Syyn munkin iloisuuteen ymmärtää melko äkkiä korkin avattuaan. |
Tähän väliin taas vaihteeksi yksi belgiolut ;). St. Bernardukselta alkaakin olla jo pikku hiljaa maisteltu iso osa sen tuotannon kirjosta, joten voinkin ihan hyvin väittää että se on myös yksi parhaimmistosta. Kuraa ei laitoksesta saa hakemallakaan.
Pater 8 on Abt 12:n ja Pater 6:n väliin sijoittuva olut. Nimensä mukaisesti alkoholia tasan 8%. Tyylinä dubbel.
Jälleen kerran belgi näyttää lasissa hyvältä, siltä kun oluen kuuluukin näyttää. Tuoksussa reilusti leipäistä mallasta. Mausteisuutta sopivasti, karamellisuutta, hieman yrttistä humalaa, lakritsia/anista ym.. Todella monipuolinen tuoksu. Pehmeän täyteläinen, tuhti suutuntuma. Tämä, kuin moni muukin belgi, menisi varmaan ihan hyvin ateriasta.
Mausta löytää sitä tiettyä tasapainoa, mitä yleensä parhaimmilla trappisteilla on tarjota, mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää tältä aiemmin Westvleterenin oluita panneelta panimolta. Tuoksun aromit jatkavat luontaisesti maussa ja eritoten makeahkon leipäinen mallas on tässä oluessa mahtavuutta. Hedelmäisyyttä oluesta ei hirveästi löydy. Jälkimaussa yrttinen humala kuivattaa sopivasti suuta. Mukava olut, mikä myös pisteissä sijoittuu siihen 6:n ja 12:n väliin. St. Bernarduksen oluet menevät minun jouluherkutteluoluiksi - kuvitella nauttivansa vaikka yksi tällainen joulusaunan jälkeen, ah juovoutta. ^^)
Bernarduksen tummat oluet on kyllä kivasti samalla makusuoralla Rochefortien tapaan: valitset vain tilanteeseen ja fiilikseen sopivan vahvuuden perusmaun pysyessä samana. Joku voisi sanoa "tylsää", toinen taas "ihanan ennustettavaa"... :)
VastaaPoista"Tylsään" viitaten, että sitähän se harrastus on, että löytäisi ne itseään parhaiten puhuttelevat oluet. Minulla taitaa osua -kanssa- belgeihin, eikä vain niiden suuren alc. pitoisuuden vuoksi ;).
VastaaPoista(Lauseen voi taas ymmärtää useammalla tavalla:)
P.S. Makusuorien saaminen Suomesta vaan saisi olla helpompaa... Tai siis edes ylipäätänsä mahdollista.