Maistelussa tällä kertaa amerikkalaisen Goose Island-panimon kaksi belgityylistä alea. Ihan mielenkiintoisiahan kokeiluja yleensä nämä jenkkien belgiviritelmät, mutta ei ne silti mielestäni korvaa kyllä aitoa. Amerikkalaiset panimot ovat hyviä taas ihan erilaisissa tyyleissä, kuten yleensä imperial stout tai india pale ale.
Ensimmäiseksi tarkasteluun tummempi, 8 volttinen Pere Jacques. Tuoksussa, kuten maussakin on huomattavan paljon saksalaiseen bockiin viittaavaa runsasta, siirappisen leipäistä sekä makeaa mallasta. Mämmiäkin joo. Bockia tämä ei kuitenkaan ole, vaan amerikkalaista ”belgiolutta”. Kyllähän tästä Humalaa, hiivaisuutta, sekä mausteisuuttakin sentään löytyy. Jopa hieman belgeille tyypillistä pippurista alkoholia. Tarkemmin kun alkaa nuuskimaan/maistelemaan, niin vaikka mitä löytyilee. Tärkein belgin matkimisefekti on kuitenkin saatu esiin (mitä luultaivimmin) belgihiivalla ja reilulla sokeroinnilla. Pere Jacques on vahva, 8 t-% olut, missä on jotain tiettyä amerikkalaista hedelmäisyyttä yhdistettynä makeaan, runsaan monipuoliseen belgiolueen. Silti tämä on erittäin helppo olut. Jälkimaussa on mahtavaa voisen makeaa, karamellista mallasta yhdistettynä mausteiseen, sekä samalla aikaa hedelmäiseen humalointiin.
Hieman tuli tästä mieleen belgialainen Gordon X-Mas Ale sen reippaan makeuden & mausteisuuden yhdistelmän vuoksi, mistä taas kaikki eivät välttämättä pidä. Minuun tämä kuitenkin upposi hyvin. Makeat belgit sekä hieno Goose Islandin panimo ovat puhutelleet minua erityisesti jo ennenkin ja nyt nämä elementit vielä yhdistyvät, mitä vielä?
Matilda on väriltään punaruskeaa ja vaahtoa ei pahemmin muodostu. Aluksi tuoksussa on jopa hieman häiritsevää kotiolutmaista hiivaisuutta, mutta se kuitenkin tasoittuu vähän. Tuoksu ei silti ole kaikkein herkullisin. Siitä erottaa hiivan lisäksi melko runsasta sokerisuutta (Pere Jacquesin tavoin), käynyttä hedelmäisyyttä, joulun suuntaan olevaa mausteisuutta, sekä aavistus sitruunaista humalaa. Suutuntumaltaan tämä on liukkaan pehmeää vähäisellä hiilihapolla.
Alkoholipitoisuutta oluella on 7 t-%.
Maku ei ole niin makeaa kuin tuoksusta luulisi, mutta on se silti makeaa, kuitenkin hieman happamalla otteella. Hiivaisuutta on ihan liikaa, pilaten jopa oluen mahdollisen raikkauden, joten suosittelen olla kaatamatta hiivoja sekaan (jos se edes auttaa). Käyneet hedelmät (banaani?) sekä mausteet jylläävät maussa. Tässä tapauksessa ei kovin nautittavalla tavalla. Kaiken lisäksi lopussa on vielä jotain epämääräistä tupakan tumppisuutta.
Valitettavasti täytyy todeta, että Matilda on varsin heikko esitys. Epätasapainoista hiivasotkua - tylysti sanottuna. Ehkä juomani yksilö oli pilaantunut, vaikken kyllä usko sitä...
Näistä kahdesta tuotoksesta Pere Jacques on selvä voittaja, mitä voisin ihan hyvin toistekin maistaa. Matildaan en kyllä enää koske. Molemmat oluet on saatavilla vain Arkadian Alkosta (Helsinki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti