McAuslan St. Ambroise - pari olutta panimolta

Kyseiseltä kanadalaispanimolta on nyt tullut testattua 3 eri olutta ja voisi jotain raportoidakin. Yksi niistä löytyi Kupittaan Cittarista ja loput nautittiin Uudessa Apteekissa.

Griffon Ale Rousse on ensikosketukseni kanadalaiseen olueen, lopultakin. Oikein aleakin vielä, ja hyvä niin. Olut on brown/red alea ja prosentteja 4,5% - onhan tämä maitokaupasta kuitenkin bongattu. Kuitenkin hieman yli 4€ hinta pienestä pullosta sai kyllä harrastajankin pohtimaan taas hyllyllä ostaako sittenkään, mutta kun kerran Kanadasta asti...

Olut on melko tumman kuparinruskeaa vähäisellä vaahdolla. Tuoksu antaa ilmoille diasetyylistä toffeemallasta, puista/pähkinäistä humalaa ja karhunvatukkaa/marjaisuutta. Melko selkeä brown ale kyseessä siis. Tuoksu on kuitenkin tyylikkäästi tasapainossa ja erottaa oluen "halvasta" brown alesta.

Maku on yllättävänkin katkera ja puisen kuiva. Makeaa diasetyylistä/voista toffeeta on kerrankin osattu annostella sopivasti - ei mene yli, eli ei siis okseta heti alkumetreillä vaan tuntuu kuuluvan oikeasti tyyliin tällä kertaa. Maku on hyvin brittiläinen ja skotlantilainen samaan aikaan. Matalista prosenteista huolimatta makua on runsaasti, eikä suutuntumakaan ole sieltä vetisimmästä päästä. Aika pehmeää oikeastaan, mitä kyllä takaetiketissäkin mainostetaan...

Toista kertaa en tätä tule ostamaan, mutta ei tämä pettymyskään ollut. Brown ale ei vaan kuitenkaan kuulu ihan suosikkityyleihin, vaikka Rousse sellaisena ihan maistuva olikin.

Pisteet 32/50 (6-3-6-3-14)

Apteekissa tuli maisteltua peräkkäin panimon hieman belgityylinen blonden ja pale alen yhdistelmä, sekä kaurastout. Ensimmäisen mainitun jälkeen tuli jo sellainen fiilis, että panimo tuottaa tasapaksua jöötiä, mutta kaurastout onnistui kuitenkin pelastamaan tältä virheelliseltä vaikutelmalta. Varmaan parhain, tai ainakin parhaimpia kaurastoutteja, mitä kurkusta alas on tähän mennessä kulkenut.

McAuslan St. Ambroise Pale Ale (5%) on tuoksultaan melkoisen sokerisen makea, hieman yrttinen, sitruksisen humaloitu, jonkin verran belgityylisen hiivaisen hedelmäinen, sekä mallaspohjaltaan keksimäinen. Suutuntuma on reilun hiilihappoinen ja keskitäyteläinen, sekä melko pehmeä. maku jatkaa tuoksun linjaa makealla sokerisuudellaan, mitä onneksi humala jonkin verran kuivaa. Olut on taas ihan ok, mutta niin kovin keskinkertainen, ettei siitä keksi oikein mitään sen kummempaa sanottavaa, joten en edes yritä.

Pisteet 33/50 (7-3-7-3-13)

Mielenkiintoisempi, myöskin 5%, McAuslan St. Ambroise Oatmeal Stout on ulkonäöltään stoutille sopivan mustaa kivan höttöisellä beigellä vaahdolla. Uskomattoman herkullinen tuoksu on makean lakritsitoffeinen, paahteinen, sekä maitoisen kaurainen. Suutuntuma odotetusti on hyvin silkkisen pehmeä, mutta olut saisi kyllä olla täyteläisempi. Maku ei petä, vaikkei ihan ylläkään tuoksun tasolle. Maultaan olut on hieman paahteisempi, kuin useimmat maistamani lajitoverit ja vain yksinkertaisen herkullisen nautittava - ja näin kevytkin vielä prosenteiltaan..! Ei ehkä hirveän monipuolinen, muttei sellaista tässä kaipaakaan. Tässä olisi todellinen "käyttöstout", jos olisi helpommin saatavilla vain. Mahtaakohan kaura sopia mihin tahansa oluttyyliin..?

Pisteet 41/50 (9-4-8-3-17)

Fuller's Red Fox (real ale)

Riilinä Old Bankin hanasta. 2 Päivää tynnyrin avauksesta. Red Fox on nimensä mukaisesti 4,3% syysale, missä on käytetty paahdettua kauraa antamaan makua, pehmeyttä ja ehkäpä väriäkin. Kaura sopii yllättäen hyvin olueen, enkä vastustele ollenkaan sen olemassaoloa tässäkään oluessa. Tämä vähän hienostuneempi brittiläinen syysale Red Fox onkin ehkäpä jonkin sortin vastalause tälle saksalaisten levittämälle oktoberfest-hömpötykselle... ;)

Olut on kauniin punertavan kuparinen ja vaahtoa on real alelle tyypillisesti reilusti ja kuplatkin vähän isompia. Tuoksu on ehkäpä tuon vaahdon paksuuden vuoksi hieman mieto, mutta kyllä siitä erottaa ne oleellisimmat; toffeista mallasta, hieman paahteisuutta, sekä riilille ominaista hivenen saippuaista hiivaisuutta (?). Suutuntuma on pehmeä, vetisen ja keskitäyteläisen välillä, ja melko hiilihapoton. Maultaan olut on hyvin tuore. Hedelmäisyyttä on mukavasti, vaikka päämakuna onkin makean toffeinen mallas. Paahteinen kaura maistuu juurikin itseltään oluessa ja antaa erittäin miellyttävän lisän muuten aika tavanomaiseen aleen. Fuller'sin eräänlaisena talonmakunakin tuttu tammisen puinen kuiva humalointi löytyy, joten loppuen lopuksi olut on melko monimuotoinen, mutta silti yksinkertaisen nautittava. Voisin tilata ihan hyvin toisenkin tuopillisen tätä.

Pisteet 37/50 (7-4-7-4-15)

Karhu Ruis

Maistelinkin jo tuossa aiemmin oluen maitokauppaversion, enkä ollut siitä niinkään vakuuttunut. Okei, makua löytyy enemmän kuin perus-Karhusta, mutta harmittavan laimeaa silti. Odotukset tähän vahvempaankaan versioon ei ole siis kovin korkealla. Suodattamattomassa oluessa prosentit 6% ja valitettavasti ohratärkkelystä tässäkin käytetty.

Olut kaatuu lasiin melko tumman ruskeana ja hieman sameana ok-vaahdolla. Tuoksussa selvästi enemmän rukiista otetta, kuin laimeammassa versiossa. Myös hieman pahvista tärkkelystä esiintyy ja makeaa mallasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen keskiverto hiilihappoisuudella. Maussa tulee vahvasti mieleen Karhun Tosi Vahva, mutta ruisleipäisellä happamahkolla otteella, sekä ilman alkoholisuutta. Ei paha. Oluessa on ruista käytetty ja sen myös huomaa. Harmillisesti tärkkelys kummittelee maussakin taustalla, vaikkakin suht' maltillisesti. Jälkimaussa ruisleipä ja mallas, mikä on oiva yhdistelmä.

Karhu Ruis vahvempana versiona on jo ihan maistuva olut ja markkinarako Tosi Vahvan ja III/IV:n välissä on ihan hyvä. MUTTA, jättäkää nyt jo tuo perkeleen ohratärkkelys - täysmallasolut rules!

Pisteet 29/50 (6-3-6-3-11)

Pisteet maitokauppaversiolle 22/50 (4-2-5-3-8)

Asahi Super Dry

Tiedättehän nuo japanilaiset pärähtäneet mainokset - kyllä, myös tällä oluella on sellainen (ylläolevaa videota klikkaa ollos hyvä). Onhan tämä sentään Japanin myydyin olut ja mainosta kun katsoo, niin ei ihmekään. Asahi Super Dry on siis Alkon uutuusolut, eli yksi lager taas lisää hyllyyn, mutta itse otan tämän ihan mielenkiinnolla vastaan. Olut on vahvuudeltaan tasan viisi prosenttia ja, kuten normaalisti Aasian olusissa, siinä on käytetty raaka-aineena ohramaltaan lisäksi riisiä ja maissia. Nämä antavat oluelle sellaista valkoviinimäistä hapokkuutta ja kuivuutta, mistä ainakin itse pidän lagerissani. Nimi antaa olettaa oluen olevan kuivaa kuin kivi, ja onhan tässä sentään 25 IBUa humalaa (Hallertau). Olut on Tsekissä valmistettu lisenssillä.

Ulkoiset seikat kuitenkin sikseen ja olutta maistamaan kriittisillä olutharrastajan makunystyröillä.

Ulkonäkö hyvin tyypillinen. Tuoksu on edellä kuvaillun valkoviinimäinen kuivan riisin ja maissin vuoksi. Myös humalaa on aistittavissa. Uskoisin, että ruoan kanssa tämä on omiaan. Maku on yllättäen melko mieto, mutta ihan miellyttävä silti. Suutuntuma kevyt, mutta hiilihappoja ei ole liikaa. Riisi tekee tehtävänsä hyvin ja humalan lisäksi se kuivaa maun oluen nimen mukaisesti ihan hyvin, vaikkei tämä nyt ehkä ihan mikään "super dry" olekaan. Japsit vaan tykkää käyttää ylisanoja. Tosin, dry sana etiketissä on kylläkin lainausmerkeissä ^^). Mallas maistuu myös oluessa mukavasti antaen sen tarvittavan pienen makeuden. Olut on hyvin raikas ja kuivakin, mutta miinukseksi pieni vetisyys ja mietous.

Tuomio oluesta on: ihan ok. Makumaailma vie vahvasti tuohon ihmemaahan Japaniin ja tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain kalaruokaa.. ettei vaan oikein sushia. Kaikista Alkon lagereista suosittelen tämän maistamista, sillä aika erilaista kuitenkin tämän maan kolkan lagereihin.

Pisteet 26/50 (6-2-5-3-10)