Brewdog Tokyo*

Päräyttävä olutkokemus luultavasti edessä. Etiketti ainakin lupailee jo sellaisia, ettei tässä edes viitsi alkaa analysoimaan sen tarkemmin ;). Kyseessä on kuitenkin hyvin vahva, 18,2 t-% imperial stout, mitä on vielä kypsytetty tammitynnyrissä. Skotlantilainen panimo Brewdog on tunnettu kaikesta extriimistä, kuten maailman vahvimman oluen tittelin havittelu kerta toisensa jälkeen ja tämä olut on luultavasti hieman jo aloittanut tuota kyseistä buumia. Varsinainen olutnörttien panimo siis.

Ennen näin vahvaa olutta olen maistanut vain Mikkeller Blackin muodossa (17,5 t-%), mikä ei sitten kuitenkaan noussut niin hyväksi olueksi kuin olin sen kuvitellut. Alkuasetelmissa Tokyoon kuitenkin tuo hieman lisäarvoa juurikin tuo tammitynnyrikypsytys sekä keitokseen lisätty jasmiini sekä karpalo. Karpalo eritoten.

Olut on hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Tumman ruskeaa vaahtoa muodostuu kyllä hieman mutta se jää vain ohueksi rinkulaksi lillumaan lasin reunalle. Tuoksu on hyvin siirappisen makea. nahkainen siirappisuus hallitsee tuoksussa mutta kyllä siellä pilkistelee myös marjaisuutta, alkoholia, palanutta mallasta, sekä hienoista vaniljaisuutta. Monimuotoista todellakin ja vaatii paljon tutkiskelua. Olisin odottanut että tämä olisi jotain täysin tönkköä tavaraa mutta ei todellakaan; suutuntuma on oikeastaa keskitäyteläistä ja hiilihappoakin on jopa havaittavissa. Itse oluen maku osoittautuukin sitten oikein hyväksi ja pelot pettymyksestä oli aivan turhat. Ihan ensimmäiseksi makunystyröihin hyökkää karpalon tuoma hapahko, puolukkaisen marjainen maku. Mausta pystyy bongaamaan ties mitä ja vaikeaa onkin tehdä tiettyä määritelmää maulle. Siinä on reippaasti siirappisen sokerista makeutta, nahkaisuutta, paahteista mallasta, yrttistä/havuista/hieman minttuistakin humalaa, marjaisuutta, vaniljaa ym.. Alkoholi ei -ihme kyllä- oikeastaan polta missään vaiheessa, vaan tuntuu lähinnä lämmittävänä tekijänä. Petollista. Tammitynnyri on pehmentänyt oluen todella silkkiseksi. Viimeiseksi mauksi suuhun jää kuitenkin tämän kaiken jälkeen hieman kahvinen, paahtunut mallas sekä tuo alun karpalo. Oikein hyvä!

Brewdog on onnistunut tekemään erittäin nautinnollisen vahvan imperial stoutin, mikä kyllä nousee päähän kuin häkä jos ei osaa nauttia tavanomaista varovaisemmin. Alko Arkadia, 9,61€/0,33l.

Huvila E.S.B.

Tyylikäs etiketti täytyy mainita yhdeksi eduksi.

Kotimaista pienpanimo-uutuutta taas tarjolla Alkosta. Aina hyvä asia. Malmgårdin panimon E.S.B. perustuu englantilaiseen extra special bitter-tyyliin, minkä tunnetuin edustaja varmastikin on Fuller's E.S.B.. Nimensä mukaisesti olut on hieman katkerampaa bitteriä. Huvilan "espi" on alkoholipitoisuudeltaan 5,2 t-% ja katkeroita on sopivan tuntuvat 48 IBU:a. Käpyjä ei siis ole säästelty. Tätä nimenomaista olutta muuten viedään myös USA:n markkinoille sikäläisille herkkusuille.

Olut on tumman kuparisen ruskeaa ja vaahtoa muodostuu hyvin, sekä se säilyy lasissa kohtalaisen hyvin. Ulkonäkö ainakin natsaa tällä "kloonilla". Tuoksusta löytyy myös sitä tiettyä rusinaisuutta minkä olen mieltänyt E.S.B.:n yhdeksi ominaistuoksuksi. Muuten tuoksussa raikkaan puista, hieman yrttistä humalaa sekä tummempaa mallasta. Suutuntuma ei ole ihan niin pehmeää kuin parhaimmissa mutta silti oikein hyvä ja tasapainoinen. Maku on yllättävänkin katkera ja brittihumalat maistuvat hyvin maussa. Mitään dominointia ei kuitenkaan esiinny, sillä mallaspohja on hyvin rakennettu. Rusinoita ja tummahkoa leipää. Katkerot tuntuvat läpi suun mutta jälkimaussa ne vasta pääsevät tositoimiin ja kuivattavat kitalaen kunnolla. Ainoastaan pienen pientä häiritsevää tuhkaisuutta esiintyy.

Huvilan E.S.B. on mielestäni todella onnistunut olut ja vaikkei tämä mitään edullista olekaan, niin voi kait tätä muutaman pullon tässä vielä ostella. jos vaikka joku kerta vertailisi ehtaan Fuller'sin vastaavaan. Alko, 4,57€/0,5l.

Saku Valge Hele Nisuõlu

Viron matkan satoa. Sakun vehnäolut (5 t-%) on hyvin samean, haalean keltaista melko vähäisellä vaahdolla. Tuoksussa ei niin hirveästi ole banaania mutta purkkaisuutta ja hienoista mausteisuutta ennemminkin. Olut on suutuntumaltaan melko täyteläistä vehnäolueksi ja hiilihappoa on tyyliin sopivan reilusti. Maku on mukava yllätys, sillä siinä on vehnän happamuus hyvin esillä, mistä pidän vehnäoluissa. Purkkaisuutta on enemmän kuin banaanisuutta. Maltaisuus on melko pullamaista/vaalean leipäistä, mikä myös jälkimaussa eniten maistuu hieman pippurisen mausteisuuden kanssa. Kokonaisuudessaan Valge on erittäin onnistunut vehnis ja nyt kiroan kun en ostanut yhtä pulloa enempää. Ostopaikka Rimi, halpaa kuin saippua...

Tätä kun saisi niissä suomalaisille turisteille suunnatuissa laatikoissa.

Spitfire

Jos pitäisi antaa tyyliesimerkki brittiläisestä bitteristä, Shepherd Neamen Spitfire olisi tähän lähes täydellinen valinta. Tämä perienglantilainen olut on saanut nimensä II maailmansodan aikana Britannian ilmavoimien käyttämän Spitfire-hävittäjän mukaan.

Olut on kuparisen ruskeaa ja vaahtoakin muodostuu, niukasti tosin. Tuoksu on kovin puisen humaloitu sekä hieman raikkaan  rypäleen/kiwimäisen hedelmäinen. Suutuntuma on hieman karkean (kova vesi?) keskitäyteläistä ja hiilihappoa on hillitysti. Maussa tulee esiin myös toffeinen mallas, mutta ei rasvaisen toffeinen - mikä on taas tyypillistä skottilaisille aleille. Minä pidän enemmän brittiversiosta. Maku on hyvin kuiva onnistuneen, runsaahkon humaloinnin ansiosta. Jälkimaku on kuivan puisen humaloidun katkera ja kestää pitkään. Hieno bitter tosiaan on kyseessä, vaikka minulla on ennen tämän kanssa ongelmia ollutkin. Ehkä olen saanut jotain pilaantuneita versioita ennen..? Läpinäkyvä pullo kun kyseessä on.

Monelle tämä olut varmasti onkin jo tuttu juttu ja kuuluihan tämä minunkin aikaisiin "olutherätyksiin" muinoin. Ostettavissa maitokaupoista.

Midtfyns Imperial Stout

Mallaskukon oma-maahantuontia. Olut on 9,5 t-% ja 0,5l pullossa, eli aika hyvä kun menee yhdelle. Muuten kyllä suosin pienempää pulloa tuhdimmille oluille. Tämän tanskalaisen panimon IS on tammitynnyrissä kypsytetty, mitä nyt tanskaa takaetiketistä ymmärsin. Sen kyllä huomaa viimeistään mausta, sillä tämä on melko vaniljaista mikä taas pehmentää oluen iskevyyttä, harmillisesti. Aromi on tyypillisen paahteinen kahvi-tumma suklaa-lakritsinen sekä makean vaniljainen. Humalointia olisin kaivannut lisää keitokseen, kuten oikeastaan kaikkea muutakin, sillä tämä onnistuu olemaan jopa hieman ohutrunkoinen imperial stout-asteikolla. Midtfyns IS on ihan kelpo mutta nautin enemmän paahteisen kuivista ja ei niin makeista imperial stouteista.

Nikolai Vuosiolut 2011

Uutuusolut Sinebrychoffilta. Ihan mielenkiintoisen oloinenkin tältä jättipanimolta. Tölkissä sanotaan, että tämä olisi wieniläistyylinen lager, eli kuparinruskea keskitäyteläinen olut vain hienoisen makealla mallaspohjalla ja tasapainoisella aromihumaloinnilla (wikipedia =). "Maukas ja pehmeä lager, jonka aromikkaassa maussa voit aistia toffeeta ja hienostunutta jalohumalaa." - sanotaan tölkissä ja olisikin kiva tietää mitä humalaa oluessa onkaan käytetty.

Olut on tosiaan kuparisen ruskeaa ja vaahtoaa ihan kunnolla, vaikka se melko äkkiä häviääkin. Tuoksussa alussa voimakkaasti hieman pistävää havuisen neulasmaista humalaa, mutta tuoksu vaimenee myös voimakkaasti vaahdon kadotessa. Tuoksussa myös luvattua toffeista mallasta. Suutuntumaltaan olut kuitenkin on auttamattoman vetinen. Hiilihappoa on ihan sopivasti. Jotenkin maistaessa tulee mieleen jopa amerikkalainen Cascade-humalalajike mitä Koff on käyttänyt ennemminkin mm. Surferissa. Tämän oluen makuprofiiliin kyseinen humala ei kuitenkaan hirveän hyvin mielestäni sovi, vaikkei se ihan hutikaan ole. Toffeinen mallasprofiili on miellyttävän -vain vähän makea- ja pientä kahvista paahteisuutta & maanläheisyyttä siitä myös löytyy. Maltaita olisi vaan saanut olla enemmän käytetty.
Katkerot kuivattavat melkein sujuvasti kitalaen ja röyhtäisyssä paljastuu taas tuo hyvin havuinen humala. Olen aika varma jo että se on Cascade.

Ihan ok keitos muuten, paitsi pienet miinukset tulee kyllä rungon ohuudesta eli vetisyydestä, sekä (minun mielestäni) käytetyn humalan pienoisesta epäsopivuudesta tyyliin. Kyllä tämä silti kannattaa maistaa!

Балтика №5

Baltika 5 on kultaisen värinen lager, kuten etiketissä todetaan. Alkoholia 5,3 t-%. Pullo on harmillisesti läpinäkyvä, mikä ei yleensä tee hyvää oluen säilyvyydelle ja tämä yksilö on vielä kaiken lisäksi pantu jo viime joulukuussa(!)... No, katsotaan mitä sisältä löytyy. Tuoksu on yllättäen melko voisen karamellisen maltainen mutta humalat on jo haihtunut (tai sitten niitä ei ikinä ollutkaan..). Olut on myös maultaan melkoisen diasetyylinen, eli härskin voinen, joten rupeaa jo mietityttämään onkohan olut pilaantunut. Luultavasti jotain tsekkipils tyylistä makua tässä on haettu ja voi ollakin tuoreessa oluessa mutta tämä yksilö on vain voisen karamellista mallasmehua ilman sitä tasoittavaa ruohoista humalaa, että katkeroa (pilkahdus vain). Härski voi tökkii pahasti tässä, kun taas tsekkipilseihin se kuuluu.
Mahdollisesti pilaantuneesta Baltika 5:stä on paha mennä mitään sanomaan mutta jos sen tällainen kuuluu olla, niin ei hyvä. Rimi, Tallinna, alle €:n.

Virossa

Tuli tässä viime viikonloppu avovaimon kanssa vietettyä Virossa, Tallinnassa. Ennen en maassa ollut käynytkään ja hieman varauksella odotinkin millainen paikka mahtaa kyseessä ollakaan. Se vähä mitä Tallinnasta nyt ehti nähdä, niin ihan kelvolliselta paikalta vaikutti. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollut mitenkään olutpainoitteinen, vaikka tuli niitäkin siellä katsasteltua.

Matkustimme Eckerö Linella, mikä on hieman edullisempi, mutta laivalla huomasi että rahat kerätään pois ylikalliilla voileivillä ym. kaikella mahdollisella. Eli omat eväät matkan ajaksi ei olisi ollut mitenkään ylireagointia. Huvittava pointti laivan kaupassa oli se, kun yksi 0,33l oluttölkki maksoi 2,70€, kun kopallinen samaa tavaraa maksoi ~11,00€. Aika moinen litrahintaero... Pieni "jano" laivalla ei siis tullut kysymykseen.

No niin, perillä ollaan n. 3 tunnin matkan jälkeen. Sää tallinnassa on erittäin ahdistavan tunkkainen; yli 30c, ei tuulta ja ilma painostavaa. No, ei sentään sada. Ennen hotellille (Domina Ilmarinen) menoa käymme hakemassa jotain pientä purtavaa ensin kauppakeskus Rimistä, mistä bongaa myös kohtalaisen valikoiman oluita. Täältä tarttui mukaan mm. ennestään minulle tuntematonta, venäläistä Stary Melnikiä (Старый Мельник), kahta eri laatua, joista toinen oli hauskan muotoisessa pullossa. Melnik osoittautui myöhemmin normi bulkiksi, vaikka toisessa laadussa oli myös humalaakin käytetty. Rimissä ei kuitenkaan hirveän monipuolista antia ole, enkä jaksanut kaikenmaailman bulkkeja kanniskella selkä vääränä, joten otin mukaani vielä Sakun nisuõlun (vehnäolut) ja itävaltalaista Edelweissia, mikä sekin vehnäolut.

Hotelliin tutustumisen jälkeen lähdimme tutustumaan varmasti kaikkien turistien tuntemaan vanhaan kaupunginosaan. Olo on kuin keskiajalla olisi ja paikka kuhisee turisteja kameroineen. Tämä ei kuitenkaan häiritse ja paikkaa on kiva kierrellä ja käydä pikku "poodeissa" (puoti). Silmään osuu mielenkiintoinen baari, Hell Hunt, jolla on omien oluiden lisäksi tarjolla paljon tuontioluita, sekä vielä ruokaakin. Paikka on melko kodikkaan, avaran pubmainen. Tarkoitus oli käydä yksillä ja jatkaa sitten seikkailua ja nopean miettimisen jälkeen tilasin Baltikan 8:a, mikä on yllättävänkin onnistunut vehnäolut tältä Venäjän isolta panimolta. Oluiden hintataso on paikassa virolaista keskitasoa eli 40-55 EEK:a (2,5-3,5€). Halvalla siis pääsee, tuontioluet siis kalliimmasta päästä.

Illemmalla palasimme taas vanhaan kaupunkiin. Olimme varanneet jo ennen matkaa pöydän vanhanajan-tyylisestä ravintolasta Olde Hansasta. Varaus kannattaa tehdä sillä paikka on aina täynnä (ravintolan nettisivuilta onnistuu varaaminen sähköisesti). Paikka on todella omistautunut teemalleen. Aikamatka menneisyyteen melkein. Olde Hansassa on myös omien oluiden valikoima, mistä maistoin tällä kertaa vain yhtä, talon yrttiolutta. Oluet tarjoillaan saviastioissa, joten en väriä nähnyt (+ paikassa muutenkin hämärä kynttilävalaistus) mutta sanoisin että se oli tummaa lageria. Ei tosiaan mitä tahansa tummaa lageria, vaan erittäin herkullista sellaista! Maussa oli jotain todella alkukantaista ja olut olikin todella vahvan yrttisen mausteista, runsaan makean maltaista ja täyteläistä. Prosentit varmaan siinä 5-6% paikkeilla. Tätä olisi ottanut mielellään mukaankin. Muut oluet olisivat olleet kaneliolut ja hunajaolut mutta hyvin täyttävän aterian jälkeen (paljon mm. häränlihaa..) ei meinannut enää tuolillakaan pysyä, joten mars hotelliin ja nopea simahdus oli taattu.

Aamulla tulee vettä kuin Esterin perseestä ja suuntaus on hotellin aamiaispöytään. Olemme ilmeisesti ainoat suomalaiset tässä hotellissa espanjalaisturistien keskellä. No, saksaa kuulee jostain pöydästä kuin italiaakin. Myöhemmin kaupungissa seikkailtua, tuli käytyä vielä Hell Huntissa maistamassa heidän omaa oluttaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan saanut kuin heidän Hell Hunt Heleä, vaaleaa, luultavasti suodattamatonta lageria. Ei se mitään. Hele on yllättävän hyvän makuinen vaalea lager. Hedelmäisyyttä riittää ja humalaa on keitoksessa selvästi käytetty tavallista runsaammin. Oluen kanssa syöty iso, lämmin voileipäkin oli oikein herkullista ja palvelu huippuluokkaa. Kannattaa todellakin pistäytyä tässä baarissa, jos menet Tallinnaan.

Kaupungissa on viinakauppoja joka kulmassa ja pitihän näissäkin nyt käydä katsomassa, millaista se nyt on kun on monopoleista vapaa. Tyypillisesti valikoima on melko heikkoa joka paikassa ja "erikois"oluita ei käytännössä bongaa mistään. Olisikohan asia näin Suomessakin, jos Alkon monopoliasemasta luovuttaisiin? Tulihan tuolta nyt raahattua, tyypillisenä suomalaisena turistina, pari laatikkoa olutta; perus vienti-Sakua ja Saaremaa Tumea. Molemmat tosin ihan hyviä oluita.

Matka oli hauska ja ei varmastikaan viimeinen.

Mielenkiintoisimmat oluet kotiin asti tuli kuitenkin raahattua ihan kotimaasta, lippulaiva-Alkosta, Arkadiasta. Brewdogin Tokyota, Mikkellerin Beer Geek Breakfastia, Goose Islandin Matildaa & Pere Jacquesta sekä vielä Schneiderin TAP5:a. Näitä herkkuja maistellaankin sitten hartaasti.

Fuller's Golden Pride

Alkosta poistuu taas - tällä kertaa hienon brittipanimon, Fuller's:n, vahva ale Golden Pride. Fuller's:n oluet ovat minulle aika tuttuja jo suurin osa ja panimolta voi hyvin mielin odottaa saavansa laadukasta olutta lasiinsa asti. Tämäkään ei tuota pettymystä, vaikka olueen onkin hieman vaikeampaa "päästä sisään". Tällä tarkoitankin oluen korkeaa alkoholipitoisuutta, 8,5 t-%, mutta vähän ajan päästä jo tajuaakin että sehän kuuluu tähän olueen. Tämänhän kuuluukin olla vahvaa - niin rungoltaan kuin maultaankin kaikinpuolin - ja onhan oluen nimessäkin jo sana 'pride' eli ylpeys, mikä on aika vahva tunne.

Olut on kirkkaan kuparisen punertavaa hieman niukalla, mutta osittain kestävällä vaahdolla. Viinilasin valitsin hommaan, koska tätä olutta tulee paremminkin siemailla kuten viiniä, ennen kuin juotava kuten olutta, niin kuin normaalisti on tapana. Tuoksu on melko vahva; toffeista maltaisuutta, aavistus alkoholia, puista brittihumalaa sekä melko makeaa marjaisuutta. Olut ei ole hirveän paksua muttei mitenkään laihaakaan. Hiilihappoja on hillitysti. Oluelle ihan sopiva suutuntuma.

Maku on yllättävänkin marjainen. Barley winemainen. tämän lisäksi löytyy mausteisuutta, toffeista mallasta & puista humalaa - perusbitterin ominaisuudet siis -, siirappista käynyttä hedelmää, sekä tietenkin hieman alkoholia mikä antaa tälle sen lämmittävän efektin mitä vaikka talvena kaipaa. Meneehän tämä silti näin hellekesänäkin.

Katkeroita ei tarvitse hirveästi odotella lopussa mutta eihän ne oikein kuulukaan barley wine-tyyliseen olueen, mikä tästä eniten tulee mieleen.

Golden Pride kestää muuten hyvin maistelun eri iltoina (ainakin kaksi..), eli juomaa lasiin--> korkki takaisin --> jääkaappiin. Ei hirveästi väljähdy.

Harmillista että tämä poistuu mutta ehkä saamme maistaa taas jotain muuta uutta Fuller's:n olutta Alkon hyllyiltä jatkossa..? Toivottavasti, sillä niin hyvä panimo se tosiaan on. Alkon hyllyistä vielä hetken aikaa alennetulla hinnalla 4,xx€/0,5l.

Kotiolutta!

Olen tässä jo kauan tuumaillut, josko tekisi ihan omaa olutta ja eilen sainkin aikaseksi ostettua honkkarista asianmukaiset välineet. Koska olen aivan aloittelija niin päätin helpottaa aloittamista ja tehdä olueni valmisuutteesta. Olutuutteeksi valikoitui Cooper's Real Ale josta jälkeenpäin luinkin pelkkää hyvää (mm. kotiolut.com:sta). Ostin samalla reissulla myös panimosokeria mistä alunperin meinasin tehdä olueni, mutta opiskeltuani hieman enemmän asiasta en halua päätyä tekemään kiljua, joten käyn hakemassa tänään toisen Real Ale-uutepurkin ja näin saan alkoholin pelkästään maltaista. Eli 2 x makua & katkeroita, tai näin ainakin asian pienessä pääkopassani päättelen..

Lisäää infoa operaatiosta tulee tänne kunhan pääsen vain alkuun ensiksi :). Intoa ainakin riittää jos ei muuta...

Prykmestar Luomu Pils

Tässähän onkin ollut jo pienoinen tauko tänne kirjoittamisesta. Melkein kuukausi.. Työ vain on vienyt mennessään, eikä mielenkiintoisia uutuuksia hirveästi edes ole tullut vastaan. No, Uki'n oman panimon luomu-pilssi ilmestyi tässä vähän aikaa sitten Alkon hyllyille kuin varkain. Tätä hienoa kesäjuomaa onkin tullut tässä jo pari pullollista nautittua ilmestymisen jälkeen. Voittaa kyllä maitokauppa-Pilsin helposti. Prosentit luultavasti vaikuttavat merkittävästi antaen oluelle enemmän runkoa (5,2 t-%) sekä mahdollisuuksia. Kaiken hyvän lisäksi hinta on saatu pysymään melko kohtuullisena, jopa alempana kuin useamman VASPin maitokauppaoluen.

Olut on vaalean kultaista ja siihen muodostuu iso, tiivis pitsiä lasin reunoille jättävä vaahto. Vaikka kuva ei ole itseottama (VASPin oma kuva), niin tuolta se kuitenkin näyttää. Tuoksusta ei, VASPin linjasta poiketen, tule mieleen saksalaiset neutraalin puhtaat pilsit, vaan tsekkiläiset luonnekkaammat versiot oluttyylistä.

Tuoksussa on tsekkipilsille ominaista voimaisuutta (diasetyyli) sekä aromikasta yrttitarhaa ja ruohoisuutta. Mallas on kuitenkin viljaisen neutraalin puhdasta.

Suutuntumaltaan olut on sopivan vähähiilihappoista mutta kuitenkin pirteä, jos kaadat siis oluen oikein lasiin, eli kunnon vaahtopäällä.

Maku(& jälkimaku) on yllättävänkin katkeropitoinen, 39 IBUa, mikä antaa oluelle reilusti luonnetta (unohda kliseinen Karjala-mainostus...) humalan tuoman yrttisen aromaattisuuden lisäksi. Yhdessä tasapainoisen voimaisuuden sekä puhtaan viljaisen maltaan kanssa tämä raikas olut on tällä hetkellä kiistämättä yksi parhaimmista Suomesta pullossa saatavista pilseistä(!). Tuoreena tietenkin.

Vakka-Suomen Panimo on todellakin ylittänyt itsensä tällä kertaa, enkä oikeasti löydä mitään valittamisen aihetta. Tämä olut sinun on vain maistettava! Alko, 3,73€/0,5L, Luomu.