Kievaria tölkissä

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas kasvaa kasvamistaan ja nyt panimo onkin lanseerannut monille oluen_ystäville varmasti mieluisan tuotteen: Nimittäin Humalainen ja Retale on saatavilla 0,5l tölkissä ja hintakin on tippunut kuluttajaystävälliselle tasolle, n.2,79€/0,5l. Itse oluista ei pahaa sanottavaa, päinvastoin. Humalainen tölkissä on varsinainen kesän pelastaja. Retale ei ehkä ihan yhtä vahva, mutta maukas silti. Molemmat oluet ovat pintahiivalla käytettyjä, eli aleja. Eli ehkä näin saadaan siihen vannoutuneeseen lagermiehenkiin pumpattua vähän alea.

Omani bongasin Valintatalosta ja olen kuullut muualtakin huhuja, että kyseisestä puljusta tölkkejä tällä hetkellä saatavan. Leviää kyllä melko varmasti muihinkin kauppoihin tässä pikku hiljaa.

[Edittiä vielä sen verran, että Retaleen nautittua tässä juuri hetki sitten, voin sanoa vain että, ei hätää, juoma kunnossa!]

Innis & Gunn Rum Cask Oak Aged Beer

Innis & Gunnin normi-Oak Aged Beer ei pahemmin iskenyt ja olenkin tämän vuoksi pitkittänyt oluen rommitynnyri-version testailemista. Tämä skottilainen olut on vahvuudeltaan 7,4% ja tyyliltään strong ale, mikä ei tyylinä suoraan sanottuna juurikaan sytytä.

Siitä huolimatta kyseinen olut päätyi lasiin ja nyt on arvioinnin paikka.

Sinällään ihan ok:n Oak Aged Beerin kompastuskiveksi muodostui sen ylitsepääsemättömän ällöttävä, makean runsaan rasvainen/diasetyylinen toffeisuus. Tätä en haluaisi enää uudelleen kokea...

Rommiversio on tummempaa ja n. prosentin vahvempaakin. Tuoksussa löytyy heti tuo samainen ällöttävyys, mutta tällä kertaa onneksi paljon miedompana. Toki tuoksu on makea, mutta se on pitkälti rommin tuomaa tummaa sokeriruokoisuutta ja mausteita, mikä taas tasoittaa makeutta.

Suutuntuma on kovahkon keskitäyteläinen, keskiverto hiilihappoisuudella. Maku on itse asiassa ihan miellyttävän rommisen mausteinen ja humalointikin nostaa hieman päätään. Tammitynnyri tuntuu maussa vaniljaisen puisena. Jälkimaku on kuivahko ja rommisen makea.

Rum Cask on ihan onnistunut versio alunperin huonosta oluesta. En usko, että tätäkään tulen toiste ostamaan (paitsi jos iskee joku käsittämätön karibia-merirosvohuuma...), muttei jäänyt missään nimessä paha makukaan vaivaamaan. Rommimiehille ja naisille varmaan sanomattakin must-maistettava. Alko, 4,09€/0,33l.

Pisteet 37/50 (7-4-7-3-16)

Oakham Ales Inferno

Edellisellä kerralla maisteltu Citra Oakhamin panimolta ei oikein säväyttänyt, vaikka "kaikki muut" tuntuukin pitävän oluesta paljonkin... No nyt kuitenkin vuorossa samaa tyyliä (golden ale) edustava Inferno, mikä on humaloitu jopa 5:llä eri humalalajikkeella humalien kasvatusalueelta, Yakima Valleystä (USA, Washington) ja vahvuutta oluella tyypilliset 4,4%.

Jotenkin nuo Oakham Alesin etiketit on tökerön näköisiä, eikä oikein kestä katsetta... Mutta ei se mitään, sisältö tunnetusti jne.

Olut on aavistuksen sameaa ja vaahtoa muodostuu vain vähän. Tuoksu on odotetusti melko jenkkihumalainen - sitruksista kirpeää hedelmää paljon. Hieman jotain makeahkoa maltaan kaltaistakin vilahtaa. Maku on mutkattoman suora ja hyvin katkera. Golden alemainen jonkin sortin tuhkaisuus on tästäkin löydettävissä. Tällä kertaa Oakhamin olut uppoaa kuitenkin jo paremmin kuin Citran kohdalla. Suutuntuma on tässäkin Citran lailla samanlaisen "löysä", vaikkei vetinen olekaan.

Greippinen hedelmäisyys ja erityisesti katkeruus on tässä se "main thing" ja olut sopiikin mukavasti sessioihin. Kunnon katkeruudesta myös pidin eniten oluessa.

Löysät pois vielä ja räikeää sarjakuvagrafiikkaa etiketteihin, niin johan alkaa osakkeet nousemaan. Maitokaupoista löydettävissä.

Pisteet 34/50 (7-3-7-2-15)

Diamond Lente Blond

Diamond Beer Oy on Suomeen oluita + muita juomia maahantuova yritys, mutta se valmistaa myös omaa olutta. Diamondin oluet tehdään Belgiassa De Proefin panimolla.

Lente Blond on keväisen raikas 4,5% blond-ale. Näitä maitokauppa-belgejä (ymmärrettävistä syistä) ei hirveästi ole tarjolla, mutta Diamond on kyllä tehnyt aina parhaansa maitokauppavahvuuksilla pelattaessa. Muista firman onnistuneista oluista voisi mainita mm. mainion Roggen Ruisoluen.

*Klikkaa isommaksi*

Olut on sameahkon kultainen väriltään ja vaahtoa muodostuu reilummin, kuten belgeissä yleensä. Tuoksussa vahvasti mausteista belgihiivaa, karamellista mallasta, sokeria, sitruunaista kevyttä hedelmää, sekä ruohoista & yrttistä humalaakin. Suutuntuma on yllättäen lähes keskitäyteläinen ja reilun hiilihappoinen. Mistään vetisyydestä ei ole tietoakaan. Maku on hyvin tasapainoinen ja raikaskin. Melko monipuolinen olut loppuen lopuksi. Jälkimaku kuivuu kivasti yrttiseen humalaisuuteen. Lente Blondista huokuu valtava ammattitaito.

Nyt täytyy taas mainita, että jos et tykkää belgioluista yleensäkään, niin ei tämäkään ole vielä se sinun juttusi, mutta muut nauttikaa!

Pisteet 35/50 (7-4-7-3-14)

Anchor Old Foghorn

San Franciscon oman panimon, Anchorin, kenties lippulaivaolut nyt makustelussa. Barley wine on vaikea tyylilaji onnistua, mutta kun siinä onnistuu, niin pois alta! Old Foghorn on ainakin saanut oikein hyviä arvosanoja Olutoppaassa sekä ratebeerissä. Eli luottavaisin mielin voidaan mennä eteenpäin, vaikkei panimo ole juurikaan pettänyt tähänkään asti.

Olut on vahvuudeltaan 8,8%, eli vähän alakanttiin mennään tyylin normeissa, muttei paljoa kuitenkaan. Olut on reiluhkosti humaloitu vain Cascade-humalilla. Jännä yksityiskohta on etikettiin kirjoitettu "Barleywine", siis yhteenkirjoitettuna. Tämä siksi, että 1976, kun olut sai alkunsa, tietyssä osavaltiossa ei saanut käyttää "wine" sanaa, jos juomassa ei ollut rypäleitä. Tarkemmin kun ajattelee, niin itse asiassa kuulostaa ihan nipottavalta Suomi-meiningiltä :). Old Foghornia saa vain Arkadian Alkosta tai joistain olutbaareista.

Olut on kauniin punertavan ruskeaa hieman rusehtavalla vaahdolla. Tuoksussa tuo havuisen sitruksinen humala valloittaa aromillaan rusinaisen & karamellisen maltaisuuden ohella. Suutuntuma ei ole ihan niin paksua, kuin voisi toivoa. Täyteläisempää saisi olla.

Avasin oluen ehkä vähän liian kylmänä ja täytyy odottaa, että aromit aukeavat kunnolla. Myös toisen klassikko-jenkkipanimon barley wine - Sierra Nevada Bigfoot on tällainen reilummin humaloitu, kun yleensä bw:t on lähinnä mallaspainoitteisia. Itselle kelpaa kyllä kummallakin tavalla tehdyt, kunhan ne vain on hyvin tehty, eikä alkoholisuus puske päälle.

Eiköhän se ole jo hieman lämmennyt... Maussa on bw-kuninkaasta Thomas Hardy's Alesta tuttua intensiivistä rusinaisen mämmistä paksua mallasta, mutta myös Cascaden antamia havuisen sitruksisia & greippisiä sävyjä. Yhdistelmä on ehkä hieman outokin kunnes siihen tottuu. paahteisuutta on myös vähän.

Makeus ei tässä reilun humaloinnin vuoksi ainakaan muodostu miksikään ongelmaksi, vaan olut on jopa melko kuiva itse asiassa. Alkoholi on lähes piilossa maussa.

Old Foghorn on oikein hyvä olut, mutta silti tuntuu että ehkä jotain jäi vielä puuttumaan... Mitä, niin sitä en nyt osaa sanoa. Rauhalliseen hetkeen ja tutkiskelevaan mielentilaan kuitenkin hitaasti nautittuna parhaimmillaan.

Pisteet 40/50 (8-4-8-4-16)

Brewdog Alpha Dog

Brewdog on skotlantilainen pienehkö, mutta nopeasti kasvava uusmielinen panimo. Se on perustettu vuonna 2006 Fraserburghiin kaverusten James Wattin ja Martin Dickien toimesta. Brewdog on lähinnä tunnettu sen erikoisemmista oluttempauksistaan, kuten esim. täytettyyn oravaan pakattu, hetken aikaa maailman vahvimmaksi olueksi tituleerattu 55% The End of History. Panimolta löytyy tämän lisäksi kaikenlaisia kokeiluja & lukuisia sekoiluja, mutta panimon varsinainen laatu mitataan vasta sen perustuotteista, mitä lasiini päätynyt Alpha Dog juurikin edustaa.

Vahvuudeltaan olut on 4,5% ja tyyliltään vielä brittien perus-olut, eli bitter. Täytyy vielä mainita, että onnistunut bitter on mitä mainioin olut ja soveltuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Alpha Dog on lasissa komean näköinen ja reilu vaahto jättää jälkeensä myös pitsiä. Tuoksusta löytää helposti kaikki bitterin tunnusomaiset piirteet, eli humalan puiset sävyt, toffeinen mallas, sekä hieman pähkinäisyyttä. Brewdog tunnetusti tykkää käyttää oluissaan reilusti humalaa ja myös tässä sitä on käytetty aavistus enemmän, kuin tavallisesti bittereissä.

Suutuntuma on odotetun kova, sopivan hiilihappoinen, sekä lähes keskitäyteläinen. Maussa humalan katkeruus nousee pinnalle ja olut tosiaan on bitter=katkera. Kuivahko perusmaku on silti puisen humalainen ja toffeisen maltainen. Ennenkaikkiaan tasapainoinen.

Alpha Dog on erittäin tyylipuhdas suoritus, enkä suoraan sanottuna muuta tältä hienolta panimolta odottanutkaan. Nautin joka kulauksesta enemmän ja enemmän. Mielenkiintoa ja juotavuutta löytyy kumpaakin. Suorastaan mahtava seurusteluolut! Kupittaan Cittarista löydetty tämä yksilö.

Pisteet 37/50 (7-4-8-3-15)