Virossa

Tuli tässä viime viikonloppu avovaimon kanssa vietettyä Virossa, Tallinnassa. Ennen en maassa ollut käynytkään ja hieman varauksella odotinkin millainen paikka mahtaa kyseessä ollakaan. Se vähä mitä Tallinnasta nyt ehti nähdä, niin ihan kelvolliselta paikalta vaikutti. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollut mitenkään olutpainoitteinen, vaikka tuli niitäkin siellä katsasteltua.

Matkustimme Eckerö Linella, mikä on hieman edullisempi, mutta laivalla huomasi että rahat kerätään pois ylikalliilla voileivillä ym. kaikella mahdollisella. Eli omat eväät matkan ajaksi ei olisi ollut mitenkään ylireagointia. Huvittava pointti laivan kaupassa oli se, kun yksi 0,33l oluttölkki maksoi 2,70€, kun kopallinen samaa tavaraa maksoi ~11,00€. Aika moinen litrahintaero... Pieni "jano" laivalla ei siis tullut kysymykseen.

No niin, perillä ollaan n. 3 tunnin matkan jälkeen. Sää tallinnassa on erittäin ahdistavan tunkkainen; yli 30c, ei tuulta ja ilma painostavaa. No, ei sentään sada. Ennen hotellille (Domina Ilmarinen) menoa käymme hakemassa jotain pientä purtavaa ensin kauppakeskus Rimistä, mistä bongaa myös kohtalaisen valikoiman oluita. Täältä tarttui mukaan mm. ennestään minulle tuntematonta, venäläistä Stary Melnikiä (Старый Мельник), kahta eri laatua, joista toinen oli hauskan muotoisessa pullossa. Melnik osoittautui myöhemmin normi bulkiksi, vaikka toisessa laadussa oli myös humalaakin käytetty. Rimissä ei kuitenkaan hirveän monipuolista antia ole, enkä jaksanut kaikenmaailman bulkkeja kanniskella selkä vääränä, joten otin mukaani vielä Sakun nisuõlun (vehnäolut) ja itävaltalaista Edelweissia, mikä sekin vehnäolut.

Hotelliin tutustumisen jälkeen lähdimme tutustumaan varmasti kaikkien turistien tuntemaan vanhaan kaupunginosaan. Olo on kuin keskiajalla olisi ja paikka kuhisee turisteja kameroineen. Tämä ei kuitenkaan häiritse ja paikkaa on kiva kierrellä ja käydä pikku "poodeissa" (puoti). Silmään osuu mielenkiintoinen baari, Hell Hunt, jolla on omien oluiden lisäksi tarjolla paljon tuontioluita, sekä vielä ruokaakin. Paikka on melko kodikkaan, avaran pubmainen. Tarkoitus oli käydä yksillä ja jatkaa sitten seikkailua ja nopean miettimisen jälkeen tilasin Baltikan 8:a, mikä on yllättävänkin onnistunut vehnäolut tältä Venäjän isolta panimolta. Oluiden hintataso on paikassa virolaista keskitasoa eli 40-55 EEK:a (2,5-3,5€). Halvalla siis pääsee, tuontioluet siis kalliimmasta päästä.

Illemmalla palasimme taas vanhaan kaupunkiin. Olimme varanneet jo ennen matkaa pöydän vanhanajan-tyylisestä ravintolasta Olde Hansasta. Varaus kannattaa tehdä sillä paikka on aina täynnä (ravintolan nettisivuilta onnistuu varaaminen sähköisesti). Paikka on todella omistautunut teemalleen. Aikamatka menneisyyteen melkein. Olde Hansassa on myös omien oluiden valikoima, mistä maistoin tällä kertaa vain yhtä, talon yrttiolutta. Oluet tarjoillaan saviastioissa, joten en väriä nähnyt (+ paikassa muutenkin hämärä kynttilävalaistus) mutta sanoisin että se oli tummaa lageria. Ei tosiaan mitä tahansa tummaa lageria, vaan erittäin herkullista sellaista! Maussa oli jotain todella alkukantaista ja olut olikin todella vahvan yrttisen mausteista, runsaan makean maltaista ja täyteläistä. Prosentit varmaan siinä 5-6% paikkeilla. Tätä olisi ottanut mielellään mukaankin. Muut oluet olisivat olleet kaneliolut ja hunajaolut mutta hyvin täyttävän aterian jälkeen (paljon mm. häränlihaa..) ei meinannut enää tuolillakaan pysyä, joten mars hotelliin ja nopea simahdus oli taattu.

Aamulla tulee vettä kuin Esterin perseestä ja suuntaus on hotellin aamiaispöytään. Olemme ilmeisesti ainoat suomalaiset tässä hotellissa espanjalaisturistien keskellä. No, saksaa kuulee jostain pöydästä kuin italiaakin. Myöhemmin kaupungissa seikkailtua, tuli käytyä vielä Hell Huntissa maistamassa heidän omaa oluttaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan saanut kuin heidän Hell Hunt Heleä, vaaleaa, luultavasti suodattamatonta lageria. Ei se mitään. Hele on yllättävän hyvän makuinen vaalea lager. Hedelmäisyyttä riittää ja humalaa on keitoksessa selvästi käytetty tavallista runsaammin. Oluen kanssa syöty iso, lämmin voileipäkin oli oikein herkullista ja palvelu huippuluokkaa. Kannattaa todellakin pistäytyä tässä baarissa, jos menet Tallinnaan.

Kaupungissa on viinakauppoja joka kulmassa ja pitihän näissäkin nyt käydä katsomassa, millaista se nyt on kun on monopoleista vapaa. Tyypillisesti valikoima on melko heikkoa joka paikassa ja "erikois"oluita ei käytännössä bongaa mistään. Olisikohan asia näin Suomessakin, jos Alkon monopoliasemasta luovuttaisiin? Tulihan tuolta nyt raahattua, tyypillisenä suomalaisena turistina, pari laatikkoa olutta; perus vienti-Sakua ja Saaremaa Tumea. Molemmat tosin ihan hyviä oluita.

Matka oli hauska ja ei varmastikaan viimeinen.

Mielenkiintoisimmat oluet kotiin asti tuli kuitenkin raahattua ihan kotimaasta, lippulaiva-Alkosta, Arkadiasta. Brewdogin Tokyota, Mikkellerin Beer Geek Breakfastia, Goose Islandin Matildaa & Pere Jacquesta sekä vielä Schneiderin TAP5:a. Näitä herkkuja maistellaankin sitten hartaasti.