseksi olueksi siinä on melko tukeva runko, mutta mukavan kevyt silti. Hiilihappoisuutta on reilusti, mikä sopii ihan hyvin tähän.

Maku on hyvin katkeran yrttisen kuiva ja hedelmäisen raikas. Tästä ei oikeastaan löydy mitään häiritsevää ja humalamiehille/naisille tällä on paljon annettavaa. Olut ei ehkä ole mikään monipuolisin, vaikka ei tässä sellaista fiilistä haetakaan. Jälkimaku kestää pitkään ja jättää suuhun raikkaan yrttisyyden.

Isokin pullo tätä loppuu kesken. Estivalea täytyy saada ehdottomasti lisää kesäksi.

Pisteet 40/50 (8-5-8-3-16)

Liefmans Goudenband

Tämän oluen maistelua olen hetkosen jo odotellutkin ja nyt tämä saa kunnian olla minun 500:s reittaus Olutoppaan puolella. Reittauksia on todellisuudessa hieman enemmän, mutta Oo toimii melko hyvänä mittarina.

Goudenband on sekoitus 2 vuotta vanhaa ja tuoretta olutta, mikä antaa sille hieman makeutta ja vielä hieman monimuotoisuutta lisää olueen.

Käyminen tapahtuu villihiivalla, mikä antaa oluelle sen happaman luonteen, niin kuin lambiceissa. Olut on tyyliltään sour ale (hapan ale) ja vahvuudeltaan 8%. Hienon paperikääreen alta paljastuu vain etiketitön pullo.

Väriltään tämä on melko tumman punaruskeaa hyvällä vaahdolla. Tuoksussa päällimmäisenä voimakas, hapokas vihreä omena, sitten hieman karamellista mallasta ja kuivaa kirsikkaa. Hyvin raikas tuoksu. Suutuntumaltaan olut on kevyt, hiilihappoinen, sekä kuiva. Maussa vihreä omenaisuus jatkaa päällimmäisenä aromina ja sen jälkeen voi aistia mm. kirsikkaisuutta, paahteista sokerisuutta, sekä hieman humalaakin. Maku on kohtalaisen (etikkaisen) hapan, vaikka vieläkään ei ihan ylletä lambicien tasolle. Makeutta toki löytyy oluesta, mutta kyllä tämä silti on tarkoitettu ihan aikuisen olutharrastajan lasiin päätyväksi. Eli mitään makeutettua limua tämä ei todellakaan ole.

Oluen hieman lämmettyään, makuun ilmaantuu lisää tummia hedelmiä, esim. luumu. Jälkimaussa on hieman sitä samaa suuta supistavaa happamuutta, kuin lambiceissa ja tämä onkin Goudenbandin paras hetki.

Täytyy sanoa, että Liefmans Goudenband täytti kyllä odotukset, mutta ei kuitenkaan sen enempää. Tämän oluen myötä tuli ennemminkin himo taas siihen aitoon ja alkuperäiseen lambiciin, mikä on minun kohdallani Cantillonin Rosé de Gambrinus.

Goudenband on kyllä silti hyvin raikas olut ja iso alkoholipitoisuus on täydellisen piilossa. Tätä olisi kiva maistaa, kun happamuus on täysin selättänyt makeuden, jos se vain oluen kypsymisen myötä edes on mahdollista. Jos löytyy kokemusta, niin saa kommentoida vapaasti.

Pisteet 38/50 (8-3-8-3-16)

La Rulles Cuvée Meilleurs Voeux

Joulu meni jo, mutta sikailu jatkukoon. Vielä ei silti ole liian myöhäistä nauttia jouluoluita. Tästä La Rullesin jouluoluesta on aika niukasti tietoa saatavilla, joten sokkona mennään. Tyyli on kuitenkin tumma belgiale ja alkoa maltilliset 7,3%. Danish Beer Enjoyers Society on nimennyt tämän maailman parhaaksi olueksi, eli ei kai tämä sitten ihan huonoa voi ainakaan olla. Panimon muut tähän asti maistellut oluet ovat olleet ihan nautittavia. "Meilleurs vœux!" - sanonta tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Hyvää Joulua!".

Olut on hyvin tumman ruskeaa isolla vaahdolla. Vaahto pysyttelee niukasti pinnalla. Tuoksu on kylmänä vielä vähän vaimea, mutta oluen lämmettyään siinä on löydettävissä ainakin anista, paahteisen limppuista mallasta, yrttistä humalaa, belgihiivaa, appelsiininkuorta, tummaa suklaata. Oluen kannattaa muutenkin antaa hieman lämmetä.

Suutuntuma on kevyen keskitäyteläinen. Maussa huomioi ensiksi sen, että maltainen makeus on hyvin vähäistä ja olut on melko paahteisen kuivaa. En vaan voi sille mitään, mutta minusta jouluoluessa pitää olla makeaa maltaisuutta ennen muita ominaisuuksia.

Olut on maultaan hieman tuhkaisen kahvista, aniksen/appelsiinikuorisen mausteista, paahteisen savuista, kuivan tumman suklaista, sekä humaloidun katkeraa. Ei kovin hedelmäistä olutta. Tasapainoisuus on hieman hukassa. Hieman lämmettyään olut kyllä paranee vähäsen - maltaista makeutta tulee lisää.

Minuun tämä ei ihan täysillä uponnut, vaikka kyllä olut silti ihan juotavaa on. Jos et pidä maltaisen makeista jouluoluista, kenties tämä on sinulle passeli.

Pisteet 34/50 (7-3-7-3-14)

De Molen Hemel & Aarde

Kuten eräs toinenkin blogisti, myös minä suorastaan rakastan näitä informatiivisia etikettejä.

Jouluaaton iltana, tai no yönä jo oikeastaan nautiskelin hieman tällaista pelaamisen yhteydessä. Olut on kuitenkin niin vahvaa sekä maultaan, että prosenteiltaan, että pistin muovikelmua pullonsuuhun ja pullo jääkaappiin odottomaan huomista. Joskus täytyy osataa lopettaa...

Tämä hollantilainen panimo panee kyllä mahdottomia määriä eri oluita, sekä niiden saatavuus Suomessa on vielä erittäin huono, joten en ole vielä hirveän hyvin panimon oluisiin tutustunut.

Hemel & Aarde (Taivas & Maa) on 9,5% imperial stout, missä on käytetty skottilaisen Bruichladdich-viskitislaamon erittäin turpeisia maltaita. Etiketti on muutenkin hyvin informatiivinen. Katkeroita oluessa on hyvin tarkasti ilmoitettuna huimat 96,9 EBUa ja katkerohumalana on toiminut Nugget, sekä aromihumalana Amarillo. Väriä 349 EBC'tä, joten mustaa olutta käytännössä. Pulloni on n. 1/2 vuotta vanhaa, eli melko tuoretta vielä. Oikein säilytettynä pimeässä ja viileässä säilyvyyttä oluelle luvataan jopa 25 vuotta!

Kuten väri-info kertoi jo, olut on täysin mustaa erittäin upealla paahteisen ruskealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin paahteisen kahvinen, hieman palanutkin. Hienoista nahkaisuutta esiintyy myös, mitä on yleensä havaittavissa tätä paljon vahvemmissa imperial stouteissa. Lakritsisuus tuoksussa on lähes salmiakkista. Suutuntumaltaan olut hyvin täyteläisen liukas ja lämmittävä. Kirjoittelen tätä makuarviota nyt joulupäivänä aamupäivällä, joten voin sanoa, että tämä olut toimii hyvin myös "aamukahvin" korvaajana.

Maku on runsas ja melkoisen tuhti. Uskoisi oikeastaan että prosentteja olisi enemmänkin, mutta paljon paremipi näin, sillä nyt alkoholi ei maistu missään vaiheessa. Maultaan tämä on hyvin kuiva, paahteisen mustan kahvinen, palanut, turpeinen as hell, tumman suklainen, havuisen humaloidun katkera. Hieman sitruunaa & greippiä on myös havaittavissa. Jälkimaku on erittäin pitkä ja suuta kuivattava.

Hemel & Aarde on erittäin hyvä ja jollain kieroutuneella tavalla vielä tasapainoinenkin imperial stout, harmi vain kun näitä ei oikein löydä mistään Suomesta...

Etiketissä suositellaan nauttimislämpötilana 16:tta astetta, mutta menee tämä hieman viileämpänäkin.

Pisteet 42/50 (8-5-8-4-17)

De Ranke Noir de Dottignies

Mahtavaa! Suorastaan rakastan tällaisia paperiin käärittyjä pulloja. Vaikea pitää näppejään erossa.. Tulee heti mieleen joulu (vaikka joulu nyt onkin...). Hieman aikaa kääreitä avattuani, alta paljastuu iso 0,75l pullo tummaa belgialea De Ranken panimolta. Tällaistahan toivoinkin ;). Kyseisen belgipanimon tuotokset ovat enemmän humalapainoitteisia yleensä, mutta tämä on kyllä mallaspainoitteinen. Oluessa on käytetty jopa 6:tta eri mallastyyppiä. De Ranke sanoo heittäneensä kylläkin myös reilun annoksen Saaz- ja Challenger-humalaa keittoon.

Nimi 'Noir de Dottignies' tarkoittaa Dottigniesin mustaa. Ihan mustaa olut ei kuitenkaan ole. Vahvuudeltaan tämä on normaalin korkeaa belgioluelle, eli 9%.

Panimon muita oluita on mm. yksi parhaista kunnolla humaloiduista belgeistä XX Bitter ja Guldenberg, mihin en itse ihan vielä päässyt sisään. Uusinta tarvitaan. Näitä kahta löytää myös baareista melko helposti (ainakin Turussa...).

Olut on melko tumman ruskeaa kestävällä rusehtavalla vaahdolla. Jo tuoksu kertoo ettei ne 14 euroa menneet hukkaan Alkon kassalla tätä maksaessani.

Tuoksu onkin hyvin monipuolinen. Se on pääpirteiltään makea, siitä löytyy siirappista sokerisuutta, tummaa hedelmäisyyttä, kahvista paahteisuutta, karamellista & leipäistä maltaisuutta, aavistus viljaisuutta, sitruunaa ja ties mitä. Suutuntuma on melko täyteläinen, sekä sokerisen tahmea. Maultaan olut on hyvin tasapainoinen, eikä oikeastaan mitään häiritsevää esiinny. Makea, monipuolinen mallasherkkuhan tämä on. Toki tämä on aika oletettuakin kuudella eri käytetyllä mallastyypillä.

Belgihiiva antaa hieman mausteisuutta makuun. Humala antaa tälle mukavan greippisen & sitruunaisen säväyksen, minkä aistii koko ajan, muttei ihan pysty paikallistamaan.

Jälkimakuun päästyään tämä makea olut kuivuu myös todella hyvin. Greippistä katkeruutta on reilusti.

Jostain syystä tämä hieno olut on saanut Olutoppaassa paljon alhaisia pisteitä, mutta itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että nautin joka kulauksesta. Alko, 14,13€/0,75l.

Pisteet 41/50 (8-4-8-4-17)

Uutta blogia pukkaa...

Olutblogistejahan ilmestyy kuin sieniä sateella.. No, ehkei ihan kuitenkaan, mutta olutblogeja alkaa Suomessakin olla jo ihan kivasti. Viimeisenä lisäyksenä kouvolalaisen, Olutoppaan Johnny Rio-nimimerkin perustama Tuopin Ääressä-blogi.

Ja mikäs sen hienompaa. Itse nautin kovasti lukea kanssaharrastajien mietteitä oluista ja oluen maailmasta. Miksei muistakin aiheista silloin tällöin...

Toivottavasti vielä "tavallisemmatkin" kansalaiset bongailevat näitä blogeja ja saattavat näin ehkä kiinnostua kanssa oluiden hienosta maailmasta, mikä taas tarkoittaisi enemmän oluesta nauttijoita/jopa harrastajia. Tämä taas tarkoittaisi, että olutkulttuuri menisi taas pienen askeleen edemmäs Suomessa, kun olisi pari ihmistä taas enemmän vaatimassa olueensa makua.

Mutta mutta, jorinat sikseen.. Hyviä joulunpyhiä kaikille ja muistakaa nauttia hyvistä oluista! (Ei varmaan tuota ongelmia tuon muistamisen kanssa...;)

Suosittelen vielä vilkaisemaan BeerSwedenin hauskaa joulukalenteri-sarjaa "BeerSweden Advent Beer Calendar 2010". Ruotsia ei tarvitse osata, sillä blogin pitäjä on ihan britti, mikä nyt vain sattuu asumaan Ruotsissa.

Niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin olutblogeja on helppo seurata Olutoppaan etusivulla sijaitsevasta Blogwatch-laatikosta, mihin päivittyy aina uusimmat kirjoitukset.

WinterCoat Yule Ale

Yule Ale on yksi Alkon jouluoluista. Tämä tanskalaispanimo on minulle täysin maistamaton. Alkoholipitoisuus oluessa on 6,5% ja tyyli maustettu ale.  Kuten etiketistä, oluen kotisivuiltakaan ei oluesta hirveästi tietoa heru, muuta kuin, että Cascade-humalan käyttö oluessa on lopetettu ja siinä on enemmän appelsiininkuorta mausteena antamassa haluttua sitruksisuutta. Itse kysyn vain, että mikseipä vaikka molemmat? Noh, kyselyt sikseen ja olut lasiin.

Olut on hyvin tumman, samean punaruskeaa hyvin pinnalla säilyvällä "paahteisella" vaahdolla. Tuoksussa paahteista mallasta, appelsiininkuorta, jonkin sortin happamahkoa marjaisuutta, hieman joulupiparista mausteisuutta, sekä hieman anistakin. Suutuntuma oluessa on reilun keskitäyteläinen, hieman liukas.

Maussa yllättää sen kotikaljamaisuus, mikä ei istu olueen kovinkaan hyvin. Tämä on siis jonkinlainen hiiva-aromi. Maltaista makeutta ei ole mailla halmeilla ja juuri sitä olut mielestäni kipeästi kaivaisi. Maltaisuus on ennemmin kuivan paahteista, mikä sopii moneen muuhun olueen, mutta yksinkertaisesti ei tähän. Appelsiininkuori on myös maussa hyvin esillä, mutta muu mausteisuus on aika vähäistä. Jälkimaku ei kuivu aivan tarvittavalle tasolle. Hyvin keskinkertainen olut.

Itse asiassa Yule Alesta tulee kovasti mieleen hieman epäonnistunut, hiljattain panemani kotiolut, paitsi tämä on vain hieman täyteläisempää.

Olut vaatisi reilusti lisää maltaista makeutta, niin se voisi olla huomattavasti nautittavampaa. Tällaisenaan en suosittele.

Mikä siinä on, ettei Alko osaa valita Tanskasta (!) hyvää olutta valikoimiinsa??? Tällä hinnalla vielä kehdataan myydä. Varmasti huonoin maistamani jouluolut. Tunnen oloni kovin kusetetuksi. Alko, 5,75€/0,5l.

Pisteet 22/50 (5-3-4-3-7)

Winkler Bräu Kupfer Spezial

Saksalaislastin purkua.. Kupfer Spezial on vahvuudeltaan 5,4% ja tyyliltään dunkel. Ei näistä nyt hirveästi odotuksia yleensä ole, kunhan suorittavat tehtävänsä kunnialla. Tällaisesta aika hyvä esimerkki on taannoin maistelemani Naabecker, mistä löytyi sopivasti niin paahteisuutta, kuin tumman leipäistä mallastakin. Yksi tyylin parhaista edustajista on myös Suomen maitokaupoista saatava Weltenburger Barock Dunkel.

Ulkonäöltään Winkler on ihan odotetunlainen. Vaahtokin säilyy kivasti. Tuoksussa löytyy makeaa, hieman voisenkin karamellista makeutta, vihannesmaista humalaa, sekä myös liimamaisuutta. Ei kovinkaan hyvä tuoksu.

Suutuntuma on ihan kohdillaan oluen ollessa keskitäyteläinen. Maku ei pistä tuoksua paremmaksi, vaan voinen/diasetyylinen karamelli ja liimamaisuus on pinnalla. Paahteisuutta löytyy mausta vähän, mutta aivan liian vähän.

Oluesta tulee hieman mieleen jopa Tsekkiläisen Novopackén tumma lager kaikessa liimamaisuudessaan. Tsekkiläisiin tosin vain tuntuu sopivan paljon paremmin nuo kaiken maailman kummallisuudet.

Winklerin dunkel ei ole mikään kovin hyvä olut ja vielä saksalaiseksi yllättävän virhemakuinen.

Pisteet 22/50 (4-3-4-3-8)

Malmgård Arctic Circle Ale

What? Onko tropiikki iskenyt kesken Suomen hyisen synkkään talveen? Ainakin sellainen tuntemus tuli tuoksusta, mikä vasta pulloa avatessa tulvahti jo huoneeseen. Tämä suomalaisen Malmgårdin panimon Arctic Circle Ale on yksi Alkon jouluoluista, sekä myös jenkkivientiin menevä olut.

"Mausteena" oluessa on käytetty katajaa, sekä ruismallasta. Prosentteja oluella on 7,3% ja EBUja reilut 60. Tyyli siis maustettu tumma ale.

Oluen viihdyttyä hieman aikaa jo lasissa, trooppiset tuoksut haihtuvat. Mistä lie tulivat alunperinkään...

Tilalle tulee maanläheistä lakritsia, havuista humalaa, mustaa paahteista kahvia, hieman katajaa, paksua mallasta, hapanta ruisleipäisyyttä, sekä hieman hedelmäisyyttäkin. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Maku vastaa odotuksia ja on herkullinen. Se on tuhdin lakritsisen maltainen, havuisen katajaisen metsäinen, palaneen ruisleipäinen, kuivan paahteisen kahvinen, sekä ennen kaikkea hyvin suomalainen. Reilu katkerotaso tuntuu myös lopussa ja jälkimaku on jopa imperial stoutmaisen palaneen maltainen.

Kyllä suomalaiset osaa kun vaan yrittää. Nyt äkkiä hakemaan lisää vielä kun saa!

Pisteet 40/50 (8-4-8-4-16)

Weltenburger Kloster Anno 1050

Kuten panimon talvikauden olut Winter-Traum, tämäkin on tyyliltään vienna lager. Prosentteja Annossa on 5,5%. Tyyli on hyvin lähellä oktoberfestiä/märzeniä, mitä olut kovasti muistuttaakin. Tosin maku on ehkä hieman parempi kuin useimmissa oktoberfestoluissa.

Maku on melko hedelmäinen, puisen humaloidun kuiva, karamellisen maltainen, hieman pähkinäinen ym.. Alkoholi on täysin piilossa. Yleiskuvaltaan olut on kuivahko. Kaikin puolin virheetön vienna/märzen/oktoberfest. Hyvin samanlainen kuin Winter-Traum, paitsi tämä on ehkä hitusen "vaaleampi" maultaan. Suutuntuma on hieman pehmeämpi tässä. Hyvä, helppo ja nautittava olut.

Eipä tästä jaksa sen enempää jaaritella, siirrynkin nauttimisvaiheeseen nyt.

Pisteet 35/50 (7-3-7-3-15)

Veldensteiner Räucherl

Saksalaista savuolutta Veldensteinerin panimolta. Vahvuudeltaan olut on 5,4%. Nimi viittaa jollain lailla suitsukkeeseen ja kieltämättä oluesta sellainen hieman mieleen tuleekin. Joskus koulun solukämpässä yksi kaverini tuollaisia poltti...

Tuoksu perinteisen vahvan savukinkkuisen maltainen, makeahko. Tuoksusta tulee mielen myös ne poltettavat hyttysenkarkoittimet. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläistä.

Maultaan tämä poikkeaa hieman esim. Schlenkerlan tuotoksista ollessaan jopa palaneen savuinen. Maku on kuivan ja makean väliltä. Usein nämä savuoluet ovat melko yksiulotteisia, niin tämäkin. Mämmisen makeahkon savumaltaan takaa ei pahemmin erotu muita aromeja. Aavistus lakritsia kuitenkin löytyy. Humalaa on käytetty melko säästeliäästi. Ihan ok savuololut, mutta esim. Schlenkerlan savuoluet ovat parempia.

Pisteet 36/50 (7-5-7-3-14)

Anchor Our Special Ale 2010

Pitkästä aikaa hieman jouluisempaakin olutta blogiin. Ja mikä nyt olisi jouluisempaa olutta, kuin jenkkipanimo Anchorin juhlallinen Our Special Ale..? No, ehkä moni muukin, mutta tämä saa nyt kelvata ;).

Oluen salainen resepti vaihtuu joka vuosi, kuten myös etiketin puu. Tämän vuoden versiossa etiketin puu on neidonhiuspuu (Ginkgo biloba). Emiyksilössä kasvaa pahanhajuisia hedelmiä, mitä syödään Kiinassa paistettuina ja pääskysenpesäkeiton kera. Näin kertoo siis Wikipedea puusta. Sitä en tiedä, onko oluessa käytetty näitä kyseisiä hedelmiä.

Olut on siis tyyliltään maustettu tumma ale. Alkoholia löytyy sopivan alhaiset 5,5%. Tämä on jo toinen testipullo, aikaisempi nautittu jo marraskuun alussa.

Olut on hyvin tumman ruskeaa kauniilla, paahteisen rusehtavalla vaahdolla. Tuoksussa tapahtuu paljon. Siinä on ensinnäkin hieman paahteisen kahvista mallasta, tummaa marjaisuutta (aronia?), jouluista mausteisuutta, aavistus lakritsia. Yleiskuva ei ole makea, vaan kuivahkon hapan ennemminkin.

Yllätyksenä tässä oluessa tulee hyvin kevyt runko, jopa hieman vetinen. Yleensä Anchorin oluissa on suutuntuma kohdallaan, mutta tässä ei ihan.

Maku on myös kuivan happamahko ja maltaistakaan makeutta ei hirveästi ole. Päämaku on tumman paahteinen, hieman limppuinen mallas, mustan kahvinen, vähän tuhkainenkin. Mausteisuutta (piparkakkua ym.) ja tummaa marjaisuutta on myös helposti löydettävissä oluesta. havuista humalaa myös löytyy, muttei niin pistävästi kuin yleensä jenkeissä. Olut on alusta asti kuiva ja myös loppuu on kuivana, hieman havuisena.

Kyllähän tämä hyvä olut näinkin on, mutta runko vain saisi olla täyteläisempi ja ehkä jäin kaipaamaan myös hieman lisää maltaista makeutta...

Nauti viileänä tai hieman lämpöisenä, muttei missään tapauksessa jääkaappikylmänä (menee vaan hukkaan).

Pisteet 37/50 (8-4-8-3-14)

Hell..

Lisää saksalaista helliä.. Eilinen saunaolueni Fuchsberger Urhell (ur = alkuperäinen, hell = valoisa) oli siihen tilanteeseen juuri silloin yksinkertaisesti täydellinen. Hieno helles myös. Fuchsberger (4,8%) on täysin mallaspainoitteinen (leipäisen maltainen), tasapainoisen maukas vaalea lager, mikä ei jätä kylmäksi. Humala ei ole turhia "häiritsemässä" tässä tavarassa. Mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa oluesta ei ole, vaan se täyttää tehtävänsä oikein hyvin.

Bruckmüller Hell (5%) taas on erilaisempi helles. Siinä on humalalla tyylilleen ajatellen melko isokin rooli. En meinaa, että humalaa olisi käytetty runsaasti, vaan se saa suht' paljon huomiota makupaletissa. Olut on hyvin makean keksisen maltainen, pienen aavistuksen voinen, sekä yrttisen humalainen. Melko hyvä maku itse asiassa. Katkeruutta on silti turha toivoa oluesta. Tasapainoista tämäkin. Molemmat oluet ovat myös erittäin puhtaita.

Parempi näistä kahdesta hyvästä silti on Fuchsberger Urhell. Tällaista vaaleaa lageria kun saisi vaikkapa Alkosta!

Fuchsberger Urhell Pisteet 34/50 (7-3-7-3-14)

Bruckmüller Hell Pisteet 31/50 (6-3-6-3-13)

Erdinger Pikantus

Hieman rasittavan Ikea-askartelun jälkeen ensimmäinen käteen osuva olutpullo kaapista ja lasiin. Ai, tämä olikin vehnää? Lasi siis täysin väärä, mutta ei se mitään. Sitä paitsi hajotinkin ainoan vehnäolutlasini tässä muutama päivä sitten...

Erdinger Pikantus on siis tumma weizenbock ja tyllille ominaisesti vahvuutta on melko paljon, ainakin saksalaisittain, eli 7,3%. Toisin kuin tavalliset bockit ovat lagereita, niin vehnäbock on aina pintahiivaolut, eli ale.

Olut on samean tumman ruskeaa isolla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa mämmistä mallasta, hieman voista karamellisuutta, kypsiä hedelmiä, pikkaisen mausteisuutta, sekä banaania. Suutuntuma on miellyttävän paksu. Maku on muuten ihan hyvä ja nautittava, mutta kärsii hieman yksiulotteisuudesta, eikä yllä esim. Aventinuksen tasolle. Enimmäkseen Pikantuksessa maistuu paksuhko mämminen maltaisuus, hieman banaanista hiivaisuutta, mausteita, sekä kypsiä hedelmiä. Jälkimaku kuivuu kohtalaisen hyvin. Alkoholi lähes piilossa.

Kyllä tämä huomattavasti paremmin onnistunut olut on kuin panimon perus-hefe, muttei mitään ihmeellistä. Ei jää mieleen.

Pisteet 36/50 (7-5-7-3-14)

Fuchsbeck Export

Maistamani kaksi edellistä panimon olutta ovat olleet melko keskitien kulkijoita. Tämä Export taitaa olla jotain märzenin ja hellesin väliltä. Alkoholia 5,4%.

Ratebeerista katsomieni arvioiden mukainen tämä ei aivan ole, ehkäpä olut on jo vanhentunut vähän liikaa, tai pilaantuminenkin on vaihtoehto.

Vaalean kultaiseen olueen muodostuu vain vähän vaahtoa ja sekin vähä katoaa kokonaan nopeasti. Tuoksussa vahvaa alkoholisuutta, marjoja, viljaista mallasta, vain hieman yrttistä humalaa, sekä aavistus diasetyyliäkin. Suutuntuma melko hiilihapoton, keskitäyteläisen liukas. Maku jatkaa tuoksun linjaa ja on hyvin alkoholinen. Ei hyvä. Lopussa katkeroa niukasti.

Tulin siihen tulokseen, että olut on mitä luultavimmin pilaantunut, joten en pisteytä sitä. Toivottavasti kaapin viimeinen Fuchsbeck, eli Weissbier olisi kunnossa.

St. Bernardus Prior 8

Syyn munkin iloisuuteen ymmärtää melko äkkiä korkin avattuaan.

Tähän väliin taas vaihteeksi yksi belgiolut ;). St. Bernardukselta alkaakin olla jo pikku hiljaa maisteltu iso osa sen tuotannon kirjosta, joten voinkin ihan hyvin väittää että se on myös yksi parhaimmistosta. Kuraa ei laitoksesta saa hakemallakaan.

Pater 8 on Abt 12:n ja Pater 6:n väliin sijoittuva olut. Nimensä mukaisesti alkoholia tasan 8%. Tyylinä dubbel.

Jälleen kerran belgi näyttää lasissa hyvältä, siltä kun oluen kuuluukin näyttää. Tuoksussa reilusti leipäistä mallasta. Mausteisuutta sopivasti, karamellisuutta, hieman yrttistä humalaa, lakritsia/anista ym.. Todella monipuolinen tuoksu. Pehmeän täyteläinen, tuhti suutuntuma. Tämä, kuin moni muukin belgi, menisi varmaan ihan hyvin ateriasta.

Mausta löytää sitä tiettyä tasapainoa, mitä yleensä parhaimmilla trappisteilla on tarjota, mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää tältä aiemmin Westvleterenin oluita panneelta panimolta. Tuoksun aromit jatkavat luontaisesti maussa ja eritoten makeahkon leipäinen mallas on tässä oluessa mahtavuutta. Hedelmäisyyttä oluesta ei hirveästi löydy. Jälkimaussa yrttinen humala kuivattaa sopivasti suuta. Mukava olut, mikä myös pisteissä sijoittuu siihen 6:n ja 12:n väliin. St. Bernarduksen oluet menevät minun jouluherkutteluoluiksi - kuvitella nauttivansa vaikka yksi tällainen joulusaunan jälkeen, ah juovoutta. ^^)

Pisteet 40 (8-5-8-3-16)

Kneitinger Edel-Pils

5,2% Saksalainen pils. Edel (=jalo) maininta saksalaisissa oluissa tarkoittaa, että siinä on käytetty vain parhaita saksalaisia humalalajikkeita.

Kneitinger on kirkkaan kultaista olutta hienolla vaahdolla. Tuoksussa kuivan viljaista mallasta, aromikkaan yrttistä, hieman kukkaistakin humalaa, sekä aavitus pahvia.

Suutuntuma oluessa on pehmeä, keskitäyteläinen, sekä reilun hiilihappoista. Saksalaisen tyylin mukaisesti maku on hyvin kuiva. Usein saksalaiset pilsit ovat myös erittäin kliinisen puhtaita, jopa neutraaleja, jolloin ne saattaa olla jo hieman tylsiä vaikka "kaikki olisikin kunnossa".

Tämä pils ei oikeastaan hirveästi poikkeakaan tuosta kaavasta, mutta käytetyt humalat todella loistavat maussa antaen siihen hienoa kukkaista yrttitarhamaisuutta - hieman jopa tsekkityyliin.

Katkerahkossa, raikkaassa jälkimaussa lisää tuota hienoa humalointia, sekä kuivan viljaista pils-mallasta. Kneitinger Edel-Pils on tyylipuhas saksalainen pils, missä on lisäksi vielä hieman Tsekkipilseistä tuttua aromikkuutta.

Pisteet 35/50 (7-4-7-3-14)

Lisätäänpäs tähän vielä linkki nettisivuun, mistä yritän ammentaa tätä saksaoluttietoutta:

http://www.germanbeerinstitute.com/

Iltapäivä Mallaskukossa...

Maisteltiin tässä lauantai-iltapäivänä oluita eteläisen Suomen turneellaan olevan oululaisen kanssa-hörhö-blogistin Esoxin (Hiivahommia) kanssa Turun, luultavasti monipuolisimmassa olutravintolassa, Mallaskukossa. Siltikään valikoimasta ei pahemmin tuntunut löytyvän kummaltakaan ennalta maisteltua olutta... Kenen tässä siis oikein pitäisi huolestua..? ;)

Jaettavaksi löytyi kuitenkin norjalaista, sekä tanskalaista pienpanimotuotosta. Mallaskukko on itse maahantuonut tanskalaisia pienpanimo-oluita, mutta tähän päivään mennessä ne on jo aika lailla juotu. Uutta erää odotellaan (ja ei oluiden pakolta tarvi olla Tanskasta..).

Ensimmäinen olut mikä laseihin päätyi, on norjalaisen Haandbryggerietin saison-tyylinen Ardenne Blond. Prosentteja saisonille melko runsahkot 7,5%. Makeahkossa tuoksussa hedelmäistä appelsiininkuorta, korianterista mausteisuutta, sekä hiivaisuutta. Oluessa on mukava, tukevahko runko. Maku jatkaa tuoksun linjaa aika lailla, mutta loppua kohden ilmaantuu epämääräistä tunkkaista "kotiolutmaista" hiivaisuutta, mikä kyllä pilaa tunnelmaa. Alko on aika hyvin piilossa. Myöskään makua kuivattavaa humalaa ei ole riittävästi. Näistä norjalaisista saisoneista Nøgne Ø Saison vie voiton. Pisteet 32/50 (7-4-6-3-12)

Seuraavaksi arvosteltavaksi olueksi valikoitui tanskalainen Midtfyns Barley Wine (10%). Olut on 0,5l pullossa, joten tällainen on erityisen mukava jakaa. Ei ainoastaan ison alkoholipitoisuudeen, vaan myöskin oluen makeuden vuoksi.

Kauniin vaalean ruskea, samea olut, missä on jopa melko kestävä vaahtokin. Hyvin makea tuoksu kantautuu myös kauas lasista. Tuoksussa rusinaa, kuivaa hedelmäisyyttä, sekä portviinimäisyyttä. Barley wineksi hieman ohuenpuoleinen suutuntuma. Maussa siirappisen rusinaista maltaisuutta, kuivaa hedelmää, sekä aavistus yrttistä humalaa. Alkoholi hyvin piilossa. Ei huono, muttei erityisen loistavakaan. Pisteet 37/50 (8-4-8-3-14)

Baarin pikkujääkaapista löytyi vielä yksi mielenkiintoinen laadukkaan jenkkiläisen panimon Sierra Nevadan olut. Sierra Nevada Tumbler (5,5%) on tyyliltään brown ale. Etiketti on juuri niin taiteellinen, kuin panimon oluelta odottaakin. Kauniin tumman kastanjanruskeassa oluessa on tunnistettava jenkkityylisen tiivis, sekä kestävä vaahto. Miedossa tuoksussa puisen pähkinäistä humalaa, hieman makeahkon mämmistä mallasta, sekä paahteista kahvisuutta.

Suutuntumaltaan olut on kevyen keskitäyteläinen. Kuivahko maku on puisen pähkinäinen, hieman mämmisen maltainen, paahteisen kahvinen, sekä hieman epämiellyttävän kitkerä. Jälkimaku on sopivan katkera. Sokkona luulisin olutta britiksi. Hyvä, kevyt olut janoiseen mielentilaan. Pisteet 32/50 (6-3-7-3-13)

Kiitokset Esoxille olutseurasta! Hauska nähdä välillä muitakin samanmielisiä (hörhöjä) Olutoppaalaisia.

Fuchsbeck Pils

Eläväisen näköistä kultaista olutta mukavalla vaahdolla. Prosentteja tasan 5,0% Saksalaiset pilsit ovat yleensä kuivan, neutraalin rapsakoita tapauksia.

Tuoksu tässä on viljaisen maltainen, karamellisen makea, sekä yrttisen & ruohoisen humaloitu. Yllättävän makea tuoksu pilsiksi.

Suutuntuma on kevyt, hieman öljyinen pirteällä hiilihappoisuudella.

Maku on myös melko karamellisen makea, viljaisen maltainen ja melko hyvin yrttisen & ruohoisen humaloitu. Humalan katkeroita on ihan mukavasti lopussa, vaikka soisin niitä olevan ehkä hieman enemmänkin. Tosin, tämä ei ole enää kovin tuoretta, joten osa humalista on jo haihtunut kauas pois....

Fuchsbeck Pils ei ehkä ole se tyypillisin saksalaisen tyylin edustaja, mutta ihan juotava pils silti. Karamellista makeutta olisin itse vähän karsinut pois.

Pisteet 30 (6-3-6-3-12)

Echt Veldensteiner Landbier

Landbier on melko määrittelemätön tyyli. Olut on vaalea tai tummahko lager, mikä saattaa olla suodattamaton tai suodatettu ;). Humaloinniltaan se on köykäistä, ennemmin maltaista. Luonnollista hiilihappoa muodostuu vähän kuten real alessa. "Maalaisolut" saattaisi olla oluelle sopiva suomennos. Sen on tarkoitus toimia suht' yksinkertaisena janonsammuttajana.

Veldensteiner Landbier (5,4%) on melko tumma olut komealla vaahdolla. Tuoksussa reilusti makeahkoa, tumman leipäistä mallasta, paahteisuutta, sekä aavistus savuakin. Suutuntuma on pehmeä, mutta hieman vetinen, sekä -tyyliin kuuluvan- vähäisen hiilihappoinen. Maussa on tuota savuisuutta hieman enemmänkin. Muuten olut on tumman leipäisen maltainen, hieman paahteinen, vähäisen puisen humaloitu, sekä karamellista makeuttakin löytyy hillitysti. Muuten tämä on ihan hyvä olut, mutta kärsii kyllä hieman ohuesta rungosta.

Pisteet 34 (7-5-7-3-12)

+ Puhdas - ei virhemakuja

+ Hyvänmakuinen

+ Hienoinen savuisuus

- Ohut runko

Ardbeg 10 Year Old Islay Single Malt

Pitkästä aikaa uutta viskikatselmusta, tällä kertaa lasissa Islay-saaren yhden monista tislaamoista, eli Ardbegin kymmenvuotias single maltti. (single) Maltti on tunnetusti valttia, heh heh.

Ennakkoon olen netistä yrittänyt urkkia mahdollista tietoa viskin mausta ja varsinkin savuturpeen seasta mahdollisesti löytyvä sitruksinen hedelmä kiinnosti eniten. Tämä siis ainakin pitää löytyä =).

Pullon, etiketin, sekä sen laatikon kelttityylinen ulkoasu on kaikinpuolin silmiä hivelevän kaunista. Samankaltainen "A" näyttäisi muuten olevan Turun vaakunassa myös ;).

Tämä kyseinen yksilö on iso, litran leka, ostopaikkana Viking Line 52€/1,0l. Alkosta suht' samaan hintaan 0,7l versio.

Prosentteja on hieman "tavallista" (40%) enemmän, eli 46%. En kuitenkaan heti lähde lisäämään tilkkaa vettä sekaan, vaan raa'asti aloitetaan nämä(kin) bakkanaalit.

Kaadetaan drammi lasiin ja ihmetellään. Dram tarkoittaa noin suurinpiirtein 'yhtä drinkkiä' ja määrä on ihan itsensä päätettävissä, tai kuka sitä juomaa nyt sattuukaan tarjoamaan. Itse kaadoin nyt aika varovaisen määrän, koska edellinen Islay-pullo Laphroaig tyhjeni vähän liiankin nopeasti...

Ardbeg on erittäin haalean kultaista, lähes neutraalin väristä. Ulkonäkö sitten hämää kyllä ihan täydellisesti.

Hyvin voimakkaassa tuoksussa on tietysti turpeinen savuisuus pääosassa, mutta taustalta löytyy myös kirpeää sitruunaa (jes!), merisuolaa, sekä mineraalisuutta.

Maussa hyvin intensiivistä nuotiosavua, turpeista mallasta, sitruunaa, suolaa, sekä pistävää alkoholisuutta. Neljäkutoseksi menee silti melko helposti alas, eikä vesitippoja jää kaipailemaan.

Ardbeg on laadukas islay-viski, mihin sitruksinen kirpeys tuo hieman monipuolisuutta makuun.

Pisteet 9/10

Weltenburger Kloster Winter-Traum

Welternburger Klosterin talvikauden olut on tyyliltään vienna lager, eli hyvin samankaltainen kuin oktoberfest/märzen, paitsi vienna saattaa olla hitusen kevyempää. Alkoholia oluessa on 5,4%.  Panimolta aikaisemmin maistetut Barock Dunkel, sekä Asam Bock ovat olleet molemmat erittäin nautittavia oluita.

Winter-Traum tarkoittaa talviunelmaa. Juhlava nimi siis ainakin on keksitty!

Olut on kauniin punertavan kuparista vaahdolla, mikä häviää melko nopeasti. Panimon nettisivuilla olut taas on kuvattu kirkkaan keltaisen kultaisena, eli reseptiä luultavasti hieman vaihdellaan vuosittain (?).

Tuoksussa puisen pähkinäistä humalaa, kuivan limppuista mallasta, karamellia, sekä paahteisuutta. Aika kova suutuntuma on keskitäyteläinen sopivalla hiilihappoisuudella.

Kuivahko maku on paahteinen, tumman leipäisen maltainen, vähäisen hedelmäinen, hieman karamellisen makea, reilun puisen/pähkinäisen humaloitu, sekä harmillisesti hivenen metallinenkin. Jälkimaku lyhyt ja kuiva. Katkeroita "normaalia" enemmän.

Maku muistuttaa jonkun verrankin katkeran pähkinäistä brittibitteriä, vaikka tämä onkin pohjahiivaolut.

Pisteet 33/50 (7-3-7-2-14)

+ Hienostunut, loppuunhiottu maku

+ Sopivan kevyt, sopii myös virkistävään käyttöön

- Metallinen

- Hieman kova suutuntuma

Paulaner Salvator

"The Paulaner monks used to drink Salvator as a food substitute during Lent." -Näin sanotaan Paulanerin sivuilla (lent=40 päivää kestävä pääsiäispaasto). Mahtoi olla munkeilla hauskaa =D. Tämä jo klassikoksi muodostunut saksalainen "pelastaja" on siis tyyliltään dobbelbock ja vahvuudeltaan 7,9%. Nimen -ator loppu muiden panimoiden dobbelbockien nimessä on Salvatorista peräisin (tyylin tunnusomainen juttu jne..).

Saksalaisen dobbelbockin odottaisi olevan hyvin tumman ruskeaa ulkonäöltään, mutta tämä onkin läpinäkyvän punaruskeaa. Melko yksinkertaisessa tuoksussa makeaa, tuhdin mämmistä mallasta, sekä paahteisuutta. Suutuntuma on tahmean siirappista, täyteläistä, sekä vähäisen hiilihappoista.

Munkit siis joivat tätä korvatakseen aterian, enkä oikeastaan edes ihmettele sitä. Hyvin tuhti maku on siirappisen, mämmisen maltainen hienoisella paahteisuudella. Muuta ei oikeastaan tästä hieman yksiulotteisesta oluesta löydykään. Alkoholia mausta ehkä ihan vähäsen.

Salvator on munkkien ruokaa, eikä ollenkaan huonoa sellaista.

Pisteet 37 (7-5-7-4-14)

Augustinerbräu München Lagerbier Hell

Münchenin vanhimman panimon (perustettu v.1328), Augustinerin näkemys perisaksalaisesta vaaleasta hellesistä, vahvuudella 5,2%.

Vaaleaa tämä ainakin on ja vaahtokin säilyy nätisti. Kunnon saksalainen lager on kyllä kuin eri maailmasta verrattuna näihin Suomi+muiden maiden brändibulkkeihin. Tällaista siis juo ilokseen ja se on myös oikeasti virkistävää.

Tuoksu Augustinerissa on puhtaan, neutraalin viljaisen leipäisen maltainen. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Suutuntumaltaan tämä on lähes keskitäyteläistä virkistävällä hiilihappoisuudella. Puhtaassa maussa jatkuu viljainen mallas, eikä humalaa juurikaan maista, vaan se lähinnä tasoittaa makeutta. Jälkimaku on maltaisen pehmeä ja katkeroa ei juuri ollenkaan.

Tämä on tyyliesimerkki hellesistä. Typerän helppoa juotavaa, mutta silti maukasta. Harrastuksen edetessä osaa arvostaa myös hyvin tehtyä vaaleaa lageria ja sellaista tämä on.

Pisteet 30 (6-3-6-3-12)

Naabecker Dunkel

Saksalaisella jatketaan tätä pimeää torstai-iltaa. Jos äsken oli helles, niin nyt on sen vastakohta dunkel lasissa. Dunkel tarkoittaa tummaa, eli tumma lager kyseessä. Dunkel-tyyliin kuuluu pähkinäisyyttä, paahteisuutta, hienoista suklaisuutta, sekä pienoista humalan puraisua.

Olut on hyvin näyttävä kahvallisessa, kunnon paksulasisessa tuopissa. Tuoksussa (saaristo)limppuista mallasta, hieman paahteisuutta sekä tummaa suklaata. Oluen ollessa jääkaappikylmää, tuoksussa on epämiellyttävää pahvisuutta, mutta siitä pääsee lähes kokonaan eroon oluen hieman lämmetessä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen sopivalla hiilihappoisuudella. Tuhtia tämä ei ole. Olut on vahvuudeltaan hillityt 5,1%, joten runkokin on sen mukainen.

Maku on mukavan paahteinen ja (saaristo)limppuisen tumman maltainen. Vaikka suklaisuutta maussa onkin, kovin makeaa se ei kuitenkaan ole. Maltaan makeutta tasoittaakin taitavasti hillitty humalointi, mikä on kuivan puista/pähkinäistä. Jälkimaku on kuitenkin aika lyhyen pliisu.

Naabecker Dunkel on tasaisen varma tallaaja. Hyvä tumma lager.

Pisteet 34 (7-4-7-3-13)

Fuchsbeck Hell

Tyylikäs kettulogo.

Olut, minkä nimessä on lähes kaksi englanninkielistä kirosanaa, ei voi olla huonoa :)...

Tämä saksalainen "kettu-olut" on tyyliltään helles, mikä on saksaa ja tarkoittaa valoisaa, tai kirkasta.

Prosentteja oluessa 4,5%. Helles tyylilajina on yleensä puhdas, mallaspainoitteinen pale lager (vaalea lager), missä esiintyy keksistä ja/tai leipäistä mallasta. Humalaa tai katkeruutta ei hirveästi tyyliin kuuluisi.

Fuchsbeck Hell on aika normilagerin näköistä, mutta vaahto säilyy melko hyvin. Tuoksussa on hennosti yrttistä & ruohoista humalaa, sekä neutraalin leipäistä mallasta. Suutuntumaltaan olut on kevyen keskitäyteläisen liukasta, sekä virkistävän hiilihappoinen. Maussa yllättäen yrttisen ruohoinen humala on melkeinpä pääosassa, mitä leipäinen mallas hyvin tukee. Humalan katkeuus leikkaa maltaan makeutta hyvin. Jälkimaku on kohtalaisen kuiva ja hieman epämiellyttävän kitkerä.

Tämä helles taisi siis olla aika epä-hellesmäinen, mainittavalla humaloinnillaan. Aavistus jotain häiritsevää rikkisyyttä löytyy mausta, muttei mitenkään merkittävästi. Pienistä vioistaan huolimatta ihan hyvä ja virkistävä lager. Ja nimenomaan virkistävä tämän "pienoisen" belgiolutkauden jälkeen ;).

Pisteet 28 (6-3-6-3-10)

St. Bernardus Pater 6

St. Bernardus on osoittautunut kelpo belgipanimoksi. Pater 6 on vahvuudeltaan 6,7% ja tyyliltään dubbel.

Olut on sameaa, likaisen ruskeaa hillityllä vaahdolla. Makeahkossa maltaisessa tuoksussa odotettua tummaa hedelmäisyyttä, mausteista belgihiivaa, hieman piparkakkua, sekä vähän alkoholiakin. Suutuntumaltaan olut on hieman ohut, vain keskitäyteläinen tavanomaisella hiilihappoisuudella - ei liikaa, ei liian vähän.

Maku on hyvin mausteinen, tämä voisi olla vaikka jouluolutkin maun puolesta. Hieman palaneen siirappista maltaisuutta. Maltaisuus muuttuu oluen lämmetessä mämmisemmäksi. Belgihiivaisuutta myös aika reippaasti. Hedelmistä ainakin Luumua, rusinoita maussa, muttei sitä herkullista kuivaa tummaa kirsikkaa, mitä bongasin eilen Westmallen dubbelista. Maku on yleiskuvaltaan melko puisen kuiva. Paahteisuutta ei oluesta löydy. Jälkimausta, kun kaikki elementit ovat sulautuneet keskenään, tulee mieleen jopa punaviini.

Pater 6 on "ihan ok" ohuehkon puoleinen dubbel, mutta mitään loistavaa tai erinomaista yksityiskohtaa ei noussut esille. Juotava, mutta parempia on löydettävissä "out there".

Pisteet 38/50

Westmalle Tripel

Olut, mikä loi tripel-tyylilajin oluessa nykypäivänä. Tämän belgialaisen trappistipanimo Westmallen Tripel on vahvuudeltaan 9,5%. 

Tuoksussa banaanista belgihiivaisuutta, sitrushedelmiä, sekä melko vähän mausteista pippurisuutta. Aika hedelmäinen tuoksu kaiken kaikkiaan. Suutuntumaltaan tämä on melko täyteläisen pehmeä. Maku on parempi kuin viimeksi. Alkoholia ei ole tällä kertaa havaittavissa yhtään. Tuoksun aromit jatkavat maussa tasapainoisesti, vaikka pippurisuutta kaipaisin hieman lisää. Jälkimaku greippisen kuiva.

Tiedä sitten mihin alkoholisuus oluesta katosi, mutta tämä yksilö oli ainakin oikein nautittava. Muut maistellut yksilöt eivät ole saavuttanut tämän tasoa.

Pisteet 39/40

De Molen Amarillo

Kuuluisan hollantilaispanimon De Molenin yksi lukuisista IPA-tyylin edustajista lähemmässä tarkastelussa, isossa pullossa. Tai tarkemminhan olut on siis tupla-IPA, vaikka minusta pelkkä IPAkin riittäisi kuvaamaan tyylin oluita ihan hyvin.

Nimi 'Amarillo' viittaa tietysti oluessa käytettyyn jenkkihumalaan. Kuulemma muitakin humalia on käytetty, mutta tämä kyseinen on kuitenkin pääosassa.

Tämä on minun ensikosketus panimon yli 4,7% oluisiin, ja täytyy kyllä sanoa, että olen jopa hieman täpinöissäni =). Olut on siis tyyliltään India pale ale, alkoholia löytyy suurehkot 9,2%, sekä katkeroita IPAlle tyypillisen runsaat 77EBUa. De Molen tarkoittaa tuulimyllyä, ja panimo sijaitseekin historiallisen, vuonna 1697 rakennetussa De Arkduif:n tuulimyllyn yhteydessä.

Jumaleisson kuinka kova tarve tällä oluella onkaan päästä ulos pullosta ihmisten ilmoille! Kiireellisesti kuva *naps* ja kaatamaan nopeasti ulostulevaa osaa toiseen lasiin kiireellä. Hienoa! Tätä olutharrastus parhaimmillaan on.

Olut on samean oranssista isolla ja pysyvällä vaahdolla. Vaihtoehtoisesti hiivat mukaan kaadettuna erittäin samean, likaisen ruskeaa.

Makeassa tuoksussa loistaa hieno havuisen pihkainen, sekä greippisen hedelmäinen humalalajike Amarillo. Tuoksussa myös "huokuu" hyvällä tavalla vahva alkoholipitoisuus. Suutuntuma lämpöisen täyteläinen, reiluhkolla hiilihappoisuudella, mikä kyllä tasoittuu ajan myötä.

Maussa jatkuu tämä humalataivas, ilman virhemakuja. Havut, pihkat, greipit, kaikenmaailmaneksoottiset hedelmät + mitä tästä humalasta vielä voi saada irti, maistuu tässä oluessa tukevan rungon myötä. Olut on makea, sekä loppua myöten hyvin katkera. Kuitenkin oikein tasapainoinen. Hiivan kaataminen olueen tuo makuun banaanisen kosketuksen ja katkeruus hieman kärsii.

Jos pidät hyvin humaloiduista aleista, sinun pitää maistaa tämä, ainakin kerran elämässäsi. Niin hyvää tämä on.

Pisteet 41/50

-Ei kovin monipuolista

-Ei kyllä kaipaakaan monipuolisuutta

Westmalle Dubbel

Belgitrappistipanimo Westmallen tumma dubbel. Olen tätä useasti juonut baareissa, missä se tarjoillaan aina liian kylmänä, mutta nyt pääsen itse määräämään lämpötilan.

Tässä oluessa olen aina arvostanut sen hienoa tummaa hedelmäisyyttä, sekä hienoista paahteisuutta. Oluessa prosentteja dubbeleille tyypilliset 7%.

Trappistilasiin kaadettuna olueen muodostuu nätti ja säilyvä vaahto. Tuoksussa tummia hedelmiä, siirappista maltaisuutta, hieman paahteisuutta, sekä mausteita. Suutuntuma hieman suussa kuplivan keskitäyteläinen. Maku on reilun tumman hedelmäinen (luumu, rusina, tumma kirsikka ym.), paahteisen kahvinen, tumman suklainen, hillityn belgihiivaisen mausteinen, sekä hieman palaneen siirappinen. Makea tämä ei missään nimessä ole, ennemminkin kuivahko.

Tumma, suklainen kirsikkaisuus oikein korostui maussa tällä kertaa olutta maistellessa. Jälkimaku on kuiva, vaikkei tässä humalaa hirveästi löydykään. Paahteinen mallas hoitaa homman yhtä hyvin.

Westmalle Dubbel on yksi lempitrappisteistani ja kyllähän tätä aina mielellään nautiskelee, kun vaan saa siihen mahdollisuuden!

Pisteet 40/50

-Oluenystävä suosittelee lämpimästi, klassikko!

Vakka-Suomen Panimon Jouluolut 2010

Jouluolut 2010 on tyyliltään mausteinen tumma suodatettu vehnäolut. Miksi suodatettu? Ei lupaa hyvää...

En edes muista maistaneeni edellisen vuoden versiota, mutta Olutoppaasta tarkistin, että olen kuitenkin =)... Viime vuoden versio oli siis suklainen tumma lager.

Alkoholia tässä on 4,5%. Takaetiketissä ilmoitetut mausteet on kaneli, pomeranssinkuori, sekä mausteneilikka. Paketissa on siis ainakin nimellisesti sisältöä.

Olut hieman samean punaruskeaa eikä vaahtoa hirveästi muodostu. Tuoksu hyvin jouluinen, lähinnä mausteisen piparkakkuinen. Suutuntuma vetinen ja hapokas. Laihaa litkua. Vehnäisen happamahko maku on myös laiha, mutta erittäin, liiallisen (joulu)mausteinen. Glöginen. Tasapainoa ei siis tästä löydy. Maussa oleva hiivaisuuskin on epämiellyttävän kotikaljainen. Olut saattaa ehkä olla hieman raakaa vielä, mutta ei tästä kyllä hyvää tule kypsyttelemälläkään. Jäätävä pettymys! Maitokaupoista n. 3,69€/0,5l.

Pisteet 18/50

La Rulles Brune

Panimon Triple oli ainakin mieluisa makuelämys, katsotaas mihin tästä on. Brune on 6,5% tumma belgiale. Etiketissä ainakin käydään jotain häröä olutkauppaa. Ehkä tämä ukko tarjoaa vastineeksi juuri kalastamiaan kaloja olueen, mene ja tiedä...

Olut on läpinäkymätön, hyvin tumman ruskea ja vaahtoa muodostuu belgioluelle tyypillisen runsaasti. Tuoksussa mämmistä maltaisuutta, kypsiä hedelmiä, paahteisuutta, kahvia, tummaa suklaata, sekä hieman tuhkaisuutta. Suutuntuma vain nippanappa keskitäyteläinen.

Maussa korostuu onnekseni paahteinen kahvisuus. Olen kovin ihastunut tuohon ominaisuuteen oluessa. Mämminen maltaisuus tuo siirappista makeutta makuun, mutta myös kuivattavaa, paahdettua mallasta on annosteltu riittävästi. Kauraista pehmeyttä on myös havaittavissa. Kuivan paahteisen kahvin lisäksi tummaa suklaata maussa. Humalaa olisi kyllä saanut pistää olueen hieman lisää, sillä maku ei kuivaa tarpeeksi lopussa.

Pienistä puutteistaan huolimatta La Rulles Brune on monipuolisen nautittava olut, ja saattaa sopia myös ei-belgioluiden-ystäville melko hyvinkin, sillä tyypillistä belgihiivaisuutta on oluessa melko vähän. Itse asiassa tästä tuli jopa hieman mieleen jotkut tummat britti alet ja jopa jenkkiläisen Goose Islandin Oatmeal Stout.

Miinuksia kuitenkin ropisee liiallisesta keveydestä, minkä luulisi olevan vältettävissä hyvin näilläkin prosenteilla.

Pisteet 37/50

St. Bernardus Abt 12

Tällä ja ratebeerin "maailman parhaaksi" olueksi tituleeraaman trappisti Westvleteren Abt 12:n reseptien välillä on varmasti paljon samaa, panihan St. Bernardus tuota olutta n. 30 vuotta. Lue edellinen blogiteksti selvennykseksi tarinaan.

Tyyliltään Abt 12 on quadrupel ja prosentteja löytyy 10,5%. Vertailuksi Westvleteren Abt 12:ssa on 10,2%.

Olut on hyvin tumman ruskeaa pysyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on hyvin tumman hedelmäisen maltainen (luumu, rusina ym.), mausteinen, siirappinen, pippurinen, muttei ollenkaan alkoholinen. Olut on pehmeää, keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Maku Abt 12:ssa on hyvin hiotun oloinen, toisin kuin äskettäin maistelemani Urthel Samaranth, mikä oli aivan liian alkoholinen ja raaka. Vuosien kokemus siis paistaa tässä läpi hienosti.

Tuhdin siirappisen maltainen (mämmi) maku on tumman hedelmäinen, mausteinen, hyvin pippurinen, anis/lakritsinen, yrttinen, mutta alkoholi ei maistu missään vaiheessa. Tuntuu kylläkin. Maku on yleiskuvaltaan kuivahkon makea. Pitkässä jälkimaussa laadukkaista quadrupeleista tuttu voisen toffeinen mallas, sekä siirappisen mämmistä mallasta. Hyvin tasapainoinen ja nautittava olut kaiken kaikkiaan. Tämä menee joulupöytään.

Tämän myötä himo päästä maistamaan Westvleteren Abt 12 vain kasvaa kasvamistaan. Eiköhän sekin jossain vaiheessa toteudu.

Pisteet 44/50

St. Bernardus Tripel

Ja sitten pistetään äskeiselle loistavalle tripelille haastaja pöytään. Olutmaa-Belgiasta tämäkin. Sint-Sixtusabdijin (Westvleteren) luostari antoi oluenpanolisenssin + alkuperäiset reseptit St. Bernarduksen panimolle vuonna 1962, vuoteen 1992 asti, kunnes munkit alkoivat taas panna olutta itse ja trappistipanimoksi hyväksyttiin vain luostarin seinien sisällä toimiva panimo kaikkien trappistipanimoiden päätöksellä. Näihin aikoihin alettiin kehitellä myös tätä tripeliä St. Bernarduksella. St. Bernarduksen panimo on siis kuitenkin joskus pannut nykypäivän "maailman parhaana" pidettyä olutta, Westvleteren 12:ta, tai jotain tähän suuntaan.

Tämä taasen on panimon ihan omaa tripeliä ja suurella mielenkiinnolla sitä nyt myös maistellaan. Vahvuus oluessa tasan 8%.

Olut on läpinäkymättömän samean oranssinkultaista isolla, kestävällä vaahdolla. Tuoksussa pippurista mausteisuutta, hiivaisuutta, sekä raikasta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä, sekä matalan hiilihappoinen. Runsaan maltainen maku on tasapainoinen ja melko makean, karamellisen hedelmäinen, kuten Karmeliet, mutta humalaa on selvästi enemmän ja se antaa oman sävyksensä pippurisen mausteisuuden kanssa. Jälkimaussa katkeroita on sopivasti. Tämä on oikein hieno tripel, mutta ei silti pärjää Tripel Karmelietin herkulliselle tasapainoisuudelle. Kuitenkin mahtava ensikosketus panimoon!

Pisteet 40/50

Bosteels Tripel Karmeliet

Joulu lähestyy vauhdilla ja nyt onkin enää tasan 3 viikkoa aattoon. Niin ja tuli sitten vielä ensimmäinen kutsuntakin kertaushajoituksiin tänään, hiphiphurraa... Juhlistetaanpas näitä "tapahtumia" siis mitä luultavimmin hienolla tripelillä, ainakin huhupuheiden mukaan...

Kyseiseltä belgialaiselta (mistäs muualtakaan...) Bosteelsin panimolta tulee myös toinen hieno olut, eli Pauwel Kwak. Palataan tuohon kuitenkin myöhemmin.

Tripel Karmeliet on vahvuudeltaan 8,4%, eli aika tyypillinen tripel siis. Panimon mukaan pantu vuoden 1679 alkuperäisen reseptin mukaisesti edelleen. Perinteitä siis löytyy. Etiketti on melko taiteellinen ja antaa jo valmiiksi hyvän vaikutelman oluesta. Tiedän, että hienoilla etiketeillä saatetaan peitellä joskus huonoa makua, mutta ei se silti aina niin ole. Itse arvostan hienoja etikettejä, antaa sitä tiettyä tunnelmaa ennen maistelua.

Olueen muodostuu runsas vaahto, mikä kuitenkin laskeutuu ennen kuin hermot ehtii mennä ;). Hieman pirtelömäinen tuoksu on belgihiivainen, korianterisen mausteinen, makean maltainen, sekä hyvin hedelmäinen (mm. mansikka ja banaani). Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Nimestä jo tulee mieleen, karamellinen makeus ja sitä myös löytyy oluesta. Makea maku on karamellisen maltainen, mansikka-banaanisen-hedelmäinen, sekä hieman pippurisen mausteinen. Jälkimaku on makeudesta huolimatta silti melko kuiva. Katkeraa ei kuitenkaan. Makeus on oikeastaan melko samantyyppistä, kuin panimon Kwakissa, eli herkullista muttei ylitseampuvaa. Karmeliet on tasapainoinen, mielenkiintoinen, sekä hyvän makuinen olut. Nestemäistä karkkia!

Pisteet 42/50

Achel 8 Blond

Belgialainen De Achelse Kluis on pienin seitsemästä trappistipanimosta. Kuten muillakin trappistipanimoilla, oluilla saadut voitot menevät hyväntekeväisyyteen, sekä luostarin ylläpitoon. Nyt ensimmäistä kertaa maistelussa Achelin 8% vaalea belgiale. Alkostakin saatava tummempi versio ainakin maistui.

Olut on hyvin eläväistä ja tiiviin pilvimäistä vaahtoa syntyykin reilusti. Vaahdonkin vuoksi hieman miedossa tuoksussa kukkaisuutta, raikasta hedelmäisyyttä ja mausteita&pippurisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen virkeällä hiilihappoisuudella. Tasapainoinen maku on raikas. Sitruksista, katkeraa hedelmäisyyttä tukee hienosti makea mallas, mausteisuus, hiiva, sekä pippurisuus. Makuvivahteita tripelistä sekä saisonista. Humala antaa hienosti aromeja olueen, sekä kuivattaa sopivasti makua seuraavaan kulaukseen asti. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa. Achel 8 blond on nautittava olut. Ei ehkä kaikkein monipuolisin, mutta yksinkertaisesti vain pirullisen nautittava olut. Belgialaisista trappisteista huokuva kokemuksen tuoma varmuus ja tasapainoisuus on tässä oluessa oikein hyvin esillä.

Pisteet 41/50

Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Perinteikkään sekä laadukkaan saksalaispanimo Weihenstephanerin tumma vehnäolut ensimmäistä kertaa lasissa. Panimon vaalea "hefe" ainakin on hieno olut.

Olut on vahvuudeltaan 5,3% ja tyyliltään siis suodattamaton tumma vehnäolut. Sameassa oluessa väri on melko vaaleankin ruskea ja vaahtoa syntyy tyypillisen paljon. Pitkässä lasissa upean näköinen.

Tuoksussa hiivaisuuden ja banaanisuuden lisäksi tummia hedelmiä, sekä mausteisuutta. Suutuntuma kirpeän runsaan hiilihappoinen ja harmittavankin kevyt. Onneksi maku on kuitenkin hyvin onnistunut.

Vehnäisen hapahko maku on karamellisen maltainen, tumman hedelmäinen, hieman banaaninen, sekä mukavan mausteinen (ilmeisesti hiivasta?). Jälkimaku kestää kohtalaisen hyvin ja on happaman puoleinen. Muutenhan tämä on oikein nautittava tumma vehnä, mutta aivan liian kevyt. Runkoa kehiin! Alko, 3,02€/0,5l.

Pisteet 34/50

Tämä, kuten suurin osa saksalaisista oluista on pantu saksalaisen puhtauslain 'Reinheitsgebotin' mukaan, tai panimot ainakin väittää näin tehneensä. 

Alkuperäisessa laissa (1516) sallittiin ainesosiksi vain ohra, humala ja vesi, joten vehnäoluita ei varsinaisesti voida laskea tuohon kuuluvaksi. Hiivan olemassaolo yhtenä ainesosana tajuttiin vasta myöhemmin, joten se kait voidaan laskea lakiin kuuluvaksi. Laki on nykyään muutettu sallivammaksi.

Laki tehtiin alunperin lähinnä siksi, kun haluttiin säästää muita viljoja leivän tekemiseen (erityisesti ruis ja vehnä), mihin ohra ei niin hyvin soveltunutkaan, vaan oluen tekoon varsin hyvinkin. Vehnän käyttö oluissa sallittiin vain ylimystölle, aristokraateille.

Etiketissä komeileva julistus 'Gebraut nach dem Bayerischen Reinheitsgebot' saattaa luoda ainakin mielikuvan, että olut olisi puhtaista puhtainta, mutta totuus ei välttämättä kuitenkaan ole tämä. Esim. veteen voidaan ihan vapaasti lisäillä kemikaaleja ja onhan kaikenmaailman lannoitteita ja tuholaistentorjunta-aineitakin mahdollisesti käytetty ohran viljelyssä. Tuntuu kyllä välillä, kieltämättä, että kyseistä "lainkuuliaista" julistusta saatetaan käyttää enemmänkin markkinointimielessä ja mielikuvia luodakseen.

No, joka tapauksessa saksalaisissa oluissa on aistittavissa silti sellaista "puhtautta", mitä harvemmin löytää muiden maiden oluista. Lisäksi saksalaiset oluet on kyllä teknisessä mielessä aivan kärkeä, eli taitoa kyllä riittää runsaasti. Itse kuitenkin arvostan suuresti saksalaisia oluita ja harvoin niitä nauttiessani olen hirveästi joutunut pettymään.

Tässä vielä linkki erääseen mielenkiintoiseen, sekä kriittiseen näkökulmaan Reinheitsgebotista (englanniksi): The German Reinheitsgebot - Why it's a load of old bollocks