Meantime London Pale Ale

Luonnollinen jatkumo äsken nautitulle oluelle on tietenkin Meantimen London Pale Ale (4,3 t-%). Olutta olen aiemmin maistanut hanasta ja silloin se ainakin maistui hyvin. Meantimella on myös oma "talon maku", mikä löytyy myös tästä. Mitä luultavimmin saman hiivakannan käyttö on kyseisen efektin takana. Tuoksussa on vahvasti esillä puisen hedelmäinen humalointi sekä se on jotenkin suolaisen lihaisa =) (epämääräinen kuvaus joo mutta sellainen mieleen ekaksi tupsahti). Suutuntuma on London Stoutin tapaan kevyt ja hieman vetinenkin, mutta tässä se ei taas liiemmin haittaa. Hiilihappoja on riittävästi. Maku jatkaa samaa suolaisen humaloitua linjaa ollessa melko nautittava. Britti-pale aleissa saa välillä pelätä sikäläisen hiivan tuottamia "virhemakuja", kuten liiallista tuhkaisuutta, mutta tässä en sellaisia havaitse. Olut on oikein raikas ja maistuu siinä missä hanaversiokin. Hintaa tällekin tulee yli sen 4 euroa kaupassa kuin kaupassa.

Meantime London Stout

Kaupasta ostin nyt vihdoin tätäkin. Näyttää olevan yleisemminkin hieman hintavampia nämä Meantimen oluet, yli 4 euroa joka paikassa. Stouttia etiketti väittää oluen olevan ja katsotaan nyt sitten tämäkin. Ulkonäkö oluessa on ainakin tyypillisen mustavalkoinen kuin juuri mestaruuden napannut tepsikin. No, ehkä vaahto on hieman ruskean suuntaan.. Tuoksu oluessa on yllättävän mieto. Siitä erottuu kuivan paahteista kahvia sekä tupakantumppista tuhkaisuutta. Mieleen tulee saman panimon Coffee. Suutuntuma on hieman ohuen vetinen, mikä aina hieman latistaa kokemusta tummemmissa. Alkoholia 4,5 t-%. Maku on myös hyvin paahteinen, mustan kahvinen sekä tuhkainen - mikä nyt ei aina välttämättä ole se paras makuvivahde oluissa. Tässä se kuitenkin toimii suhteellisen hyvin. Kunnon stoutin pitää olla kuiva ja sitä tämä ainakin on (33 IBU). Lyhyessä jälkimaussa vilahtelee jotain maitosokerisen happamaa ja tuhkaa. Hieman halvemmalla hintalapulla tätä voisi joskus toistekin ostaa mutta nyt tuskin vaivaudun uudelleen. Plussaa kuivasta, kahvisen paahteisesta mausta ja miinusta vetisyydestä ja hieman liiallisesta tuhkaisuudesta.

Uudistuksia

Uusin hieman blogin ulkoasua selkeämmäksi (ainakin mielestäni), sekä perustin myös musiikkiaiheille toisen blogin, Musiikinystävän blogin. Parempi nämä kaksi aihetta erottaa jo tässä vaiheessa kun molemmasta riittää kirjoiteltavaa. Ei muuta tällä kertaa.

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Belgialaiselta Achouffe-panimolta olen ennen maistanut vain "tavallista" tripeliä, La Chouffea, mikä ainakin on osoittautunut erittäin laadukkaaksi tuotteeksi. Nyt kuitenkin maistelussa on (mielenkiintoisin vähään aikaan..) Alkon uutuus-belgi Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel. Tämä nimihirviö on hyvin vahvasti humaloitu tripel, eli mielenkiintoinen juoma odotettavissa tosiaan. Olut pohjautuu luultavasti juurikin tuohon La Chouffeen. Belgiasta ei pahemmin IPA-tyylin edustajia tule. Ainut belgi-IPA mihin olen tähän mennessä törmännyt, on De Ranken XX-Bitter, mikä sekin erinomainen olut. Toinen mikä tulee mieleen on Mikkeller&Struise-yhteistyöolut mutta sekin on puoliksi tanskalainen. No mutta, asiaan. Houblonissa on hyvin tripelmäinen ulkoasu vaahtoa myöten. Tuoksu on hieman pippurisen mausteisen, hiivaisen banaanisen tripelmäinen sekä voimakkaan, hieman havuisenkin humaloitu. IPA ja tripel kuitenkin sekoittuvat melko hyvin tuoksussa ja ne tukevat toisiaan.

Olut on keskitäyteläistä, muttei kovin hiilihappoista. Tähän olueen ei siis tarvitse kaataa niin runsasta vaahtoa kuin tripeleihin yleensä (olut kuitenkin vaahtoaa runsaammin lämmetessään). Oluessa on katkeroita 49 IBU:a ja alkoholia 9 t-%. Maku on yllättävän tasainen eikä katkerot valtaa alaa, niin kuin jenkki-ipoissa on tapana. Maussa yhdistyy melko saumattomasti tripel ja IPA. Siitä löytyy banaanista hiivaisuutta, runsasta hedelmäisyyttä, pippurista mausteisuutta kuin greippisen havuista humalaakin. Melko monipuolista menoa siis. Runsas humalointi nostaakin päätään oikeastaan vasta ihan lopussa, jolloin suun ja nielun kuivattaa katkera, greippisen havuinen humala. Mahtavaa! Alkoholi pysyy melko piilossa koko ajan.

Pullo on iso ja alkoholia vähintään yhtä paljon, joten tätä on hyvä jakaa tai ainakin nauttia suht' hitaasti (jos ei siis halua olla ihan lärvit heti..). Tulevalle vapulle suosittelenkin lämpimästi hankkimaan pari tällaista skumpan tilalle. Houblon on laatuunsa nähden erittäin suopeasti hinnoiteltu. Alkoista 7,50€/0,75l.

AC/DC: Iron Man 2

Pidin kovasti Iron Man-leffasta, kun se pari vuotta sitten tuli. Karski ja humoristinen Robert Downey Jr. antoi leffalle kyllä sielun loistavalla roolillaan Tony Starkina, Rautamiehenä. Niimpä olenkin tässä jo innoissani odotellut leffan kakkososaa. Kodin1:ssä käydessäni vähän aikaa sitten, bongasinkin Iron Man 2:n soundtrackin ja olinkin hieman yllättynyt siitä että soundtrack onkin käytännössä AC/DC:n kokoelmalevy, eli mitään muuta kuin AC/DC:n tykitystä levyltä ei löydy. Se nyt ei ainakaan huono asia voi olla. Levy oli suht edullinen, 12,95€, joten se tarttui mukaan ihan vaan siksikin kun levyhyllystä ei aiemmin löytynyt yhtään bändin julkaisua (!). Samalla periaatteella tarttui koriin myös Jimi Hendrixin remasteroitu kokoelma "Experience Hendrix".

Autossa heitin levyn sitten pikaisesti soittimeen ja kaiuttimista alkoi raikumaan "Shoot To Thrill":n kuolemattomat riffit, kivenkovat rytmit sekä riipivät vokaalit. Yes, tämä toimii. Kappale taitaakin olla se leffan päätunnari, eikä siinä mitään. Muuten levyltä löytyy aikalailla niitä tunnetumpia biisejä ja myös uusimmalta "Black Ice"-levyltä löytyy yksi raita "War Machine". Onneksi mukana on myös joitain biisejä mitä ei ole aivan loppuun soitettu. Levyn mukana tulevasta vihkosesta löytyy paljon kuvia bändistä ja pari leffasta sekä pienoista ylistystekstiä AC/DC:stä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tästä kokoelmasta vaikka uusia biisejä ei levyltä löydykään. Kokonaisuus toimii hyvin ja levy on hyvä tutustumiskeino bändiin (Jos ei sitä muka joku vielä tunne..). Itse elokuvaan musiikin on säveltänyt John Debney sekä Rage Against The Machine:sta tuttu kitaristi Tom Morello. Tämä "oikea" soundtrack tullaan julkaisemaan myöhemmin. Iron Man 2 tulee ensi-iltaan Suomessa 5.5.2010.

Kappalelista:

I. Shoot To Thrill

II. Rock'N'Roll Damnation

III. Guns For Hire

IV. Cold Hearted Man

V. Back In Black

VI. Thunderstruck

VII. If You Want Blood (You've Got It)

VIII. Evil Walks

IX. T.N.T.

X. Hell Ain't A Bad Place To Be

XI. Have A Drink On Me

XII. The Razors Edge

XIV. War Machine

XV. Highway To Hell

OriginAle Darwinian IPA

Tanskalaisen Djævlebrygin panimon IPA on hauskasti nimetty Darwinin mukaan. Oluessa on käytetty perinteitä kunnioittaen kolmea eri englantilaista humalalajiketta (Fuggles, First Gold ja Challenger) yleisempien jenkkilajikkeiden sijaan. Oluesta löytyy katkeroita kunnioitettavat 61 IBU:a ja alkoholia 8,5 t-%. Ulkonäkö on samean punaruskea komealla vaahdolla. Hiivoja koitin olla kaatamatta lasiin mutta aina sitä hieman menee. Tuoksu on kuin hyvin vahvassa bitterissä eli voimakkaan puisen humaloitu, tumman hedelmäinen, hieman alkoholinen, toffeisen maltainen sekä vähäisen hiivainen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoja on sopivan runsaasti. Brittihumalista johtuen maku ei ehkä ole niin raikas kuin IPA:t jenkkihumalilla tehtynä, mutta miellyttävän, aikuisemman makuinen. Vähäiset hiivat lasissa ei häirinnyt. Kuivattavaa katkeruutta riittää, luonnollisesti. Tämä on miellyttävä uutuus varsinkin tällaiselle bitterin ja brittioluiden ystävälle. Olut saattaa olla ehkä hieman yksiulotteinen mutta silti oikein viihdyttävä. Alko 5,97€/0,5l.

Slottskällans Nelson

 
Nelsonissa (4,5 t-%) on nimensä mukaisesti käytetty mm. eksoottisen aromin tuovaa humalalajiketta Nelson Sauvinia Uudesta-Seelannista. Se antaa tälle ruotsalaiselle lagerille jo ihan kivan pohjan. Tuoksu onkin hyvin kiwimäisen sekä greippisen (+ muita eksoottisia hedelmiä) humaloitu. Muut aromit peittyvät melko lailla hallitsevan humaloinnin alle, mutta se ei haittaa. Olut on suutuntumaltaan melko kevyt, ei ihan keskitäyteläinen. Hiilihappoa on riittävästi oluen ollessa virkistävä. Maku on myös runsaan, eksoottisen humaloitu mutta hieman leipäistä mallastaa vilahtaa siellä täällä. Loppu on melko runsaan greippisen katkera sekä hieman tunkkainen. Slottskällans on laatupanimo ja Alkon & maitokauppojen kautta onkin sen oluita päässyt maistamaan jo jonkin verran mm. hieno Imperial Stout - mikä valitettavasti poistui valikoimasta. Nelson on myöskin laadukas olut, vaikka sitä vaivaakin pienoinen ohuus sekä tunkkaisuus. Tätä olutta kannattaa kuitenkin maistaa jo sen hienon eksoottisen humaloinnin vuoksi, varsinkin jos ei Nelson Sauvin-humala ole vielä ennestään tuttu. Kupittaan Citymarket 3,99€/0,5l.