Tällainen omituisuus tuli vastaan maitokaupan kylmäkaapissa. Maltti on uutuus Karjala-olut missä on käytetty mallasta enemmän ja pistetty loraus bourbon-viskiä sekaan. Prosentteja 4,5%. Lähtöasetelma on ainakin mielenkiintoinen.
Itse olen aina pitänyt näistä suomalaisista peruslagereista nimenomaan Karjalasta, tai siis tarkemmin sen IV-versiosta, sen miellyttävän maltaisen makunsa ansiosta.
Vähän kuin turboahdettu Karjala kyseessä siis. Ulkonäkö on hieman tummempi ja vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksussa hieman viskiä ja makeaa, hieman siirappista mallasta. Maku on myös reilusti normiversiota maltaisempi kuten luvattu ja makeaa viskiä löytyy maussa. Tosin ajoittain tuntuu hieman päälle liimatulta, mutta menettelee silti. Aika jännä. Jos et tosiaankaan pidä viskistä niin ei tämä sitten ole sinulle. Humalaa ei juuri löydy ja hyvä, sillä sehän olisikin maltaista makua peittänyt. Mielenkiintoista olisi maistaa samaa hieman vahvempana, sanotaan 6 prosenttisena.
Karjala Maltti on yllättävän hyvä, pehmeän täyteläisen maltainen olut. Lämmetessään se alkaa maistumaan hieman keinotekoiselta, mutta kylmänä tämä kannattaakin hörppästä. Ostopaikka Järvenpään Cittari.
Pisteet 30/50 (6-3-6-3-12)
Fuller's on yksi suosikkipanimoistani, ja ei vaan pelkästään brittiläisistä. Nämä panimosankarit osaavat yhdistää ylhäisen perinteikkyyden uuteen mielenkiintoiseen, kuten tämä kyseinen olut. Wild River on tavan britti pale ale, mihin on kuitenkin pistetty kunnon humala-annos tällaisille hop headeille kuten esim. minä. Perinteisestihän näitä ei ihan näin voimakkaasti olla humaoitu. Wild River on pantu amerikkalaisen pienpanimo-olut-skenen innoittamana ja tässä onkin käytetty eri jenkkihumaloita. Maitokaupasta tämänkin bongaa, sillä alkoholia oluessa on 4,5%.
Tuoksu onkin yhdistelmä Amerikkaa ja Englantia. Sitruksista humalaa, mutta myös toffeista mallasta ja hiivaesteriä. Maku on hyökkäävä mutta samalla tasapainoinen. Humalaa tosiaan on reippaasti käytetty ja sen huomaa kivan kuivana puraisuna. Sitruksisen ja havuisen humalan taustalla on kuitenkin koko ajan, ikään kuin muistuttamassa englantilaisista juurista, toffeista mallasta ja hiivaisuutta. Jälkimaun kuivaa onnistuneesti humala ja suuhun jää katkera humalanaromi. Huonona puolena voisin sanoa, että suutuntuma on aavistuksen vetinen eikä 4,5% runko aivan täysin kanna reipasta humalointia.
Oikein onnistunut olut enkä näe estettä miksen tätä uudestaan poimisi hyllyltä.
Pisteet 36/50 (8-3-8-3-14)
Tämä brittipanimo on lähinnä tunnettu sen Hobgoblin-oluesta ja Green Goblin-siideristä. Molemmat ovat ihan yleispäteviä perus-brittejä, jos nyt ei niin maatajärisyttävän hyviä. Pidän itse red ale-tyylistä minkä takia tämä tarttuikin mukaan vikkelään.
Imperial Red Alessa on komea etiketti ja muutenkin ulkoasu on kunnossa panimon eri tuotteissa. Prosentteja on 4,7%, eli maitokaupparajoilla mennään, mistä tätä löytyykin.
Olut on kauniin punertava väriltään ja vaahtoa muodostuu kiitettävästi. Tuoksu oluessa on melko hiivaisen esterinen, makean maltainen ja marjainen, mutta missä puisen pähkinäinen humala?? Minusta tuo kuuluu tyyliin, mutta katsotaan tai siis maistetaan nyt ensin. Maku on erittäin makean toffeisen maltainen ja vadelmaista marjaisuutta löytyy reippaasti. Ei paha. Hiivaesteri on tässä hyvin esillä, mikä saattaa jakaa oluen tykkääjiin ja vihaajiin helposti. Suutuntuma on miellyttävän pehmeä eikä yhtään vetinen, sekä myös hiilihappoa on sopivan vähän. Valitettavasti humalaa tästä ei kuitenkaan löydy riittävästi kuivattamaan makua, vaan suuhun jää sellainen aavistuksen banaaninen makea esteri kummittelemaan.
Ihan ok olut, mutta humalan "puuttumisen" vuoksi en tätä tuskin enää tule ostamaan. On niitä paljon muitakin red aleja tarjolla.
Pisteet 33/50 (6-4-6-3-14)
