lauantai 4. syyskuuta 2010

Edelweiss Weißbier

Olut on todellisuudessa paljon vaaleampaa kuin kuva antaa ymmärtää.

Tämä oli aikoinaan yksi ensimmäisistä, ellei jopa ensimmäinen kosketus kunnolliseen vehnäolueen. Lidlin sen aikaista vehnäolut-nimikkeellä myytävää kuraa en tässä laske. Se aiheutti minulle hyvin väärän kuvan vehnäoluista silloin... No, onneksi siitä on jo parannuttu. Edelweiss on itävaltalainen, suodattamaton 5,5 t:% vehnäolut. Saksalaisista tämä kyllä eroaa melko paljonkin mielestäni. Tuoksusta bongaa enemmänkin witbierille tyypillistä sitruunaista otetta kuin banaanista. Ei tämä silti mitään ihan belgityyppistä witbieriä ole, vaan tuoksussa on myös saksalaisille tyypillistä purkkaisuutta,mutta myös selvästi yrttejäkin. Tämä yrttisyys taitaakin olla itävaltalaisille oluille melko tyypillinen ominaisuus kokemusteni perusteella. Se ei toki minua haittaa, onhan yrttisyys yksi minun lempiominaisuus oluissa ja mikä muka olisi raikkaampaa kuin onnistunut yrttisyys oluessa?
Myös maku jatkaa samaa onnistunutta linjaa ja on myös erittäin tasapainoinen. Tätä toivoisin todella saavani joskus Alkon hyllyiltä saksalaisten veljiensä rinnalta.
Oluen valttikortiksi osoittautuu sen uskomaton raikkaus, vaikkei se mikään monipuolisin vehnis olisikaan. Tarpeeksi monipuolinen kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti