Kasteel Winter

Kasteelin perusversio Donker on melkoista alkoholi-sokerimarjahilloa, joten jotain häröä tältä panimon talviolueltakin odotan. Kasteel Winter on siis yksi tämän vuoden Alkon joulukausioluista, hinta 4,48€/0,33l. Olen siis yleensä (jostain syystä?) pitänyt tuosta Donkerista, vaikka ei sitä rehellisesti sanoen yleensä ole paria pulloa enempää vuodessa pystynytkään nauttimaan. Prosentit näissä kahdessa on samat vaatimattomat 11%. Etikettiin mielikuvituksellisesti lisätty vähän lunta ja kait siihen reseptiinkin on jotain muutoksia tehty. Keskiviikkoillan ratoksi tämä käy luultavasti vallan hyvin.

Kaadoin tämän jääkaappikylmänä lasiin eikä vaahtoa kovinkaan paljon syntynyt, ja poistuikin melkein samoin tein.

-Ai niin mitä hittoa siellä ilmoitetuissa ainesosissa oikein lukee?!-

...Mallas, sokeri, humala, vesi, proteolyyttiset entsyymit, propyleeniglykoolialginaatti, askorbiinihappo (c-vitamiini, säilyvyyden vuoksi, ymmärtääkseni, mutta silti...), tumma olutaromi (!), kahviaromi, suklaa-aromi. No niin, aikamoinen lista ja huomasin tuon vasta oluen tuoksuttelun jälkeen. Ihmettelinkin hieman outoa tuoksupalettia mutta ei kai siinä mitään. Minä kun luulin että oluen "aromi" syntyy ihan oluesta itsestään, mutta tähän sitä ei sitten jostain syystä oltu saatu ja oli pakko lisätä "tummaa olutaromia" mitä lie on... ;)
Tuoksussa halpaa pääsiäismunasuklaata, kahvista paahteisuutta, sokeria, vielä vähän sokeria, ja ehkä jopa mallaskin vilahtaa siellä. Maku jatkaa samaa sekametelisoppaa ja mielessä onkin sellaisia "aromeja" kuin luumusoppa, outo tuliaiskahvi, pakkosuklaata, ja tietenkin (lue ei todellakaan) tumma olutaromi siellä helposti tunnistettavissa. Kaiken kruunaa epämiellyttävä jälkimaku, mitä tässä enää voi sanoa?

Kyllä tämä veti maton alta ja potkaisi vielä kylkiäisiksi. Ei tällaista enää minun kotiini. No pienen pöhnän tällä toki saa, mutta siihenkin tarkoitukseen on omat sopivammat aineensa. Ota se Donker näistä kahdesta, huhhuh...

Pisteet 15/50 (3-3-3-2-4)

Pieni Stallhagen-välipala...

Tuli tässä Viking Gracella oltua ostettua pari pulloa Ahvenanmaalaisen panimon Stallhagenin pari olutta, joista ainakin US Red Alea on saanut Alkon tilausvalikoimasta. Molempia pitäisi ainakin baareista löytyä. Panimo on yleensä aika varma suorittaja ja enpä muista ainakaan yhtään huonoa olutta vastaan tulleen.

Stallhagen Pale Ale, 6%.

Amerikkalaistyylinen sitruksinen humalointi ja melko makea toffeinen mallaspohja. Hieman karkea yleistuntuma, ei Stallhagenin parhaimmistoa. Kaipaan enemmän humalaa tasoittamaan makeutta. Tällaisena valitettavan vaisu olut ja melko keskiverto pale ale, förlåt mig Stallhagen, mutta odotan yhdeltä kotimaiselta suosikkipanimoltani kyllä parempaa. Lämmetessään jääkaappikylmästä maku hieman onneksi avautuu, mutta ei pelasta kokonaisuutta. Söin tämän seurana juustoburgerin ja yhdistelmä toimi, kuten arvata saattaa, todella hyvin.

Pisteet 28/50 (6-4-6-2-10)

Stallhagen US Red Ale 6%.

Tämä onkin vanha tuttavuus ja jo hyväksi todistettu. Jostain syystä red alet maistuu minulle todella hyvin. Kait se on siinä kun tyylistä löytyy raikas kuiva humalointi mutta myös syvyyttä antavaa tummemman maltaan paahteisuutta. Us Red Ale on aito red ale mistä löytyy nuo kuvailemani ominaisuudet, vaikkakin panimon pale alea vaivaamaa turhaa liiallista makeutta löytyy vähän tästäkin. Muistelisin että tämä on ollut parempaa ennen, josko nyt sattui hieman heikompi erä sitten eteen..? Ei sillä, kyllä tämä yhä oikein maistuva olut on.

Pisteet 34/50 (7-4-7-3-13)

AleSmith Yule Smith

Joulu lähenee ja on aika ruveta testaamaan Alkon tämän vuoden joulukausioluita hieman tiheämpään tahtiin. Kesällä Yule Smithiä pannaan tupla-IPAna ja talvella tyyli muunnetaan kauteen sopivammaksi imperial red ale:ksi tummaa mallasta lisäämällä ja vähän tasapainottamalla humalamäärää. Itse ainakin olen red ale-tyylin fani, joten vähän odotuksiakin on jo tätä kohtaan, ja onhan olut saanut hyviä arvosteluja myös eri sivustoilla.

Prosentteja oluessa 8,5%. Hinta tälle jostain syystä on ihan h*lvetillinen Alkossa, jopa 17,99€/0,65l jonka vuoksi tätä tuskin tulen enää ostamaan vaikka hyvää olisikin. Ikuinen vihani Alkon monopoliasemaan ja hinnoitteluun ei ainakaan näillä tempuilla laannu... Pullo maksaa USA:ssa n. 8,99$ = 6,65€.


Lasiin kaatuu kauniin punaruskeaa olutta isolla vaahdolla. Tuoksu on voimakas jo pulloa avatessa.Kuulin jotain pientä huhua että olut olisi hirveää maustesoppaa, mutta olisikohan joku kokemattomampi ollut sitten maistelemassa... Tässähän ei mitään mausteita ole käytetty.Tuoksu, kuin makukin, on muuten melko brittimäinen rusinaisella maltaisuudella ja kuivalla hedelmäisyydellä, mutta voimakas ja raikas havuinen humalointi muistuttaa alkuperämaasta. Maku on kuin yhdistelmä vahvasta barley winestä ja tuhdisti humaloidusta red alesta. Muistelisin että Flying Dogin Double Dog Double Pale Ale koostui hieman samankaltaisista aromeista, mutta täytyy kyllä sanoa että Yule Smith on tasapainoisempi ja täten myös nautittavampi. Oluessa on juuri sopiva kuivuus-makeus-suhde eikä alkoholia käytännössä huomaa muuten kuin pienestä nousuhumalasta.

Ruokapöytään vaikea keksiä tälle jotain ruokaparia, joten nautiskeluoluena. Lasista tai suoraan pullosta miehiseen amerikkalaiseen tapaan, ihan miten vain tykkäät. Jääkaappikylmänä tämä ehdottomasti. Kalliista hinnasta huolimatta suosittelen testaamaan

Pisteet 40/50 (8-5-8-3-16)

Ridgeway Criminally Bad Elf

Heti tulee mieleen "Paha Pukki" (Bad Santa, 2003) leffa tästä oluesta. Elokuvan kohtaus missä Billy Bob Thorntonin roolihahmo joulupukin asussa astuu autosta ulos kauppakeskuksen pihalla ja kaikki tyhjät viinapullot kilisevät ulos auton oven avattua kuvaa jotenkin tätä olutta. Ei kovinkaan hyväksyttävää mutta naurattaa kuitenkin.
Tämä onnistunut englantilainen kieli poskessa-olutsarja taisi päättyä Insanely Bad Elf:fiin ja tämä on sen edeltäjä. Olut on tyyliltään barley wine ja prosentteja löytyy huimat 10,5%. Minulle nämä oluet edustavat vähän sitä känniosastoa vaikkakin laadukasta sellaista.
Tuoksussa alkoholia ja marjaisaa mallasta. Maku on melko makean maltainen ja hivenen alkoholinen. Tämä marjainen maltaisuus tulee ilmeisesti jotenkin käytetyn hiivan, korkean alkoholipitoisuuden ja maltaan yhteisvaikutuksesta. Nautittavuus säilyy prossista huolimatta ja 0,33l on riittävästi tätä tavaraa. Ennen oli 0,5l pullo ja siinä ehtii jo kyllästyä. Ei tämä kaikille maistu mutta minusta tälle kannattaa antaa mahdollisuus kuitenkin.

Pisteet 32/50 (7-2-7-3-13)

Plevna Siperia

Alkon uutuus, odotettu. Siperia on raaka ympäristö. Lagerin lipittelijät eivät kauan kestä. Lunta on yli polvien. Taskumatista hörppy.

Tuoksussa nahkaa, hieman alkoholia, palanutta mallasta ja pienen pieni aavistus kaurapuuroa. Maku tasapainoinen, ei makeutta juurikaan ja aika raju yhteenotto makunystyröiden kanssa. Ennakkoluuloista huolimatta tämä menee saunaoluena just fine. Välipala pullossa. 8% antaa kivat jälkilämmöt ja pitää lämmön yllä myös jouluaattona nurtsin leikkaamisen jälkeen ruokapöydässä. Tälle suosittelisin seuraksi suolaista kalaruokaa. Hieno IS ja menee koffin portterin ohi. Piti alunperin tehdä tästä Nøgne IS vs. Plevna Siperia mutta asioimani Alko ei Nøgneä omannut. Ei ihme että Plevnan Siperia on niin arvostettu olut kuin se on. Jos tähän nyt jotain voisi kaivata, niin pieni havuisen humalainen aromi ei haittaisi... Mutta en valita, en todellakaan.

Pisteet 42/50 (9-4-9-4-16)

Great Divide Hibernation Ale

Old ale ei välttämättä tarkoita vanhentunutta olutta, vaan englantilaista tummaa maltaista yli femman prosentin ylittävää olutta. Tämän vuoden Alkon jouluoluet on valjastettu kansalle ja tämä amerikkalaisen loistokkaan Denveriläisen panimon tuotos on yksi niistä. Etiketissä kaveri ilmeisesti hiihtää luistelutyylillä hyvin nopeasti (kaulaliinasta näkee) kotiin takan eteen nauttimaan oluestaan.
Jos viime jutussa vähän haikailin perinteisen hyvän oluen perään, niin tässä olisi yksi sellainen. Tämä "English-style old ale" on 8,7% ja maukkaampi mitä osaisi odottaa.
Tuoksussa huumaavan parfyymistä, kuivan havuisen greippistä humalaa ja paahteista runsasta mallasta. Hyvinkin amerikkalainen näkemys tästä tyylistä, ja ei huono, ei ollenkaan! Nektaria lärviin ja huh, mihin on piilotettu tuo jättimäinen alkoholimäärä? Maku on kuiva, paahteinen, tuoreen humalainen ja yksinkertaisesti "suunmukainen".
Hieman "Laitilalaista" maksalaatikkoakin löytyy mausta, mutta jopa se sopii tähän kuin korkki pullonavaajaan. Olen vain ihastusta täynnä enkä pysty enää puhumaan, tai siis kirjoittamaan. Ostakaa tätä!

Pisteet 42/50 (9-3-9-4-17)

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

Tervehdys taas rakkaat oluen ystävät!

Huomaan yht'äkkiä Alkossa jotain perus-alea etsiskellessä, että ylähyllyllä on jokin kummallinen pahviloota riimukirjoituksineen. Katse kohdistuu nopeasti hintalappuun, mikä on muuten korkea, että vanha tuttu DH:han se siellä, neljännellä tulemisellaan. Täysin puun takaa tällä kertaa. Pitkästä aikaa päähän iskee ajatus, että voishan sitä blogiakin taas alkaa pikkasen tehdä, kun mielenkiinto kuluttajillakin oluita kohtaan tuntuu olevan huipussaan.
Alkoon on tullut myös jouluoluet - useita ja laadukkaita, mutta avataan nyt tämä tapaus ensin. Blogista löytyy jo ennestään myös osa tämän vuoden jouluoluista, joten hakua vaan ja takkaan tulta.

Uutuutena palasi valikoimaan (olikohan viimeksi v. 2007?) myös Nøgnen imperial stout ja ajattelinkin ekaksi, että olisi vertaillut hieman sitä ja tätä DH:ta keskenään, mutta ei huh huh kuinka huppelissa olisikin ollut tällaisen experimentaation jälkeen. (Olut juodaan siltä istumalta, eikä sitä enää jääkaappiin laiteta takaisin pilaantumaan.) Sitä paitsi kaksi toistaan tuhdimpaa IS:sää peräkkäin ei istu minun suuhun.
...Niin, tämähän on 16,00%:sta olutta, mutta pullo on sentään 0,25l joten irvistystä ei kuitenkaan kerkeä syntyä lasin sisältöä tyhjentäessä.
Ennen tämän tyyppisen vahvan, korkean viskositeetin omaavan ja hieman jopa öljyä ulkonäöltään muistuttavan oluen nauttimista olisi varmaan sopivaa olla vähän kylmissään juuri myrskyisästä syyssäästä kotiutuneena, mutta eipä nyt sattunut kyseistä hienoa säätilaa tälle päivälle, joten haetaan fiilistä jostain muusta sitten. Luulisin että korkin avaus ajaa asian.

Älä nauti tätä olutta kylmänä (lue: jääkaappikylmänä) vaan viilennä vain vähän. Näin kaikki maut tulee esiin paljon paremmin. Lasiksi jokin vähän pyöreämuotoisempi, eli ei sitä Karjalatuoppia siitä tiskikuivauskaapista. Itselläni käytössä viinilasi (vanhempieni luona vierailemassa, eikä erikoisempia olutlaseja löydy).

Kahvinruskeaa vaahtoa oluessa on vain vähän, mutta se säilyy kauniisti lasin reunoilla. Melko makeassa tuoksussa harmillisesti melko paljon Mikkeller Black:ista tuttua palanutta auton rengasta, kandisokeria, hieman kahvia ja alkoholia. Ehkä kypsytys auttaisi tuoksuun. Maku onneksi on paljon tasapainoisempi kokonaisuus. Makeus pysyy kurissa ja etualalla on palaneen paahteinen herkullinen mallas. Humalat ei juurikaan maistu, no pientä greippiä löytyy, mutta ne kuivattaa maun todella hyvin. Parempaa tämä on huomattavasti kuin edellinen 3. edition. (pisteet ovat ristiriidassa, tiedän, mutta tämän pisteytys on tämän hetkisten mieltymysten mukaan.)

Itselle maistuu kuitenkin paremmin ihan "tavalliset" imperial stoutit, kuten vaikkapa Nøgnen IS. On tämä hyvä olut, mutta 16% alkoholia luo omat haasteensa ja sen valitettavasti maistaa. Uudelle olutharrastajalle tämän tyyppiset hyvin vahvat oluet (maultaan & prosenteiltaan) saattavat olla ihmeellisiä, taivaan portit aukaisevia, mutta mitä enemmän oluista tietää niin sitä enemmän oppii arvostamaan omaa tyyliänsä hyvin edustavaa yksilöä. Esimerkiksi brown ale on hyvin vaatimaton oluttyyli, mutta hyvin tehty brown ale on erittäinkin nautittava. Newcastlen brown ale ei kuulu tähän sarjaan.

Pisteet oluelle 35/50 (6-3-7-3-16)