Kivenkovaa meininkiä ja pari oluttakin siinä sivussa

Otsikolla tarkoitan tietysti uutuusleffaa True Grit - Kova Kuin Kivi. Elokuva on lajityypiltään western ja sen on ohjannut Coenin veljekset (mm. Menetetty maa). Ihan täysin uutuus tämä ei kuitenkaan ole, sillä samannimiseen Charles Portisin romaaniin perustuvaa samannimistä elokuvaa tähditti jo vuonna 1969 John Wayne.

Nuoren 14v tytön, Mattie Rossin (Hailee Steinfeld) isä murhataan ja hän haluaa kostaa isänsä tappajalle, Tom Chaneylle (Josh Broley). Hän palkkaa huhupuheiden mukaan kivenkovan ja vähän juoponkin seriffi Roosterin (Jeff Bridges) noutamaan syyllisen hirttopuulle tuomittavaksi. Mukaan joukkoon liittyy vielä koppava Texas Ranger La Boeuf (Matt Damon), joka taas haluaa napata Tom Chaneyn Texasin osavaltiossa tuotetuista rikoksista.

Pääosaa filmissä edustaa kaikesta huolimatta kuitenkin ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä (!) Hailee Steinfeld, jonka itsevarma ja taidokas roolisuoritus nostaa elokuvan astetta korkeammalle. Toki muutkin näyttelijät hoitavat hommansa oikein hyvin.

Leffa on väkivaltaisuuksista huolimatta sympaattinen, oikeudenmukainen, sekä vielä oikein hauskakin. Pidin tästä erittäin paljon ja westernejä toivoisi taas lisää..

Toki aina ennen leffaa pitää parilla oluella käydä. Melkein kirjoittamaton sääntö... Tarkoitus oli alunperin mennä Old Bankiin, josko sieltä olisi vielä irronnut American Weeks:n oluita, mutta kun ei niin ei. Onneksi läheisessä Cosmic Comic Cafessa oli pari maistamatonta Brewdogia hyllyllä; 5 A.M. Saint ja Trashy Blonde.

Brewdog 5 A.M. Saint on tyyliltään amber ale ja vahvuutta oluella on 5%. Olut on väriltään punaruskeaa ja vaahtoa normaalisti. Olut on reippaasti humaloitu, mikä on panimolla tapana, ja se vähän varastaakin huomiota oluessa. Melko kuiva maku on puisen humalainen (hieman sitrusta myös) ja mallas karamellinen, mikä jää vain liian taustalle. Aavistus tuhkaisuutta on myös aistittavissa. Suutuntumaltaan olut on ihan mukavan kevyt olematta kuitenkaan vetinen. Mitäs tästä nyt osaisi sanoa? Tämä ei paljon ajatuksia herätä suuntaa tai toiseen. Alas meni. Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)

Vuorossa toinen Brewdogin olut, Trashy Blonde. Nimensä mukaisesti olut on blond/golden ale ja tällä kertaa prosentteja on erittäin kohtuullisesti vain 4,1%. Kuten saattaa arvata, tämäkin ratsastaa humalalla, mutta tähän tyyliin se sopiikin paljon paremmin kuin amber aleen.

Olut on kauniin kultaisen kuparinen väriltään ja vaahto on hillittyä. Tuoksussa vallitsee huumaava greippisen sitruksinen humalointi. Mallaspohja on aika heikoilla, mutta vetistä tämä ei silti ole. Maussa mennään humalan ehdoilla, mikä vaatisi hieman enemmän mallasta, vaikka on tämä näinkin melko raikas. Hieman tuhkaisuutta tässäkin. Katkeraa.

Voisin ostaa maitokaupasta, jos satun törmäämään. Pisteet 33/50 (7-3-7-3-13)

Leffan jälkeen menimme vielä yhdelle Apteekkiin. Sieltä sain valittua kaikkien uutuuksien joukosta Mallaskukon omamaahantuonnissa aikaisemmin nähtyä tanskalaista Midtfynsiä. Midtfyns Double IPA on 9,2% ja tulee valitettavan isossa 0,5l pullossa.

Tuoksu on kuivan yrttisen & havuisen humalainen, siirappinen, hieman kotikaljaisen hiivainen ja siinä on vain vähän (jenkki)DIPAmaista makeutta ja hedelmäisyyttä. Suutuntuma on yllättäen hieman ohut, eikä niin täyteläinen kuin olisi luullut tai toivonut.

Humalointi on tässä oluessa armottoman raaka ja tiputtaa osan maistelijoista pois jo kättelyssä. Luulen että itsekin taisin pudota tämän norsun selästä.

Raakuudella tarkoitan sitä, että karkean kuivan ja yrttisen katkeroisen humalan tasapainoittavaa mallasta ja makeutta ei hirveästi löydy, joten olut on loppuen lopuksi melko tunkkainen. Alkoholi sentään on aika hyvin piilossa.

Midtfyns Double IPA ei vakuuttanut millään osa-alueella ja taitaa ollakin huonoin maistelemistani panimon oluista, sekä dipoista ylipäätään. Pisteet 31/50 (6-3-6-3-13)

Lammin Pöllö

Tätä tuli aiemmin juotua jo baarissa, mutta mitään muistiinpanoja en tehnyt, joten täytyy nyt ottaa olut uudelleen tarkasteltavaksi kun kaupasta sitä bongasin. Sen muistan, että ihan ok olut kyseessä.

Pöllö on siis 4,5% suodatettu tummahko ale Lammin Sahdilta, eli sahtia tämä ei ole. Pöllön on tarkoitus toimia Lammin Sahdin 25 vuotisjuhlaoluena.

Kuparin sävyiseen olueen ei juurikaan vaahtoa muodostu. Tuoksussa pähkinäisen toffeista maltaisuutta, hiivaisuutta, marjaisuutta, sekä hieman humalaakin. Suutuntumaltaan olut on lähes vetistä, vaikka muistin kyllä toisin. Hiilihappoisuus on kurissa. Kuivahko maku on mukavan pähkinäisen & toffeisen maltainen, katajanmarjaisella otteella. Humalan katkeruutta on tarpeeksi kuivattamaan maku loppua kohden. Miellyttävä ale, saatan ostaa toistekin. Hieman vahvempana toki toimisi vielä tätä paremmin, mutta ymmärrän kyllä miksi on lähdetty tekemään 4,5 prossanen...

Pisteet 34/50 (7-3-7-3-14)

Emelisse Barley Wine

Emelisse IPA vakuutti hieman erilaisella lähestymistavallaan ja monimuotoisuudellaan. Myös barley wine-tyyliä on panimolla lähestytty hieman erilailla kuin normaalisti. Olut on tyypillisen korkea alkoholipitoisuudeltaan, 10,5%, mutta humalaa on myös keitoksessa hieman enemmän, eli reilut 48 EBUa. Maltaisuus ei siis ole täysin pääroolissa niin kuin yleensä tyylin oluissa.

Väriltään olut on ruskean oranssista, sekä hyvin sameaa. Vaahtoa ei liikaa pinnalle muodostu, mutta se ei myöskään kokonaan katoa. Tuoksussa on käynyttä hedelmää, viinikumia, toffeista mallasta, hieman yrttisen mausteista humalaa, sekä myös alkoholia - mikä ajoittain tuoksahtaa vahvastikin.

Suutuntuma on melko täyteläistä ja vähähiilihappoista, ihan ok. Maku ei ole ihan niin makeaa, kuin voisi olettaa ja humalan yrttinen katkeruus tasoittaa maltaisuutta hieman liikaakin. Se herkullinen pähkinäinen toffeisuus jää hieman uupumaan. Maussa muuten viinikumia, käyneitä hedelmiä, appelsiininkuorta, sekä mausteisuutta. Maku olisi muuten ihan mukava, mutta alkoholisuus jyllää aika pahasti. Jälkimaku on melko katkera ja jopa aavistuksen IPAmainen.

Emelisse Barley Wine on ihan ok olut, mutta ei kovin hyvä tyylissään. Jää kertaostoksi. Alko, 4,50€/0,33l.

Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)

Kevät tulee pikku hiljaa...

Kevät lähestyy (vaikkei uskoisikaan) ja pääsiäistäkin vietetään taas kohta. Alkoon saapuu sitä myöten myös ajankohtaan sopivia oluita, kuin myös maitokauppoihinkin. Toivottavasti nyt muutenkin Alko ryhdistäytyisi, sekä alkaisi ottamaan hieman useammin uutuusoluita listoillensa ja mielellään mielenkiintoisia sellaisia. Nykymeininki ei ainakaan ole kovin hyvin palvellut olutharrastajia. Toivomuslistalla olisi nyt ainakin yksi kunnollinen imperial stout ja reippaasti humaloituja aleja lisää.

Pääsiäisen ajankohta saattaa olla joillekin (kuten minulle..) mysteeri, joten tässä nyt lyhyt selvitys:

"Pääsiäinen sattuu eri vuosina eri aikaan, maaliskuun 21. ja huhtikuun 25. päivän välille. Pääsiäissunnuntain sijainti määräytyy ikivanhan säännön mukaan. Pääsiäistä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäiväntasausta (yleensä 21.3.) seuraavan täydenkuun jälkeen." - Ilmatieteenlaitos

Pääsiäisoluita toki nautitaan jo heti kun niitä saa =)

Alkoon alkaa valumaan tässä piakkoin liuta oluita, minkä joukossa löytyy vanhoja tuttuja ja täysin uusiakin putiikin hyllyille. Osa näistä on vain pääsiäiskauden oluita ja osa tulee vakituisesti valikoimaan. Vanhoja tuttuja on ainakin tanskalaisen Ørbækin ihan nautittava pääsiäiolut Påskebryg, sekä belgialainen St. Feuillien Cuvée de Pâques. Tavalliseen valikoimaan palaa myös vanha tuttu Anchor Porter, mitä itse ainakin innolla odotan. Myös aikaisemmin vain lippulaiva-Alkosta saatavilla ollut herkullinen humalapommi Hopfenweisse tulee vakiovalikoimaan.

Uutuuksia taas edustaa mm. belgialainen "peikko-olut" Cuvée des Trolls, suodattamaton lager Frühlingsbier, sekä kotimaiselta Sinebrychoffilta vahva 8% Suklainen. Muita listalla olevia uutuuksia tällä hetkellä: hollantilainen Budels Lentebok, sekä kirsikkainen Kirsch Bier.

Ei saa myöskään unohtaa norjalaisen klassikon Nøgne Ø Dark Horizonin paluuta vakiovalikoimaan tämän kuun lopussa - maaliskuun alussa.

DH:n 3rd Edition on voimakas 15,5% imperial stout, mihin on lisätty vahvaa espressokahvia. Kahvin ystäville saattaa siis ainakin maistua. Olut tulee sopivan pienessä 0,25l pullossa ja hintaa sillä on noin 9€. Kannattaa muistaa, että nämä menevät varmasti hetkessä, joten nopeus palkitaan.

Ostopäätöstä helpottaakseen voi blogistani lukea arvion oluesta samana päivänä, kun kyseistä tavaraa vain Turun Alkoista saa.

Grønland Ice Cap Beer

Tämä "tanskalainen" olut on pantu Virossa Viru Õlu-panimossa ja väitetysti siinä on käytetty vetenä Grönlantin jäätiköstä irronneita jäälohkareita, mitkä sulaisi joka tapauksessa. Eräässä virolaisen lehden haastattelussa ei valmistaja kuitenkaan suostunut paljastamaan miten jäät viroon tuodaan, vedoten sopimuksiinsa. Vähän vaikeaa siis tuollaisia tarinoita on uskoa...

Olut on tyyliltään tumma lager ja alkoholia siinä on 6%. Olut on punertavan tumman ruskeaa ja vaahtoa muodostuu melko niukasti, sekä se katoaa nopeasti. Tuoksussa yllättää voimakas, kanelisen omenainen aromi. Luultavasti laaja maustereservi oluessa saa aikaan tuollaisen illuusion..? Lisäksi tuoksusta löytyy siirappista makeutta ja hieman alkoholia.

Suutuntumaltaan olut on pehmeää, mutta harmillisen köykäistä kuitenkin sopivalla hiilihappoisuudella. Maussa on myös karamellista maltaisuutta siirappisen sokerisuuden ja mausteiden lisäksi. Paahteisuutta ei löydy tippaakaan, mikä olisi tasoittanut edes hieman makeutta. Jälkimaku on lyhyt ja mausteinen, mikä maistuu minun suussani omenalle. Makuun tulee hieman lisää syvyyttä oluen lämmettyä.

Eipä tästä nyt mitään sen suurempia keksi sanottavaa, ihan ok tumma lager. Kyllähän tätä kokeilla voi, kunhan ei odota mitään suuria. Vaikka suutuntuma olikin melko pehmeä (+ hieman vetinen), en silti usko tuota jäätarinaa :). Alko, 3,20€/0,5l.

Pisteet 26/50 (5-3-5-2-11)

Maitokaupastako IPAa?

Voiko tämä olla mahdollista? Voiko IPA, eli India pale ale, olla edes alle 4,7% alkoholipitoisuudeltaan? Itse olen sitä mieltä että ei oikein voi. IPAssa pitää olla tukeva runko, mikä tukee runsasta humalapitoisuutta. Oluttyylihän on syntynyt siitä, kun olut piti saada kuljetettua Englannista juomiskelpoisena brittisoltuille Intiaan asti. Ainoat keinot tähän siihen aikaan oli alkoholipitoisuuden nosto ja säilytysaineen tavoin toimivan humalan runsaampi annostelu.

Cittarista nappasin mukaani kaksi olutta, minkä etiketeissä komeilee lyhenteet "IPA". Ennestään jo tuttu Little Valley Withens IPA on englantilainen, vain 3,9% luomu-ale, minkä etiketissä komeilee vielä CAMRAn "this is real ale"-leima. Sinänsähän tuo ei tarkoita muuta, kuin että olut jälkikäy vielä pullossa (melko yleistä aleissa), eli hiivat on pistetty mukaan. Toinen mukaan tarttunut pullo on Hollantilaisen Emelissen IPA. Tämä on "keskarivahvuista", eli 4,5%:sta. Samalla myös minun ensikosketus panimon tuotteisiin.

Withens IPA on hyvin oranssin väristä, sameaa, mutta vaahtoa tulee vähänlaisesti. Tuoksu on reilun greippisen hedelmäinen. Myös eksoottista kiwiä vilahtelee tuoksussa. Käytetty humalalajike on siis amerikkalainen Cascade. Suutuntuma on hieman yllättäen aavistuksen real alemainen, eli hiilihapoton, mutta yhtä pehmeää tämä ei ole. Olut tuntuu suussa vahvemmalta kuin 3,9%.

Maussa tuon huumaavan hyväaromisen Cascaden lisäksi hieman toffeisen makeaa mallasta. Lisää vain tätä kaipaisi. Katkeruus on loppuen lopuksi aika mietoa, joten pale aleksi tämän tuomitsen. Vaikkakin oikein hyväksi sellaiseksi. Hiivan lisääminen ei tuo muuta muutosta, kuin.. no tuota hieman hiivaista makua. Withens IPA on ehdoton after work-beer. Raikas ja kevyt, mutta maistuva.

Tämä on luultavasti alunperin real ale, minä tätä haluaisinkin oikein mielelläni kokeilla.

Jahas, sitten huuhdellaan lasi ja otetaan tarkasteluun tämä toinen "kehuskelija". Emelissessä sitten riittääkin vaahtoa. Ehkä noin puolet sain kaadettua kerralla lasiin. Väri on kauniin samean oranssi. Vaahto tasaantuu hiljalleen.

Tuoksusta tuleekin enemmän mieleen jokin saison, kuin IPA. Toki tässäkin on reilu greippinen humalointi, mutta belgihiiva ja tietty yrttinen mausteisuus varastaa paljon huomiota, hyvällä tavalla. Suutuntuma on kevyen keskitäyteläinen ja kuplivan terävän hiilihappoinen. Kannattaa vähän pyöritellä lasia.

Maussa jatkuu sama meininki kuin tuoksussa. Katkeran kuiva maku on mukavan monipuolinen, mutta IPA on harhaanjohtava nimitys tälle oluelle. Toisaalta tämä osoittautui paremmaksi kuin odotinkaan. Kehtaisinko melkeinpä väittää, että tämä on saisonia. Hiivan kaataminen lasiin tuo vähän lisää hedelmäisyyttä makuun, eli ihan suositeltavaa.

Tällä katsauksella on kiva lähteä maistelemaan panimon barley winea, mitä juuri saatiin Alkoon.

Olen edelleen sitä mieltä, että maitokaupoista Suomessa ei saa IPAa. Tuota jaloa oluttyyliä varten täytyy marssia lähimpään olutravintolaan, tai Alkoon, missä ei tosin lajin edustajia tällä hetkellä hirveästi esiinny. Norjalainen Nøgne Ø IPA kylläkin hyllyiltä onneksi löytyy ja vieläpä yhtenä tyylin parhaimpina.

Pisteet:

Withens IPA 34/50 (7-2-7-3-15)

Emelisse IPA 37/50 (7-3-8-3-16)

Ayinger Altbairisch Dunkel

'Die heilige Ayinger'

Ayinger on melko lailla laadukas panimo. Yhtään huonoa olutta heiltä en ole tainnut maistaa. Dunkel taitaa olla perinteisimpiä oluttyylejä Saksassa ja Suomessakin lähes jokainen on maistanut vaalean lagerin lisäksi myös tummaa lageria. Perusjuttuja siis, mutta tämänkin voi tehdä taidolla.

Hommasin juuri Alkosta nuo Riedelin olutlasit, mutta tässä tapauksessa olen sitä mielta, että Dunkel tarvitsee astiakseen vanhan kunnollisen ja rehellisen kolpakon.

Olut on punertavan ruskeaa ihan ok:lla vaahdolla.Tuoksussa limppuista makeaa mallasta, paahteisuutta, sekä hieman jotain epämiellyttävää pistävyyttä (suitsukemaista). Suutuntumaltaa tämä 5% olut on melko kevyttä, mutta silti sopivan täyteläistä. Maussa jatkuu tuo suitsuketyylinen pistävyys, mikä latistaa kyllä tunnelmaa. Muuten aika perus tumma lager. Luvattua kahvia ei juuri vilahdusta enempää näy. Melko kuivaa tämä on.

Juuri kun ehdin panimoa kehua, niin eteeni sattui se ensimmäinen heikompi tuotos. No, Ayinger säilyy edelleen mielessäni laatupanimona. Alko, 3,20€/0,5l.

Pisteet 26/50 (5-3-5-3-10)

Lapin Kulta Tuisku

Jäänyt vähän vähemmälle taas blogin kirjoittelu syystä että: uusia & mielenkiintoisia oluita ei juurikaan ole ilmestynyt (lähi)markkinoille viime aikoina ja toinen hifistely on vienyt myös aikaa. Siis hifistely siinä alkuperäisessä mielessä, eli äänentoistossa. Toki olutta tämänkin yhteydessä on nautittu, ei huolta.

Tämä uutuus-lappari on jäänyt ihan unohduksiin, mutta onneksi Raision Alkosta vielä löytyi pulloja. Turusta nämä on jo tyhjennetty. Olut ei siis ole tyypillisesti lager, vaan kerrankin ale. Se on pantu yhteistyössä Teerenpelin kanssa. Erikoisuutena oluessa on siinä on käytetty ikivanha rohto/maustekasvi siankärsämö + että olut on luomua. 4,7% Alkoholiprosenttinsa puolesta olut sopisi myös maitokauppoihin, missä sitä en kuitenkaan ole nähnyt.

Ensinnäkin täytyy mainita pullon tyylikäs ulkoasu kaikinpuolin. Teerenpelin tyyliin kuuluvasti patenttikorkkia käytetään, sinetillä varustettuna.

Sameahko olut on kuparisen punertavaa ja vaahtoa muodostuu kohtalaisesti, tosin se vähenee nopeasti. Tuoksussa on makeahkoa pähkinäistä mallasta, puista humalaa, sekä raikkaan hedelmäisen (omenainen) yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on odotetusti hieman ohut, mutta silti mukavan pehmeä, toisin kuin brittialet yleensä. Suomalainen vesi, maailman paras vesi...

Olut on hieman mietoa mutta maultaan kuitenkin ihan nautittava. Makupaletti on hyvin (kuivahkon) brittibitterin kaltainen, mutta siinä on lisänä siankärsämön tuomaa raikasta luonnonläheistä yrttisyyttä. Katkeroita on "vain" 25 EBUa, mutta ne tuntuvat riittävän ihan hyvin. Ainoa ihmetys onkin se, että miksi ollaan jumituttu 4,7%:iin, kun olisi voitu tehdä täyteläisempää ja maistuvampaakin alea?

Vähän epäileväisenä tätä ostin, mutta Tuisku yllätti kuitenkin ihan positiivisesti. Paras Lapin Kulta tähän mennessä ;). Suosittelen maistamaan olutta ennen kuin se loppuu. Alko, 3,98€/0,5l.

Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)