Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Tämä saksaa osaamattoman kielimiehen suussa ehkä vaikeastikin lausuttava olut on peräisin amerikkalaisen Brooklyn- ja saksalaisen Schneider Weisse-panimoiden aivojen yhteenkolahtamisesta. Oluesta on saatavilla molempien panimoiden omat variaatiot, mitkä ovat samanlaisia muuten, paitsi käytetyt humalalajikkeet ja hiiva on eri.

Olut on siis tyyliltään reippaasti humaloitu weizenbock, eli vahva vehnis. Humalaa 40 EBUa. Tässä Saksa-versiossa alkoholia on 8,2%, kun Amerikka-versiossa sitä on pikkasen enemmän 8,5%.

Arvosteltavan saksalaisen yksilon käytetty humalalajike on Hallertauer Saphir, mikä on saksalaista alkuperää, luonnollisesti..

Olut oli alunperin saatavilla vain Arkadian Alkosta, Helsingistä, mutta nyt se on tullut myös normivalikoimaan kaikkien saataville.

Jos jostain jossain vaiheessa saan käsiini jenkki-Hopfenweissen, niin toki jaan siitäkin kokemukseni.

Kuva on otettu jo jokunen aika sitten (esim. kuvan lasi on jo historiaa...), mutta samannäköistä litkua näyttäisi tälläkin kertaa lasissa olevan. Tosin sillä erotuksella, etten lisännyt kaikkia hiivoja kerralla lasiin tällä kertaa.

Tuoksusta voisi tietämätön luulla, että amerikkalaisia humalia olisi käytetty (kuten itsekin aikoinaan kuvittelin..), sillä kovin siihen suuntaan tuoksu vie. Greippiä, sitruksia, hieman neulasiakin, mutta myös eksoottisempaa mangoa ja aavistus kiwiäkin löytyy. Hyvin monipuolinen lajike näyttäisi Hallertauer Saphir siis olevan. Tämän kaiken lisäksi tuoksussa on aistittavissa vehnäistä happamuutta ja hiivan tuomaa banaania.

Kyllähän tämä täyteläistä on, mutta silti riittävän notkeaa ja hiilihappoa on riittävästi.

Ilman pullonpohjahiivoja maku on katkerampaa/kuivempaa ja hieman hieman hapokkaampaa, kun taas hiivojen kanssa makeampaa ja kiisselimäisempää. Molemmat käy kuitenkin ihan hyvin. No okei, kaikkien hiivojen lisääminen tukkii jo hieman häiritsevästi aromimaailmaa.

Alkoholi on täysin piilossa kaiken aikaa. Maussa on hallitsevana elementtinä humala, kuten tuoksussakin, mutta kyllä tämän silti tunnistaa vehnäolueksi. Yleinen happamuus ja hienoinen banaaninen aromi paljastaa sen. Jälkimaku on kohtalaisen katkera ja melko mausteinen.

Tällainen sekahedelmäsoppa saattaa toki pelästyttää jotkut pois, mutta vaikka olisikin vahvoja ennakkoluuloja kyseistä olutta, tai vehnäoluita kohtaan yleisesti, niin kannattaa ehdottomasti antaa kuitenkin tälle oluelle mahdollisuus. Voin aika varmasti sanoa, ettet tule ainakaan pettymään. Sitä en lupaa, ettei hämmennystä syntyisi... Alko, 4,28€/0,5l.

Pisteet 40/50 (8-3-8-3-18)