Oakham Ales Citra

Uutta muotihumalaa Citraa tarjoilee meille tällä kertaa Oakham Ales. Takaetiketissä panimo hehkuttaa heidän olleen UK:ssa ensimmäinen Citra-humalaa käyttänyt panimo vuonna 2009. Olut on 4,6% golden ale. Ohran lisäksi myös vehnää on käytetty. Pakko mainita, että etiketin "humalapeikko" oli se syy, miksi oluen koriin asetin. Etiketit vaikuttaa...

Kultaiseen olueen muodostuu heikosti vaahtoa. Tuoksu on greippisen, sekä jonkin eksoottisemman hedelmäisen humalainen. Jostain kumman syystä mieleen tulee granaattiomena, mutta tuskin se se on... Mallaspohja tyylissä on useimmiten toffeinen, kuten tässäkin.

Suutuntuma on vähähiilihappoinen ja ehkä hieman latteakin. Ei innostava. Aavistuksen laimeahko maku jatkaa lähes saumattomasti tuoksusta, eikä tuo olueen mitään uutta. Katkeroita on riittävästi maun kuivaamiseen ja ihan sopivasti tyyliin.

Citra on mainio pikaiseen janoon juotuna, mutta ei tästä kyllä hirveästi irti saa ajatuksella nautittuna.

Pisteet 29/50 (6-2-6-2-13)

Jack's Original Chili Beer 4,7%

Lidlissä on taas kampanja meneillään ja tällä kertaa aiheena on chili. Mukavaksi yllätyksekseni huomasin, että kampanjan valikoimasta löytyy myös chiliolutta, millaisen testaamista olen hieman jo odotellutkin. Jack's Chili Beer on 4,7% chilillä maustettu vaalea lager, Suomessa pantu. 0,33 Pullo kustantaa 1,99€.

Ainut odotus tältä oluelta on oikeastaan kunnollinen polte, tai muuten pettymys kyllä valtaa mielen. Ihan sama oikeastaan, millainen "kusilager" tämän pohjalta löytyy.

Tällaisen oluen voisi oikeastaan juoda suoraan pullostakin, mutta kaadan sen silti lasiin. Tuoksussa maissista mallasta ja vain vähän chilin hedelmäisyyttä. Suutuntuma on hieman liukas, eikä niin vetinen kuin saattaisi odottaa. Hiilihappoa on ihan sopivasti. Maku viimeistään paljastaa sen, mitä jo ehdin vähän uumoillakin, eli olut on tehty "suomalaiseen makuun". Poltetta ei ole nimeksikään. Maku on muuten perus-vaalea lager, mutta chili tuo olueen loppua kohden kuitenkin edes hieman lisää mielenkiintoa, eikä tämä nyt mitenkään pahaakaan ole. Tylsää vain.

Chilihemmoille tämä on suuri pettymys, mutta ehkä joku perusjamppa III voi saada tästä karvan verran enemmän irti. Kuitenkin sanon, että tämä on ihan ok vaalea lager, muttei harmillisesti mitään etikettiin vittaavaa. Joku panimo voisi tehdä Naga-oluen...

Pisteet 17/50 (3-2-4-2-6)

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel

Tässäpä olut, millaista ei ihan joka päivä varmastikaan tule vastaan. Okei, imperial stout kahvilla höystettynä, ei mikään uusi juttu.. Mutta, millaisella kahvilla se onkaan höystetty.

Kahvissa käytetyt pavut ovat, kyllä, kertaalleen jo nautittu ja ulostettu. Kahvi on myös maailman kalleinta. Joko alkaa mielenkiinto heräämään (tai vaihtoehtoisesti mahassa kiertämään)? Tanskalainen Mikkeller siis osaa yllättää kyllä vieläkin kokeiluillaan meitä olutnörttejä.

Tämä alunperin indonesialainen kahvilaji on yleiseltä nimeltään kopi luwak (sivettikissakahvi) ja tässä oluessa on käytetty sen, ilmeisesti helpommin saatavilla, vietnamilaista versiota cà phê chồn:ia (=weasel coffee). Sivettieläimiin kuuluva musatti + muut lähisukulaiset ovat ne eläimet, mitkä näitä kahvinpapuja on ensin meitä muita herkkusuita popsinut. Toki weasel tarkoittaa suomeksi kärppää, mutten ihan saanut selville, olisiko cà phê chồn-laadun pavut juurikin kärpän popsimia. Weasel taitaa kuitenkin englanninkielessä tarkoittaa myös laajempaa ryhmää elukoita kuin meillä.

Sivettieläin ei pysty sulattamaan kovaa papua ja ulostaa ne näin ollen kokonaisina. Toki mahahapot yms. antavat oman käsittelynsä pavulle. Pavut kerätään sitten eläimen ulosteesta, pestään ja kuivatetaan auringossa. Valmiin kahvin pitäisi olla vahva-aromista, hyvin pehmeää ja vähemmän hapokasta.

Tämä olut kuuluu samaan sarjaan mainion 7,5% Beer Geek Breakfastin (stout) kanssa, mikä on myös kauramallaspainoitteinen ja kahvia on myös siinä käytetty. Brunch Weasel on kuitenkin tyyliltään imperial stout, joten se on hieman tuhdimpi 10,9% alkoholipitoisuudellaan. Olut on pantu Nøgne Ø:llä Norjassa. Molemmat oluet ovat saatavilla Arkadian Alkosta, Helsingistä.

Olut on lasissa kuin taideteos mahtavan värisellä vaahdollansa. Tuoksu on hyvin hedelmäisen kahvinpapuinen, paahteinen, kauraisen maltainen, hieman sokerinen, maitohappoinen, nahkainen, sekä lakritsinen. Monipuolinen miellyttävä aromi lupaa jo hyvää.

Suutuntuma on hyvin, hyvin pehmeän täyteläistä vähäisellä hiilihappoisuudella. Uskomattoman pehmeää, kaura tekee tehtävänsä.

Maku on odotetusti herkullinen. Voimakas, mutta pehmeän paahteinen kahvisuus sekoittuu kauran kanssa loistavasti. Hieman palanuttakin mallasta löytyy, muttei mitenkään häiritsevästi.

Maku on todella tuhti ja sisältää paljon hienoja eri nyansseja, mikä saa haluamaan aina sitä seuraavaa kulausta, eikä oluen parissa ehdi tylsistymään. Hidas nautiskeltava tämä toki on. Kylmänä voi ihan hyvin aloittaa, sillä olut on jo varmasti huoneenlämpöistä loppupuolella.

Olut on melko kuiva vaikka kyllä hieman makeuttakin löytyy. Beer Geek Breakfast on kuivempaa.

Beer Geek Brunch Weasel on vaikuttava olut, millaista voisi useammankin nauttia. Tarpeeksi harvoin silti, että taika säilyy. Yksi parhaimmista nauttimistani imperial stouteista. Ehdottoman must-maisteltava olut kahvin ystäville. Alko Arkadia, 11,44€/0,5l.

Pisteet 45/50 (8-5-9-5-18)

Nøgne Ø Imperial India Pale Ale (#500)

Kuten (myös Alkosta saatava) Nøgnen #100 juhlistaa panimon sadatta pantua erää, niin tämä juhlistaa jo viidettä sataa. "Satasen" tyyli on ehkä hieman epämääräinen (joku heitti ilmaan black IPAn..), mutta tässä se on täysin selviö, eli tupla-IPA (Double IPA=DIPA) on kyseessä. Oluessa ollaan lähdetty liikkeelle avainluvulla 5. Maltaita on 5 erilaista, humalia 5 ja alkoholiprosentti on näiden yhteenlaskettu luku, eli 10%. IBUja eli katkeroita oluessa on huimat 100. #1000:sta mielenkiinnolla odottaen...

Oluen aromihumalointi on pääasiassa toteutettu uusiseelantilaisella eksoottisen hedelmäisellä Nelson Sauvin-lajikkeella. Itse fanitan kyseistä lajiketta kyllä ihan kybällä.

Ohramaltaan lisäksi löytyy vehnämallasta, ruismallasta, kuin myös kauramallastakin.

Hintaa tälle tulee Alkossa jonkin verrankin (~8€) mutta kuten on jo ennenkin todettu, niin tämä on pienpanimotuote ja raaka-aineissa ei ole säästelty.

Ulkonäöltään tämä on melko tyypillisesti hieman tummempaa, kuparisen väristä olutta. Vaahtoa muodostuu niukanlaisesti.

Ensituoksahdus lasista tuo jo hymyn naamariin. Eksoottinen hedelmäisen raikas & havuinen Nelson Sauvin-humala dominoi tuoksua, mutta taustalta löytyy kuitenkin vielä helposti monipuolinen mallaspohja sekä muut humalalajikkeet.

Imperial IPA on hyvin täyteläistä ja pehmeää matalahkolla hiilihappoisuudella.

Maku on tällaiseksi humalapommiksi silti varsin monipuolinen. Toki Nelson on pääroolissa, mutta taustalla on koko ajan hyvin vankka viljainen, aavistuksen paahteinen, kaurainen, sekä hieman toffeinenkin erittäin monipuolinen mallaspohja. Maku on kuin hyvin humaloitu IPA + tuhti barley wine. 10% ei varsinaisesti maistu oluessa, mutta tuntuu kyllä muuten (=lämmittävyytenä).

Maku kuivuu kiitettävästi loppuun, vaikka pikkaisen kovempaa puraisua hieman silti odottelin. Olut kannattaa nauttia viilennettynä, muttei ihan jääkaappikylmänä.

#500 On nautiskelijoiden olut, ehdottomat suositteluni! Alko, 8,29€/0,5l.

Pisteet 43/50 (9-3-9-4-18)

Inveralmond Blackfriar

Skottiolutta 10 päivää kestäneen kertausharjoituksen päättymisen kunniaksi. Toki varmaan tuollaisen "suorituksen" jälkeen -mikä tahansa- olut maistuisi taivaalliselle, mutta koitetaan nyt sen faktan olla häiritsemättä itse oluen arvioimista.

Tyyliltään Blackfriar on strong ale, mutt Skotlannissa nämä vahvat alet tunnetaan myös nimityksellä 'wee heavy'. Prosentteja kertyy oluelle tasan 7%. Kyseisestä "tyylistä" ainakin Belhaven Wee Heavy on kova luu.

Olut kaatuu lasiin tummanpuhuvan punaruskeana ja vaahtoakin muodostuu. Tällaisissa oluissa mallaspohja on se mihin keskitytään ja humala suorittaa vain kiltisti tehtävänsä, eikä lähde pröystäilemään.

Tuoksu oluessa on paahteisen kermatoffeinen, sekä melko marjainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, muttei niin pehmeä kuin voisi toivoa.

Maku on loppuen lopuksi ihan semi-mielenkiintoinen paahteisen maltaan ja marjaisten aromien leikitellessä kielellä vuorotellen, toffeisuutta unohtamatta. Alkoholi on lähes täysin piilossa.

Maku kuivaa loppuun ihan hyvin osittain humalan ja paahteisen maltaan ansiosta. Se viimeinen rutistus jää kuitenkin uupumaan, eikä oluen onnistu ihan nousta huipulle kukkuloiden Skotlannin.

Parempi kuitenkin, kuin useimmat brittien strong alet. Asennetta löytyy. Alko, 4,25€/0,5l.

Pisteet 35/50 (6-4-7-3-15)



[Edit 20.7.2011] Aika hyvä parituskumppani tälle oluelle - Jack Daniel's jenkkiviski. Jos et usko, niin kokeile itse ja ylläty.

Orkney Raven Ale

Brittioluiden pullot ovat usein mukavan informatiivisia. Uskalletaan kuvailla (välillä yksityiskohtaisestikin) miltä olut oikeasti saattaa loppukäyttäjälle maistua niiden ainaisten "tunturipurojen" sijaan.

Raven Ale on samalta panimolta, kuin taannoinen testaamani Dragonhead. Maitokauppoihin on muutenkin saapunut nyt urakalla oluita Orkneylta ja mieli tekisi toki testata ne kaikki, kunhan budjetti taas sen sallii...

Raven Ale on vahvuudeltaan 3,8% ja tyyliltään golden ale. Golden ale on tyypillisesti kevyt, reippaasti humaloitu, virkistävä sessio-olut. Oluessa on käytetty Fuggles- ja Goldings-humalalajikkeita. Mallaspohjana käytetty pääosin pale ale-mallasta, mutta myös crystal- ja amber-mallasta.

Pitsiä muodostuu nätisti lasin reunoille vaahdon hiljalleen kadotessa. Tuoksu on hyvin karamellisen keksimäisen maltainen, hieman appelsiinisen hedelmäinen, sekä jonkin verran ruohoisen humaloitu. Mallaspohja on erityisen maukas tässä.

Suutuntumalta odottaisi prosentteja tuijottamalla vetisyyttä, mutta näinkään ei asia ole. Kevyttä olut toki on, mutta enemmänkin öljymäisellä koostumuksella ja hiilihappoakin on sopivasti tyylille.

Maku on samalla makea ja kuiva. Mainio mallaspohja meinaa varastaa shown, millaista minulle oikeastaan hyvin harvoin tapahtuu oluiden maailmassa.

Toki oluessa on humalaakin annosteltu asiaankuuluvasti reilulla kädellä. Maku on karamellinen, pähkinäinen, keksinen, greippinen, ruohoinen ym..

Humalaa on (helposti) riittävästi kuivaamaan maun, vaikkei tuntuvaa puraisua missään vaiheessa oikein tapahdukaan. Olut on hyvin tasapainoinen ja raikas. Raven Ale onnistuu itse asiassa haastamaan jopa tyylin suosikkini, Harviestounin Bitter & Twistedin.

Noin 5 eurolla tämä kaupasta irtosi, mutta suosittelen kyllä silti testaamaan, jos jostain bongaat.

Pisteet 35/50 (7-3-7-3-15)

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Tämä saksaa osaamattoman kielimiehen suussa ehkä vaikeastikin lausuttava olut on peräisin amerikkalaisen Brooklyn- ja saksalaisen Schneider Weisse-panimoiden aivojen yhteenkolahtamisesta. Oluesta on saatavilla molempien panimoiden omat variaatiot, mitkä ovat samanlaisia muuten, paitsi käytetyt humalalajikkeet ja hiiva on eri.

Olut on siis tyyliltään reippaasti humaloitu weizenbock, eli vahva vehnis. Humalaa 40 EBUa. Tässä Saksa-versiossa alkoholia on 8,2%, kun Amerikka-versiossa sitä on pikkasen enemmän 8,5%.

Arvosteltavan saksalaisen yksilon käytetty humalalajike on Hallertauer Saphir, mikä on saksalaista alkuperää, luonnollisesti..

Olut oli alunperin saatavilla vain Arkadian Alkosta, Helsingistä, mutta nyt se on tullut myös normivalikoimaan kaikkien saataville.

Jos jostain jossain vaiheessa saan käsiini jenkki-Hopfenweissen, niin toki jaan siitäkin kokemukseni.

Kuva on otettu jo jokunen aika sitten (esim. kuvan lasi on jo historiaa...), mutta samannäköistä litkua näyttäisi tälläkin kertaa lasissa olevan. Tosin sillä erotuksella, etten lisännyt kaikkia hiivoja kerralla lasiin tällä kertaa.

Tuoksusta voisi tietämätön luulla, että amerikkalaisia humalia olisi käytetty (kuten itsekin aikoinaan kuvittelin..), sillä kovin siihen suuntaan tuoksu vie. Greippiä, sitruksia, hieman neulasiakin, mutta myös eksoottisempaa mangoa ja aavistus kiwiäkin löytyy. Hyvin monipuolinen lajike näyttäisi Hallertauer Saphir siis olevan. Tämän kaiken lisäksi tuoksussa on aistittavissa vehnäistä happamuutta ja hiivan tuomaa banaania.

Kyllähän tämä täyteläistä on, mutta silti riittävän notkeaa ja hiilihappoa on riittävästi.

Ilman pullonpohjahiivoja maku on katkerampaa/kuivempaa ja hieman hieman hapokkaampaa, kun taas hiivojen kanssa makeampaa ja kiisselimäisempää. Molemmat käy kuitenkin ihan hyvin. No okei, kaikkien hiivojen lisääminen tukkii jo hieman häiritsevästi aromimaailmaa.

Alkoholi on täysin piilossa kaiken aikaa. Maussa on hallitsevana elementtinä humala, kuten tuoksussakin, mutta kyllä tämän silti tunnistaa vehnäolueksi. Yleinen happamuus ja hienoinen banaaninen aromi paljastaa sen. Jälkimaku on kohtalaisen katkera ja melko mausteinen.

Tällainen sekahedelmäsoppa saattaa toki pelästyttää jotkut pois, mutta vaikka olisikin vahvoja ennakkoluuloja kyseistä olutta, tai vehnäoluita kohtaan yleisesti, niin kannattaa ehdottomasti antaa kuitenkin tälle oluelle mahdollisuus. Voin aika varmasti sanoa, ettet tule ainakaan pettymään. Sitä en lupaa, ettei hämmennystä syntyisi... Alko, 4,28€/0,5l.

Pisteet 40/50 (8-3-8-3-18)

Dark Star Espresso Stout

Grateful Deadin musiikin mukaan nimetyn brittiläisen Dark Star-panimon kahvistout. Näin siis kertoo oluen takaetiketti. Spotifystä kyseinen bändi tulille ja fiilistelemään.

Aiemmin olen maistanut panimolta vain sen portteria real ale-versiona, mikä nyt ei sen ihmeemmin säväyttänyt, vaikkei nyt huonoakaan ollut.

Espresso on 4,2% kahvilla maustettu stout ja luultavasti tarkoitettu myös nautittavaksi real alena mieluummin.

Olut on tyypillisen stoutin näköinen komealla rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on hieman karkea, missä yhdistyy vähäinen turpeisuus, mukavan aromikas espressokahvi, hieman toffeinen maltaisuus, sekä hienoinen tuhkaisuus/tupakkaisuus. Hiilihappoa on ehkä vähän liikaa, muuten olut lähellä vetistä.

Maultaan tämä muistuttaa niitä miljardeja muita "maitokauppa"-brittistoutteja, eikä tuo makuun lisää muuta kuin hieman kahvia, mitä saisi olla kyllä enemmän. Tuoksuu paremmalta kuin maistuu.

Melko easy listening-kamaa, kuten panimon ihannebändikin näin parisen biisiä kuunneltuna (älkää hirttäkö). Ei siis iskenyt sen kovempaa. Ei sanfranciscolainen bändi, eikä olut. Rokkia tosin alkoi tehdä mieli, joten The Who soimaan, ja äkkiä.

Pisteet 29/50 (7-4-5-2-11)

Panimoravintola Koulu & Hartwall Juhla-Aura IVA

Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi (ja ehkä osittain kritiikin vuoksikin..) Hartwall halusi panna juhlaversion Aura-oluesta Panimoravintola Koulun kanssa. Juhla-Auran pitäisi olla pantu alkuperäisen Auran reseptillä ja vahvuutta on näin ollen 5,2%. Tyyli siis vaalea (suodattamaton) lager. Raaka-aineita en nyt oikein löytänyt mistään tähän hätään, muuta kuin että oluessa on käytetty tshekkiläistä Saaz-humalaa. Lähden kuitenkin siitä olettamuksesta, että olut on täysmallasolut, eikä mitään tärkkelyksiä olisi sekaan pistetty.

Kuten kuvastakin jotenkuten näkee, niin olut ei niin hirveän sameaa kuitenkaan ole. Vaahto ei hirveän kauan säily, mutta sopivan pitkään kuitenkin.

Tuoksu on harmillisen mieto, mutta kyllä sieltä puskee tuo aromaattinen tshekkihumala ja hieman voinen mallaskin. Olut on suutuntumaltaan pehmeän keskitäyteläistä, hieman liukasta ja hiilihappoa on silti ihan riittävästi. Oikein hyvä suutuntuma itse asiassa.

Maku on kuin mietoa tshekki-pilsiä. Mallaspohja on vaalean leipäinen ja hyvin voinen ja tuoretta yrttistä & ruohoista humalaakin on käytetty suomalaiseen lageriin hyvin avokätisesti. Harmillisesti jotain outoa imelän tärkkelysmäistä bulkkilagermaisuutta löytyy kuitenkin taustalta, tai sitten vain kuvittelen..? Ehkä tuo on se Hartwallin "kosketus" olueen? Onneksi tuota outoutta ei hirveästi mausta löydy ja oluesta jää kuitenkin positiivinen mielikuva.

Katkeruutta ei hirveästi ole (nyky-humalapommit on varmaan pilannut aistini jo muutenkin...) mutta maku kuivuu kiitettävästi loppuun.

Juhla-Aura erottuu hyvin edukseen tavallisesta Aurasta, vaikkei mikään makupommi olisikaan. Lempeä ja maistuva sessio-olut Koulun hienossa ympäristössä nautittavaksi. Oluen voi bongata Koulun lisäksi Apteekistakin, ja johan kansa parantuu ;)

Pisteet 30/50 (5-3-6-4-12)

[Edit 25.3.11.] Olut onkin suodatettu yllä väitetystä huolimatta.

Anchor Porter

On hienoa saada tämä maineikas portteri takaisin Alkoon. Vielä parempi siksi, kun en tätä aikoinaan kerennyt maistaa. Jonkun verran jo jenkki-porttereita testattua, olen todennut että niitä yhdistää yleensä silkkinen pehmeys ja amerikkalaiset kirpeän sitruksiset ja pihkaisen havuiset humalat. Ne antavat omanlaisensa syvyyden makuun, mitä taas ei tyypiillisesti löydy eurooppalaisista porttereista. Prosentteja löytyy 5,6%.

Koska olen laiska, kopioin tähän suoraan Olutoppaaseen tekemäni arvion oluesta:

"Mustaa, mustaa.. Ja onpas vielä komea beige vaahtokin. Tuoksussa palanutta siirappia, aavistus kahvia, tummaa suklaata, viinirypäleitä ja hieman sitruksista humalaakin on aistittavissa. Yllättävän hedelmäistä menoa. Suutuntuma on liukkaan keskitäyteläinen vähäisellä hiilihappoisuudella. Maku tuo hieman mieleen makeat, ei niin paahteiset kuin humalaisetkaan balttiportterit. Maussa löytyy syvyyttä. Ensimmäisellä tasolla on hieman palanutta tahmeaa siirappia, toisella paahteista mustaa kahvia, kolmannella hedelmäistä rypälettä, neljännellä tummaa suklaata ja niin edelleen. Maku on melko kuiva. Hyvä comeback Alkoon ja tulee rustattua ostoslistaan jatkossakin."

Lisäisinpä tähän vielä, että nyt toisella maistelukierroksella humalointi tulee hieman paremmmin esiin, mutta pysyttelee silti tyylikkäästi taustalla. Kaikin puolin mainio portteri ja voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Itse asiassa tämä on ensimmäinen tuontiolut Alkossa, kun on tullut mieleen, että voisi ostaa kerralla vaikka "six-packin" hitaasti nautiskeltavaksi. Hintakin on nykymeiningillä melko kurissa. Alko, 3,38€/0,355l.

Pisteet 39/50 (8-4-8-3-16)

[Edit] Oli muuten 200:s postaus! Kippikset sille! :pint:

Dubuisson Cuvée des Trolls

Jahas, peikko-olutta Belgiasta. Tämä on yksi tämän vuoden Alkon pääsiäisoluista ja panimosta ei ennakkoon mitään havaintoa. Olut on 7% vaaleaa belgialea. Erikseen huomioitavaa on kuitenkin hyvin kallis Alkon litrahinta,12,92€. Olut tulee siis pienessä 0,25l pullossa. Alkaa oikeasti pikkuhiljaa tuntua siltä, kuin koko putiikin katteet revittäisiin tuontioluista... Toivottavasti olen väärässä ja hintoihin vaikuttaa jokin muu seikka. Silti. Toivon kovasti, että eläisin vielä joskus vapaan kaupan Suomessa.

Olut on tuoksultaan yrttisen & ruohoisen humalainen, belgihiivainen, hieman sokerisen makea, sekä viljaisen maltainen. Tuo mieleen itse asiassa hieman Rullesin panimotuotteet.

Maku vahvistaa myös tätä käsitystä humalan ollessa eniten pinnalla, mutta tämä on selvästi kepeämpää. Olutta on kritisoitu mauttomuudesta, mihin en kuitenkaan voi täysin yhtyä. Jälkimaussa alkoholi harmillisesti nostaa päätään jonkin verran, muttei kuitenkaan häiritsevästi.

Olut ei kuitenkaan hirveästi herätä ajatuksia mihinkään suuntaan ja on melko neutraali. Lisää luonnetta kaivataan.

Pisteet 32/50 (6-3-6-3-14)

Sinebrychoff Suklainen 8%

Eräs blogisti-toveri ehti tokaista jo nasevasti "Täytyyhän kansaa varoittaa". Tuo on täysin totta ja lokaa sataa tämän oluen päälle.

Käytetyn lasin tekstipuoli on myös täysin tarkoituksella käännetty esiin. Täytyyhän sitä nyt turkulaisena vähän närkästyä kyseisen oluen valitsemisesta vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki-Turun viralliseksi olueksi. Aurassa ei nykyään ole mitään lähiseutua, vaan se on ison monikansallisen firman tuote. Olisihan sitä nyt ollut tarjolla ihan oikeaakin lähiolutta.

Itse Suklaiseen. Tämän oluen on siis tarkoitus olla jonkin sortin pääsiäisolut. Tummaa lageria isoilla prosenteilla ja esansseilla maustettuna. Sopii hyvin tähän nykyajan isojen panimojen trendiin lisätä jotain epämääräistä esanssia/aromia olueensa ja markkinoida se sitten kansalle isolla rahalla. Esanssi-savu, esanssi-terva, esanssi-suklaa, esanssi-mikä seuraavaksi..? Kansaa tahtoo aitoa asiaa, eikä sitä ole isoilla tarjota. Tämähän alkaa kuulostamaan jo erään puolueen teeseiltä ;). Pienpanimot ja rehellisyys raaka-aineissa kunniaan!

Niin joo ja itse olut. No eipä tästä paljon kerrottavaa ole; Melko alkoholinen tumma lager, missä suklaa-aromia melko vähän loppujen lopuksi. Eipä toimi, ei. Kaiken lisäksi tämä on vielä lähes vetistä suutuntumaltaan. Kyllähän tämän alas saa, ei siinä mitään, mutta minkäänlaista ylpeyttä olutta kohtaan se ei saa aikaan. Etiketti on kuitenkin kivan retro.

Oluenystävän blogi ei suosittele tällaisia tahallisia rimanalituksia. Jos nyt kuitenkin tahdot oluesi suklaalla, niin ennemmin sitten vaikka Young'sin Double Chocolate Stouttia, vaikka esanssista sekin on, niin huomattavasti tätä parempaa.

Pisteet 17/50 (3-3-3-2-6)

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition

 

Horisontti pimenee taas. Yhtenä olutharrastajien vuoden kohokohtana voidaan pitää norjalaisen hurjasti kasvavan pienpanimon, Nøgne Ø:n, lippulaivatuotteen 3. tuleminen. Minun ensimmäinen DH myös, vaikka jonkun aikaa on jo kerennytkin harrastamaan, mutta aiemmat horisontit on vain jotenkin lipuneet sormien välistä ja herätys on tullut liian myöhään.

Historian havinaa...

0,25l pikkupullo tulee tyylikkäässä hieroglyfeillä koristellussa metallipurkissa ja luo oluelle arvokkaan olemuksen, mitä siltä kyllä 40€ litrahinnalla saa odottaakin.

Tyylinä siis imperial stout kahvilla ja sokerilla maustettuna, vahvuus 15,5% ja IBUja tasan 100. Aikamoiselta kuulostava setti, eli ei kun maistamaan!

Jääkaapissa puolisen tuntia riittää, niin pääsee heti käsiksi kaikkiin aromeihin.

Olut ei olekaan pikimustaa, vaan sakean colan väristä. Jotain vaahdon tapaista pinnalla lilluu. Tuoksussa herkullista palaneen paahteista espressoa, reilusti sokerista makeutta, aavistus (soijaista) nahkaa ja vain hitusen alkoholia.

Suutuntuma on lämmin, pehmeän täyteläinen ja vähäisen hiilihappoinen. Yllättävän helppo näin korkeaprossaiseksi, ei pala suu. Tai eihän se viskeissäkään pala... ;)

Maussa huomaa heti samankaltaisen puolukkaisen/karpaloisen marjaisuuden, mikä löytyi Brewdogin samankaltaisesta ekstremeoluesta, Tokyo*sta. Kahvi on tässä kuitenkin se päämaku. Se on hedelmäisen paahteinen. Maku on myös hyvin makea, mistä kaikki eivät ehkä pidä. Edelleen alkoholi on piilossa merkillisen hyvin. 100 IBUn humalat takaa maun kuivuuden, vaikka katkeraa tämä ei ole. Jälkimaku on mukavan pitkä, kuten odottaa saattaa.

NØ DH3 on mielenkiintoinen olut ja parhaimmillaan nautittuna pienissä erissä ja monia eri aromeja arvuutellessa ja pähkäillessä. Täytyy sanoa, että pidin kovasti tästä oluesta ja 2kpl ei taida riittää minulle. Pari pulloa pitää vielä ainakin hakea tulevaisuuden varalle ja kyllähän tällaiset oluet vielä kypsyy monta vuotta pullossa. Suosittelen kokeilemaan!

Pisteet 42/50 (9-3-9-3-18)