Grateful Deadin musiikin mukaan nimetyn brittiläisen Dark Star-panimon kahvistout. Näin siis kertoo oluen takaetiketti. Spotifystä kyseinen bändi tulille ja fiilistelemään.
Aiemmin olen maistanut panimolta vain sen portteria real ale-versiona, mikä nyt ei sen ihmeemmin säväyttänyt, vaikkei nyt huonoakaan ollut.
Espresso on 4,2% kahvilla maustettu stout ja luultavasti tarkoitettu myös nautittavaksi real alena mieluummin.
Olut on tyypillisen stoutin näköinen komealla rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on hieman karkea, missä yhdistyy vähäinen turpeisuus, mukavan aromikas espressokahvi, hieman toffeinen maltaisuus, sekä hienoinen tuhkaisuus/tupakkaisuus. Hiilihappoa on ehkä vähän liikaa, muuten olut lähellä vetistä.
Maultaan tämä muistuttaa niitä miljardeja muita "maitokauppa"-brittistoutteja, eikä tuo makuun lisää muuta kuin hieman kahvia, mitä saisi olla kyllä enemmän. Tuoksuu paremmalta kuin maistuu.
Melko easy listening-kamaa, kuten panimon ihannebändikin näin parisen biisiä kuunneltuna (älkää hirttäkö). Ei siis iskenyt sen kovempaa. Ei sanfranciscolainen bändi, eikä olut. Rokkia tosin alkoi tehdä mieli, joten The Who soimaan, ja äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti