Goose Island Pere Jacques & Matilda

Maistelussa tällä kertaa amerikkalaisen Goose Island-panimon kaksi belgityylistä alea. Ihan mielenkiintoisiahan kokeiluja yleensä nämä jenkkien belgiviritelmät, mutta ei ne silti mielestäni korvaa kyllä aitoa. Amerikkalaiset panimot ovat hyviä taas ihan erilaisissa tyyleissä, kuten yleensä imperial stout tai india pale ale.

Ensimmäiseksi tarkasteluun tummempi, 8 volttinen Pere Jacques. Tuoksussa, kuten maussakin on huomattavan paljon saksalaiseen bockiin viittaavaa runsasta, siirappisen leipäistä sekä makeaa mallasta. Mämmiäkin joo. Bockia tämä ei kuitenkaan ole, vaan amerikkalaista ”belgiolutta”. Kyllähän tästä Humalaa, hiivaisuutta, sekä mausteisuuttakin sentään löytyy. Jopa hieman belgeille tyypillistä pippurista alkoholia. Tarkemmin kun alkaa nuuskimaan/maistelemaan, niin vaikka mitä löytyilee. Tärkein belgin matkimisefekti on kuitenkin saatu esiin (mitä luultaivimmin) belgihiivalla ja reilulla sokeroinnilla. Pere Jacques on vahva, 8 t-% olut, missä on jotain tiettyä amerikkalaista hedelmäisyyttä yhdistettynä makeaan, runsaan monipuoliseen belgiolueen. Silti tämä on erittäin helppo olut. Jälkimaussa on mahtavaa voisen makeaa, karamellista mallasta yhdistettynä mausteiseen, sekä samalla aikaa hedelmäiseen humalointiin.

Hieman tuli tästä mieleen belgialainen Gordon X-Mas Ale sen reippaan makeuden & mausteisuuden yhdistelmän vuoksi, mistä taas kaikki eivät välttämättä pidä. Minuun tämä kuitenkin upposi hyvin. Makeat belgit sekä hieno Goose Islandin panimo ovat puhutelleet minua erityisesti jo ennenkin ja nyt nämä elementit vielä yhdistyvät, mitä vielä?

 

Matilda on väriltään punaruskeaa ja vaahtoa ei pahemmin muodostu. Aluksi tuoksussa on jopa hieman häiritsevää kotiolutmaista hiivaisuutta, mutta se kuitenkin tasoittuu vähän. Tuoksu ei silti ole kaikkein herkullisin. Siitä erottaa hiivan lisäksi melko runsasta sokerisuutta (Pere Jacquesin tavoin), käynyttä hedelmäisyyttä, joulun suuntaan olevaa mausteisuutta, sekä aavistus sitruunaista humalaa. Suutuntumaltaan tämä on liukkaan pehmeää vähäisellä hiilihapolla.

Alkoholipitoisuutta oluella on 7 t-%.

Maku ei ole niin makeaa kuin tuoksusta luulisi, mutta on se silti makeaa, kuitenkin hieman happamalla otteella. Hiivaisuutta on ihan liikaa, pilaten jopa oluen mahdollisen raikkauden, joten suosittelen olla kaatamatta hiivoja sekaan (jos se edes auttaa). Käyneet hedelmät (banaani?) sekä mausteet jylläävät maussa. Tässä tapauksessa ei kovin nautittavalla tavalla. Kaiken lisäksi lopussa on vielä jotain epämääräistä tupakan tumppisuutta.

Valitettavasti täytyy todeta, että Matilda on varsin heikko esitys. Epätasapainoista hiivasotkua - tylysti sanottuna. Ehkä juomani yksilö oli pilaantunut, vaikken kyllä usko sitä...

Näistä kahdesta tuotoksesta Pere Jacques on selvä voittaja, mitä voisin ihan hyvin toistekin maistaa. Matildaan en kyllä enää koske. Molemmat oluet on saatavilla vain Arkadian Alkosta (Helsinki).

Pullotusta...

Otsikko ei siis viittaa tällä kertaa housuissa yleisesti tapahtuvaan ilmiöön vaan itse panemani oluen pullottamiseen. Huh, mikä homma se olikin! Olutta tuli siis 20 litraa, mikä on noin 60kpl 0,33l pikkupulloa. Tästä menee n. 2-3l haaskuun pohjalla olevan sakan vuoksi.

Koko hommahan alkaa tyhjien pullojen hankkimisesta + mielellään korit siihen lisäksi. Ekan korillisen hommasin ihan Tarjoustalosta täytettynä Olvin oluilla. Onhan tuo täysien pullojen tyhjennys ihan hauskaa puuhaa, muttei pidemmän päälle mitenkään kannattavaa. Seuraavan korillisen hainkin kaupasta sitten jo ihan tyhjillä pulloilla varustettuna =).

Olut ehti viihtyä sammiossaan jopa 2 viikkoa ja yhden päivän. Tarkoitus ei ollut alunperin antaa oluen olla ämpärissä paljon yli viikkoa, mutta hienoinen laiskuus & kiireisyys vei voiton. En silti näe haittaa siinä, että olut oli käymisastiassa sen pari viikkoa.

Pullojen etiketin poistaminen, puhdistus, sekä desinfioiminen vie todellakin aikaa. Tuohon kannattaa varautua jos tähän businekseen ryhtyy. Itse poistin etiketit pulloja kuumassa vedessä seisottamalla tiskipöydän altaassa. Desinfioinnin hoidin myös tiskipöydän altaaseen lisätyssä kuumassa vedessä, missä desinfiointiainetta.

Pulloihin täytyy lisätä myös sokeria, jotta hiilihappoa pääsee muodotumaan. Suositeltu määrä on n. 1/2 teelusikallista 0,33l pulloon ja täysi teelusikallinen 0,5l pulloon. Tässä kohtaa ei kannata pistää sokeria liikaa, ellei halua pullojen poksahtelevan. Itse käytin panimosokeria operaatioon.

Loppujen lopuksi olutta tuli 2 korillista sekä parisen pulloa päälle. 2 Pientä pulloa onnistuin paskomaan korkituslaitteella, mikä näköjään kanssa vaatii hieman taitoa. Vehje muuten maksoi vaan 1,90€ kirppikseltä, kun kaupassa siitä saa pulittaa sellaiset 12€ minimissään. Kannattaa siis kierrellä kirppiksiä...

Taas alkaa odottelu, mutta ensimmäisen pullollisen taidan testata jo kuitenkin viikon päästä. Kiinnostaa jo kovasti mitä suomalaisella humalalla on oluelle annettavaa. Kuukausi kuitenkin minimissään kannattaa varmaan antaa oluen kypsyä pullossaan.

Edelweiss Snowfresh

Snowfresh on itävaltaltalainen belgityylinen witbier. Edelweissin perus-vehnis ainakin on huippukamaa, mutta mites tämän käy? Tämä on nyt varmaan viides pulloni tätä ja täytyy todeta ainakin että ei tämä pahaa ainakaan ole. On tässä silti pieni vikansa, nimittäin maku on hieman liian makea tehden tästä hieman limonadimaisen, mikä ei oluessa oikein toimi. Sokerinen maku on sitruunainen ja yrttinen mutta tuo hieman liiallinen makeus vie sen lopullisen terän oluesta. Ehkä tämä onkin suunnattu nuorille, makeita siidereitä normaalisti litkiville nuorille naisille? Mistäs sitäkään ikinä tietää.. No, en minä silti miehisyyttäni menettänyt tätä juodessani =).

Kaikesta huolimatta kyseessä on ihan kelpo juoma, vaikkei tämä missään nimessä belgialaisille witbiereille pärjääkään. Ai että kun nyt saisikin lasiinsa yhden St. Bernarduksen witin...

Edelweiss Weißbier

Olut on todellisuudessa paljon vaaleampaa kuin kuva antaa ymmärtää.

Tämä oli aikoinaan yksi ensimmäisistä, ellei jopa ensimmäinen kosketus kunnolliseen vehnäolueen. Lidlin sen aikaista vehnäolut-nimikkeellä myytävää kuraa en tässä laske. Se aiheutti minulle hyvin väärän kuvan vehnäoluista silloin... No, onneksi siitä on jo parannuttu. Edelweiss on itävaltalainen, suodattamaton 5,5 t:% vehnäolut. Saksalaisista tämä kyllä eroaa melko paljonkin mielestäni. Tuoksusta bongaa enemmänkin witbierille tyypillistä sitruunaista otetta kuin banaanista. Ei tämä silti mitään ihan belgityyppistä witbieriä ole, vaan tuoksussa on myös saksalaisille tyypillistä purkkaisuutta,mutta myös selvästi yrttejäkin. Tämä yrttisyys taitaakin olla itävaltalaisille oluille melko tyypillinen ominaisuus kokemusteni perusteella. Se ei toki minua haittaa, onhan yrttisyys yksi minun lempiominaisuus oluissa ja mikä muka olisi raikkaampaa kuin onnistunut yrttisyys oluessa?
Myös maku jatkaa samaa onnistunutta linjaa ja on myös erittäin tasapainoinen. Tätä toivoisin todella saavani joskus Alkon hyllyiltä saksalaisten veljiensä rinnalta.

Oluen valttikortiksi osoittautuu sen uskomaton raikkaus, vaikkei se mikään monipuolisin vehnis olisikaan. Tarpeeksi monipuolinen kuitenkin.

Zipfer Urtyp

Zipfer on ymmärrykseni mukaan erittäin suosittu kotimaassaan Itävallassa. Itse en valitettavasti ole tuossa hienossa maassa päässyt vierailemaan, mutta vaimokkeen sisko näin oluesta minulle kertoi ja hänhän maassa jonkin aikaa asustelikin. Zipfer on 5,4 t-%:nen lager hassun muotoisessa 0,66l pullossa. Onneksi ei kyseessä sentään ole ihan tavanomainen bulkkilager vaan tässä on käytetty myös humalaa. Olut onkin miellyttävän raikas yrttimäisen humalointinsa vuoksi, vaikkei tämä silti ihan pilsin humaloinnin tunnusomaisia piirteitä saavutakaan. Muuten olut on melko kevyt niin mallaspohjaltaan kuin suutuntumaltaan. Jälkimaku on lyhyt ja katkeroita jonkin verran. Alko kun näitä lagereita aina niin mielellään valikoimaansa ottaa, niin ottaisi sitten vaikka tällaisen edes hieman maistuvamman ensi kerralla(?)..

Oluen panoa

No niin, eilen sain sitten tehdyksi ensimmäisen satsini omaa olutta. Ajankohta venyi tähän hetkeen siksi, kun odottelin ilmojen viilentyvän, sillä muuten kämpässä olisi ollut ihan liian kuuma. Nyt lämpötila on varmaan n. 24c(?). Toiseksi, työkaverini lupautui tuomaan (suurkiitokset Saijalle!) mökillään kasvavasta humalaköynnöksestä käpyjä, joita sitten tietenkin käytin keitoksessa. Myöskin minulla on loma päällänsä tällä hetkellä, mikä helpottaa tietenkin kaikkea.

Ekan olueni tein vielä uutteesta sen helppouden vuoksi. Myöhemmin voi sitten alkaa kikkailemaan.. Pari tölkillistä Coopers Real Alea valmistukseen käytin. Tietysti kaikki tulee näin kaksinkertaisena mutta mielessä olikin hieman katkeramman oluen tekeminen.

1. Vaihe on tietysti kaiken mahdollisen (ja mahdottoman..) desinfiointi ja puhdistus. Tähän käytin Melkkon omaa desinfiointiainetta, mikä on aika riittoisaa pienestä pullosta riippumatta. n. teelusikallinen 5 litraan vettä. Laitoin toiseen tiskialtaaseen n. 8l vettä johon lisäsin desinfiointiaineen (pari teelusikallista). Altaaseen laitoin kaikki sälät, mitkä tulee koskettamaan olutta jollain lailla (mittarit, sälät ym.), uimaan ja odottamaan käyttöä. Itse käymisastian pesin suihkuhuoneessa ensin kuumalla vedellä kunnolla, minkä jälkeen lisäsin siihen hieman kuumaa vettä ja loraus desinfiointiainetta. Tämän jälkeen hölskyttelin (kansi päällä) ainetta kunnolla, minkä jälkeen huuhtelin käymisastian vielä useaan kertaan huolellisesti kuumalla vedellä.

2. Vaihe. Uutepurkit olivat toisessa tiskialtaassa kuumassa vedessä notkistumassa sillä aikaa kun desinfioin käymisastian. Myös n. 3l vettä kiehui kattilassa sekä siellä humalat, mitkä olivat sideharsopussin sisällä jolloin mitään "rammäleitä" ei veteen pääse. Tässä vaiheessa tyhjensin uutepurkit käymisastiaan. Humalia keitin vain n. 5 minuuttia, koska halusin enemmänkin aromia niistä kuin katkeroita, sillä niitä tulee muutenkin ihan tarpeeksi jo uutteista. Kotimaisen humalan aromi ei ehkä mikää "ihan huippu" ole mutta saa nyt nähdä lopullisessa tuotteessa sitten..

Alunperin minun ei pitänyt käyttää sokeria yhtään mutta päätin kuitenkin käyttää n. 1/2 kiloa panimosokeria notkeuttaakseen & makeuttaakseen ehkä hieman juomaa (en ole näistä efekteistä kyllä ihan varma..) ja tuomaan n. yhden prossan lisää lopulliseen alkoholiprosenttiin, minkä laskeskelin olevan valmiiksi käyneessä oluen n. 5,5 t-%. Panimosokerin lisäsin vielä viime hetkellä kiehuvaan (humala)veteen ja lisäsin veden uutteiden päälle. Tämän jälkeen täytin käymisastian 20 litraan asti ja kansi päälle.

3. Vaihe. Nyt piti herättää vielä hiiva ruususen unestaan. Keitin vedenkeittimellä vettä minkä laitoin isoon mitta-astiaan jäähtymään hieman alle 30 asteiseksi. Tässä muuten kestää kauan, joten kannattaa ainakin laittaa astia kylmään veteen hieman nopeuttaakseen jäähtymistä. Nestelämpömittarilla todettuani oikean astemäärän, lisäsin tästä vesimäärästä (n.6dl) puolet desinfioituun kannelliseen muovipurkkiin, johon lisäsin teelusikallisen panimosokeria sekä kahdesta uutepurkista tulleet molemmat hiivat. Sekoitin vielä hieman (desinfioidulla) lusikalla, millä lisäsin myös sokerin. Hiivan annoin herätä purkissa puolisen tuntia jonka jälkeen lisäsin sen käymisastiaan. Vielä vähän sekoittelua ja ravistelua (kansi päällä tietenkin =).

En huomannut tässä vaiheessa mitata keitoksen lämpötilaa mutta se oli jo kauan ollut huoneenlämmössä, joten veikkaisin 24-27 asteen väliltä. Ominaispainomittari näytti lukemaa 30, mikä ei vielä ihan auennut minulle, mutta katsotaan sitten uudestaan kun olut on käynyt.

Mittauksen jälkeen kansi päälle ja desinfioitu vesilukko paikalleen. Vesilukkoon lisäsin nyt (max. viivoihin) asti ylijäänyttä vettä minkä keitin jo aikaisemmin.

Pulputtelu alkoi yöllä ehkä n. 4-5 tuntia hiivan lisäämisestä ja yltyi aika voimakkaaksi jo tänä aamuna.

Sitten vain odottelemaan!

"Poika porisee" niin sanotusti