perjantai 25. maaliskuuta 2011

Inveralmond Blackfriar


Skottiolutta 10 päivää kestäneen kertausharjoituksen päättymisen kunniaksi. Toki varmaan tuollaisen "suorituksen" jälkeen -mikä tahansa- olut maistuisi taivaalliselle, mutta koitetaan nyt sen faktan olla häiritsemättä itse oluen arvioimista.
Tyyliltään Blackfriar on strong ale, mutt Skotlannissa nämä vahvat alet tunnetaan myös nimityksellä 'wee heavy'. Prosentteja kertyy oluelle tasan 7%. Kyseisestä "tyylistä" ainakin Belhaven Wee Heavy on kova luu.

Olut kaatuu lasiin tummanpuhuvan punaruskeana ja vaahtoakin muodostuu. Tällaisissa oluissa mallaspohja on se mihin keskitytään ja humala suorittaa vain kiltisti tehtävänsä, eikä lähde pröystäilemään.
Tuoksu oluessa on paahteisen kermatoffeinen, sekä melko marjainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, muttei niin pehmeä kuin voisi toivoa.
Maku on loppuen lopuksi ihan semi-mielenkiintoinen paahteisen maltaan ja marjaisten aromien leikitellessä kielellä vuorotellen, toffeisuutta unohtamatta. Alkoholi on lähes täysin piilossa.
Maku kuivaa loppuun ihan hyvin osittain humalan ja paahteisen maltaan ansiosta. Se viimeinen rutistus jää kuitenkin uupumaan, eikä oluen onnistu ihan nousta huipulle kukkuloiden Skotlannin.

Parempi kuitenkin, kuin useimmat brittien strong alet. Asennetta löytyy. Alko, 4,25€/0,5l.

Pisteet 35/50 (6-4-7-3-15)



[Edit 20.7.2011] Aika hyvä parituskumppani tälle oluelle - Jack Daniel's jenkkiviski. Jos et usko, niin kokeile itse ja ylläty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti