Tällä ja ratebeerin "maailman parhaaksi" olueksi tituleeraaman trappisti Westvleteren Abt 12:n reseptien välillä on varmasti paljon samaa, panihan St. Bernardus tuota olutta n. 30 vuotta. Lue edellinen blogiteksti selvennykseksi tarinaan.
Tyyliltään Abt 12 on quadrupel ja prosentteja löytyy 10,5%. Vertailuksi Westvleteren Abt 12:ssa on 10,2%.
Olut on hyvin tumman ruskeaa pysyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on hyvin tumman hedelmäisen maltainen (luumu, rusina ym.), mausteinen, siirappinen, pippurinen, muttei ollenkaan alkoholinen. Olut on pehmeää, keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Maku Abt 12:ssa on hyvin hiotun oloinen, toisin kuin äskettäin maistelemani Urthel Samaranth, mikä oli aivan liian alkoholinen ja raaka. Vuosien kokemus siis paistaa tässä läpi hienosti.
Tuhdin siirappisen maltainen (mämmi) maku on tumman hedelmäinen, mausteinen, hyvin pippurinen, anis/lakritsinen, yrttinen, mutta alkoholi ei maistu missään vaiheessa. Tuntuu kylläkin. Maku on yleiskuvaltaan kuivahkon makea. Pitkässä jälkimaussa laadukkaista quadrupeleista tuttu voisen toffeinen mallas, sekä siirappisen mämmistä mallasta. Hyvin tasapainoinen ja nautittava olut kaiken kaikkiaan. Tämä menee joulupöytään.
Tämän myötä himo päästä maistamaan Westvleteren Abt 12 vain kasvaa kasvamistaan. Eiköhän sekin jossain vaiheessa toteudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti