Meinklang

Tähän alkavan jouluhössötyksen väliin nyt pieni katsaus itävaltalaiseen Meinklangin tilaan. Tilalla viljellään viiniköynnöstä, kasviksia, viljaa, sekä kasvatetaan karjaa. Juomista se valmistaa pääosin viinejä, mutta kaikenlaista muutakin sieltä tulee, kuten mm. omaa brandya ja oluttakin. Tilan tuotteista olenkin saanut käsiini nyt Meinklang Urkorn-olutta (pantu Gusswerkin panimolla) sekä Meinklang Grüner Veltliner-valkoviiniä (kiitokset Viinipirulle vinkkauksesta!). Ensimmäistä löytyy maitokaupoista (harvinaisempaa tosin) ja jälkimmäistä Alkosta, luonnollisesti.

Meinklang on siis luomutila. Etiketeissä komeileva Angus-rodun lehmä onkin yksi osa maatilan biodynaamista viljelyä.

Viinipullo tulee komeassa lahjapakkauksessa.

Valkoviinissä on käytetty itävaltalaista Grüner Veltliner-rypälelajia, minkä pitäisi tuoda makuun mausteisuutta, kuin myös mineraalisuuttakin. Pullo on pakattu hienoon kartonkipakkaukseen, mikä oikein huokuu sitä luomua :). Mutta luomu on vain hyvä asia. Rehellistä.

Viineissä olen melkoisen aloittelija vielä, mutta on niitäkin sentään tullut jokunen tähän asti maisteltua. Valkoviinissä arvostan yksinkertaistettuna kuivuutta ja hedelmäisyyttä. Eikä monipuolisuus ole pahitteeksi viineissäkään...

Urkorn-olut on mielenkiintoinen tapaus myös. Siinä on käytetty pääaineksina maltaan lisäksi tilalla viljeltyjä, harvinaisempia, perinteisiä vehnälajikkeita; emmervehnää, spelttivehnää ja einkornia, eli yksijyvävehnää. Einkorn-lajike on jopa 9000 vuotta vanha. Näille luomuviljelyyn sopiville lajikkeille yhtenäistä on niukkasatoisuus, kestävyys, sekä runsasravinteikkuus. Niin, ja löytyyhän oluesta vielä ruistakin ;).

Urkorn on suodattamatonta pintahiivaolutta, eli alea. Alkoholia löytyy 4,7 t-%. Turun Stockalla maksoi 3,20€/0,33l.

Kaadetaanpas sitten lasiin. Olut on hieman samean kultaista hyvin pinnalla säilyvällä vaahdolla. Tuoksussa vehnäistä happamuutta, maanläheistä lantaisuutta (..kyllä), aavistus sitruunaa, sekä viljaista mallasta. Suutuntumalta olut on pehmeän keskitäyteläistä vähäisellä hiilihappoisuudella. Kuten tuoksukin, maku on myös miedohko, mikä kyllä sopii tähän. Ei kaiken tarvitse olla aina niin tajunnan räjäyttävää.

Happamahkossa (ruisleipäistä) maussa pääteema on maanläheinen tasapaino eri aromien, pääasiassa viljojen välillä. Tuoksussa löytyneiden vivahteiden lisäksi havaitsen maussa hienoista mineraalisuutta (vaikea kuvailla..), mitä en muista edes löytäneeni ennen oluesta. Maku on kyllä vähän kuin viljapeltoa maistaisi sen kokonaisuudessaan. Humala on lähes piilossa, eikä sitä tähän oikeastaan kaipaakaan. Pääpaino on tarkoituksellakin viljoissa.

Olut on raikkaan kevyt, nyanssirikas ja todellakin maanläheinen. Pidin tästä, vaikka olut mietoa olikin. Odotukset kasvavat viinin suhteen.

Viinin maistelu ei ehkä ole minulle sitä luontaisinta hommaa, ja vaikeaa usein onkin kuvailla viiniä muuten kuin termeillä "valkkarimainen" tai "punkkumainen". No, yritän kuitenkin.

Väri on tällä Grünerillä hyvin haalean kultainen (haaleampi kuin kuvassa). Ei vielä herätä kummoisempia tunteita.

Tuoksussa -sen rypäleen lisäksi- bongaan juurikin sitä valkohomejuustoisuutta mitä Viinipirukin kyseisestä rypäleestä mainitsee blogissaan. Tunteet alkavat jo heräilemään.

Jotain ennemmin punaviineistä tuttua mausteisuutta on myös tuoksussa. Urkornissa ollutta mineraalisuuttakin saattaa olla siellä jossain kaukana, mistä en enää saakaan niin hyvin kiinni.

Kyllä tämä ihan kunnollista, kuivaa valkkaria on. Maku on melko lailla tuoksun kaltainen, miellyttävä. Samalla aikaa raikas ja mielenkiintoinen.

Suosittelen maistamaan. Pieni viininystävä alkaa heräilemään pikkuhiljaa minussakin...

Molemmat juomat ovat vähintään kokeilemisen arvoisia ja sen luomun & rehellisyyden jotenkin vaan pystyy kummastakin aistimaan.