Kivenkovaa meininkiä ja pari oluttakin siinä sivussa

Otsikolla tarkoitan tietysti uutuusleffaa True Grit - Kova Kuin Kivi. Elokuva on lajityypiltään western ja sen on ohjannut Coenin veljekset (mm. Menetetty maa). Ihan täysin uutuus tämä ei kuitenkaan ole, sillä samannimiseen Charles Portisin romaaniin perustuvaa samannimistä elokuvaa tähditti jo vuonna 1969 John Wayne.

Nuoren 14v tytön, Mattie Rossin (Hailee Steinfeld) isä murhataan ja hän haluaa kostaa isänsä tappajalle, Tom Chaneylle (Josh Broley). Hän palkkaa huhupuheiden mukaan kivenkovan ja vähän juoponkin seriffi Roosterin (Jeff Bridges) noutamaan syyllisen hirttopuulle tuomittavaksi. Mukaan joukkoon liittyy vielä koppava Texas Ranger La Boeuf (Matt Damon), joka taas haluaa napata Tom Chaneyn Texasin osavaltiossa tuotetuista rikoksista.

Pääosaa filmissä edustaa kaikesta huolimatta kuitenkin ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä (!) Hailee Steinfeld, jonka itsevarma ja taidokas roolisuoritus nostaa elokuvan astetta korkeammalle. Toki muutkin näyttelijät hoitavat hommansa oikein hyvin.

Leffa on väkivaltaisuuksista huolimatta sympaattinen, oikeudenmukainen, sekä vielä oikein hauskakin. Pidin tästä erittäin paljon ja westernejä toivoisi taas lisää..

Toki aina ennen leffaa pitää parilla oluella käydä. Melkein kirjoittamaton sääntö... Tarkoitus oli alunperin mennä Old Bankiin, josko sieltä olisi vielä irronnut American Weeks:n oluita, mutta kun ei niin ei. Onneksi läheisessä Cosmic Comic Cafessa oli pari maistamatonta Brewdogia hyllyllä; 5 A.M. Saint ja Trashy Blonde.

Brewdog 5 A.M. Saint on tyyliltään amber ale ja vahvuutta oluella on 5%. Olut on väriltään punaruskeaa ja vaahtoa normaalisti. Olut on reippaasti humaloitu, mikä on panimolla tapana, ja se vähän varastaakin huomiota oluessa. Melko kuiva maku on puisen humalainen (hieman sitrusta myös) ja mallas karamellinen, mikä jää vain liian taustalle. Aavistus tuhkaisuutta on myös aistittavissa. Suutuntumaltaan olut on ihan mukavan kevyt olematta kuitenkaan vetinen. Mitäs tästä nyt osaisi sanoa? Tämä ei paljon ajatuksia herätä suuntaa tai toiseen. Alas meni. Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)

Vuorossa toinen Brewdogin olut, Trashy Blonde. Nimensä mukaisesti olut on blond/golden ale ja tällä kertaa prosentteja on erittäin kohtuullisesti vain 4,1%. Kuten saattaa arvata, tämäkin ratsastaa humalalla, mutta tähän tyyliin se sopiikin paljon paremmin kuin amber aleen.

Olut on kauniin kultaisen kuparinen väriltään ja vaahto on hillittyä. Tuoksussa vallitsee huumaava greippisen sitruksinen humalointi. Mallaspohja on aika heikoilla, mutta vetistä tämä ei silti ole. Maussa mennään humalan ehdoilla, mikä vaatisi hieman enemmän mallasta, vaikka on tämä näinkin melko raikas. Hieman tuhkaisuutta tässäkin. Katkeraa.

Voisin ostaa maitokaupasta, jos satun törmäämään. Pisteet 33/50 (7-3-7-3-13)

Leffan jälkeen menimme vielä yhdelle Apteekkiin. Sieltä sain valittua kaikkien uutuuksien joukosta Mallaskukon omamaahantuonnissa aikaisemmin nähtyä tanskalaista Midtfynsiä. Midtfyns Double IPA on 9,2% ja tulee valitettavan isossa 0,5l pullossa.

Tuoksu on kuivan yrttisen & havuisen humalainen, siirappinen, hieman kotikaljaisen hiivainen ja siinä on vain vähän (jenkki)DIPAmaista makeutta ja hedelmäisyyttä. Suutuntuma on yllättäen hieman ohut, eikä niin täyteläinen kuin olisi luullut tai toivonut.

Humalointi on tässä oluessa armottoman raaka ja tiputtaa osan maistelijoista pois jo kättelyssä. Luulen että itsekin taisin pudota tämän norsun selästä.

Raakuudella tarkoitan sitä, että karkean kuivan ja yrttisen katkeroisen humalan tasapainoittavaa mallasta ja makeutta ei hirveästi löydy, joten olut on loppuen lopuksi melko tunkkainen. Alkoholi sentään on aika hyvin piilossa.

Midtfyns Double IPA ei vakuuttanut millään osa-alueella ja taitaa ollakin huonoin maistelemistani panimon oluista, sekä dipoista ylipäätään. Pisteet 31/50 (6-3-6-3-13)