Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

Tervehdys taas rakkaat oluen ystävät!

Huomaan yht'äkkiä Alkossa jotain perus-alea etsiskellessä, että ylähyllyllä on jokin kummallinen pahviloota riimukirjoituksineen. Katse kohdistuu nopeasti hintalappuun, mikä on muuten korkea, että vanha tuttu DH:han se siellä, neljännellä tulemisellaan. Täysin puun takaa tällä kertaa. Pitkästä aikaa päähän iskee ajatus, että voishan sitä blogiakin taas alkaa pikkasen tehdä, kun mielenkiinto kuluttajillakin oluita kohtaan tuntuu olevan huipussaan.
Alkoon on tullut myös jouluoluet - useita ja laadukkaita, mutta avataan nyt tämä tapaus ensin. Blogista löytyy jo ennestään myös osa tämän vuoden jouluoluista, joten hakua vaan ja takkaan tulta.

Uutuutena palasi valikoimaan (olikohan viimeksi v. 2007?) myös Nøgnen imperial stout ja ajattelinkin ekaksi, että olisi vertaillut hieman sitä ja tätä DH:ta keskenään, mutta ei huh huh kuinka huppelissa olisikin ollut tällaisen experimentaation jälkeen. (Olut juodaan siltä istumalta, eikä sitä enää jääkaappiin laiteta takaisin pilaantumaan.) Sitä paitsi kaksi toistaan tuhdimpaa IS:sää peräkkäin ei istu minun suuhun.
...Niin, tämähän on 16,00%:sta olutta, mutta pullo on sentään 0,25l joten irvistystä ei kuitenkaan kerkeä syntyä lasin sisältöä tyhjentäessä.
Ennen tämän tyyppisen vahvan, korkean viskositeetin omaavan ja hieman jopa öljyä ulkonäöltään muistuttavan oluen nauttimista olisi varmaan sopivaa olla vähän kylmissään juuri myrskyisästä syyssäästä kotiutuneena, mutta eipä nyt sattunut kyseistä hienoa säätilaa tälle päivälle, joten haetaan fiilistä jostain muusta sitten. Luulisin että korkin avaus ajaa asian.

Älä nauti tätä olutta kylmänä (lue: jääkaappikylmänä) vaan viilennä vain vähän. Näin kaikki maut tulee esiin paljon paremmin. Lasiksi jokin vähän pyöreämuotoisempi, eli ei sitä Karjalatuoppia siitä tiskikuivauskaapista. Itselläni käytössä viinilasi (vanhempieni luona vierailemassa, eikä erikoisempia olutlaseja löydy).

Kahvinruskeaa vaahtoa oluessa on vain vähän, mutta se säilyy kauniisti lasin reunoilla. Melko makeassa tuoksussa harmillisesti melko paljon Mikkeller Black:ista tuttua palanutta auton rengasta, kandisokeria, hieman kahvia ja alkoholia. Ehkä kypsytys auttaisi tuoksuun. Maku onneksi on paljon tasapainoisempi kokonaisuus. Makeus pysyy kurissa ja etualalla on palaneen paahteinen herkullinen mallas. Humalat ei juurikaan maistu, no pientä greippiä löytyy, mutta ne kuivattaa maun todella hyvin. Parempaa tämä on huomattavasti kuin edellinen 3. edition. (pisteet ovat ristiriidassa, tiedän, mutta tämän pisteytys on tämän hetkisten mieltymysten mukaan.)

Itselle maistuu kuitenkin paremmin ihan "tavalliset" imperial stoutit, kuten vaikkapa Nøgnen IS. On tämä hyvä olut, mutta 16% alkoholia luo omat haasteensa ja sen valitettavasti maistaa. Uudelle olutharrastajalle tämän tyyppiset hyvin vahvat oluet (maultaan & prosenteiltaan) saattavat olla ihmeellisiä, taivaan portit aukaisevia, mutta mitä enemmän oluista tietää niin sitä enemmän oppii arvostamaan omaa tyyliänsä hyvin edustavaa yksilöä. Esimerkiksi brown ale on hyvin vaatimaton oluttyyli, mutta hyvin tehty brown ale on erittäinkin nautittava. Newcastlen brown ale ei kuulu tähän sarjaan.

Pisteet oluelle 35/50 (6-3-7-3-16)