Urthel Saisonnière

Vallitsevaan pimeyteen, sekä kylmyyteen vähän auringonpaistetta tähän väliin. Oluen nimi tarkoittaa kausiluonteista, tällä kertaa siis melkoisen kesäistä olutta. Tämä Urthelin vaalea belgiale on vahvuudeltaan 6%. Oluessa on käytetty vehnää.

Eläväisen kupliva olut on samean vaaleankultaista komealla vaahdolla. Tuoksussa mausteista hiivaisuutta, banaania, sitruksia, yrttistä humalaa, sekä hieman vehnän happamuutta. Suutuntuma on kevyen keskitäyteläinen sopivalla hiilihappoisuudella. Kuten tuoksu, makukin on oikein raikas. Vehnäolutmaisia piirteitä on paljon. Lisäksi hieno yrttisen kuivattava humalointi, sekä potkua antavaa pippurisuutta. Jälkimaku on kuivan greippisen katkera.

Oikein hieno olut ja varmasti virkistävä kesähelteilläkin. Jääkaappikylmänä parilla kulauksella alas, ai että!

Pisteet 38/40

Nøgne Ø Red Horizon

Nøgne Ø, tuo hauskan kuuloinen norjalainen pienpanimo, mistä tulee välillä melkoisen erikoistakin tavaraa (kuten Horizonit tai vaikka #100) ja sitten taas tasaisen luotettavaa, mutkattoman nautittavaa olutta (IPA, IS ym..). NØ Dark Horizon 1. Edition nauttii ihan älytöntä mainetta ja kunnioitusta olutharrastajien piireissä. DH1 pantiin vuonna 2007 ja myytiin aikalailla loppuun melko nopeasti. Onkohan sitä vielä saatavilla jonkin olutbaarin (siis Suomessa) kellarin pimeistä syövereistä, en tiedä, ja vaikka olisikin, niin hintaa en uskaltaisi arvaillakkaan. Itse en ole tuota olutta päässyt maistamaan. Harrastukseni alkoi vähän tuon jälkeen, eikä tietous yltänyt perille asti, kunnes oli jo myöhäistä...

Sain hommattua käsiini nyt uuden innovaation panimolta, eli Red Horizonin. Olut on pantu sakehiivalla ’No. 7’ ja se on vahvuudeltaan reippaat 17 t-%. Katkeroita mukavan reilut 75 EBU:a. Näihin isoprosenttisiin on aina pieni varaus, vaikkakin BrewDogin Tokyo* osoittautuikin ihan ok-tuotokseksi. Mutta kyllä se alkoholi sieltä aina silti vähän pääsee kuitenkin häiritsemään makuelämystä. Paitsi, jos 13 t-% lasketaan vielä ”isoprossaseksi”, niin Goose Islandin Bourbon County Stoutissa ne prossat ei oikeasti haitannut yhtään ja olut on kyllä muutenkin aivan loistava. Nøgne on ollut onneksi fiksu ja pullottanut oluensa sopivan kokoiseen 0,25l pikkupulloon. Tämän voi vielä nautiskella yksin ja ilman känniä. Erinäisiä ennakkoluulojakin minulla on jo ehtinyt muodostua olutta kohtaan, koska hiljattain maistettuani sakea (pikkupullo, Alkosta), en meinannut saada juomaa alas hyvälläkään tahdolla... Joko kyseinen yksilö oli jotenkin pilalla, tai sitten sake on muuten vain kuvottavan makuista.

Olutoppassa joku kommentoi, että NØRH kannattaisi nauttia jääkaappilämpöisenä, joten laitetaan pullo jäähtymään.

Red Horizon –kuten monen monta muutakin mielenkiintoista olutuutuutta- on saatavilla Alkosta vain Helsingistä sen lippulaivamyymälästä, Arkadiasta. Itse pidän tällaista toimintaa syrjivänä, onhan Alko kuitenkin monopoli. Vähintään pitäisi olla vastaavanlainen lippulaivamyymälä edes isoimmille kaupungeille. Vielä mieluummin ei monopoliasemaa ollenkaan, jos saisin päättää... Hintaa tälle pikkupullolle tulee 8,96€. Eli halpaa ei ole. Olut tulee kuitenkin hienossa peltipurkissa, millä on kyllä taiteellista arvoa vitriinissä. Itsellä on pari näitä ja toinen saakin kypsyä omassa rauhassaan.

Pullo jääkaapista ja sisältö lasiin. Ulkonäkö on samean punaruskeaa hyvin vähäisellä vaahdolla, mikä häviää erittäin nopeasti. Tuoksussa reilusti kypsää hedelmäisyyttä ja siirappista sokerisuutta. Myös jotain aniksen ja kurkkupastillin väliltä. Suutuntumaltaan olut on liukkaan täyteläinen erittäin vähäisellä hiilihappoisudella. Maussa on valtavasti siirappista makeutta, hedelmäisyyttä, yrttejä, sekä aavistus havuista humalaakin. Melko barley wine-tyylinen maku. Alkoholi ei oikeastaan maistu missään vaiheessa (lämpinäkään). Humalan kuivattamassa jälkimaussa se tuntuu hieman puuduttavana. Kuivuus lisääntyy vielä hetken päästä ja kitalaki on lopussa jo niin kuiva, että täytyy hakea lasillinen vettä.

Monipuolisuus jää jotenkin puuttumaan, ja makeus on hieman liiallista. Mitään sakemaista en tästä (onneksi) löytänyt. Kylmänä olut oli juotavampaa.

Pienoisiin odotuksiin nähden tämä oli pettymys. Muutenkaan en kyllä ole enää niin innoissani näistä korkean alkoholipitoisuuden oluista, hyvin vaikea laji varmasti onnistua. Tämä on kyllä erittäin juotava tuossa kategoriassa.

Pisteet 38/50

La Trappe Quadrupel

Samalla De Koningshoevenin panimolla jatketaan. Nyt vuorossa heidän lippulaivansa, Quadrupel. Tämän (ale) tyylin edustajat ovat yleensä vähintään 10%, yleisemmin 11%, monimuotoisia mallasherkkuja. Quadrupelilla tarkoitetaan juurikin nelinkertaista alkoholipitoisuutta. (3/6/9/11). Paras tämän tyylin edustaja, mitä tähän asti olen maistanut, on belgialainen trappisti Rochefort 10, mitä saa myös Alkosta. Tämä hollantilainen on vahvuudeltaan 10% ja luultavasti vuoden vanha.

Olut on tumman punaruskea tiiviillä, kestävällä vaahdolla. Tuoksussa mämmisen maltaan lisäksi hiivaista mausteisuutta, sekä hieman appelsiinimaista hedelmäisyyttä. Olut on hyvin täyteläisen pehmeää, kuten panimon dubbelkin. La Trappe Dubbelia vaivaava yksiuloitteisuus vaivaa harmittavasti myös Quadrupelia, vaikka on tässä hieman enemmän sitä jotain.

Maun pääosassa on tuhdin tuhti mämminen mallaspohja, sekä sokerista makeutta, hiivan mausteisuutta, kuivia sekä kypsiä hedelmiä löytyy. Lämmittävä. Kuivuutta kaipaisin vähäisen lisää. Plussana tässäkin on se, että alkoholi on piilossa, mutta se ei riitä tekemään oluesta huippua. Vaikka La Trappe Quadrupel on oikein maittavan laadukas, tuhti jälkiruokaolut, se ei aivan riitä 40:ään pisteeseen. Pienoinen pettymys olut loppuen lopuksi oli, vaikka tammitynnyrikypsytettyä versiota olisi tosin kiva testata.

Pisteet 39/50

La Trappe Dubbel

Hollantilaisen trappistipanimon dubbel. Vähän alle vuoden vanha yksilö arvostelussa. Dubbel on tumma, yleensä n. 7% (tässäkin tapauksessa) belgityylinen ale. Dubbelilta yleensä odottaa täyteläisyyttä, kypsää hedelmäisyyttä, lämmittävyyttä, sekä muuten rikasta makupalettia. katsotaan, mitä tällä, ehkäpä heikoimmalla trappistipanimolla, on dubbelillaan tarjottavana.

Ulkonäkö on hyvin tumman ruskea säilyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on runsaan mämmisen maltainen, hieman tumman & kypsän hedelmäinen, sekä ehkä hieman piparkakkuisen mausteinen. Suutuntuma on hyvin täyteläinen, mutta silti hiilihappoa riittää, oikein hyvä. Maku on melko yksinkertainen; paksua mämmistä maltaisuutta, belgihiivaista mausteisuutta, sekä hieman tummaa hedelmäisyyttä. Vaikka näin onkin, se ei estä olutta olemasta herkullinen. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa.

La Trappe Dubbel on hyvin maltaisen täyteläinen, helpohko mutta kuitenkin hyvä olut. Westmallen Dubbelille tämä ei ihan pärjää, vaikka voittaa sen täyteläisyydessä.

Pisteet 37/50

Urthel Hop-It

Lasissani on nyt olut, mikä aloitti tämän uudehkon humalainnostuksen Belgiassa. Lähde tähän väitteeseen on Urthelin omat nettisivut, missä panimomestari(tar) Hildegard van Ostaden sanoo, että sai kipinän tähän olueen vieraillessaan vuonna 2005 olutfestivaaleilla USA:ssa ja siellä maistelluista vahvasti humaloiduista jenkki-ipoista.

Hyvä että sai inspiraationsa, sillä minä ainakin pidän tästä uudesta tyylistä. Tällä hetkellä belgi-IPA-tyyliä Alkossa edustaa La Chouffen Houblon Dobbelen IPA Tripel (hieno olut).

Tämä "Hopitti" on vahvuudeltaan reilut 9,5% ja katkeroita kunnioitettavat 80 IBUa. Hildegard ei halunnut matkia jenkkityylin IPAa, vaan oman alueen kosketus piti oluesta löytyä. Käytetyt humalat ovat siis eurooppalaisia ja belgihiivaa on käytetty. Urthelin oluiden etikettien peikot ovat hildegardin miehen Basin taiteilemia satuhahmoja, Ertheleitä.

Olut on samean oranssi ja kestävää vaahtoa muodostuu runsaasti. Tuoksu on mausteisen hiivainen, reilun yrttisen humalainen, makeahko ja pippurinenkin. Suutuntumaltaan tämä vahva olut on keskitäyteläisen liukas. Maussa hiivaisuus leikkaa melkoisesti yrttisen greippistä humalan katkeruutta, mikä selkeneekin paremmin vasta jälkimaussa (äläkä unohda röyhtäisyä!). Maku on jenkki-ipojen lailla melko sokerisen makea ja hedelmäinen, mutta tähän loppuukin yhteneväisyydet ja makua jatkaakin heti belgialen tutut ominaisuudet, eli mausteinen hiiva, pippurisuus, yrtit ym..

Olut on makeudestaan huolimatta erittäin kuivaa. Alkoholi on suht' hyvin piilossa. Hop-It on hieno olut ja onnistunut aloittamaan menestyksekkään trendin muutoin vanhoillisessa/perinteikkäässä olutmaassa, Belgiassa.

Pisteet 41/50

Brooklyn Local 2

New Yorklaisen Brooklyn-panimon toinen Belgiaa olutmaana kunnioittava olut. Local 1 oli vaalea (belgi)ale ja nyt maisteltava 2 tumma (belgi)ale. Prosentteja oluessa on 9%.

Kuten Belgiassa on tapana maustaa oluita, niin näin on tässäkin tehty. Villikukkahunajaa, appelsiininkuorta, sekä tummaa kandisokeria. Myös humalat, (belgi)hiiva, sekä maltaat on Euroopasta. Eli amerikkalaista tässä ei loppuen lopuksi hirveästi ole muuten kuin panimon tietotaito. Pullo etiketteineen on erittäin tyylikäs ja arvokkaan oloinen. Pullo on suljettu luonnonkorkilla.

Olut on hyvin tumman ruskeaa hienosti kestävällä, ja pitsiä lasin reunoille jättävällä vaahdolla. Tuoksussa mausteisen belgihiivaisuuden lisäksi hunajaa, appelsiinin kuorta, karamellia, tummaa suklaata, sekä aavistus lakritsia. Suutuntuma onkin sitten yllättävän kevyt ja tyyliin sopimaton. Yleensä juuri jenkithän loistavat hyvässä suutuntumassa oluissaan.

Maku on melko tuoksun kaltainen, vaikka belgihiivaisuus on vielä vahvemmin esillä. Kyseinen aromi ei miellytä kaikkia ja niitä joita se ei miellytä, suosittelenkin jättämään oluen kylmästi hyllyyn. Alkoholi maistuu epämiellyttävästi myös hieman, mutta vain siis hieman. Olut ei kuivu loppua myöten ihan niin kuin toivoisi, joten humalaa olisi voinut laittaa vielä kourallisen lisää keittoon.

 Brooklyn Local 2 on hyvä olut, mutta se ei yksinkertaisesti pärjää aidoille, hyville belgialaisille oluille. Olisin toivonut tähän jotain amerikkalaista kosketusta, vaikka humalointiin, missä he ovat erittäin eteviä. Kaikesta huolimatta suosittelen maistamaan. Alko, 12,90€/0,75l.

Pisteet 36/50

Insanely Bad Elf

Sattumalta valikoituneet lasinaluset saattaa olla ehkä hieman vihjailevat... =)

Tämä tonttu myöhästyi hieman muihin monopolin jouluoluihin nähden, mutta parempi myöhään kuin...

Insanely Bad Elf on yksi englantilaisen Ridgeway-panimon jouluolutsarjasta. Sarjan ensimmäinen paha tonttu on simppelisti Bad Elf 6,0%. Oluen alkoholipitoisuuden piti kasvaa jokaisessa oluessa 1,5% ja näin olikin neljänteen Criminally Bad Elfiin asti (10,5%). Tämä on kuitenkin 12% sijaan "vain" 11,2%, tiedä sitten mitä tapahtui.

Etiketissä olut luokitellaan imperial red aleksi, mikä taitaa olla vain alias barley winelle (ohraviini). Muista pahoista tontuista poiketen tämä tulee 0,33l pullossa, mikä luonnollisesti on ihan hyvä asia.

Insanely Bad Elf taitaa olla yksi niistä oluista, joista joko tykkää tai ei.

Tummahkon kupariseen olueen muodostuu vähäsen melko nopeasti katoava vaahtokukka. Tuoksu on hyvin marjainen, toffeisen maltainen, sekä hieman alkoholinen. Suutuntumaltaan olut on melko täyteläistä, vähähiilihappoista ja tahmeaa. Toisin sanoen liköörimäinen, kuten makukin melko lailla. Mausta tulee melko lailla mieleen makea likööri tai jokin jälkiruokaviini. Siirappisen, hilloisenkin sokerista marjaisuutta (ilmeisesti ruismallas), toffeista mallasta, sekä makupalettiin sopivaa alkoholia (ei siis häiritsevää). Lopussa makeutta tasoittaa puisen kuiva humala melko hyvinkin.

Lämmittävää tämä on, kuten talvi vaatiikin. Luulenpa että tämä talvi tulee vaatimaan vielä parisen pullollista lisää tätä tavaraa.

Insanely Bad Elf on ihan onnistunut barley wine, vaikkei tätä ihan varauksetta voi kaikille suositellakaan. Etikettikin toki jo varoittaa hyvin ennakkoon arempia maistelijoita... Alko, 3,58€/0,33l.

Pisteet 38/50

Orval

Tämä legendaarinen belgialainen trappisti on viihtynyt Alkon valikoimassa nyt jo melkein vuoden, ja tänään löysin putiikista myös melkein vuoden vanhan yksilön (pullotettu tammikuussa/2010). Luulisi että tässä ajassa olut olisi jo hieman kehittyneempi maultaan. Prosentitkin on varmasti hieman kasvaneet 6,2:sta. En ainakaan muistaakseni ole tätä koskaan juonut kuin tuoreena (koti&baari). Toki tuoreenakin oikein hyvää. Alkon hylly ei ole kyllä se optimaalisin paikka kypsytykselle, tiedetään. Mutta, mielenkiinnolla testaamaan.

Vaahtoaminen on ainakin ihan älytöntä, melkein Duvel potenssiin kaksi! Vaahto on myös sitä kestävää, laajenevaa, sekä tiiviin pilvimäistä sorttia. Sain pullosta vain 2/3 osaa mahtumaan kerralla Orval-lasiin. Selvennykseksi - kuva ei ole kyseisestä yksilöstä, vaan otettu aikoja sitten tuoreemmasta Orvalista.

Tuoksu on erittäin vihreäomenainen. Vaahto tosin blokkaa tuoksua tehokkaasti, mutta pullon suusta omena oikein hyökkää. Tuoksussa lisäksi hieman piparkakkuisen mausteista hiivaisuutta.

Maku on selvästi kuivempi kuin tuoreessa yksilössä. Vihreäomenaista happamuutta on myös havittavissa helpommin. Kuiva humala lopussa. Kuten aina Orvalissa, maku on hyvin erikoinen nytkin ja melko hankalakin kuvailtava kaikessa kokonaisuudessaan.

Hyvän lisäksi tässä on kyllä yksi huonokin. Alkoholi nimittäin paistaa hieman läpi. Ei mitenkään hirveän häiritsevästi, mutta silti. Kyllä tämä selvästi on kehittynyt tässä melko pienessäkin ajassa jo. Pisteet pysyvät vielä kuitenkin samana. Liian harvoin tulee tätäkin hienoa olutta nautittua! Alko, 4,28€/0,33l.

Pisteet 44/50

La Rulles Triple

Panimo on perustettu vuonna 2000 Belgian Rullesissa. Vaikka tämä onkin yksi Alkon jouluoluista, ei se silti edusta mitään joulua. Panimolla on siihen myös oma tuotos, La Rulles Bière de Noël. La Rulles Triple on vaalea, vahvan tripel-tyylin edustaja 8,4 t-% vahvuudellaan. Kuin myös Alkossa, niin myös minulle tämä on ensikosketus panimoon. La Rullesin 3 muuta olutta tullaan arvostelemaan myöskin blogissa tässä pikkuhiljaa, joulua rauhallisesti odotellessa.

Panimon jokaisessa etiketissä seikkailee tuo kummallisen näköinen vanha ukko. En siitä kyllä sen enempää historiaa tiedä. Tällaisilla hahmoilla saadaan kyllä luotua mystisyyttä ja mielenkiintoisuutta tuotteeseen paljon helpommin. Esimerkkejä kyllä riittää olutmaailmassakin. Olut tulee isossa pullossa. La Rullesin oluita ei kyllä edes taida saada pienessä pullossa..?

Olueen muodostuu komea vaahto ja väri on tummempi, kuin tripeleissä yleensä. Raikas tuoksu on hyvin hedelmäinen, tyyliin kuuluvan pippurinen, hieman hiivainen, sekä yllättävän (aromaattisen) humaloitu myös. Suutuntuma on pehmeän keskitäyteläinen, sekä yllättävänkin hiilihappoinen isosta vaahdosta huolimatta. Tähän voi siis huoletta kaataa kunnon vaahdon.

Maku on normi-tripeliä selvästi kuivempi. Siinä on myös greippisen katkera, hieman havuinenkin humalointi hyvin esillä. Tämän lisäksi on hieman sitä belgihiivaisuutta, sekä terävää pippurisuutta. Tämä on melko saisonmainen tripel.

Jälkimaku on greippisen kuivan katkera. La Rulles Triple on kertakaikkisen hieno olut ja hyvä aloitus tämän panimon tuotoksiin. Kallistahan tämä on kuin mikä, mutta laatuun nähden kuitenkin juuri ja juuri hyväksyttävää. Alkoista, 11,08€/0,75l.

Pisteet 40/50

(A.L.vE.S:lle; Sinulle sattui melko varmasti pilaantunut pullo, tai jotain muuta aivan käsittämätöntä :)

Lefebvre Barbãr Bok

Jatketaan samalla hunajaisella linjalla, ja nyt areenalle astelee Barbãrin tumma versio Barbãr Bok. Tämä on ennen ollut nimeltään Winter Bok, vaikka vieläkin sitä tehdään vain talviaikaan. Vaalea Barbãr teki jo suuren vaikutuksen hienolla hunajaisuudellaan. Tämä on myös vahvuudeltaan 8 t-%. Hunajan lisäksi tässä on korianteria sekä appelsiinia (tai sen kuorta, en tiedä). Etiketissä lukee vain "bitter oranges".

Hyvin tumman ruskea olut. Vaahto on myös reilun kokoinen. Makeassa tuoksussa miedommin hunajaa, appelsiinista raikasta hedelmäisyyttä, mausteita. Keskitäyteläinen, hieman tahmea suutuntuma. Maussa siirappia, hiivaa, reilusti appelsiinia & hedelmää, hieman paahteisen mämmistä mallasta, sekä hunajaa, vaikka se on selvästi paitsioasemassa. Harmillisesti alkoholikin esiintyy maussa, melko vahvastikin välillä. Maku kuivuu loppua kohden suhteellisen hyvin. Olut saisi kyllä olla tuhdimpaa, sekä reilusti hunajaisempaa. Vaalea Barbãr voitti kyllä tämän erän, vaikka on tämäkin ihan nautittava olut.

Pisteet 34/50

Lefebvre Barbãr

Olen suuri hunajaoluiden ystävä. Tämän kyseisen oluen maistelua olen myös odottanut kauan. Barbãr on belgialaisen Lefebvren (katso myös aikaisempi arvioni Hopuksesta) panimon päätuote, ainakin itse näin päättelin panimon kotisivuilta. Olut on 8 t-% vaalea belgiale hunajalla sekä korianterilla maustettuna. Jeps, eikun herkuttelemaan!

Olueen muodostuu melko kestävä, hieman pilvimäinen tiivis vaahto. Tuoksussa reilusti hunajaa sekä hieman mausteisuutta. Suutuntuma on silkkisen pehmeää, keskitäyteläistä. Maku onkin erittäin tyydyttävä tällaiselle hunajaolutfriikille. Taustalla on tyypillinen belgiblonde ja pinnalla hunaja, kuin mausteisuuskin. Makeus on kurissa. Hopuksesta tuttu yrttinen humalointikin vierailee makupaletissa, muttei mitenkään ratkaisevasti. Vähän kuin itse Arska The Expendablesissa. Kuitenkaan tuon leffan raakuutta tämä Barbãri ei saavuta, vaan voittaa taistelun ennemminkin pehmeällä, mutta varmalla otteella. Jälkimakuun jää belgihiiva, yrttisyys, sekä hunaja. Tästä tykkäsin ja lisää kiitos.

Pisteet 40/50

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier

Tämän vuoden saksalainen vehnis - jouluolut. Viime vuonna oli Aventinuksen vahvempi versio Weizen-Eisbock, mutta tuon hienon oluen tasolle tämä ei kyllä tule pääsemään. Kapuziner on vahvuudeltaan 5,4 t-% ja tyyli on hefeweizen, eli suodattamaton vehnä. Ennakkoluulona on se, että tämä saattaa olla kuitenkin hieman liian kevyttä tavaraa talven pakkasille.

Olut on tummahkon oranssista isolla vaahdolla. Hieman vaimeassa tuoksussa on banaania, hiivaa, hieman mausteita. Suutuntumaltaan tämä on kevyt sekä hyvin voimakkaan hiilihappoinen. Vehnäiseen happamuuteen enemmän kallellaan maku on jo hieman kypsyneen banaaninen, hiivainen, hieman 'jouluisen' mausteinen, sekä jonkin verran alkoholinenkin, mikä tulee pienoisena yllätyksenä - ja miinuksena. Tämä ei siis ole makea vehnäolut. Maku on jotain tumman ja vaalean vehnäoluen väliltä. Ohuthan tämä oli, kuten jo aavistinkin, ihan OK silti. Muistakaa normivalikoiman edullisempaa, sekä parempaa Aventinusta (TAP6 Unser) myös joulun aikaan. Paljon parempi vaihtoehto. Kapuziner Winter-Weizen Alkoista, hintaan 3,70€/0,5l.

Pisteet 33/50

La Trappe Puur

Uutuuksia tipahtelee nyt hieman yllättävältäkin suunnalta, nimittäin Hollannin ainoalta trappisti-panimolta, De Koningshoevenilta. Belgiassa sijaitsevilta trappisteilta en kuitenkaan odota mitään liikehdintää, eikä oikeastaan ole mitään tarvettakaan.

Tämä kevyt uutuus on luomua, mihin nimikin viittaa, Puur = puhdas. Alkoholia tässä suodattamattomassa belgityylisessä alessa on maltilliset 4,7 t-%. Muita uutuuksia on myös mm. panimon vahvimman trappistin, La Trappe Quadrupelin tammitynnyrikypsytetty versio - kuten trendinä nykyään on.

Puur on vain vähäisen sameaa, haalean kultaista olutta. Vaahto ei säily ihan niin hyvin kuin odotin, mutta on sitä pinnalla vähän koko ajan.

Tuoksu on mielenkiintoisen suolainen, sekä ruohoisen & yrttisen humaloitu. Tuoksun mallas on viljaisen puhdasta ja hieman tallimaisuuttakin esiintyy. Vaikka tämä on vain 4,7%, niin vetinen se ei ole, toki kevyt. Maku on kuin belgialaisen saisonin ja saksalaisen pilsin yhdistelmä, missä vielä lisäksi runsasta suolaisuutta sekä maanläheistä tallisuutta. Jälkimaku on humaloidun rapsakka. La Trappe Puur on erilainen trappisti, kevyen raikas, mutta silti monimuotoinen ja runsas. Tämä todellakin yllätti positiivisesti. Puur kannattaa nautiskella jääkaappikylmänä, jolloin rapsakka humalointi ja puhtaan viljainen mallas pääsee oikeuksiinsa.

Pisteet 36/50

Huyghe Delirium Nocturnum

Vaaleanpunainen elefantti itse komeilee tässä hyvin psykedeelisessä etiketissä & pullossa. Belgialaisen Huyghe panimon tunnetuin olut on varmasti vaalea Delirium Tremens, kuulemma jopa juoppohulluuteen monia ihmisiä ajanut vahva olut. Tremensin etiketeissä mm. härön krokotiilin kanssa tallustelee tämä pinkkifantti. Nocturnum ilmeisesti vie vielä pahempaan ja syvempään juoppohulluuteen, joten tätä tekstiä en ehkä koskaan ehdi julkaisemaankaan ;). Huyghen käsialaa on muuten myös ne maitokaupan ällöttävät Mongozo-sarjan hedelmäoluet (mm. banaani).

Nocturnum on hyvin tumman ruskea olut vähäisellä vaahdolla. Tuoksu on yhtä hedelmälakritsia, kuin ne aakkoset joissa on puolet lakritsia ja puolet hedelmäkarkkia. Sopivan härö meininki jo tähän mennessä. Suutuntuma on yllättävän kevyt 8,5 %:ksi olueksi. Alkoholi on muutenkin piilossa esimerkillisen hyvin. Maussa tuon aakkos-karkin lisäksi on rusinoita, aavistus Tremensiä pahemmin vaivaavaa vihannesmaisuutta, sekä sitä mausteista belgihiivaisuutta. Jälkimaussa hieman mukavaa karamellista mallasta. Delirium Nocturnum on ehkä hieman erikoinen, mutta ok belgi. Vaalean Tremensin kanssa menee melko tasan pisteiden kanssa, tämän ollessa kuitenkin hieman parempi.

Pisteet 37/50

Van Honsebrouck Kasteel Tripel

Tripel-sanan käyttö tästä vaaleasta, vahvasta (belgi)oluttyylistä on yleistynyt pitkälti belgialaisen trappistipanimo-Westmallen vahvalle oluelleen antaman nimityksen, Westmalle tripelin (9,5 t-%) myötä. tripel on joskus ennen muinoin varmaan tarkoittanut vain korkeaa, kolmin kertaista (3/6/9) alkoholiprosenttia, mutta nykyisen tripelin tunnusomaiset piirteet ovat ison prosentin lisäksi vaalea väri, sekä hieman runsaampi, makua kuivattava humalointi.

Nyt arvioitava tripel on belgialaisen Van Honsebrouckin panimon Kasteel Tripel, huimalla 11 t-% vahvuudella. Vaalealle oluelle tällainen vahvuus usein voi olla kompastuskivi, mutta katsotaan ennen kuin tuomitaan.

Saman panimon tumma Kasteel Bier (Alkosta saatava) on myös saman vahvuinen ja varsinainen sokeripommi (makein ikinä maistamani olut), mutta yllättävän juotava ja hyvä olut siitä huolimatta, joten hieman odotuksia kohdistuu myös tämän panimon Tripeliin.

Olut on oranssin kultaista ja siihen muodostuu ehkä hieman vaisukin vaahto, mutta säilyvä silti (ainakin trappistilasissa). Voimakas tuoksu on hieman yllättäenkin päärynäisen hedelmäinen, hiivainen, hieman yrttisen humaloitu sekä vähän pippurisen alkoholinenkin. Olut on täyteläisen pehmeää suutuntumaltaan, sekä melko hapokas. Maussa päärynä hieman väistyy ja antaa tilaa hienolle karamelliselle maltaisuudelle. Hedelmäisyyttä riittää hyvin silti. Hiivaisuutta näissä belgeissä ei kai tarvitse erikseen mainitakkaan.

Kuivaa mausteisuutta, sekä pippurisuutta löytyy myös ihan mukavasti mausta, vaikka minun puolestani sitä saisi olla vielä vähän enemmänkin. Täyttää kyllä tripelin ominaisuudet. Hieman alussa pelkäämäni korkea alkoholipitoisuus kyllä on läsnä koko ajan, mutta epämiellyttävänä makuna se ei hirveästi ilmene, onneksi! Parasta viileänä.

Kokonaisuutena vahva, hedelmäinen olut sopivalla pippurisella mausteisuudella. Kuivahko. Suosittelen sekä tätä, että panimon tummaa Kasteelia.

Pisteet 38/50

Lefebvre Hopus

Asunto ei kuitenkaan hukkunut vaahtoon.

Nimessä vahvasti edustettuna humala, kait siitä jo jotain voi päätellä.. Nimiväännöksen teemana melko varmasti Humulus lupulus. Tämä belgiale on 8,3 t-%, eli tyypillisen vahvaa tavaraa. Belgiasta tulleet vahvasti humaloidut oluet ovat kyllä poikkeuksetta olleet mielenkiintoisia tapauksia, tämä tuskin muuttaa asiaa.

Hopus tulee kivassa pikku patenttikorkillisessa pullossa. Etiketti ehkä vähän tylsän puoleinen, mutta sisältöhän ratkaisee.

Vaimea sihahdus ja olut kaatuu lasiin. Vaahtoa muodostuu.

Tuoksu on reilusti makean hedelmäisen, sekä yrttisen humaloitu. Hieman myös samankaltaista pippurista mausteisuutta löytyy, kuin Chimayn Triplestä. Suutuntumaltaan olut on liukkaan keskitäyteläistä runsaalla hiilihappoisuudella (mikä ilmenee hyvin myös kuvasta..). Aluksi sanon jo, että hiivat kannattaa kaataa joukkoon. Maku on runsaan (eksoottisen puoleisen) hedelmäisen humalainen, sokerinen, yrttinen, sekä tripelmäisen pippurisen mausteinen. Belgihiiva tasoittaa maun hyväksi kokonaisuudeksi. Oluessa on käytetty normia enemmän humalaa, sen huomaa hyvin kuivassa jälkimaussa. Alkoholi ei maistu tässäkään belgissä, ainakaan mitenkään huomattavasti. Päähän se kyllä menee yhtä salakavalasti kuin aina ennenkin.

Kokonaisuutena Hopus on kuin ekstra-humaloitu tripel. Ihan hyvä, muttei kuitenkaan erinomainen.

Pisteet 36/50

Young's Double Chocolate Stout

Hiljalleen Alkoon tipahtelee taas uutuuksia jouluoluidenkin jälkeen. Tämä kuitenkin taitaa olla paluumuuttaja. Young's Double Chocolate Stout on suklaalla maustettua britti-stouttia, jossa alkoholia maltilliset 5,2 t-%. Oluen nettisivujen mukaan siinä on käytetty ihan oikeaa tummaa suklaata, mutta sitten myös suklaaesanssia, mikä vähän epäilyttää.

Hiljalleen kaadettuna olueen muodostuu tiivis, mokkainen vaahto, mikä säilyy hyvin. Tuoksu on hyvin kaakaoisen suklainen, sekä hieman paahteisen kahvinen. Jotain esanssisuutta siinä kyllä on, tulee vähän mielen halpis-pääsiäissuklaamunat. Ei huono kuitenkaan. Keskitäyteläinen, ei kuitenkaan niin pehmeä suutuntuma kuin voisi olla.

Maku on yllättävänkin kuiva, eli mikään sokeripommi tämä ei missään tapauksessa ole. Suklaisuus on tumman kaakaoista. Palanutta/paahteista mallasta on melko reilulla kädellä keitokseen annosteltu, ja se antaa oluelle kahvimaisia piirteitä. Goldings ja Fuggle-humalat antavat tyypillisiä pähkinän puisia vivahteita makuun, sekä kuivattaa hyvin kitalakea.

Harmillisesti kuitenkin tuo sokerinen pääsiäismuna-esanssi palaa taas jälkimaussa ja pilaa hieman tunnelmaa. Ihan kuin yritettäisiin vähän kosiskella massoja tällaisella epämääräisellä makeutuksella. Olisi jättänyt siihen pelkkään tumman suklaaseen...

No, kyllä tämän ihan mieluusti maistoi, mutta juon tästäkin eteenpäin stouttini ihan ilman suklaaesansseja. Alko, 3,57€/0,5l.

Pisteet 32/50

Teerenpeli Pakkaspaavo

Lahtelaisen Teerenpelin panimon/tislaamon oluita on alkanut näkymään entistä enemmän kaupoissa ja tämänkin bongasin suht' pienestä Hirvensalon S-Marketista. Torin kulmalle avattiin myös hiljattain (onkohan vuosi jo sitten..) Teerenpelin ravintola. Kerran siellä käynyt ja onhan paikka ihan siisti ja panimon oluetkin perusvarmoja. Teerenpelin viskiä en tosin kehdannut vielä maistaa silloin paikan päällä..

Ennakkoon ajattelin Pakkaspaavon olevan tummaa lageria, mutta olut osoittautuikin aleksi, hyvähyvä. Prosentteja se sallittu määrä 4,7 t-%.

Miedohkosta tuoksusta irtoaa paahteista mallasta, hieman suklaata, rukiisen mämmistä mallasta, sekä aavistus lakritsitoffeetakin. Olut on miellyttävän pehmeää suussa ja hiilihappoja on maltillisesti. Runko jopa keskitäyteläinen. Maku on myös yllättävän runsas, mutta silti sopivan yksinkertainen. Rukiisen mämminen maltaisuus osoittautuu hallitsevaksi ja muut aromit tulevat perässä. Vähäinen humalointi on hieman sitruksista. Jälkimaussa pienoista vetisyyttä. Virhemakuja ei esiinny lainkaan.

0,75l Pullo suljettuna patenttikorkilla, sekä varustettuna tyylikkäällä ulkoasulla. Jotkut sanovat, että Teerenpeli on tylsän tasapaksu suorittaja, mutta näitäkin tarvitaan. Yksinkertainen, perinteisen hyvänmakuinen olut on aina tervetullut lasiini, tyylistä riippumatta. Taidanpa käydä tukemassa jatkossa tätä hienoa pienpanimoa enemmänkin Turun toimipisteessä. Hyvä talviolut, Maitokaupoista n. 6,50€/0,75l.

Pisteet 34/50

Liefmans Cuvée-Brut

Tykkään kirsikoista ja siten myös (yleensä) kirsikkaoluista, yllätys. Jopa tyttöjen suosimasta Lindemansin Kriekistä pidän, vaikka se onkin hieman liian makea. Tämän pitäisi ainakin nimensä puolesta olla hivenen kuivempi kuin esim. tuo mainitsemani "limu". Mitään Cantillonin Kriekiä on kuitenkin turha odotella. Prosentteja tässä belgissä on melko reippaastikin tyyliin nähden, 6 t-%. Etiketissä luvataan myös hedelmää olevan oluessa min. 6%. Pullo tulee juhlavassa kääreessä ja on korkki-korkilla suljettu.

Olut on tumman punaista pinkillä reilulla vaahdolla, mikä katoaa hiljalleen, muttei kokonaan. Kaunis olut. Tuoksussa runsaasti makeahkoa mutta myös kirpeää kirsikkaa, hieman hapanta hiivaisuutta. Olut on keskitäyteläistä ja kuplivaa (ellei kaada kunnon vaahtoa).

Maku osoittautuu onneksi kuivahkoksi, vaikka sokerista makeutta toki silti on reilusti. Kirsikat luonnollisesti hallitsevat makua, mutta kolmella eri tapaa samanaikaisesti; makeana, kirpeänä, sekä happamana. Alkoholi antaa hyvän rungon, mutta muuten pysyttelee pois näyttämöltä. Pitkä jälkimaku on yllättävänkin kirpeä (limakalvoihin tarttuva) ja miellyttävän kuiva.

Liefmansin Cuvée-Brut on itse asiassa oikein hyvä hedelmäolut. Ehdottomasti ostan lisää. Yksi Alkon jouluoluista, 4,84€/0,375l.

Pisteet 36/50

Samuel Smith's Winter Welcome Ale

Hyvä oluthan pistää hymyilyttämään, väkisinkin.

Jos tämän olutpullon ulkoasu ja etiketti ei saa sinua ostamaan sitä, niin olet kyllä jotenkin viallinen.. No, ei kai, mutta pirun tyylikäs pullo kuitenkin.

Englantilaista, luultavasti perinteistä joulu-alea luvassa. Minuun nämä jouluenkut kuitenkin uppoaa poikkeuksetta hyvin. Alkon jouluoluista tämä kilpailee Fuller'sin kanssa, ja paljon samaa näissä onkin.

Pullo on epätavallisen, 0,55l kokoinen, eli melkein se englantilainen pint, mitä nämä karhut sun muut tykkää käyttää tölkkikokona. No saapahan enemmän olutta.

Ulkonäkö perus-kuparinen ja vaahto säilyy mukavasti pinnalla. Tuoksu on hyvin rusinatoffeinen ja muuta ei tahdo tämän alta paljastua. Runkoa tässä 6% oluessa on ihan kivasti. Maussa rusinatoffeinen mallas on edelleen hyvin edustettuna, mutta myös puisen pähkinäinen humala saa jalansijaa. Katkerot kuivaa ihan hyvin kitalaen. Perinteinen britti-joulualehan tämä on, mutta ei näihin kyllästy. Menee melko tasoihin Fuller'sin kanssa tämän ollessa hieman täyteläisempi. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Pisteet 36/50

Meinklang

Tähän alkavan jouluhössötyksen väliin nyt pieni katsaus itävaltalaiseen Meinklangin tilaan. Tilalla viljellään viiniköynnöstä, kasviksia, viljaa, sekä kasvatetaan karjaa. Juomista se valmistaa pääosin viinejä, mutta kaikenlaista muutakin sieltä tulee, kuten mm. omaa brandya ja oluttakin. Tilan tuotteista olenkin saanut käsiini nyt Meinklang Urkorn-olutta (pantu Gusswerkin panimolla) sekä Meinklang Grüner Veltliner-valkoviiniä (kiitokset Viinipirulle vinkkauksesta!). Ensimmäistä löytyy maitokaupoista (harvinaisempaa tosin) ja jälkimmäistä Alkosta, luonnollisesti.

Meinklang on siis luomutila. Etiketeissä komeileva Angus-rodun lehmä onkin yksi osa maatilan biodynaamista viljelyä.

Viinipullo tulee komeassa lahjapakkauksessa.

Valkoviinissä on käytetty itävaltalaista Grüner Veltliner-rypälelajia, minkä pitäisi tuoda makuun mausteisuutta, kuin myös mineraalisuuttakin. Pullo on pakattu hienoon kartonkipakkaukseen, mikä oikein huokuu sitä luomua :). Mutta luomu on vain hyvä asia. Rehellistä.

Viineissä olen melkoisen aloittelija vielä, mutta on niitäkin sentään tullut jokunen tähän asti maisteltua. Valkoviinissä arvostan yksinkertaistettuna kuivuutta ja hedelmäisyyttä. Eikä monipuolisuus ole pahitteeksi viineissäkään...

Urkorn-olut on mielenkiintoinen tapaus myös. Siinä on käytetty pääaineksina maltaan lisäksi tilalla viljeltyjä, harvinaisempia, perinteisiä vehnälajikkeita; emmervehnää, spelttivehnää ja einkornia, eli yksijyvävehnää. Einkorn-lajike on jopa 9000 vuotta vanha. Näille luomuviljelyyn sopiville lajikkeille yhtenäistä on niukkasatoisuus, kestävyys, sekä runsasravinteikkuus. Niin, ja löytyyhän oluesta vielä ruistakin ;).

Urkorn on suodattamatonta pintahiivaolutta, eli alea. Alkoholia löytyy 4,7 t-%. Turun Stockalla maksoi 3,20€/0,33l.

Kaadetaanpas sitten lasiin. Olut on hieman samean kultaista hyvin pinnalla säilyvällä vaahdolla. Tuoksussa vehnäistä happamuutta, maanläheistä lantaisuutta (..kyllä), aavistus sitruunaa, sekä viljaista mallasta. Suutuntumalta olut on pehmeän keskitäyteläistä vähäisellä hiilihappoisuudella. Kuten tuoksukin, maku on myös miedohko, mikä kyllä sopii tähän. Ei kaiken tarvitse olla aina niin tajunnan räjäyttävää.

Happamahkossa (ruisleipäistä) maussa pääteema on maanläheinen tasapaino eri aromien, pääasiassa viljojen välillä. Tuoksussa löytyneiden vivahteiden lisäksi havaitsen maussa hienoista mineraalisuutta (vaikea kuvailla..), mitä en muista edes löytäneeni ennen oluesta. Maku on kyllä vähän kuin viljapeltoa maistaisi sen kokonaisuudessaan. Humala on lähes piilossa, eikä sitä tähän oikeastaan kaipaakaan. Pääpaino on tarkoituksellakin viljoissa.

Olut on raikkaan kevyt, nyanssirikas ja todellakin maanläheinen. Pidin tästä, vaikka olut mietoa olikin. Odotukset kasvavat viinin suhteen.

Viinin maistelu ei ehkä ole minulle sitä luontaisinta hommaa, ja vaikeaa usein onkin kuvailla viiniä muuten kuin termeillä "valkkarimainen" tai "punkkumainen". No, yritän kuitenkin.

Väri on tällä Grünerillä hyvin haalean kultainen (haaleampi kuin kuvassa). Ei vielä herätä kummoisempia tunteita.

Tuoksussa -sen rypäleen lisäksi- bongaan juurikin sitä valkohomejuustoisuutta mitä Viinipirukin kyseisestä rypäleestä mainitsee blogissaan. Tunteet alkavat jo heräilemään.

Jotain ennemmin punaviineistä tuttua mausteisuutta on myös tuoksussa. Urkornissa ollutta mineraalisuuttakin saattaa olla siellä jossain kaukana, mistä en enää saakaan niin hyvin kiinni.

Kyllä tämä ihan kunnollista, kuivaa valkkaria on. Maku on melko lailla tuoksun kaltainen, miellyttävä. Samalla aikaa raikas ja mielenkiintoinen.

Suosittelen maistamaan. Pieni viininystävä alkaa heräilemään pikkuhiljaa minussakin...

Molemmat juomat ovat vähintään kokeilemisen arvoisia ja sen luomun & rehellisyyden jotenkin vaan pystyy kummastakin aistimaan.

Laitilan Kievari Tuomas 2010

 Tämän vuoden Tuomaksen on ideoinut vuoden 2009 Olutliiton myöntämän, Hyvä Tuomas-tittelin omaava Mika Heikkinen. Oluttyyliksi on tällä kertaa valikoitunut *rummut pärisee, jännitys tiivistyy* -kyllä, niinkin erikoinen valinta kuin tumma lager. Tuo suomalaisten suurpanimoiden suosima "erikoisoluttyyli", useimmiten tylsä tunnelmantappaja.. No, tiedän jo periaatteessa mitä odottaa, kun tätä viime lauantaina ryypiskelin hanasta Vareksen kantiksessa.

Nyt kyseessä on kuitenkin pulloversio, minkä takaetiketistä näen nyt myös sen, että oluessa on käytetty mausteena kanelia, korianteria ja vanilliinia. Kyllähän sitä mausteisuutta jo hanaversiossakin hieman huomasi.

Eroa pullon ja hanaversion välillä ei kuitenkaan ole varmaankaan paljoa, joten maksalaatikkoa on odotettavissa.

Olut on hyvin tummaa pitsisellä vaahdolla. Tuoksu on maanläheisen maltainen, hieman paahteisen kahvinen, sekä maksalaatikkomainen. Jotain raikkaan yrttistäkin tuoksussa on, mitä luultavimmin se korianteri. Maitokauppaolueksi Tuomas on yllättävän runsas, vaikka pientä vetisyyttä on havaittavissa. Muuten suutuntuma on pehmeä. Makeus on oluessa ihan hyvin saatu kuriin. Jälkimaussa kuitenkin sopivasti makeaa vanilliinia ja kahviakin. Näin uudelleenmaisteltuna olut on ihan hyvää, eikä maksalaatikkoakaan ole enää niin paljon (..kunhan sitä ei ajattele koko ajan). Hieman mausteinen, aavistuksen paahteinen, limppumaisen maltainen olut saattaa olla omiaan jouluruokien kanssa nautittuna.

Röyhtäisyssä paljastuu havuinen, sekä erikoisesti kiwisen&viinirypäleisen hedelmäinen humala. Olisi kiva tietää humalalajike; tuskin tässä Nelson Sauvinia tms. on kuitenkaan käytetty..?

Tummaksi lageriksi Tuomas 2010 on ihan hyvä, välillä nautittavakin, mutta miinusta ropisee ajoittaisesta maksalaatikkomaisuudesta (mistäköhän tuokin aromi olueen syntyy..?). Ei ollenkaan huono kuitenkaan, uskallan suositella kokeilemaan. Maitokaupoista ~3€/0,5l.

Pisteet 26/50

Fuller's Old Winter Ale

Korkataanpas nyt blogin puolellakin "ensimmäinen" joulu-/talviolut. Valinta osuu tämän perinteisen englantilaisen, yhden suosikkipanimoni tuotokseen. Ennakkoon arvailisin, että Old Winter Ale saattaisi olla hieman samankaltainen panimon ESBin kanssa. Katsotaan..

Pullon sisältö on ulkonäöltään ainakin melko samankaltaisen punaruskea ja vaahtoakin syntyy. Tuoksussa kuivan puista humalaa, rusinatoffeista mallasta, hieman paahdetta, ehkä aavistus lakritsiakin. Melko miellyttävä ja monipuolinen, ja kyllä tämä erilaista on kuin ESB, vaikkakin samankaltainen pohjavire tässäkin on. Maku on yllättävän (tammisen) kuivan rapsakka. Katkeroita onkin runsaat 50 IBUa. Maussa päällimmäisenä rusina ja hieman voinen toffeisuus. Aavistus paahteista kahvia ja lakritsia näiden alta. Jonkinlaista mausteista otettakin löytyy. Humalointi on brittimäisen puisevaa (hyvällä tavalla ;) ja reilua, kuten jo todettukin. Oluen jo hieman lämmettyä, huomaan että diasetyyliä (voiaromia siis..) löytyy enemmänkin, muttei siltikään haitaksi asti.

Talviolueksi tässä on aika vähän prosenttia, 5,3%. Runkoa ja lämmittävyyttä tässä kaipaankin eniten, vaikka onhan tämä näinkin ihan virkistävä talvikauden olut. Eli takaetiketin "Perfect for a cold winters evening." -fraasia en allekirjoita.

Kaikenkaikkiaan Old Winter Ale on taattua Fuller's-laatua - vaikka oli silti pienoinen pettymys. Tämän taistelupari Alkon jouluoluista on Samuel Smith's Winter Welcome Ale. Ostopaikka Alko, 3,71€/0,5l.

Pisteet 35/50

Soundtrackina tälle hienostuneelle oluelle toimi oikein hyvin Bachin Violin Concerto BWV 1051 & 1052. Tosin, Bach kyllä toimii lähes minkä tahansa oluen kanssa. (No, ehkei "menomäyriksen" kanssa ihan niin hyvin ;D)

The Joulukalenderi

No niin oluenfanittajat, sun muut ihme tontut, nyt olisi Oluenystävän blogin virallista joulukalenteria tarjolla!! Hieman aikaisessa ollaan, mutta niin on kalenterin jouluoluetkin... Lähes kaikki kalenterin oluet ovat siis tämän vuoden Alkon jouluoluita, paitsi yksi, kun "virallisia" jouluoluita tuli tänä vuonna "vain" 23.  Sinä yhtenä "ulkopuolisena" oluena saa luvan ja kunnian toimia (ja samalla aloittaa 1. luukulla joulukuu riehakkaasti) vanha rakas tuttumme, Sinebrychoffin yömusta Porter. Tosin toivottavasti silloin on jo muuten valkeaa...

Kalenterin oluet on ehkä osittain satunnaisessa järjestyksessä, mutta on niiden järjestystä silti enimmäkseen mietitty, lähinnä omien mieltyksien mukaan (kenenkäs muunkaan..). Tällaista hassu-höperöä siis tällä kertaa, älkää ottako hirveän vakavasti =D.

Klikkaa kuvaa, niin kalenteri ilmestyy näytöllesi koko komeudessaan ja voit tallentaa sen koneellesi oikeaa hiiren nappulaa avuksi käyttäen ;).