Holba Premium

Suomen ottaessa rankasti turpaan USA:lta jääkiekossa päätin ottaa jääkaapista Alkon uutuus-tsekin Holban (5,2 t-%) ja keskittyä vähäksi aikaa siihen. Olut paljastuu hyvin tyypilliseksi esimerkiksi tsekkiläisestä pilsistä. Voista mallasta löytyy, eli toisin sanoen diasetyyliä, mitä usein pidetään virhemakuna mutta jostain syystä se kuuluu tsekkiläiseen perinteeseen ja enpä taida edes muistaa tsekkiläistä olutta missä tuohon en olisi törmännyt. Voisuus ei kuitenkaan ole hallitsevassa asemassa, vaan humala antaa sille sopivasti vastusta. Humalointi Holbassa onkin melko onnistunutta. Se tarjoaa hieman yrttisen karvasta makua ja antaa lopussa tyyliin sopivasti kuivattavan katkeromäärän. Tavanomaista mutta hyvää olutta. Jostain syystä Alko suosii aika paljonkin näitä tsekkejä valikoimassaan vaikka mielestäni sinne riittäisi ihan hyvin vain pari hyvää lajin edustajaa, eli muutama pils ja tumma lager.

Weihenstephaner Korbinian

Saksalaisen, maailman vanhimman panimon Weihenstephanerin 7,4 prosenttinen dobbelbock. Aidolta dobbelbockilta odottaa lähes mämmimäisen paksua maltaisuutta, pientä paahteisuutta sekä korkeaa alkoholipitoisuutta. Yleensä tumma värikin syntyy jo itsestään näiden kohdatessa. Viittaan näillä nyt hieman kotimaisen Olvin Tuplapukkiin mikä ei täytä näistä kuin lähinnä korkeaa alkoholipitoisuutta, huonolla menestyksellä.. No, nyt lasissa on kuitenkin aito "tuplapukki" ja vieläpä oikein mainio sellainen. Oluessa on niin tuhti mallaspohja, että tuntuu jo kuin lasi painaisi enemmän kuin muilla oluilla täytettynä =). Korbinianissa kohtaa kaikki aikaisemmin luettelemani vaatimukset sekä vielä vähän enemmän. Olut on älyttömän pehmeää sekä täyteläistä ja tasapainoinen maku lähes taivaallista. Tiivistettynä yhteen sanaan: mämmi, minkä pitäisi ainakin sopia myös "suomalaiseen makuun". Tietääkö ne Saksassa mämmistä..? Alkosta hintaan 4,15€/0,50l.

Thiriez La Maline

Suomeksi La Maline on "viekas nainen". No, kai sitä voi verrata olutta naiseenkin. Useammin tosin olut on kylmänä parhaimmillaan ;). Ranskalaisista oluista olen lähinnä maistellut sekavaa, usein vahvan alkoholista biere de garde- tyyliä, mikä ei aina ole ollut makuuni. La Maline (5,8 t-%) on enemmänkin belgi-ale tyylistä (hiivaisuus sen yleensä kertoo). Lasissa olut on hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Tuoksu on tutun hiivainen, hieman paahteisen lakritsinen sekä mausteinen. Vielä ei ihan ota selkoa, mitä tämä nyt sitten on. No maistaessa tämän "viekkauden" sitten tajuaakin, kun huomaa että olut on yllättävänkin hapanta. Vähän samaan tyyliin kuin hienossa belgialaisessa lambic-tyylissä (ei nyt kuitenkaan yhtä hapan). Maku on hyvin kaaosmainen yhdistäessä stouteista tuttua paahteisuutta, happamuutta, belgihiivaa sekä vielä kukkaista mausteisuutta. Ihan mukava olut mutta taitaa jäädä kertaostokseksi minulla.

Laitilan Kievari Mämmi

Viime vuonna en edes omaani kerennyt kaupasta noutamaan kun se oli jo loppu. No nyt virheestä viisastuneena otin mämmin kouraani jo aikaisin. Tätä on usein sanottu maksalaatikon makuiseksi ja kai siitä jotain sen tyyppisiä viboja saa. Kievari Mämmi (4,3 t-%) on tumma lager, johon on lisätty Kymppi Mämmiä valmistusvaiheessa mutta johonkin se tuntuu häviävän. Maku on "suomalaiseen makuun" tehtyä mietoa tummaa lageria höystettynä hieman rukiisella otteella. Mämmin makeus puuttuu lähes täysin. Kyllähän tämän mukisematta joi mutta mitään erikoisuutta on turha odottaa. Uudenkaupungin oman panimon Vakka-Suomen Pääsiäisolut on parempaa sekä omaperäisemmän makuista.

Belhaven vs. Guinness

Näin Olympialaisten aikaan pieni maaottelu on paikallaan. Irlanti vs. Skotlanti siis tässä tapauksessa, ja stoutin merkeissä vielä. Vertailussa olevat oluet ovat Alkon uutuusoluet Guinness Special Extra Stout (8 t-%) sekä Belhaven Scottish Stout (7 t-%). Olen aina ollut (perus)Guinnessin suuri ystävä ja mielestäni sen maku on yksi hienoimmista mutta olut on aivan liian vetinen ollakseen täysin nautittava. Belhaven taas on tullut tutuksi lähinnä sen Alkon tarjoamien oluiden muodossa. Wee Heavy sekä Twisted Thistle IPA ovat molemmat loistavia oluita. Maitokaupoista saatava McCallum's Stoutkin ihan ok tapaus, vaikka siinä on hieman häiritsevää tuhkaisuutta.

No niin, aloitetaanpas tämä touhu korkkaamalla ensin skottien tuotos. Olut on paksua ja mustaa kuin öljy, ja vaahtokin on upea. Ulkonäkö hivelee ainakin minun silmääni. Tuoksu onkin yllättävän mieto, lähinnä pientä savuista paahteisuutta sekä hieman voisen toffeista mallasta. Suutuntuma on ulkonäön kanssa aika käsi kädessä, paksua ja pehmeää on siis. Itse maku onkin todella hyvä. Skottilaisuuden kyllä tunnistaa hieman voisesta, makeasta toffeisesta maltaasta. Wee Heavy tulee aika paljon mieleen. No stouttia tämä kuitenkin on, joten pieni paahteisuus, savuisuus sekä pienoinen suklaisuuskin sieltä pinnistää melko tasapainoisesti. Maku ei kuitenkaan kuivaa ihan täysin loppuun, mitä siis odotan stoutistani, joten humalaa olisi saanut säännöstellä vielä pikkuisen lisää.Tiivistäen Belhavenin stout on puhdas, erittäin täyteläinen hyvä olut, muttei täysin stoutin tunnusomaisia piirteitä täyttävä olut.

 

Ja sitten Guinnessin vuoro. Itse asiassa nautin oluen jo pari päivää sitten mutta ei se mitään. Stoutin näköistä tämäkin mutta vaahto on normi-Guinnessista poikkeavan rusoisen beige sekä niukka. Kuten Belhavenissa, tässäkin on melko mieto tuoksu (mistä lie johtuu..?). Siitä erottuu salmiakkia, savua, paahteista mustaa kahvia, sokeria sekä hieman alkoholia. Suutuntumaltaan olut on huomattavasti skottitoveriaan kevyempi mutta siihen se sitten jääkin. Jos Belhavenin tuotos on hienovarainen niin tämä on täysi vastakohta ja hyökkää päin näköä kuin vihainen irkku. Maussa on runsaasti väkevää salmiakki(kossu)a, paahteisuutta ja savua löytyy nyt sen verran kuin stoutista kuuluukin sekä hieman maitoista happamuutta. Valitettavasti myös pistävä alkoholi nostaa päätään turhan innokkaasti pilaten hieman tunnelmaa. Jälkimaussa olut kuivaa oikein kunnolla ja miellyttävä paahteisuus jää viimeiseksi mauksi. Olipa seikkailu. Kokonaisuutena olut on nautittavan runsas stout (melkeimpä Imperial sellainen) mutta alkoholisuus häiritsee silloin tällöin vähän liikaa. Toinen vika löytyy hintalapusta (litrahinta ~12€) mutta siitä Guinnessia ei voi syyttää...

Maaottelussa ei tällä kertaa voittajaa löytynyt vaan päätyi aika lailla tasapeliin. Skotit hurmaa hieman liian miedolla/vaatimattomalla mutta miellyttävän tasapainoisella maulla, sekä erittäin paksun pehmellä suutuntumalla. Triple malts maininnan etiketissä ymmärtää.
Irlannin ylpeys taas antaa täyslaidallisen makua ja nimenomaan kunnon stouttia, mutta antaa hieman turpaakin siinä samassa pistävän alkoholin muodossa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kumpaakin tuotosta. Alkoista hintaan: Belhaven 0,50l 4,15€ ja Guinness 0,33l 4,21€.

Revelation Cat Milk Mild

Tällainen erikoisuus löytyi K-Supermarket Hannuniitusta, Turusta (ent. Hila).
Olut on hollantilaisella De Molenin panimolla Revelation Catin panema 3,5% mild ale, mihin on lisätty laktoosia. Mielenkiintoisen kuuloinen setti ainakin.
Olut on erittäin tumman ruskeaa komealla, hieman pilvimäisellä vaahdolla. Pulloa avatessa ilmaan leijaili maukas leipäisen maltainen tuoksu. Lasissa oluen jo hieman aikaa viihtyneen ja vaahdon laskeuduttua, tuoksusta paljastuu mm. miedon paahteista mallasta, lakritsia sekä makean maitoista happamuutta.
Näin miedosta oluesta ei odottaisi näinkin täyteläistä suutuntumaa. Makeahko maku on herkullinen yhdistelmä laktoosista happamuutta sekä paahteisen lakritsista/kahvista maltaisuutta. Katkeropitoisuutta oluessa on 22.1 IBU:a ja kyllä lopussa pienoinen puraisu on havaittavissa.
Kyllähän tällaista kissanmaitoa mielellään juo ja jotenkin vaikeaa on vieläkin uskoa, että olut on vain 3,5 prosenttista. Onhan pullossa oleva hiiva voinut käyttää oluen hieman vahvemmaksi...

Orval Alkoon!

Alkoon on saapunut mielestäni yksi loistavimmista trappistiluostarioluista ja oluista ylipäätään, eli Orval (6,2 t-%) Belgiasta.

Oluessa on hyvin omalaatuinen maku, mikä johtuu kuivahumaloinnista sekä käymiseen käytetystä paikallisesta Brettanomyces-villihiivasta, mitä käytetään yleensä lähinnä lambic-oluissa. Makua voisi kuvailla melko kuivan kukkaisen humaloiduksi, hieman happamaksi sekä vihreän omenaiseksi.

Itse löydän melkein aina jotain uutta tätä monipuolista olutta maistaessa.

Sanotaan että Orval vain paranee vuosien saatossa ja nyttenhän senkin pääsee testaamaan ihan itse, siis jos malttia (ja paikkaa) kypsyttämiselle vain löytyy. Alkon hinta oluelle on 4,22€.

Muita uutuuksia näytti olevan minulle ennestään tuntematon ranskalainen belgi-ale tyylinen Thiriez La Maline (5,8 t-%), hinta 3,09€.

Балтика №6

Ensinnäkin toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi lukemaan&kommentoimaan olutaiheista blogiani. Kirjoittelen pääasiassa olutarvosteluja Olutoppaaseen nimimerkillä 'Timpe' mutta nyt iski omituinen halu perustaa myös pienoinen blogi rakkaan aiheen ympärille. Olutaiheisten juttujen lisäksi kirjoittelen tähän blogiin varmaan myös joitain levyarvosteluja, vaikkakin harvakseltaan, uskoisin. Saa nyt nähdä mihin tämä kehittyy...

Suomen talvi tänä vuonna on ollut pitkästä aikaa poikkeuksellisenkin ankara (turha paasata ilmastonmuutoksesta ainakaan minulle..) ja sitä suuremmalla syyllä tumma olut maistuu juuri nyt paremmin kuin hyvin. Alkoon onkin nyt näin parhaimpaan sesonkiaikaan rantautunut 2 stouttia, Belhaven Scottish Stout sekä Guinnessin belgiviennin vahvempi 8% Extra Stout ja yksi portteri – Venäjän palkitun mahtipanimo Baltikan mustanpuhuva №6 Porter, mikä minulla lasiin nyt päätyikin. Olutta olen päässytkin jo maistelemaan aiemmin Viron tuliaisena. Oli jo aikakin että saadaan Alkoon venäläinen olut ja valinta ei paremmin mielestäni olisi voinut mennä. Oluen maahantuoja Suomessa on Servaali Oy.

Baltika 6:sta saa siis Alkosta ja vieläpä erittäin kilpailukykyiseen hintaan 2,68€/0,5l pullo. Litrahinta on jopa halvempi kuin kotimaisen Sinebrychoffin omassa portterissa! Täyteläinen olut on maultaan hieman paahteisen mustan kahvinen, tumman suklainen sekä hieman hedelmäisen humalainen. Makeus on kurissa ja olut on muutenkin aika tasapainoinen. Melko tyypillinen, suht’ helppo balttiportteri kaikinpuolin. Kylmänä alkoholi (7 t- %) hieman tulee läpi mutta asia korjaantuu oluen lämmetessä. Tätä olutta voin suositella varauksetta ihan kaikille. Muista Baltikan tuotteista olen maistanut №7:ää, vaaleaa lageria, mikä sekin oli yllättävän laadukas. Baltikan portterille toivon ja uskonkin menestystä Alkossa ja täytyypä joskus verrata rinnakkain Koffin Portterin kanssa.