Kyseiseltä kanadalaispanimolta on nyt tullut testattua 3 eri olutta ja voisi jotain raportoidakin. Yksi niistä löytyi Kupittaan Cittarista ja loput nautittiin Uudessa Apteekissa.
Griffon Ale Rousse on ensikosketukseni kanadalaiseen olueen, lopultakin. Oikein aleakin vielä, ja hyvä niin. Olut on brown/red alea ja prosentteja 4,5% - onhan tämä maitokaupasta kuitenkin bongattu. Kuitenkin hieman yli 4€ hinta pienestä pullosta sai kyllä harrastajankin pohtimaan taas hyllyllä ostaako sittenkään, mutta kun kerran Kanadasta asti...
Griffon Ale Rousse on ensikosketukseni kanadalaiseen olueen, lopultakin. Oikein aleakin vielä, ja hyvä niin. Olut on brown/red alea ja prosentteja 4,5% - onhan tämä maitokaupasta kuitenkin bongattu. Kuitenkin hieman yli 4€ hinta pienestä pullosta sai kyllä harrastajankin pohtimaan taas hyllyllä ostaako sittenkään, mutta kun kerran Kanadasta asti...
Olut on melko tumman kuparinruskeaa vähäisellä vaahdolla. Tuoksu antaa ilmoille diasetyylistä toffeemallasta, puista/pähkinäistä humalaa ja karhunvatukkaa/marjaisuutta. Melko selkeä brown ale kyseessä siis. Tuoksu on kuitenkin tyylikkäästi tasapainossa ja erottaa oluen "halvasta" brown alesta.
Maku on yllättävänkin katkera ja puisen kuiva. Makeaa diasetyylistä/voista toffeeta on kerrankin osattu annostella sopivasti - ei mene yli, eli ei siis okseta heti alkumetreillä vaan tuntuu kuuluvan oikeasti tyyliin tällä kertaa. Maku on hyvin brittiläinen ja skotlantilainen samaan aikaan. Matalista prosenteista huolimatta makua on runsaasti, eikä suutuntumakaan ole sieltä vetisimmästä päästä. Aika pehmeää oikeastaan, mitä kyllä takaetiketissäkin mainostetaan...
Toista kertaa en tätä tule ostamaan, mutta ei tämä pettymyskään ollut. Brown ale ei vaan kuitenkaan kuulu ihan suosikkityyleihin, vaikka Rousse sellaisena ihan maistuva olikin.
Apteekissa tuli maisteltua peräkkäin panimon hieman belgityylinen blonden ja pale alen yhdistelmä, sekä kaurastout. Ensimmäisen mainitun jälkeen tuli jo sellainen fiilis, että panimo tuottaa tasapaksua jöötiä, mutta kaurastout onnistui kuitenkin pelastamaan tältä virheelliseltä vaikutelmalta. Varmaan parhain, tai ainakin parhaimpia kaurastoutteja, mitä kurkusta alas on tähän mennessä kulkenut.
McAuslan St. Ambroise Pale Ale (5%) on tuoksultaan melkoisen sokerisen makea, hieman yrttinen, sitruksisen humaloitu, jonkin verran belgityylisen hiivaisen hedelmäinen, sekä mallaspohjaltaan keksimäinen. Suutuntuma on reilun hiilihappoinen ja keskitäyteläinen, sekä melko pehmeä. maku jatkaa tuoksun linjaa makealla sokerisuudellaan, mitä onneksi humala jonkin verran kuivaa. Olut on taas ihan ok, mutta niin kovin keskinkertainen, ettei siitä keksi oikein mitään sen kummempaa sanottavaa, joten en edes yritä.
Pisteet 33/50 (7-3-7-3-13)
Mielenkiintoisempi, myöskin 5%, McAuslan St. Ambroise Oatmeal Stout on ulkonäöltään stoutille sopivan mustaa kivan höttöisellä beigellä vaahdolla. Uskomattoman herkullinen tuoksu on makean lakritsitoffeinen, paahteinen, sekä maitoisen kaurainen. Suutuntuma odotetusti on hyvin silkkisen pehmeä, mutta olut saisi kyllä olla täyteläisempi. Maku ei petä, vaikkei ihan ylläkään tuoksun tasolle. Maultaan olut on hieman paahteisempi, kuin useimmat maistamani lajitoverit ja vain yksinkertaisen herkullisen nautittava - ja näin kevytkin vielä prosenteiltaan..! Ei ehkä hirveän monipuolinen, muttei sellaista tässä kaipaakaan. Tässä olisi todellinen "käyttöstout", jos olisi helpommin saatavilla vain. Mahtaakohan kaura sopia mihin tahansa oluttyyliin..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti