Yön pimeinä tunteina tuli yllättäen avattua yksi tällainen. Samaranth on tyyliltään quadrupel, eli vahvan vahva belgiale. Alkoa tässä onkin kunnioitettavat 11,5%. Aamulla herätys, joten eipäs jahkailla, vaan juoma naamariin.
Olut on tumman ruskeaa, hieman punertavaa ja vaahtoa aika niukasti. *Nuuh nuuh* -kylläpäs tuoksuu pippurinen alkoholi vahvasti. Sen alta vahvaa maltaisuutta, anista, mausteita, yrttejä, kuivaa hedelmää, rusinoita, appelsiininkuorta ym..
Suutuntumaltaan tämä on lähes täyteläistä, lämmittävää, sekä tälle tyylille aika hiilihappoista. Maku on hyvin runsas ja alkoholi piiloutuu myös paremmin. Päämakuina kuivat hedelmät, rusinaisen mämminen runsas mallas, yrttisyys, pippurisuus, appelsiininkuori, anis, belgihiiva ja jopa hieman banaaniakin. Toffeinen makeus kasvaa oluen lämmetessä. Monipuolista. Maku kuivaa hyvin loppuun. Mieleen tulee Rochefortin 10, mutta sen erinomaisuuteen tämä ei kuitenkaan yllä.
Talvikauden olut tämä on, sen jo sanoo prossatkin. Harmillisesti ne kyllä maistuvatkin (enemmän vielä tuoksuvat). Hyvällä tahdollakaan en siis saa tätä neljänkympin olueksi, mutta ehdottomasti kannattaa silti maistaa jos eteen tulee.
Tämä oli muuten panimomestari Hildegardin ja hänen miehensä Basin häissä viinin korvaajana =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti