Ja sitten pistetään äskeiselle loistavalle tripelille haastaja pöytään. Olutmaa-Belgiasta tämäkin. Sint-Sixtusabdijin (Westvleteren) luostari antoi oluenpanolisenssin + alkuperäiset reseptit St. Bernarduksen panimolle vuonna 1962, vuoteen 1992 asti, kunnes munkit alkoivat taas panna olutta itse ja trappistipanimoksi hyväksyttiin vain luostarin seinien sisällä toimiva panimo kaikkien trappistipanimoiden päätöksellä. Näihin aikoihin alettiin kehitellä myös tätä tripeliä St. Bernarduksella. St. Bernarduksen panimo on siis kuitenkin joskus pannut nykypäivän "maailman parhaana" pidettyä olutta, Westvleteren 12:ta, tai jotain tähän suuntaan.
Tämä taasen on panimon ihan omaa tripeliä ja suurella mielenkiinnolla sitä nyt myös maistellaan. Vahvuus oluessa tasan 8%.
Olut on läpinäkymättömän samean oranssinkultaista isolla, kestävällä vaahdolla. Tuoksussa pippurista mausteisuutta, hiivaisuutta, sekä raikasta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä, sekä matalan hiilihappoinen. Runsaan maltainen maku on tasapainoinen ja melko makean, karamellisen hedelmäinen, kuten Karmeliet, mutta humalaa on selvästi enemmän ja se antaa oman sävyksensä pippurisen mausteisuuden kanssa. Jälkimaussa katkeroita on sopivasti. Tämä on oikein hieno tripel, mutta ei silti pärjää Tripel Karmelietin herkulliselle tasapainoisuudelle. Kuitenkin mahtava ensikosketus panimoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti