Lefebvre Barbãr

Olen suuri hunajaoluiden ystävä. Tämän kyseisen oluen maistelua olen myös odottanut kauan. Barbãr on belgialaisen Lefebvren (katso myös aikaisempi arvioni Hopuksesta) panimon päätuote, ainakin itse näin päättelin panimon kotisivuilta. Olut on 8 t-% vaalea belgiale hunajalla sekä korianterilla maustettuna. Jeps, eikun herkuttelemaan!

Olueen muodostuu melko kestävä, hieman pilvimäinen tiivis vaahto. Tuoksussa reilusti hunajaa sekä hieman mausteisuutta. Suutuntuma on silkkisen pehmeää, keskitäyteläistä. Maku onkin erittäin tyydyttävä tällaiselle hunajaolutfriikille. Taustalla on tyypillinen belgiblonde ja pinnalla hunaja, kuin mausteisuuskin. Makeus on kurissa. Hopuksesta tuttu yrttinen humalointikin vierailee makupaletissa, muttei mitenkään ratkaisevasti. Vähän kuin itse Arska The Expendablesissa. Kuitenkaan tuon leffan raakuutta tämä Barbãri ei saavuta, vaan voittaa taistelun ennemminkin pehmeällä, mutta varmalla otteella. Jälkimakuun jää belgihiiva, yrttisyys, sekä hunaja. Tästä tykkäsin ja lisää kiitos.

Pisteet 40/50

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier

Tämän vuoden saksalainen vehnis - jouluolut. Viime vuonna oli Aventinuksen vahvempi versio Weizen-Eisbock, mutta tuon hienon oluen tasolle tämä ei kyllä tule pääsemään. Kapuziner on vahvuudeltaan 5,4 t-% ja tyyli on hefeweizen, eli suodattamaton vehnä. Ennakkoluulona on se, että tämä saattaa olla kuitenkin hieman liian kevyttä tavaraa talven pakkasille.

Olut on tummahkon oranssista isolla vaahdolla. Hieman vaimeassa tuoksussa on banaania, hiivaa, hieman mausteita. Suutuntumaltaan tämä on kevyt sekä hyvin voimakkaan hiilihappoinen. Vehnäiseen happamuuteen enemmän kallellaan maku on jo hieman kypsyneen banaaninen, hiivainen, hieman 'jouluisen' mausteinen, sekä jonkin verran alkoholinenkin, mikä tulee pienoisena yllätyksenä - ja miinuksena. Tämä ei siis ole makea vehnäolut. Maku on jotain tumman ja vaalean vehnäoluen väliltä. Ohuthan tämä oli, kuten jo aavistinkin, ihan OK silti. Muistakaa normivalikoiman edullisempaa, sekä parempaa Aventinusta (TAP6 Unser) myös joulun aikaan. Paljon parempi vaihtoehto. Kapuziner Winter-Weizen Alkoista, hintaan 3,70€/0,5l.

Pisteet 33/50

La Trappe Puur

Uutuuksia tipahtelee nyt hieman yllättävältäkin suunnalta, nimittäin Hollannin ainoalta trappisti-panimolta, De Koningshoevenilta. Belgiassa sijaitsevilta trappisteilta en kuitenkaan odota mitään liikehdintää, eikä oikeastaan ole mitään tarvettakaan.

Tämä kevyt uutuus on luomua, mihin nimikin viittaa, Puur = puhdas. Alkoholia tässä suodattamattomassa belgityylisessä alessa on maltilliset 4,7 t-%. Muita uutuuksia on myös mm. panimon vahvimman trappistin, La Trappe Quadrupelin tammitynnyrikypsytetty versio - kuten trendinä nykyään on.

Puur on vain vähäisen sameaa, haalean kultaista olutta. Vaahto ei säily ihan niin hyvin kuin odotin, mutta on sitä pinnalla vähän koko ajan.

Tuoksu on mielenkiintoisen suolainen, sekä ruohoisen & yrttisen humaloitu. Tuoksun mallas on viljaisen puhdasta ja hieman tallimaisuuttakin esiintyy. Vaikka tämä on vain 4,7%, niin vetinen se ei ole, toki kevyt. Maku on kuin belgialaisen saisonin ja saksalaisen pilsin yhdistelmä, missä vielä lisäksi runsasta suolaisuutta sekä maanläheistä tallisuutta. Jälkimaku on humaloidun rapsakka. La Trappe Puur on erilainen trappisti, kevyen raikas, mutta silti monimuotoinen ja runsas. Tämä todellakin yllätti positiivisesti. Puur kannattaa nautiskella jääkaappikylmänä, jolloin rapsakka humalointi ja puhtaan viljainen mallas pääsee oikeuksiinsa.

Pisteet 36/50

Huyghe Delirium Nocturnum

Vaaleanpunainen elefantti itse komeilee tässä hyvin psykedeelisessä etiketissä & pullossa. Belgialaisen Huyghe panimon tunnetuin olut on varmasti vaalea Delirium Tremens, kuulemma jopa juoppohulluuteen monia ihmisiä ajanut vahva olut. Tremensin etiketeissä mm. härön krokotiilin kanssa tallustelee tämä pinkkifantti. Nocturnum ilmeisesti vie vielä pahempaan ja syvempään juoppohulluuteen, joten tätä tekstiä en ehkä koskaan ehdi julkaisemaankaan ;). Huyghen käsialaa on muuten myös ne maitokaupan ällöttävät Mongozo-sarjan hedelmäoluet (mm. banaani).

Nocturnum on hyvin tumman ruskea olut vähäisellä vaahdolla. Tuoksu on yhtä hedelmälakritsia, kuin ne aakkoset joissa on puolet lakritsia ja puolet hedelmäkarkkia. Sopivan härö meininki jo tähän mennessä. Suutuntuma on yllättävän kevyt 8,5 %:ksi olueksi. Alkoholi on muutenkin piilossa esimerkillisen hyvin. Maussa tuon aakkos-karkin lisäksi on rusinoita, aavistus Tremensiä pahemmin vaivaavaa vihannesmaisuutta, sekä sitä mausteista belgihiivaisuutta. Jälkimaussa hieman mukavaa karamellista mallasta. Delirium Nocturnum on ehkä hieman erikoinen, mutta ok belgi. Vaalean Tremensin kanssa menee melko tasan pisteiden kanssa, tämän ollessa kuitenkin hieman parempi.

Pisteet 37/50

Van Honsebrouck Kasteel Tripel

Tripel-sanan käyttö tästä vaaleasta, vahvasta (belgi)oluttyylistä on yleistynyt pitkälti belgialaisen trappistipanimo-Westmallen vahvalle oluelleen antaman nimityksen, Westmalle tripelin (9,5 t-%) myötä. tripel on joskus ennen muinoin varmaan tarkoittanut vain korkeaa, kolmin kertaista (3/6/9) alkoholiprosenttia, mutta nykyisen tripelin tunnusomaiset piirteet ovat ison prosentin lisäksi vaalea väri, sekä hieman runsaampi, makua kuivattava humalointi.

Nyt arvioitava tripel on belgialaisen Van Honsebrouckin panimon Kasteel Tripel, huimalla 11 t-% vahvuudella. Vaalealle oluelle tällainen vahvuus usein voi olla kompastuskivi, mutta katsotaan ennen kuin tuomitaan.

Saman panimon tumma Kasteel Bier (Alkosta saatava) on myös saman vahvuinen ja varsinainen sokeripommi (makein ikinä maistamani olut), mutta yllättävän juotava ja hyvä olut siitä huolimatta, joten hieman odotuksia kohdistuu myös tämän panimon Tripeliin.

Olut on oranssin kultaista ja siihen muodostuu ehkä hieman vaisukin vaahto, mutta säilyvä silti (ainakin trappistilasissa). Voimakas tuoksu on hieman yllättäenkin päärynäisen hedelmäinen, hiivainen, hieman yrttisen humaloitu sekä vähän pippurisen alkoholinenkin. Olut on täyteläisen pehmeää suutuntumaltaan, sekä melko hapokas. Maussa päärynä hieman väistyy ja antaa tilaa hienolle karamelliselle maltaisuudelle. Hedelmäisyyttä riittää hyvin silti. Hiivaisuutta näissä belgeissä ei kai tarvitse erikseen mainitakkaan.

Kuivaa mausteisuutta, sekä pippurisuutta löytyy myös ihan mukavasti mausta, vaikka minun puolestani sitä saisi olla vielä vähän enemmänkin. Täyttää kyllä tripelin ominaisuudet. Hieman alussa pelkäämäni korkea alkoholipitoisuus kyllä on läsnä koko ajan, mutta epämiellyttävänä makuna se ei hirveästi ilmene, onneksi! Parasta viileänä.

Kokonaisuutena vahva, hedelmäinen olut sopivalla pippurisella mausteisuudella. Kuivahko. Suosittelen sekä tätä, että panimon tummaa Kasteelia.

Pisteet 38/50

Lefebvre Hopus

Asunto ei kuitenkaan hukkunut vaahtoon.

Nimessä vahvasti edustettuna humala, kait siitä jo jotain voi päätellä.. Nimiväännöksen teemana melko varmasti Humulus lupulus. Tämä belgiale on 8,3 t-%, eli tyypillisen vahvaa tavaraa. Belgiasta tulleet vahvasti humaloidut oluet ovat kyllä poikkeuksetta olleet mielenkiintoisia tapauksia, tämä tuskin muuttaa asiaa.

Hopus tulee kivassa pikku patenttikorkillisessa pullossa. Etiketti ehkä vähän tylsän puoleinen, mutta sisältöhän ratkaisee.

Vaimea sihahdus ja olut kaatuu lasiin. Vaahtoa muodostuu.

Tuoksu on reilusti makean hedelmäisen, sekä yrttisen humaloitu. Hieman myös samankaltaista pippurista mausteisuutta löytyy, kuin Chimayn Triplestä. Suutuntumaltaan olut on liukkaan keskitäyteläistä runsaalla hiilihappoisuudella (mikä ilmenee hyvin myös kuvasta..). Aluksi sanon jo, että hiivat kannattaa kaataa joukkoon. Maku on runsaan (eksoottisen puoleisen) hedelmäisen humalainen, sokerinen, yrttinen, sekä tripelmäisen pippurisen mausteinen. Belgihiiva tasoittaa maun hyväksi kokonaisuudeksi. Oluessa on käytetty normia enemmän humalaa, sen huomaa hyvin kuivassa jälkimaussa. Alkoholi ei maistu tässäkään belgissä, ainakaan mitenkään huomattavasti. Päähän se kyllä menee yhtä salakavalasti kuin aina ennenkin.

Kokonaisuutena Hopus on kuin ekstra-humaloitu tripel. Ihan hyvä, muttei kuitenkaan erinomainen.

Pisteet 36/50

Young's Double Chocolate Stout

Hiljalleen Alkoon tipahtelee taas uutuuksia jouluoluidenkin jälkeen. Tämä kuitenkin taitaa olla paluumuuttaja. Young's Double Chocolate Stout on suklaalla maustettua britti-stouttia, jossa alkoholia maltilliset 5,2 t-%. Oluen nettisivujen mukaan siinä on käytetty ihan oikeaa tummaa suklaata, mutta sitten myös suklaaesanssia, mikä vähän epäilyttää.

Hiljalleen kaadettuna olueen muodostuu tiivis, mokkainen vaahto, mikä säilyy hyvin. Tuoksu on hyvin kaakaoisen suklainen, sekä hieman paahteisen kahvinen. Jotain esanssisuutta siinä kyllä on, tulee vähän mielen halpis-pääsiäissuklaamunat. Ei huono kuitenkaan. Keskitäyteläinen, ei kuitenkaan niin pehmeä suutuntuma kuin voisi olla.

Maku on yllättävänkin kuiva, eli mikään sokeripommi tämä ei missään tapauksessa ole. Suklaisuus on tumman kaakaoista. Palanutta/paahteista mallasta on melko reilulla kädellä keitokseen annosteltu, ja se antaa oluelle kahvimaisia piirteitä. Goldings ja Fuggle-humalat antavat tyypillisiä pähkinän puisia vivahteita makuun, sekä kuivattaa hyvin kitalakea.

Harmillisesti kuitenkin tuo sokerinen pääsiäismuna-esanssi palaa taas jälkimaussa ja pilaa hieman tunnelmaa. Ihan kuin yritettäisiin vähän kosiskella massoja tällaisella epämääräisellä makeutuksella. Olisi jättänyt siihen pelkkään tumman suklaaseen...

No, kyllä tämän ihan mieluusti maistoi, mutta juon tästäkin eteenpäin stouttini ihan ilman suklaaesansseja. Alko, 3,57€/0,5l.

Pisteet 32/50