San Franciscon oman panimon, Anchorin, kenties lippulaivaolut nyt makustelussa. Barley wine on vaikea tyylilaji onnistua, mutta kun siinä onnistuu, niin pois alta! Old Foghorn on ainakin saanut oikein hyviä arvosanoja Olutoppaassa sekä ratebeerissä. Eli luottavaisin mielin voidaan mennä eteenpäin, vaikkei panimo ole juurikaan pettänyt tähänkään asti.
Olut on vahvuudeltaan 8,8%, eli vähän alakanttiin mennään tyylin normeissa, muttei paljoa kuitenkaan. Olut on reiluhkosti humaloitu vain Cascade-humalilla. Jännä yksityiskohta on etikettiin kirjoitettu "Barleywine", siis yhteenkirjoitettuna. Tämä siksi, että 1976, kun olut sai alkunsa, tietyssä osavaltiossa ei saanut käyttää "wine" sanaa, jos juomassa ei ollut rypäleitä. Tarkemmin kun ajattelee, niin itse asiassa kuulostaa ihan nipottavalta Suomi-meiningiltä :). Old Foghornia saa vain Arkadian Alkosta tai joistain olutbaareista.
Olut on kauniin punertavan ruskeaa hieman rusehtavalla vaahdolla. Tuoksussa tuo havuisen sitruksinen humala valloittaa aromillaan rusinaisen & karamellisen maltaisuuden ohella. Suutuntuma ei ole ihan niin paksua, kuin voisi toivoa. Täyteläisempää saisi olla.
Avasin oluen ehkä vähän liian kylmänä ja täytyy odottaa, että aromit aukeavat kunnolla. Myös toisen klassikko-jenkkipanimon barley wine - Sierra Nevada Bigfoot on tällainen reilummin humaloitu, kun yleensä bw:t on lähinnä mallaspainoitteisia. Itselle kelpaa kyllä kummallakin tavalla tehdyt, kunhan ne vain on hyvin tehty, eikä alkoholisuus puske päälle.
Eiköhän se ole jo hieman lämmennyt... Maussa on bw-kuninkaasta Thomas Hardy's Alesta tuttua intensiivistä rusinaisen mämmistä paksua mallasta, mutta myös Cascaden antamia havuisen sitruksisia & greippisiä sävyjä. Yhdistelmä on ehkä hieman outokin kunnes siihen tottuu. paahteisuutta on myös vähän.
Makeus ei tässä reilun humaloinnin vuoksi ainakaan muodostu miksikään ongelmaksi, vaan olut on jopa melko kuiva itse asiassa. Alkoholi on lähes piilossa maussa.
Old Foghorn on oikein hyvä olut, mutta silti tuntuu että ehkä jotain jäi vielä puuttumaan... Mitä, niin sitä en nyt osaa sanoa. Rauhalliseen hetkeen ja tutkiskelevaan mielentilaan kuitenkin hitaasti nautittuna parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti