Tripel-sanan käyttö tästä vaaleasta, vahvasta (belgi)oluttyylistä on yleistynyt pitkälti belgialaisen trappistipanimo-Westmallen vahvalle oluelleen antaman nimityksen, Westmalle tripelin (9,5 t-%) myötä. tripel on joskus ennen muinoin varmaan tarkoittanut vain korkeaa, kolmin kertaista (3/6/9) alkoholiprosenttia, mutta nykyisen tripelin tunnusomaiset piirteet ovat ison prosentin lisäksi vaalea väri, sekä hieman runsaampi, makua kuivattava humalointi.
Nyt arvioitava tripel on belgialaisen Van Honsebrouckin panimon Kasteel Tripel, huimalla 11 t-% vahvuudella. Vaalealle oluelle tällainen vahvuus usein voi olla kompastuskivi, mutta katsotaan ennen kuin tuomitaan.
Saman panimon tumma Kasteel Bier (Alkosta saatava) on myös saman vahvuinen ja varsinainen sokeripommi (makein ikinä maistamani olut), mutta yllättävän juotava ja hyvä olut siitä huolimatta, joten hieman odotuksia kohdistuu myös tämän panimon Tripeliin.
Olut on oranssin kultaista ja siihen muodostuu ehkä hieman vaisukin vaahto, mutta säilyvä silti (ainakin trappistilasissa). Voimakas tuoksu on hieman yllättäenkin päärynäisen hedelmäinen, hiivainen, hieman yrttisen humaloitu sekä vähän pippurisen alkoholinenkin. Olut on täyteläisen pehmeää suutuntumaltaan, sekä melko hapokas. Maussa päärynä hieman väistyy ja antaa tilaa hienolle karamelliselle maltaisuudelle. Hedelmäisyyttä riittää hyvin silti. Hiivaisuutta näissä belgeissä ei kai tarvitse erikseen mainitakkaan.
Kuivaa mausteisuutta, sekä pippurisuutta löytyy myös ihan mukavasti mausta, vaikka minun puolestani sitä saisi olla vielä vähän enemmänkin. Täyttää kyllä tripelin ominaisuudet. Hieman alussa pelkäämäni korkea alkoholipitoisuus kyllä on läsnä koko ajan, mutta epämiellyttävänä makuna se ei hirveästi ilmene, onneksi! Parasta viileänä.
Kokonaisuutena vahva, hedelmäinen olut sopivalla pippurisella mausteisuudella. Kuivahko. Suosittelen sekä tätä, että panimon tummaa Kasteelia.Pisteet 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti