Hieman rasittavan Ikea-askartelun jälkeen ensimmäinen käteen osuva olutpullo kaapista ja lasiin. Ai, tämä olikin vehnää? Lasi siis täysin väärä, mutta ei se mitään. Sitä paitsi hajotinkin ainoan vehnäolutlasini tässä muutama päivä sitten...
Erdinger Pikantus on siis tumma weizenbock ja tyllille ominaisesti vahvuutta on melko paljon, ainakin saksalaisittain, eli 7,3%. Toisin kuin tavalliset bockit ovat lagereita, niin vehnäbock on aina pintahiivaolut, eli ale.
Olut on samean tumman ruskeaa isolla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa mämmistä mallasta, hieman voista karamellisuutta, kypsiä hedelmiä, pikkaisen mausteisuutta, sekä banaania. Suutuntuma on miellyttävän paksu. Maku on muuten ihan hyvä ja nautittava, mutta kärsii hieman yksiulotteisuudesta, eikä yllä esim. Aventinuksen tasolle. Enimmäkseen Pikantuksessa maistuu paksuhko mämminen maltaisuus, hieman banaanista hiivaisuutta, mausteita, sekä kypsiä hedelmiä. Jälkimaku kuivuu kohtalaisen hyvin. Alkoholi lähes piilossa.
Kyllä tämä huomattavasti paremmin onnistunut olut on kuin panimon perus-hefe, muttei mitään ihmeellistä. Ei jää mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti