Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas Vs. Brewdog Hoppy Christmas

Nyt kaksi varmasti kovaa vastakkain. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, ei todellakaan. Alko on (onneksi) päättänyt olla hieman kokeellisempi ja ottaa jouluolutlistoillensa hieman erikoisempiakin jouluoluita. Nämä molemmat ovat tyyliltään India Pale Aleja, eli runsaan runsaasti humaloituja aleja, mitä ei nyt ainakaan perinteisesti yhdistetä jouluun. Ensimmäiseksi korkkasin sen henkilökohtaisesti kiinnostavamman yksilön, eli tanskalaisen sopimuspanija Mikkellerin Hoppy lovin´ Christmasin. Suurin osa Mikkellerin oluista pannaan belgialaisessa de Proefin panimossa - Sanoo Alkon sivut ja oikeassa ovat.
Olut on vahvuudeltaan 7,8% ja katkeroita (IBU/EBU) löytyy huimat 66. Humalaa on jopa 4 eksoottista sorttia (mm. Citra ja Centennial) ja mausteina vielä ihan ihka aitoa mäntyä ja inkivääriä. Tuo mänty oluessa on ainakin itselle ihan uusi tuttavuus.

Etiketissä tanskalaisten perinteiden mukainen porojen ruokinta? Onko siellä edes poroja muka?

Oluessa kuohkea vaahto. Tuoksu on jo pullon suusta huumaava ja lasissa sitä vieläkin enemmän. Kaiken maailman trooppisen viidakon hedelmät yhdistettynä pohjoismaiseen mäntyisen pihkaiseen neulaseen on jo enemmän mitä uskalsi toivoakaan. Usein nämä reilusti humaloidut IPAt muuttuvat maussa aivan liian katkeriksi, jolloin maku jää taka-alalle, mutta eipäs tässä. Maku on jotain niin tasapainoista, etten muista moista edes koskaan maistanenikaan. Maku on niin monipuolinen paletti, että jokainen itse luokoon tästä oman mielikuvansa suussaan, en siis edes lähde yrittämään analysointia. Maista ilman pohjan hiivoja ensin. Mikkeller saa kyllä täydet viisi poroa viidestä porosta, ja uskallan väittää ettei Brewdog tätä kyllä onnistu päihittämään. Hinta Alkossa 5,23€/0,33l.

Lasissakin esiintyy koira, joten miksei.

Ruutukuvioisten hameiden käyttämien miesten maan oman panimon Brewdogin jouluoluen (yhden niistä) vuoro. Teema nimessä vähän sama kuin äskeisessäkin, eli jotakuinkin "humalaista joulua!", mitä on ainakin täällä Suomessa vietetty hyvässä ja pahassa jo sitten alkuaikojen. Oluessa IBUja 48,8 ja alkoholia 7,5%.
Tuoksu paljastaa jo tämän hieman perinteisemmän (nykyaikaisempaa USA-tyylistä tarkoitan) sitruksisemman näkökulman IPAsta. Maku on kuitenkin hieman pehmeämpi kuin panimolta saattaisi odottaa, mutta ehkä tuo reilumpi maltaisuus sopii joulu-/talviaikaan hieman paremmin. Katkeruutta on reilusti, tietenkin, mutta tällaiset hop headit kuin minä, ei saa kuitenkaan tarpeekseen. Olut on perus-IPAna mainio, mutta tällaisia jo lukuisia juoneena en keksi tästä kyseisestä enää mitään uutta kerrottavaa. Maltaisemman, hieman makeamman IPAn ystävälle passeli. Hintaa alkossa sen 5€ 0,33l putelille. Jos Mikkeller sai sen viisi poroa, niin tämä saa vain 3,5 poroa, eli yksi poro piti pistää lihoiksi pöytään. Mutta tällaista se välillä on.

Samuel Adams Winter Lager

Alkoon on taas tullut kasa jouluoluita (23kpl), mikä nyt ei ehkä ollut kuitenkaan niin yllättävää kuin esimerkiksi talventulo autoilijoille... Tämä kyseinen bostonilaisen panimon olut on yksi niistä tutuimmista ja monesti jo aiemminkin Alkon jouluolutlistoilla ollut. Rento aloitus siis jouluoluiden kauteen.

Winter Lager on wieniläistyylinen tumma lager ja prosentteja on sopivat 5,5%. Koska tämä on jenkki, niin humalointi on myös jämäkkää ja hieman runsaampaa kuin eurooppalaisissa vastaavissa lagereissa, mikä antaa oluelle myös sen ominaisen mielenkiintoa herättävän maun.
Tuoksu lupaa melko pähkinäistä, toffeisen maltaista olutta ja maussa lisukkeena tähän herkulliseen yhdistelmään vielä kitalakea sopivasti kuivattavaa puisen aromista katkeraa humalaa. Humalointi on samalla myös erittäin raikasta, aavistus havunneulasta. Suutuntuma on miellyttävän oljymäisen keskitäyteläistä.

Samuel Adams Winter Lager on valintana varma nakki ja sammuttaa kyllä mainiosti oluenjanon, no ainakin hetkellisesti. Kenties kunnon kinkkuvoileivän kanssa täydellinen? Mielenkiintoisempaa makuelämystä hakevan kannattaa kuitenkin ehkä vielä kurkottaa sinne vähän syvemmälle oluthyllyyn. Sampan oluet noin yleensäkin on enemmän niitä perinteisiä, tasaisen varmoja suorituksia. Hinta Winter Lagrille on siinä noin kolme ja puoli €uroa, eli ei nyt niin paha. Pullokoko 0,355l.



-Hieman kiinnostavampaa jouluolutosastoa tarjoilee seuraavaksi keskenään vertailussa olevat Mikkellerin ja Brewdogin joulu-IPAt (India Pale Ale).-

HOK-Elannon vaalit ja ehdokas Seppo Äyräväinen

Olutopas.infon perustaja ja ylläpitäjä Seppo Äyräväinen on asettunut ehdokkaaksi HOK-Elannon vaaleihin numerolla 376. Hän on puhtaasti olutkulttuurin asialla liikkeellä, joten kehoitankin teitä kaikkia olutihmisiä uhraamaan pieni hetki kiireisestä päivästänne ja katsomaan tästä linkistä Sepon vaalikampanjaa. Niin ja äänestämään myös häntä itse vaaleissa! ;)

Olvi Reino

No niin, nyt sitten sen pahamaineisen Reinon kimppuun. Ennakkoluulo on, että tämä on sama olut kuin Olvi III. No maistetaan ensin tuomitsemista. Prosentit ainakin täsmäisi... Tölkkikoko on pint (0,568l).

Hei! Mullahan on samanlaiset tossut kun toi etiketti?!

Ulkonäkö tyypillinen vaalea lager, vaahto lyhytikäinen. Tuoksu hieman imelän hunajaisen maltainen, vetisyyttä, aavistuksen aavistus humalaa. Maistuu samalta kuin suurin osa kotimaisista vaaleista lagereista. Jep, en todellakaan osaa sanoa onko samaa tavaraa Olvi III:sen kanssa, mutta ei kovin kaukana kyllä kuitenkaan ole. Ihan maistuva lager, mitä mahtuu tusina mäyräkoiraan.. vai miten se nyt meni..

Olvi Reino ja Olvi Aino-juomasarja on suunniteltu Reinolle ja Ainolle hempeään, jopa pumpulinpehmeään saunailtaan missä jonkin saunajuoman maku ei todellakaan ole se tärkein asia.

Tästähän saisi vielä sen 8% Alkoversionkin kätevästi nimeä hieman muuttamalla Olvi Reiskaksi ja lisätä hieman kulumaa grafiikkaan.

Tiivistetysti: Jos haluat Olvin keppanaa koreammassa pakkauksessa kalliimmalla hinnalla, osta ihmeessä.

Olvilta näytettä, II-olut ja Sven Tuuva

Kiitokset Olville juomanäytteistä! Näistä kirjoitan kuitenkin vain oluista, sillä muut juomat ei tänne oikein sovi (paitsi viskit, mutta niitä nyt ei saatu ;). Paketissa ilmeisesti samoja juomia, mitä muillekin bloggareille oli lähetetty, oluista mainitsen mm. Sven Tuuva II-olut, Olvi Reino, A Le Coqin oluita.

Lukijoille: Vaikka olisikin ilmaisia näytteitä, niin se ei muuta suhtautumistani mitenkään arvion tekemiseen (vaikka ilmainen viina aina parempaa onkin, lähes tutkitusti heh..).

Itse asiassa näkisin asian melkein niin, että Olvilla ollaan herätty tähän päivään ja halutaan ehkä jotain kehitysideoita meiltä, ketkä niitä oluita ostavat ja juovat. Sekä arvioivat. Tai mainosta, mene ja tiedä...

Aloitetaan siis II-oluesta avautuminen. Olvi on yllättäen lähtenyt tähän hallitukselta tulleeseen painostukseen mukaan pistämällä kauppoihin kakkosoluen, ja saa luultavasti todeta melko pian, että oluet tölkkeineen homehtuvat hyllyihin. Ei toimi ei, siis kolmosen korvaaminen kakkosoluella. Tai sitten tämä on hieno vihje Olvilta hallitukselle, että "kattokaa ny, ei ne osta sitä kakkosta, vaikka sitä saa". Kuluttajien silmissä kakkonen on ykkönen. En siis tässä vastusta ajatusta 3,5% oluesta kevyempänä vaihtoehtona, vaan sitä älytöntä ministeri(e)n päähänpistoa alentaa prosenttirajaa entisestään päivittäistavarakaupoissa. Itse olen edelleen sitä mieltä, että EU:ssa kun ollaan (ytimessä...), niin alkoholimonopolit alas.

Sitten toiseksi, mikä tämä Olvi Reino nyt on?? Onko tämä nyt sitä samaa Olvin kolmosta pakattuna ällöön Reinoon (hyvät aamutossut kyllä, mutta tossut kuitenkin)? Miksi pitää yrityksen tarmo tuhlata jonkin pakkauksen miettimiseen, kun sen saman tarmon voisi pistää ihan uuden oluen reseptin kehittelyyn. Tässä vaikka pari nimiehdotusta näille uusille, niin ei tarvi niitä enää miettiä: Olavi portteri ja Ivalo IV - sisältö ratkaisee. Niin ja pois sieltä mukavuusalueelta (vaalea lager) ja uutta putkeen vaikka ale-osastolla (siis se oluttyyli, pintahiiva ym.). Reinot alessa, koreissa aamutossualet. kuulostaa melkein skotlantilaiselta aamupalalta. Maistaisin.

Koska nyt on sunnuntaiaamu ja kesäisemmät renkaatkin pitäisi käydä vielä vaihtamassa, pistän tähän väliin pienen arviontyngän Sven Tuuva II-oluesta. Muita sitten hieman myöhemmin.

Taistelussa pahaa, suorastaan saatanallista III-olutta vastaan.

Pakkauksessa mennään hauskasti Sandels-tunnelmissa ja mielikuviin on jälleen panostettu... Olut on 3,5%, eli Ruotsin maitokaupparajoissa mennään.

Ulkonäkö on vaalea lager ja vaahtoakin syntyy kivasti, vaikkakin se nopsaan katoaakin. Tuoksu on odotetusti hieman vetinen, mutta kyllä siitä erottuu leipäinen mallas ja hieman ruohoista humalaakin. Suutuntumaltaan olut on melkein samassa sarjassa kuin kotimaiset kolmosetkin. hiilihappoisuus on mukavan matalalla tasolla.

Makua löytyy oluesta yllättävän paljonkin, mutta kun se vetisyys on siellä myös. En tiedä onko tässä käytetty tärkkelystä, mutta ainakaan maku ei siihen suuntaan vihjaa. Täysmaltaalta ainakin maistuu. Pientä alkoholittomista oluista tuttua muovisuutta löytyy, mutta hyvin vähän.

Ei sinänsä, ihan ok tuotoshan tämä on tuolla prosenttirajalla ja osoittaa vankan ammattitaidon Olvilta. En silti keksi, miksi joku tätä ostaisi sen kolmosen sijaan, kun hintakin taitaa pyöriä samoissa. Ruokaolueksi ehkä, jos pitää vielä autoilla.

Tiivistettynä: Yllätyin! Melko raikas ja maistuvakin olut prosentteihin nähden. Hinta alemmas, niin saattaisi mennä paremmin kaupaksi. Ei tästä silti kolmosen korvaajaksi ole.

Fuller's Black Cab Stout

Black cab on ilmeisesti taksitoimintaan erikseen räätälöity auto ja niitä tavataan Lontoon kaduilla. Näissä takseissa on isot, mukavat tilat kyyditettäville & heidän tavaroilleen, pieni kääntökulma ym. mukavuusaspektia. Näitä ajelevat koulutuksen saaneet kuskit. Ensimmäiseksi nimestä tuli tietenkin mieleen "pimeät" taksit, mutta niistä ei nyt taida kuitenkaan olla kyse. Black Cab Stout on yhdeltä suurimmalta suosikkipanimoltani Briteistä, eli Fuller'silta. Olut on vahvuudeltaan 4,5%. Brewed in London with the knowledge.

Olut on kauniin mustaa ja hyvällä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on melko paahteista ja palaneen savuistakin. Lakritsitoffeinen maltaan makeus tasoittaa hyökkäävyyttä.

Usein näissä matalaprosenttisilla stouteissa vaivaa kepeähkö suutuntuma, mutta tässä ollaan onnistuttu melko hyvin ja tällaista ongelmaa ei ole. Pehmeän keskitäyteläinen suutuntu. Hiilihappoa löytyy reippaahkosti, vaikkei häiritsevästi.

Maku on melko kuivan tuhkaisen paahteinen, mutta makeutta on saatu kivasti pakettiin. Lakritsin lisäksi vähän salmiakkiakin. Tuo tuhkaisuus on tiettyyn pisteeseen kiva ominaisuus, kuten tässä oluessa, mutta jos haluat tietää miltä se tietyn pisteen ylittäminen tarkoittaa, maista ihmeessä Meantime London Stout. Black Cab Stoutin etiketistä löytyy muuten samaa horisonttia samalla tyylillä kuin meantimen London Stoutista...

Nopeasti tiivistettynä; Jos pidät stouteista, pidät aika varmasti tästäkin. Taidolla pantu kuiva, paahteinen stout. Malliesimerkki.

Alle 4€ irtosi Kupittaalta, mikä on ihan hyvä hinta oluesta.

Badger ales

Mäyrien tekemää olutta, kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No niin se onkin, sillä ihan tavalliset ihmiset vain näitäkin oluita on tehnyt. Kaupasta ihan kivaan hintaan (n. 4,5€ per pullo) löysin tällaiset hassun hauskan näköiset pullot ja pitihän ne ostaa. Ensimmäisenähän sanasta 'badger' tulee mieleen ne typerät internetvideot. No ei niistä sen enempää.

Rivissä tönöttää kolme brittibitteriä englantilaiselta Badger-panimolta Dorsetista.

Badger First Gold 4%

First things first. Joten lasiin kaatuu ensimmäiseksi First Gold - single english hop. Oluessa käytetty yksi humalalajike siis tuo First Gold. Ulkonäöltään kuparinen ja vaahtoa ihan kivasti - tosin se häviää melko nopeaan. Tuoksu on melko toffeisen makean maltainen, sekä aavistuksen sitruksisen, mutta pääosin puisen pähkinäisen humalainen. Tällaisilta yleensä odotan maussa sellaista kivaa kuivaa yleisotetta, ja sitä tällä oluella on myös tarjottavana.

Makua löytyy ja se on aika lailla tuoksun kaltainen. Puinen/pähkinäinen humala kuivattaa kitalakea ja aavistuksen härskin voisen (diasetyyli) toffeinen mallas sekoittaa pakkaa tuomalla makeutta. Oluessa todella voi olla hyvin erilaisia makuja samassa paketissa, kokonaisuuden kuitenkaan kärsimättä.

Ei tämä nyt varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, mutta hyvin tehty laadukas bitter ja oiva vaihtoehto esim Shepherd Neamen Spitfirelle. Bring real english pub in your home!

Badger Fursty Ferret 4,4%

Fretit kuulemma koemaistaa Badgerin oluita ja tämä onkin räätälöity fretin herkälle makuaistille. Saattaa tämä silti ihmisjuovollekin maistua.

Edellisestä ei ole kauas loikattu, vaan tuoksu-maku-paletti on aika samankaltainen. Tämä on väriltään vaaleampaa ja myös maultaan vähän "vaaleampaa". En toki tarkoita, että tämä olisi millään lailla miedompaa, vaan maku on kepeämpi ja enemmän (appelsiinisen) hedelmäinen.

Talon maku näkyy olevan tuo hivenen diasetyylinen toffeisuus ja ei siinä mitään, tähän se sopii ihan kivasti. Bitteriä tämä kuitenkin tyyliltään on, ja jos jostain pitää naputtaa, niin katkeruutta olisin kyllä toivonut lisää. Ihan oikeasti.

Loppuen lopuksi aika samanlaista kuin edellinenkin, mikä tosin oli enemmän makuuni.

Badger Hopping Hare 4,4%

Triplasti hoplattu, eli kolmesti humaloitu. Edelliseen Fursty Ferrettiin verrattuna humalaa ainakin löytyy ihan kivasti. Muuten makupaletti on niin samankaltainen, etten sitä viitsi tähän enää erikseen analysoida. Miellyttävä olut, jos siis humalan tuoma katkeruus on yhtään lähellä sydäntä. Vaikka tämäkin on bitter, niin golden alen tonttia hätyytellään jo. Hyvä englantilainen olut, minkä voisin hyvinkin pubissa hanasta nauttua.

Nämä kolme olutta olivat selvästi samassa puljussa veistettyjä ja asettaisin ne seuraavaan paremmuusjärjestykseen:

1.  First Gold

2. Hopping Hare

3. Fursty Ferret