Meantime London Pale Ale

Luonnollinen jatkumo äsken nautitulle oluelle on tietenkin Meantimen London Pale Ale (4,3 t-%). Olutta olen aiemmin maistanut hanasta ja silloin se ainakin maistui hyvin. Meantimella on myös oma "talon maku", mikä löytyy myös tästä. Mitä luultavimmin saman hiivakannan käyttö on kyseisen efektin takana. Tuoksussa on vahvasti esillä puisen hedelmäinen humalointi sekä se on jotenkin suolaisen lihaisa =) (epämääräinen kuvaus joo mutta sellainen mieleen ekaksi tupsahti). Suutuntuma on London Stoutin tapaan kevyt ja hieman vetinenkin, mutta tässä se ei taas liiemmin haittaa. Hiilihappoja on riittävästi. Maku jatkaa samaa suolaisen humaloitua linjaa ollessa melko nautittava. Britti-pale aleissa saa välillä pelätä sikäläisen hiivan tuottamia "virhemakuja", kuten liiallista tuhkaisuutta, mutta tässä en sellaisia havaitse. Olut on oikein raikas ja maistuu siinä missä hanaversiokin. Hintaa tällekin tulee yli sen 4 euroa kaupassa kuin kaupassa.

Meantime London Stout

Kaupasta ostin nyt vihdoin tätäkin. Näyttää olevan yleisemminkin hieman hintavampia nämä Meantimen oluet, yli 4 euroa joka paikassa. Stouttia etiketti väittää oluen olevan ja katsotaan nyt sitten tämäkin. Ulkonäkö oluessa on ainakin tyypillisen mustavalkoinen kuin juuri mestaruuden napannut tepsikin. No, ehkä vaahto on hieman ruskean suuntaan.. Tuoksu oluessa on yllättävän mieto. Siitä erottuu kuivan paahteista kahvia sekä tupakantumppista tuhkaisuutta. Mieleen tulee saman panimon Coffee. Suutuntuma on hieman ohuen vetinen, mikä aina hieman latistaa kokemusta tummemmissa. Alkoholia 4,5 t-%. Maku on myös hyvin paahteinen, mustan kahvinen sekä tuhkainen - mikä nyt ei aina välttämättä ole se paras makuvivahde oluissa. Tässä se kuitenkin toimii suhteellisen hyvin. Kunnon stoutin pitää olla kuiva ja sitä tämä ainakin on (33 IBU). Lyhyessä jälkimaussa vilahtelee jotain maitosokerisen happamaa ja tuhkaa. Hieman halvemmalla hintalapulla tätä voisi joskus toistekin ostaa mutta nyt tuskin vaivaudun uudelleen. Plussaa kuivasta, kahvisen paahteisesta mausta ja miinusta vetisyydestä ja hieman liiallisesta tuhkaisuudesta.

Uudistuksia

Uusin hieman blogin ulkoasua selkeämmäksi (ainakin mielestäni), sekä perustin myös musiikkiaiheille toisen blogin, Musiikinystävän blogin. Parempi nämä kaksi aihetta erottaa jo tässä vaiheessa kun molemmasta riittää kirjoiteltavaa. Ei muuta tällä kertaa.

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Belgialaiselta Achouffe-panimolta olen ennen maistanut vain "tavallista" tripeliä, La Chouffea, mikä ainakin on osoittautunut erittäin laadukkaaksi tuotteeksi. Nyt kuitenkin maistelussa on (mielenkiintoisin vähään aikaan..) Alkon uutuus-belgi Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel. Tämä nimihirviö on hyvin vahvasti humaloitu tripel, eli mielenkiintoinen juoma odotettavissa tosiaan. Olut pohjautuu luultavasti juurikin tuohon La Chouffeen. Belgiasta ei pahemmin IPA-tyylin edustajia tule. Ainut belgi-IPA mihin olen tähän mennessä törmännyt, on De Ranken XX-Bitter, mikä sekin erinomainen olut. Toinen mikä tulee mieleen on Mikkeller&Struise-yhteistyöolut mutta sekin on puoliksi tanskalainen. No mutta, asiaan. Houblonissa on hyvin tripelmäinen ulkoasu vaahtoa myöten. Tuoksu on hieman pippurisen mausteisen, hiivaisen banaanisen tripelmäinen sekä voimakkaan, hieman havuisenkin humaloitu. IPA ja tripel kuitenkin sekoittuvat melko hyvin tuoksussa ja ne tukevat toisiaan.

Olut on keskitäyteläistä, muttei kovin hiilihappoista. Tähän olueen ei siis tarvitse kaataa niin runsasta vaahtoa kuin tripeleihin yleensä (olut kuitenkin vaahtoaa runsaammin lämmetessään). Oluessa on katkeroita 49 IBU:a ja alkoholia 9 t-%. Maku on yllättävän tasainen eikä katkerot valtaa alaa, niin kuin jenkki-ipoissa on tapana. Maussa yhdistyy melko saumattomasti tripel ja IPA. Siitä löytyy banaanista hiivaisuutta, runsasta hedelmäisyyttä, pippurista mausteisuutta kuin greippisen havuista humalaakin. Melko monipuolista menoa siis. Runsas humalointi nostaakin päätään oikeastaan vasta ihan lopussa, jolloin suun ja nielun kuivattaa katkera, greippisen havuinen humala. Mahtavaa! Alkoholi pysyy melko piilossa koko ajan.

Pullo on iso ja alkoholia vähintään yhtä paljon, joten tätä on hyvä jakaa tai ainakin nauttia suht' hitaasti (jos ei siis halua olla ihan lärvit heti..). Tulevalle vapulle suosittelenkin lämpimästi hankkimaan pari tällaista skumpan tilalle. Houblon on laatuunsa nähden erittäin suopeasti hinnoiteltu. Alkoista 7,50€/0,75l.

AC/DC: Iron Man 2

Pidin kovasti Iron Man-leffasta, kun se pari vuotta sitten tuli. Karski ja humoristinen Robert Downey Jr. antoi leffalle kyllä sielun loistavalla roolillaan Tony Starkina, Rautamiehenä. Niimpä olenkin tässä jo innoissani odotellut leffan kakkososaa. Kodin1:ssä käydessäni vähän aikaa sitten, bongasinkin Iron Man 2:n soundtrackin ja olinkin hieman yllättynyt siitä että soundtrack onkin käytännössä AC/DC:n kokoelmalevy, eli mitään muuta kuin AC/DC:n tykitystä levyltä ei löydy. Se nyt ei ainakaan huono asia voi olla. Levy oli suht edullinen, 12,95€, joten se tarttui mukaan ihan vaan siksikin kun levyhyllystä ei aiemmin löytynyt yhtään bändin julkaisua (!). Samalla periaatteella tarttui koriin myös Jimi Hendrixin remasteroitu kokoelma "Experience Hendrix".

Autossa heitin levyn sitten pikaisesti soittimeen ja kaiuttimista alkoi raikumaan "Shoot To Thrill":n kuolemattomat riffit, kivenkovat rytmit sekä riipivät vokaalit. Yes, tämä toimii. Kappale taitaakin olla se leffan päätunnari, eikä siinä mitään. Muuten levyltä löytyy aikalailla niitä tunnetumpia biisejä ja myös uusimmalta "Black Ice"-levyltä löytyy yksi raita "War Machine". Onneksi mukana on myös joitain biisejä mitä ei ole aivan loppuun soitettu. Levyn mukana tulevasta vihkosesta löytyy paljon kuvia bändistä ja pari leffasta sekä pienoista ylistystekstiä AC/DC:stä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tästä kokoelmasta vaikka uusia biisejä ei levyltä löydykään. Kokonaisuus toimii hyvin ja levy on hyvä tutustumiskeino bändiin (Jos ei sitä muka joku vielä tunne..). Itse elokuvaan musiikin on säveltänyt John Debney sekä Rage Against The Machine:sta tuttu kitaristi Tom Morello. Tämä "oikea" soundtrack tullaan julkaisemaan myöhemmin. Iron Man 2 tulee ensi-iltaan Suomessa 5.5.2010.

Kappalelista:

I. Shoot To Thrill

II. Rock'N'Roll Damnation

III. Guns For Hire

IV. Cold Hearted Man

V. Back In Black

VI. Thunderstruck

VII. If You Want Blood (You've Got It)

VIII. Evil Walks

IX. T.N.T.

X. Hell Ain't A Bad Place To Be

XI. Have A Drink On Me

XII. The Razors Edge

XIV. War Machine

XV. Highway To Hell

OriginAle Darwinian IPA

Tanskalaisen Djævlebrygin panimon IPA on hauskasti nimetty Darwinin mukaan. Oluessa on käytetty perinteitä kunnioittaen kolmea eri englantilaista humalalajiketta (Fuggles, First Gold ja Challenger) yleisempien jenkkilajikkeiden sijaan. Oluesta löytyy katkeroita kunnioitettavat 61 IBU:a ja alkoholia 8,5 t-%. Ulkonäkö on samean punaruskea komealla vaahdolla. Hiivoja koitin olla kaatamatta lasiin mutta aina sitä hieman menee. Tuoksu on kuin hyvin vahvassa bitterissä eli voimakkaan puisen humaloitu, tumman hedelmäinen, hieman alkoholinen, toffeisen maltainen sekä vähäisen hiivainen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoja on sopivan runsaasti. Brittihumalista johtuen maku ei ehkä ole niin raikas kuin IPA:t jenkkihumalilla tehtynä, mutta miellyttävän, aikuisemman makuinen. Vähäiset hiivat lasissa ei häirinnyt. Kuivattavaa katkeruutta riittää, luonnollisesti. Tämä on miellyttävä uutuus varsinkin tällaiselle bitterin ja brittioluiden ystävälle. Olut saattaa olla ehkä hieman yksiulotteinen mutta silti oikein viihdyttävä. Alko 5,97€/0,5l.

Slottskällans Nelson

 
Nelsonissa (4,5 t-%) on nimensä mukaisesti käytetty mm. eksoottisen aromin tuovaa humalalajiketta Nelson Sauvinia Uudesta-Seelannista. Se antaa tälle ruotsalaiselle lagerille jo ihan kivan pohjan. Tuoksu onkin hyvin kiwimäisen sekä greippisen (+ muita eksoottisia hedelmiä) humaloitu. Muut aromit peittyvät melko lailla hallitsevan humaloinnin alle, mutta se ei haittaa. Olut on suutuntumaltaan melko kevyt, ei ihan keskitäyteläinen. Hiilihappoa on riittävästi oluen ollessa virkistävä. Maku on myös runsaan, eksoottisen humaloitu mutta hieman leipäistä mallastaa vilahtaa siellä täällä. Loppu on melko runsaan greippisen katkera sekä hieman tunkkainen. Slottskällans on laatupanimo ja Alkon & maitokauppojen kautta onkin sen oluita päässyt maistamaan jo jonkin verran mm. hieno Imperial Stout - mikä valitettavasti poistui valikoimasta. Nelson on myöskin laadukas olut, vaikka sitä vaivaakin pienoinen ohuus sekä tunkkaisuus. Tätä olutta kannattaa kuitenkin maistaa jo sen hienon eksoottisen humaloinnin vuoksi, varsinkin jos ei Nelson Sauvin-humala ole vielä ennestään tuttu. Kupittaan Citymarket 3,99€/0,5l.

Quilmes Cerveza

Alkon yksi uutuuksista, argentiinalainen vaalea lager (4,9 t-%). Tämä Etelä-Amerikasta peräisin oleva olut ei paljon tunteita herätä, toivottavasti ei nyt ihan kuraa sentään ole. Haalean kultainen olut kaatuu lasiin lähes ilman vaahtoa. Tuoksu on tyypillisen tympeän maltainen (pahvinen), hieman hapokas ja aavistus humalaakin pilkistää. Kevyt maku on melko perus maissinen vaalea lager pienellä valkoviinimäisellä hapokkuudella, mikä on aika yleistä näillä hieman eksoottisemmilla lagereilla. Ihan juotava oluthan tämä mutta en oikein keksi syytä, miksi ostaisin tätä enää uudestaan. Hyllyt pursuaa jo valmiiksi samankaltaista tavaraa.

Plevna Panimosima 4,7% (Laitila)

Vappu on taas ovella ja jälleen saa olla ihan simassa.. Laitilassa pantu, Tamperelaisen panimoravintola Plevnan sima on ihan mielenkiintoinen tuotos. Tässä simassa on kunnioitettu skandinaavisia perinteitä käyttämällä hunajaa sekä myös alkoholia löytyy sopivasti keitoksesta, 4,7 t-%. Näin olutihmisenä kiinnostava seikka on myös se, että simassa on käytetty Saaz-humalaa. Tuoksu on hyvin hunajainen kuin myös sitruunainenkin. Maku tuo enemmän mieleen perinteisen suomalaisen sokerisen limettisen kotisiman mutta extrana on hunajaisuus ja kuivattava humalaisuus. Alkoholi antaa juomalle kivasti runkoa. Panimosima on oikein miellyttävä juhlajuoma ja täytyyhän tätä nyt pari pulloa vapuksi hamstrata. Hyvä yhteistyötuote. Kupittaan Citymarket, 2,99€/0,33l.

Gouden Carolus Classic

Pitkästä aikaa lasissa Gouden Carolus isosta pullosta (8,5 t-%, Alko 7,19€/0,75l). Lasi on myös iso ja olut melkein mahtuukin siihen kokonaan (2€ Ikeasta). Carolus on hyvin tumma olut melko nopeasti häipyvällä mutta osittain säilyvällä vaahdolla. Herkullinen tuoksu on hyvin lakritsinen mitä en muistanutkaan. Muuten löytyy tuttua tummaa hedelmää, hieman banaanista hiivaisuutta, siirappia sekä makeaa mallasta. Maku on melko samankaltainen ja minä ainakin tykkään näistä makeammista belgeistä. Lakritsisuus tuo tähän kivan vivahteen. Tasaisen laadukas belgi, vaikkei kovinkaan monipuolinen. Ehdottomasti kannattaa maistaa kuitenkin, jos belgit yleensäkin maistuvat.

Chili chili

Viime aikoina olen taas innostunut chileihin ja ostinkin Puutarhan Kevät-messuilta tunnetuimman vahvimman chililajikkeen, 'Naga Morichin' taimen. Kaupoista (etenkin Citymarketeista) saa myös laajasti erilaisia chilivalmisteita ja myös tuoreita chilejä. Habaneroa olen usein nähnyt ja joskus myös tuota Nagaa. Näillä pääsee jo mukavasti alkuun chiliharrastuksessa. Blair's Death on amerikkalainen (USA) valmistaja millä on laajasti eri vahvuisia ja makuisia chilikastikkeita. Ne on ne pienet pullot missä roikkuu pääkallo-avaimenperä. Tavallisimpien kastikkeiden hinnat liikkuvat siinä

jossain 6€-15€ välillä tyyliin miedoimmasta vahvimpaan. Vaikka ne ovatkin hieman tyyriitä, niin kastike kestää kyllä kauan koska usein sitä ei paljoa tarvitse ruokaan lisätä..

Sitten on myös mainioita sipsejä joita olen nähnyt ainakin näitä kolmea laatua; Buffalo Wings Chips, Cheddar Chips sekä Habanero Chips. Hintaa 142g pussille on vähän yli 3€. Jos et ole pahemmin chiliä syönyt niin osta ensin vaikka Cheddar Chipsejä, niin tiedät vähän millä tulisuusasteikolla tässä leikitään (ovat kuitenkin aika mietoja vielä, vaikkakin pirun hyvän makuisia).

Buffalo Wingsejä en ole maistanut mutta uskoisin että on aika samalla asteikolla Cheddarin kanssa (kotisivuilla molemmat medium). Jos nämä ei tuntunut missään niin sitten kannattaa ostaa "se musta pussi". Habanero Chipsit ovat hyvin tulisia melko runsaan Habaneron käytön ansiosta. Habaneroa raakana maistaneena voin kuitenkin sanoa ettei nämä ihan siihen samaan helvetilliseen tulisuuteen yllä :). Maku on hyvin mausteinen, hieman savuinen sekä habanero-chilinen. Viereen kannattaa varata lasillinen maitoa (tai piimää, jogurttia etc..). Chilin poltteeseen ei vesi auta eikä olutkaan pahemmin, harmi. Tosin joku über-humaloitu india pale ale tai imperial stout voisi ehkä toimia..? Täytyy testata.

Lisää tietoa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Chili

http://www.chiliyhdistys.fi/pages/fi/etusivu.php
http://poppamies.fi/ 

http://www.extremefood.com/shop/home.php

Baarista bongattua

Baarikierroksella oli tänään ihan mukavaa. Mallaskukossa vierailin ja tilattavat oli kaksi olutta, mutta suurta sellaista. Ensimmäinen oli Amagerin India Pale Ale(8,5€ 7%/0,5l), joka oli oikein mukava tuttavuus. Olut oli hyvin samean punaruskea. Maku oli miellyttävän tuhti kuin raikaskin hienon hedelmäisen humaloinnin ansiosta. Eurooppalaiseksi IPAksi tämän kyllä tunnistaa hiivan vuoksi, muttei mitenkään häiritsevästi vaan miellyttävästi. Humalamehua parhaimmillaan. Amagerin Imperial Stout on hyyyvin tukeva tuotos. Maku on hyvin paahtuneen sekä palaneen maltainen runsaalla humaloinnilla (140 IBU). 10,01% 11€/0,5l.

Näiden jälkeen lähdin kotiinpäin käppäilemään. Matkalla vessassa käynnin tarve alkoi käydä lähes sietämättömäksi, joten pistäydin vessassa lähibaarissani, Laiturissa. Paikka on melkoinen räkälä ja karaokekin oli päällänsä. En halua kuitenkaan pummia baarien vessoissa, joten tilasin jotain ja hanasta löytyi Carlsbergiä. Olut on pehmeää lageria muttei sen enempää. Kaapista bongaan vielä Extra Brew IV:tä ja olut on aika samanlaista kolmosversion kanssa eikä pahemmin säväytä ja kotimatka jatkuu loppuun asti.

Bongasin muuten yhden tyypin joka tilasi "kaljaa jäillä", enkä oikein saanut kunnon selitystä miksi näin teki, mutta tapansa kullakin...

Achel 8 Bruin

Alkoon tulee pikkuhiljaa mielenkiintoisia uutuuksia, mihin tämäkin kuuluu. Tänään sitten kävin hakemassa Raision Myllystä pullollisen tätä trappistia illan makusteluhetkiin. Olut on hyvin tumman, punertavan ruskea tiiviillä pysyvällä vaahdolla. Hieman mieto tuoksu on sokerisen tumman hedelmäinen ja belgihiivainen. Aika miellyttävä. Suutuntuma on pehmeän keskitäyteläinen, hieman tahmea ja hiilihappoa on sopivasti (kaada tähän kunnon vaahto!). Trappisteilla maku on usein hioutunut hyvin tasapainoiseksi vuosien saatossa eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Melko makea maku on reilun toffeisen maltainen (hieman voisenkin), sokerinen, Tumman/käyneen hedelmäinen (aavistuksen banaaninenkin) sekä tutun mausteisen belgihiivainen. Alkoholi (8 t-%) on täysin piilossa, paitsi tietenkin tukevoittamassa runkoa. Jälkimaku on pitkän sokerisen hedelmäinen ja saa haluamaan toista hörppäsyä. Achel Bruin on hieman kuin Chimay Bluen ja Rochefort 8/10:n sekoitus. Makein trappisti mitä olen maistanut ja koska olen makealle perso, niin olut maistui paremmin kuin hyvin. Olisinpa ostanut toisenkin pullon...

Laitilan Kievari Mämmi IV A

Hieman myöhään olin liikkeellä mutta löytyi vielä pullollinen vahvempaa Mämmiä testailtavaksi. Maitokauppaversiota vaivasi jonkinasteinen ohuus maussa ja mämmikin oli saatu katoamaan lähes kokonaan. Onneksi näitä vikoja on saatu suuremmilta osin korjattua 6,1%:ssa versiossa. Nyt oluen tunnistaa helposti doppelbockiksi ja se on miellyttävän täyteläistä makean rukiisen mämmisellä sekä aavistuksen lakritsisella maulla. Ei hullumpaa oikeastaan. Eihän tämä vielä saksalaisille bockeille pärjää mutta on ihan kelpo esitys kotimaiseksi pääsiäisolueksi. Maku on prosenteista huolimatta hieman ohut ja metallisuutta esiintyy vähäsen. Kyllä tätä pullollisen vuodessa juo ja pidän kuitenkin Laitilan oluista ylipäänsä, joten haluan myös omalta osaltani tukea panimoa.

Nokian Keisari EloWehnä 4,7%

Nokian panimolta vihdoin jotain mielenkiintoista! Olenkin metsästellyt jo vähän aikaa kaupoista EloWehnää mutta vihdoin löytyi Itäharjun Prismasta, Turusta. EloWehnä on ihan aito suomalainen, suodattamaton 4,7 t-% vehnäolut. Olut on syvän, samean oranssinen kunnollisella ja pysyvällä vaahdolla. Tuoksu on melko purkkamainen ja mukana on tietysti myös banaanisuutta sekä jonkin verran hiivaista mausteisuuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen virkistävällä hiilihappoisuudella. Myös maku jatkaa onnistunutta linjaa ja on myös hyvin purkkamainen, hieman mausteinen sekä sopivan vehnäisen hapan. Raikas. Tyypillinen banaanisuus ei ole niinkään pääosassa tässä vehniksessä. Harmillisesti mukana on myös hieman alkoholittomista oluista tuttua muovisuutta mutta ei häiritsemiseen asti kuitenkaan. Humalaa on ihan riittävästi (16 IBU) kuivattamaan mukavasti kitalakea. EloWehnä on hieno tuotos Nokian Panimolta ja uskonkin että tästä tulee vielä menestys. Itse ostan ainakin jatkossa varmasti. Sorry vaan VASP mutta Nokia vei nyt erävoiton vehnässä..

EloWehnästä löytyy vielä hieman vahvempi 5,3 t-% versio baareista.

Dixie Beer

Maistelussa Katrina-hurrikaanin tuhoaman New Orleansin Dixie-panimon EU:ssa lisenssillä pantu 4,5 t-% vaalea lager Dixie Beer. Olut on hyvin haalean kultaista ilman vaahtoa. Tuoksussa löytyy aavistus hiivaisuutta, sitruunaisuutta sekä hieman viljaisen leipäistä mallasta. Suutuntuma on melko kevyt muttei ihan vetinen ja aika matalan hiilihappoinen lageriksi. Maku on melko vetinen heikolla mallaspohjalla. Oluen aavistuksen hapahko maku on kuitenkin ihan suht' miellyttävä leipämäisellä makealla maltaisuudella sekä hyvin vähäisellä ruohoisella humaloinnilla. Jokin sitruunaa muistuttava aromi kummittelee myös maussa. Ei tämä silti mikään kovin erikoinen olut tai edes lager ole, vaikkakin ihan hyvä janonsammuttaja suoraan pullosta kesähelteellä, mihin jenkkilagerit on oikeastaan suunniteltukin. Itäharjun Prismasta 0,33l/2,35€.

Darkthrone - Circle the Wagons (2010)

Norjalaisen kulttibändin, Darkthronen uusin levy on jo kuunneltavissa Spotifyssa. Circle the Wagons on jo 15:s levy bändiltä. Darkthrone aloitti death metallilla taipaleensa vuonna 1986 mutta siirtyi nopeasti uuteen ja silloin muodikkaampaan black metalliin. Black metal on kuitenkin aika lailla jo unohdettu tähän päivään mennessä tämän kahden miehen bändin musiikista ja kaksi viimeistä onkin ollut enemmän punk/metal/heavy osastoa. Räkäinen punk-trendi bändin musiikissa alkoi kuulua jo hieman levyllä "The Cult is Alive" mutta on ollut pääosassa kahdessa edellisessä levyssä "F.O.A.D." ja "Dark Thrones and Black Flags". Tämä uutukainen kuuluu selvästi tähän kaksikkoon kansitaidetta myöten. Itse pidin kahta edellistä ihan kelvollisina levyinä vaikkei mitenkään mestariteoksia olekaan, joten tästäkään ei mitään hirveitä odotuksia ole kehittynyt.

Levy poikkeaa kahdesta edellisestä suuremmilla heavy metal vaikutteilla ja puhdasta laulua kuullaan enemmän kuten melodioitakin. Kovaa punk/thrash-riffittelyä on silti reilusti ja pää nyökkäileekin automaattisesti mukana. Vokaaleissa kuullaan molempia bändin jäseniä, Fenriziä sekä Nocturno Cultoa ja kaikenlaisilla eri tyyleillä.

Musiikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää enkä tästä hirveästi valitettavaa löydäkään. Tuotantokin on hyvin selkeää, muttei liian, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Selvästi "kolmikon" paras levy jossa on paljon kohokohtia. Mainitakseni muutaman mm. energinen avausbiisi "Those Treasures Will Never Befall You", synkempi ja aavistuksen bläkkivaikutteinenkin "Stylized Corpse" sekä instrumentaali "Bränn Inte Slottet" jossa hoetaan hauskalla tavalla tuota, oudosti ruotsinkielistä, hokemaa. Myös tästä levystä löytyy useitakin kitarasooloja, ehkä hieman kömpelöitäkin, mutta sitäkin enemmän tunteella vedettyjä kuten koko levy muutenkin. Hyvä levy mikä luultavasti vaatii pari kuuntelukertaa vielä lisää auetakseen kunnolla.

Pisteet 8/10

Musiikki 8

Tuotanto 8

Kappalelista:

1. "Those Treasures Will Never Befall You"
2. "Running For Borders"
3. "I Am The Graves Of The 80s"
4. "Stylized Corpse"
5. "Circle The Wagons"
6. "Black Mountain Totem"
7. "I Am The Working Class"
8. "Eyes Burst At Dawn"
9. "Bränn Inte Slottet"

Moor Revival

Viimeinen Moor-kolmikosta testissä. Moor Revival on 4 t-% pale ale. Olut on sameahkon oranssinkultaista niukalla vaahdolla. Tuoksu on hienon sitruksisen&puisen humala-arominen sekä toffeisen maltainen. Hieman on myös hiivaisuutta mukana. Puhtaassa maussa edellämainittujen lisäksi löytyy vielä suolaisuutta ja kuivattavia katkeroita on mukavan paljon. Ihmettelinkin että onpas tämä saatu puhtaan jenkki-tyyliseksi brittihiivalla, mutta nettisivuilta sitten selvisikin että on käytetty jenkkihiivaa. Eurooppalaisesta hiivasta tulee usein häiritsevää tuhkaista virhemakua mukaan. Tämä ei ehkä ole niin monimuotoinen kuin kaksi edellistä Mooria mutta silti tyylilleen hyvin uskollinen ja nautittavan virkistävä. Olut on aika matalahiilihappoinen liukkaalla, lähes keskitäyteläisellä suutuntumalla. Jokin muu olut tuli heti tuoksusta mieleen, mutten osaa sitä nyt heti sanoa... Olisiko ollut Sierra Nevada Pale Ale..?

Kolmen Moorin perusteella täytyy sanoa että on kyllä mainio panimo kyseessä. Nyt pitäisi sitten vielä metsästää nuo muurin yli menneet jostain..

Olutliitto: Alko laiminlyö oluttarjonnan

Olutliitto on julkaissut Alko-selontekonsa. Siinä todetaan selvästi että Alko laiminlyö oluttarjonnan. Tämä ei harrastajalle ole mitään uutta tietoa mutta toivottavasti saadaan vähän keskustelua aikaan valtakunnallisesti. Mielestäni tärkeimpiä hoidettavia asioita olisi mm. 4,7% "berliininmuurin" kumoaminen, siten kotimaiset pienpanimot voisivat tehdä tuotakin vahvempia oluita isommalle yleisölle helpommin. Alkon valikoimaan on hyvin hankalaa päästä kankean valikoimaanottosysteemin vuoksi.

Myös pienpanimoiden ulosmyynti yli 4,7% tuotteille pitäisi ehdottomasti sallia. Saahan viinitilatkin nyt myydä yli 4,7% viiniänsä ulos laillisesti. Tämä on aika härskiä syrjintää pienpanimoita kohtaan.

Suurin osa oluttyyleistäkin vaatii jo hieman/paljonkin vahvemman alkoholipitoisuuden kuin tuon 4,7% antaakseen tyylille sopivan vahvan rungon vahvojen makujen tueksi. Vahvan %:n tyylejä on mm. imperial stout, india pale ale, barley wine, dobbelbock, belgityyliset alet ym.ym. Voisi oikeastaan sanoa että alle 4,7% tyylilleen sopivia on vain kourallinen kuten mm. vaalea lager, englantilainen bitter sekä stout. Suurin osa oluttyyleistä on siis yli tuon 4,7% minkä markkinoita Alko (valitettavasti) hallitsee.

Yksi ratkaisu voisikin olla alkoholimonopolin purkaminen, mikä on sitäpaitsi EU:n perustuslain vastainen. Mekin tietääkseni kuulumme EU:n...

Tämä loisi varmasti vain tietylle alkoholijuomalle, kuten oluelle, erikoistuneita liikkeitä minkä valikoima voisi koostua useasta tuhannesta merkistä ja asiakaspalvelukin olisi taatusti asiantuntevaa. Myöskin uutuuksia satelisi ennätystahtiin. Mutta tällaiset liikkeet luultavimmin sijoittuisi vain isoimpiin kaupunkeihin ja monopolin purkaamisessa olisikin se vaara, että syrjäseudut menettäisivät nykyisenkin kehnon valikoimansa kokonaan. Itse olen kuitenkin vapaan kaupan kannalla ja olisihan postitus/postimyynti myös tässä vaiheessa mahdollinen.

Moor Peat Porter

En tiedä onko tällä mitään tekemistä turpeen kanssa muuten kuin nimessä. Jos maltaita on savustettu palavan turpeen yllä? Oluen hapahkossa tuoksussa on kyllä hieman turpeisen savuista aromia, paahteista mallasta, tummaa suklaata, kahvia ja lakritsia. Suutuntuma on silkkisen pehmeää ja keskitäyteläistä. Olut on erittäin miellyttävän tuntuista suussa ja sitten on vielä hieno maku lisäksi. Alan todella rakastua näihin Moor-olusiin. Maku on melko suolaisen lakritsinen, hapahkon kahvista, hedelmäisen humaloitu sekä herkullisen tumman suklaista. Jälkimaussa on taas tuota turpeista savuisuutta mustan kahvin kera. Pienet prosentit (4,7) ei haittaa menoa yhtään. Yllättäen tätä olutta juodessaan alkaa kovasti tehdä mieli jotain kunnon savuista skottiviskiä - vaikka Laphroaigia.

Moor Merlin's Magic

Isossa 0,66l pullossa 4,5 t-% pullokäyvä bitter Englannista. Merlin's Magic on kauniin, hieman oranssisen ruskea olut vähäisellä mutta pysyvällä vaahdolla. Tuoksu on hyvin miellyttävän aromaattinen. Siitä erottuu tuttua ja turvallista puista humalaa sekä toffeista mallasta, mutta myös hieman sitruksisen pihkaisia sävyjä sekä kotioluelle tyypillistä hiivaisuutta. Suutuntuma on liukkaan pehmeä matalahkolla hiilihappoisuudella. Maku on erittäin raikas bitteriksi hienon puisen hedelmäisen (mansikka, sitrushedelmät) aromihumaloinnin myötä (Challenger, Perle ja Goldings). Humalat ja maltaat ovat muutenkin erittäin tyylikkäästi tasapainossa. Oluessa on käytetty myös vehnämallasta mikä antaa sopivasti happamuutta pienoisen hiivaisuuden kanssa muuten makean toffeiseen mallasprofiiliin. Katkeroa riittää helposti kuivattamaan maun lopuksi. Englantilainen bitter on nykyään yksi suosikkioluttyyleistäni ja varsinkin tästä oluesta voisi muodostua jonkinlainen suosikkikin, jos sitä olisi jatkossakin saatavana. Iso pullokoko sopii tähän olueen mainiosti - vähemmän tätä en olisi suostunutkaan nauttimaan ;). Drink Moor beer!

Malmgård Blond Ale

Mielenkiintoinen uutuus testissä kotimaiselta Malmgårdilta. Blond Ale on belgialaissävytteinen 4,2 t-% suodattamaton vehnäolut. Ulkonäkö on nimensä mukaisen vaalean kultainen sekä samea. Tuoksu on raikkaan sitrushedelmäinen, hieman yrttinen sekä belgihiivainen. Myös maku jatkaa raikasta linjaa jossa hieman yrttinen humalointi nostaa päätään mukavasti. Tämän lisäksi hieman piparkakkumaisenkin mausteinen belgihiiva ja sitruunainen hedelmäisyys täydentää mielenkiintoisen makumaailman. Suutuntuma on hieman ohut, muttei liian. Jälkimaussa on hieman tähän tyyliin häiritsevää tuhkaisuutta. Malmgård Blond Ale on kuitenkin loppuen lopuksi raikkaan kesäinen olut pienine vikoineenkin. 3,99€/0,5l Kupittaan Citymarketista.

O'hara's Irish Red

Hieman aikaa sitten hehkutin irlantilaisen Carlow-panimon O'hara's Irish Stoutia ja nyt on maisteluvuorossa sen sisar, O'hara's Irish Red. Red ale ei aina ole ollut ihan minun juttuni mutta kaiken laisesta sitä voikin oppia pitämään ajan kanssa. Olut on vahvuudeltaan 4,3 t-% ja hintaa oli 3,95€/0,5l (Kupittaan Citymarket). Lasiin kaatuu tummanpuhuvan punaruskea olut hienolla pitsiä jättävällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksussa hallitsee aavistuksen voisen toffeinen mallas mutta mukana on myös maanläheistä hapahkoa kahvia, paahteista mallasta sekä puista humalaa. Maku onkin samaan aikaan paahteinen, makean toffeinen sekä hapahkon, puisen humaloitu. Lopussa on jonkun verrankin tuhkaisuutta. Suutuntuma on melko miellyttävän kermaisen keskitäyteläinen. Ei tämä kuitenkaan yllä Irish Stoutin tasolle mutta on silti ihan mukava irlantilainen välipala. Red ale on myös hieman haastava oluttyyli, minulle ainakin, ja näin ollen tarjoaa hieman jotain uutta mietittävää joka kulauksella. (Pahoittelen kuvan huonoa laatua mutta ei ollut kännykameraa parempaa lähellä.)

Kaupasta bongattua

Olin pyöräretkellä Kupittaan Citymarketissa (Turku) ja bongasin sieltä tällaiset harvinaisuudet. Kyseessä on brittiläisen Moor-panimon oluita, joista tunnetuin varmaankin tuo Merlin's Magic - bitter. Hintaa isolla 0,66l pullolla oli 6,95€ eli ihan kohtuudella vielä mennään. Raportoin toki lisää kun pääsen maistelemaan. Saatavuutta kaikille kolmelle oli vielä reilusti, joten mars kauppaan (olut)hörhöt :).

Tulen jatkossakin ilmoittamaan, jos bongaan jotain mielenkiintoista olusta kaupoista. Turun seudulta kuitenkin lähinnä, kun täällä asun..

Prykmestar Vehnä

Päätin jo vihdoin paikata pienen sivistysaukon, eli maistaa Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Vehnäolutta. Kaupasta ei harmillisesti saanut tuoreempaa versiota ja parasta ennen onkin jo ensi kuussa, mikä varmasti vaikuttaa olueen kaikilla osa-alueilla. Panimo on vielä hyvin nuori ja kunnianhimoinen ja sen pystyy aistimaan tuotteista. VASPin Oluet ovat saksalaishenkisiä melkein kaikki (Ainoastaan Pale Ale on brittityylinen..) ja varsinkin tämä perisaksalainen juoma, eli vehnäolut. Väri on yllättävän tumma sekä vaahtoa ei oikein tahdo muodostua. Tuoksussa on reilusti purukumia sekä banaania, hieman sitruunaista otetta myös. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoa saisi kyllä olla reilusti enemmän. Mausta on selvästi jo paras terä vanhentunut pois mutta kyllä tämä vielä maistuu. Maku on runsaan hedelmäinen sekä banaanisen hiivainen mutta jokin tunkkaisuus sitä vaivaa. Vehnän tuomaa happamuutta olisin toivonut enemmän. Saksalaiset hefeweisset ovat usein n. 5,5 t-% ja tämän ollessa vain 4,5 t-% tulee hienoinen vaikutelma kunnon rungon puuttumisesta. Mutta tähän on syyllinen vain Suomen valtiojohto typerällä 4,7 t-% "Berliinin muurillaan". En kyllä edes aseta tätä samalle lähtöviivalle jo usean sadan vuoden vehnäoluen valmistuskokemuksen omaavien saksalaisten kanssa. Uudenkaupungin oma vehnäolut on (tai oikeastaan oli..) kuitenkin hyvä alku hienolle panimolle, jolta odotan aina innolla uutuuksia. Muistakaa tekin hyvät lukijat tukea kotimaista pienpanimokulttuuriamme.

St. Feuillien Cuvée de Pâques

Olen täysin ihastunut St. Feuillienin Tripeliin, mikä äskettäin saapui Alkon vakiovalikoimaan. Mielenkiinnolla siis tätäkin lähdetään maistamaan. Tämä pääsiäisbelgi on vahvuudeltaan 7,5 t-%, mikä on vielä melkein keskitasoa belgeissä =). Ulkonäkö on hienon punertavan ruskea isolla, pysyvällä vaahdolla. Tuoksussa mausteinen belgihiiva dominoi ja taustalla on käynyttä hedelmää ja hieman omenaista happamuutta. Olut on tyypillisesti runsashiilihappoista keskitäyteläisellä suutuntumalla. Hieman hapan maku on runsaan mausteinen, hiivainen sekä käyneen hedelmäinen. Mausteisuus käy päälle vähän liikaakin ja olut on tunkkainen. Cuvée de Pâques oli kyllä pettymys minulle. Alkon pääsiäisoluista Ørbæk vie kyllä voiton kevyesti tästä.

Stallhagen Påsköl (6%)

Ahvenanmaalaisella Stallhagen-panimolla on useita perushyviä oluita ympärivuotisessa valikoimassaan kuin kausioluissakin. Yksi suuri suosikkini näistä on Stallhagenin Oktoberfestolut, mitä ei kylläkään, harmillisesti, viime vuonna tehty kuin maitokauppavahvuinen pieni erä mikä ei ainakaan mihinkään Turun seudun kauppaan minun tietääkseni eksynyt. No, nyt on pääsiäinen ja panimon pääsiäisolut, eli Påsköl on nyt maistelussa. Olut on tumma lager ja vahvuudeltaan 6 t-%. Tuoksu on tuhdin maltainen, aavistuksen siirappisen mämminen sekä paahteinen. Suutuntuma on sopivan paksu ja hiilihappoa on tarpeeksi tukemassa tätä. Melko bockmainen maku on runsaan mämmisen maltainen, hieman siirappinen sekä paahteisen kahvinen. Tummaa suklaata löytää mausta myös kuten etiketissä luvataan. Humalaa on vain 11 IBUa mutta silti se riittää kuivattamaan maun sopivan miellyttäväksi. En paljoakaan muista viime vuoden versiosta joten en osaa siihen verrata. Tämä "Stallari" menee jälleen kerran siihen luotettavaan perushyvä-osastoon ja kyllä tällaisia tarvitaan. Lampaan kanssa luultavasti sopii todella hyvin ja sunnuntaina pääsen yhdistelmää testaamaankin. Niin ja ei kannata ihan jääkaappikylmänä nauttia jolloin aromit ovat vielä hiukan tukossa.

Olvi Saunaolut

Perinteisen pääsiäissaunan(?) juomana sai tällä kertaa toimia Olvin uutuus - Olvi Saunaolut. Etukäteen jo hieman tiesinkin mitä odottaa. Eli hajutonta ja mautonta olutta. No, sauna kuumaksi, sisään, löylyä kiukaalle normaalisti (eli aivan perkelees... anteeksi jumalattoman paljon) ja tölkki auki. Kuumissa löylyissä sen saa sitten itse todeta että olut todella on hajutonta ja mautonta, no okei, maistuu siinä hieman mallas. Mutta hei, sehän se tarkoitus tässä oluessa olikin; eli raikas janonsammuttaja koviin saunomissessioihin ja siinä tämä toimiikin vallan mainiosti. Mutta ennen kuin hip hurrataan, niin onhan vesikin raikasta.. Eli oluena tämä on varsin mitätön ja henkilökohtaisesti tykkään kyllä että olueni maistuu joltain, joten tämä päätyi kertaostokseksi minulla. Mielestäni saunaoluena toimii parhaiten hyvin humaloitu pils kautta pale ale.