St. Bernardus on osoittautunut kelpo belgipanimoksi. Pater 6 on vahvuudeltaan 6,7% ja tyyliltään dubbel.
Olut on sameaa, likaisen ruskeaa hillityllä vaahdolla. Makeahkossa maltaisessa tuoksussa odotettua tummaa hedelmäisyyttä, mausteista belgihiivaa, hieman piparkakkua, sekä vähän alkoholiakin. Suutuntumaltaan olut on hieman ohut, vain keskitäyteläinen tavanomaisella hiilihappoisuudella - ei liikaa, ei liian vähän.
Maku on hyvin mausteinen, tämä voisi olla vaikka jouluolutkin maun puolesta. Hieman palaneen siirappista maltaisuutta. Maltaisuus muuttuu oluen lämmetessä mämmisemmäksi. Belgihiivaisuutta myös aika reippaasti. Hedelmistä ainakin Luumua, rusinoita maussa, muttei sitä herkullista kuivaa tummaa kirsikkaa, mitä bongasin eilen Westmallen dubbelista. Maku on yleiskuvaltaan melko puisen kuiva. Paahteisuutta ei oluesta löydy. Jälkimausta, kun kaikki elementit ovat sulautuneet keskenään, tulee mieleen jopa punaviini.
Pater 6 on "ihan ok" ohuehkon puoleinen dubbel, mutta mitään loistavaa tai erinomaista yksityiskohtaa ei noussut esille. Juotava, mutta parempia on löydettävissä "out there".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti