 |
| Asunto ei kuitenkaan hukkunut vaahtoon. |
Nimessä vahvasti edustettuna humala, kait siitä jo jotain voi päätellä.. Nimiväännöksen teemana melko varmasti Humulus lupulus. Tämä belgiale on 8,3 t-%, eli tyypillisen vahvaa tavaraa. Belgiasta tulleet vahvasti humaloidut oluet ovat kyllä poikkeuksetta olleet mielenkiintoisia tapauksia, tämä tuskin muuttaa asiaa.
Hopus tulee kivassa pikku patenttikorkillisessa pullossa. Etiketti ehkä vähän tylsän puoleinen, mutta sisältöhän ratkaisee.
Vaimea sihahdus ja olut kaatuu lasiin. Vaahtoa muodostuu.
Tuoksu on reilusti makean hedelmäisen, sekä yrttisen humaloitu. Hieman myös samankaltaista pippurista mausteisuutta löytyy, kuin Chimayn Triplestä. Suutuntumaltaan olut on liukkaan keskitäyteläistä runsaalla hiilihappoisuudella (mikä ilmenee hyvin myös kuvasta..). Aluksi sanon jo, että hiivat kannattaa kaataa joukkoon. Maku on runsaan (eksoottisen puoleisen) hedelmäisen humalainen, sokerinen, yrttinen, sekä tripelmäisen pippurisen mausteinen. Belgihiiva tasoittaa maun hyväksi kokonaisuudeksi. Oluessa on käytetty normia enemmän humalaa, sen huomaa hyvin kuivassa jälkimaussa. Alkoholi ei maistu tässäkään belgissä, ainakaan mitenkään huomattavasti. Päähän se kyllä menee yhtä salakavalasti kuin aina ennenkin.
Kokonaisuutena Hopus on kuin ekstra-humaloitu tripel. Ihan hyvä, muttei kuitenkaan erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti